Yleistä keskustelua musiikista ›

Auttaisikohan Operaattorien sitouttaminen lain avulla valvontaan? He pystyvät parhaiten vaikuttamaan asiaan. Eli mikäli palveluntarjoajan/operaattorin liittymästä waretusta tapahtuu on se operaattorin vastuulla. Näin ollen palveluntarjoaja voi lisätä asiakkaalleen liittymäehdoksi että liittymää ei saa käyttää laittoman materiaalin lataamiseen tai se voi johtaa liittymän sulkemiseen tms. En tiedä sitten toimisiko tämä käytännössä miten hyvin. Tiedän muutamasta yrityksestä että siellä on kartoittettu verkkoliikenteen kuormaa ja suurin osa yrityksillä haihtui p2p/torrent jne. liikenteeseen. Tästä oli sitten lähetetty työntekijöille ukaasi että tämä loppuu ja liikenne määrät olivat seuraavan kuun jälkeen pudonneet alle puoleen...
 
Kuulemma jotkut operaattorit ovat jopa rajoittaneet p2p-liikennettä...ukaasikin auttaa ehkä hiukan, ainakin aluksi. Sen sijaan liikenteen valvominen vaatii työvoimaa ja valtion pitäisi sitten suoraan myöntää valtionapua tähän...kuulostaa aika epätodennäköiseltä.
 
Sen verran tiedän, että Helsingin yliopistossa on annettu huomautuksia p2p-ohjelmien käytöstä työpaikalla ja ukaaseja on annettu enemmänkin. Tehosta en tiedä.
 
Edit. No, jos ajatellaan, että suuri osa aikuisista ymmärtää asian tärkeyden, niin sitten tietysti tulee kuvaan mukaan vanhemmuus ja vastuu jälkipolvesta. Tähän onkin näköjään nyt panostettu tällä tavoin (www.antipiracy.fi):
 
ELOKUVA- JA ÄÄNITEALA KEHITTIVÄT OHJELMAN INTERNETIN VASTUULLISEEN KÄYTTÖÖN
 
Jussi Mäkinen
22.9.2005
 
Levytuottajien kansainvälinen järjestö IFPI (International Federation of the Phonographic Industry) ja Yhdysvaltain elokuvateollisuuden järjestö MPA (Motion Picture Association) julkaisivat torstaina 22.9. yhteistyössä seitsemässä Euroopan maassa kuluttajille, yrityksille ja oppilaitoksille suunnatun tietokoneohjelman; Digital File Checkin (DFC). Kyseessä on ilmainen tiedostojen tarkistusohjelma, joka etsii tietokoneelle asennetut tiedostojenjako-ohjelmat (ns. vertaisverkko tai p2p-ohjelmat) ja luetteloi näiden ohjelmien jaetta-vissa kansioissa jaossa olevat ääni-, kuva-, ja videotiedostot.
 
Tiedostojenjako-ohjelmia käytetään yleisesti musiikin ja elokuvien luvattomaan jakamiseen Internetissä. Tiedostojenjako-ohjelmia ovat esimerkiksi Kazaa, Limewire, DC++ ja eDonkey. IFPI:n viimeisimmän, heinäkuussa julkaistun arvion mukaan Internetissä oli luvatta jaossa 900 miljoonaa musiikkitiedostoa.
 
Suomen ohella ohjelma julkaistiin Englannissa, Hollannissa, Tanskassa, Italiassa, Saksassa ja Espanjassa. Suomessa julkaisusta vastaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK), joka edustaa IFPI:n, MPA:n ja tietokonepelien oikeudenhaltijoiden lisäksi myös kotimaisia musiikin ja elokuvan tekijöitä teki-jänoikeudellisessa valistustyössä ja piratismin vastaisessa tutkintatyössä.
 
Oiva ja helppokäyttöinen apuväline vanhemmille
 
TTVK:n mukaan kyseessä on erinomainen apuväline vanhemmille, joiden tekninen tietämys ei nykyisellään vastaa nuorison tasoa ja joilla ei muutoinkaan ole tarkkaa kuvaa siitä, mitä Internetin vertaisverkoissa eli ns. p2p-verkoissa tapahtuu. ”Kyseessä ei ole suinkaan palomuuriohjelma, vaan ohjelma, joka etsii tietokoneellesi asennetut tiedostojenjako-ohjelmat ja niiden avulla mahdollisesti jopa miljoonille muille käyttäjille jaossa olevat musiikki, elokuva- ja kuvatiedostot”, kertoo toiminnanjohtaja Antti Kotilainen TTVK:sta. ”Ohjelma on apuväline, joka mahdollistaa ja helpottaa asiasta kiinnostuneita vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa siitä, mihin kotitietokonetta käytetään ja varmistua siitä, ettei koneelta jaeta lainvastaisesti tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa”, tähdentää Kotilainen.
 
Kolme yksinkertaista toimintoa
 
DFC etsii tietokoneelle asennettuja tiedostojenjako-ohjelmia ja auttaa poistamaan tai estämään ne. Tämä on yksinkertaisin vaihtoehto, kun käyttäjä haluaa käyttää tietokonettaan Internetissä turvallisesti ja laillisesti. Toisekseen ohjelma auttaa etsimään ja poistamaan “jaetuista” kansioista musiikki-, video- ja muut tiedostot, jotka on mahdollisesti jaettu lainvastaisesti ilman lupaa. Kolmanneksi ohjelma luo luettelon tietokoneen muissa osissa sijaitsevista musiikki-, video- ja kuvatiedostoista. DFC ei poista mitään ohjelmia tai tiedostoja automaattisesti, vaan ratkaisun mahdollisista esto- tai poistotoimista tekee aina koneen käyttäjä ja haltija.
 
DFC ei käräytä käyttäjäänsä poliisille eikä tekijänoikeuksia valvoville tahoille
 
DFC-ohjelman käyttäminen on luottamuksellista eikä sen käyttämisestä välity mitään tietoa tekijänoikeuksia valvoville tahoille. Ohjelma on ladattavissa maksutta osoitteista www.mpaa.org ja www.ifpi.org. Lisäksi lataussivustolle pääsee tarkoitusta varten erityisesti perustetun kotimaisen www.digitalfilecheck.fi -sivuston kautta, jossa on jo perustiedot ohjelman toiminnasta. Ennen varsinaisen ohjelman lataamista kuluttaja voi tutustua ohjelman toimintaan.
 
Suomessa IFPI:n edustajana toimivan Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n apulaisjohtaja Tommi Kyyrän mukaan ”ohjelman käyttäjäystävällisyyteen ja helppouteen on todella panostettu. Kansainväliset ja myös Suomen kokemukset osoittavat, että tämäntyyppiselle opastavalle ohjelmalle on tarvetta. Vaikka jo neljä viidestä lapsiperheestä tietää, että musiikkitiedostojen jakaminen Internetissä ilman lupaa on laitonta, niin todellisuudessa nuorten vanhemmilla näyttää kuitenkin harvemmin olevan tietoa, sitä mihin kotitietokonetta käytetään. Haluaisimme, että teoreettinen tieto toiminnan laittomuudesta ja konkreettinen tieto oman kotitalouden tietokoneen käytöstä vastaisivat toisiaan ja viedä näin eteenpäin Internetin vastuullista käyttöä”, painottaa Kyyrä. Niitä varten, jotka eivät syystä tai toisesta halua ladata ohjelmaa Internetistä, TTVK on hankkinut 10 000 CD-levyn painoksen ohjelmasta.
 
Tiedostojako-ohjelmien käyttö voi tuoda mukanaan myös tietoturvaongelmia. Tiedostoja kopioimalla tietokoneelle voi päätyä ns. spyware- ja adware-ohjelmia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Ohjelmien käyttö voi myös paljastaa tietokoneelle tallennettuja henkilökohtaisia tietoja muille käyttäjille “jaettujen" kansioiden kautta ja altistaa koneen viruksille ja muulle epätoivotulle aineistolle. Vertaisverkkojen kautta jaetaan myös paljon pornografista materiaalia musiikki tai elokuvatiedostoksi naamioituneena.
 
Sisältöteollisuus kamppailee useilla rintamilla
 
Elokuva- ja musiikkiala ponnistelevat laillisen verkkokaupan puolesta useilla eri rintamilla. Elokuva-ala on valistanut nuorisoa kansainvälisellä, elokuvateattereissa ja mm. MTV-musiikkikanavalla esitetyillä kahdella elokuvapiratismin vastaisella spotilla. Ääniteala on lähettänyt vertaisverkoissa luvatta musiikkia jakaville vertaisverkkojen omaa viestintätekniikkaa käyttäen varoitustekstejä toiminnan laittomuudesta. USA:n ulkopuolella näitä viestejä on lähetetty 10 maassa yhteensä yli 12 miljoonaa kappaletta. Suomessa viestejä on lähetetty yli 6 000 tammikuusta 2005 lukien.
 
Valistuksen ohella alat ovat turvautuneet myös käräjöintiin. USA:n Korkein oikeus antoi kesäkuussa ratkaisunsa Grokster-tapauksessa. Korkein oikeus vahvisti kolmivuotisen oikeusprosessin päätteeksi sen, että Grokster- ja StreamCast -vertaisverkko-ohjelmat kehittäneet yhtiöt ovat vastuussa ohjelmien käyttäjien tekemistä oikeudenloukkauksista. Oikeudenhaltijoiden voittokulku on jatkunut tämän jälkeenkin; ensin Australian liittovaltion tuomioistuin totesi syyskuussa Kazaa -vertaisverkko-ohjelman takana olevat ohjelmayhtiöt vastuulliseksi Kazaan avulla tehdyistä tekijänoikeusloukkauksista. Oikeus katsoi jutussa näytetyksi sen, että Kazaan omistavien yritysten olisi ollut mahdollista rajoittaa Kazaalla tehtäviä oikeudenloukkauksia. Yhtiöt olivat pitkään olleet tietoisia ohjelmalla tehtävistä oikeudenloukkauksista. Niiden intressissä ei kuitenkaan ollut loukkausten rajoittaminen. Yhtiöiden liikevaihto tulee lähinnä mainostuloista ja niiden talouden kan-nalta on parempi mitä enemmän niiden ohjelmaa käytetään luvattomaan tiedostojenjakoon. Australian tuomiota seurasi korealaisen Kuro-nimisen p2p-palvelun takana olevien tahojen tuomitseminen n. 90 000 $ korvauksiin ja kovimmillaan kolmen vuoden vankeusrangaistuksiin.
 
Ohjelmistoyritysten lisäksi ääniteala on käynnistänyt oikeustoimia myös luvatta musiikkia Internetissä jakavia vastaan. Kansainvälisesti yksittäisiä tiedostojenjakajia vastaan on nostettu syyskuusta 2003 lukien yhteensä 14 227 tutkintapyyntöä 12 maassa. ÄKT liittyi kannekampanjaan huhtikuussa, jolloin se jätti poliisille 28 tutkintapyyntöä. ÄKT:n Kyyrä toteaakin; ”tämän ohjelman avulla vanhemmat voivat ehkäistä tilanteita, joissa he tai heidän jälkikasvunsa joutuisivat mahdollisesti maksamaan merkittäviä korvauksia, johon tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston luvaton jakaminen voi johtaa. Uusia tutkintapyyntöjä poliisille tullaan varmuudella jättämään.”
 
Kopiosuojausten turva on peruskivi sähköiselle kaupalle
 
Keskustelu tekijänoikeuslain ympärillä on käynyt viime viikkoina poikkeuksellisen kiivaana. Eduskunnan suuren valiokunnan on tarkoitus käsitellä viime viikolla pöydälle jättämäänsä lakiesitystä huomenna perjantaina. Eniten keskustelua on käyty yksittäisen kuluttajan oikeudesta kiertää CD-levyllä oleva kopiosuojaus kopioidakseen ja siirtääkseen kappaleet mp3-soittimeen. Viimeisimmän tiedon mukaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat eilen keskiviikkona, että lakipakettiin ei tehdä enää muutoksia. Ratkaisuna kopiointikiistaan esitetään eduskunnan hyväksymää lausumaa, jossa hallitus velvoitettaisiin seuraamaan markkinoiden kehitystä ja edistämään vapaaehtoistoimin sitä, että kuluttajilla olisi jatkossakin mahdollisuus kopi-oida musiikkia omistamaltaan CD-levyltä omaan yksityiseen käyttöönsä.
 
TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mukaan viime viikkojen keskusteluissa oli tyystin unohdettu lakipaketin taustalla olevan ns. tietoyhteiskuntadirektiivin tavoitteet ja velvoitteet. Direktiivin päätavoite on luoda lainsäädännöllinen kehikko musiikin, elokuvien ja kaiken muunkin tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston sähköiselle verkkokaupalla EU:ssa.
 
”Kopiosuojaukset tarvitsevat suojaa, jotta teosten päätyminen Internetin luvattomaan verkkojakeluun saa-daan estettyä”, vahvistaa Kotilainen. ”Keskusteluissa esillä ollut ehdotus, jonka mukaan CD-levyn kopiosuojauksen olisi saanut purkaa kopioitaessa teoksia yksityiseen käyttöön, olisi selkeästi ollut direktiivin vastainen. Ehdotus olisi toteutuessaan rapauttanut suojausten kehittämisen ja edesauttanut luvattoman teoskappaleiden verkkojakelun jatkumista. Seurauksena olisi ollut sähköisen kaupan kehitystyön hidastuminen sekä kuluttajien että oikeudenhaltijoiden vahingoksi”, jatkaa Kotilainen.
 
Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat oikeuttaa teosten suojauksen purkamisen vasta, jos oikeudenhaltijat eivät ole mahdollistaneet yksityistä kopiointia tarpeellisessa laajuudessa. Kotilaisen mukaan tämä tilanne ei ole nyt käsillä ja vaikutukset kuluttajan lailliseen kopiointiin jäävät vähäisiksi, koska valtaosa nykyisistä levyistä on suojaamattomia ja uudet kopiointisuojaukset mahdollistavat muutaman kopion tekemisen myös suojatuista levyistä.
 
Kopiosuojausta on käytetty vasta parin viime vuoden aikana, silloinkin vain muutamassa prosentissa levyistä. Uutuuslevyissä suojauksia on vain marginaalisessa määrässä, koska levy-yhtiöt siirtyivät odottamaan uutta suojaustekniikkaa. Uudet kopiosuojaukset sallivat muutaman kopion ottamisen. Kun ensimmäisen sukupolven kopiosuojaus esti kopioinnin kokonaan, nyt käyttöön otettavat suojaukset sallivat muutaman kopion tekemisen. Kopiosuojauksen tärkein tehtävä on estää levyjen siirtäminen piraattijakeluun internetin vertaisverkkoon sekä massakloonaus. ”Luova ala tiedostaa, että kuluttajat haluavat saada samasta levystä muutamia, myös erityyppisillä laitteilla toimivia kopioita”, toteaa Kotilainen.
 
Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien Lyhdyn projektijohtajan Lauri Kairan mukaan ”kärpäsestä oli tehty härkänen ja sitten vaadittu että eduskunta ampuisi sitä tykillä, välittämättä seurauksista nettipiratismin vastaiselle taistelulle. Asian todellisen laidan selvittyä hallituspuolueet totesivat, että tykkiä ei tarvittu.”
 
Kuultavaksi ja nähtäväksi saamista varten suojauksen saa lakiesityksen mukaan purkaa. Esitys antaa kuluttajalle näin erityistä suojaa, normaalin kuluttajansuojan lisäksi. Jos fyysisen tallenteen kopiosuojaus estäisi sen toimimisen soittimessa, saa sen purkaa soittamista – muttei kopiointia – varten.
 
TTVK muistuttaa, että markkinoiden on annettava kehittyä rauhassa. Kuluttajat ratkaisevat sen, mikä käyttöympäristö, mitkä käyttötavat ja mitkä teokset saavuttavat suosion. ”Hakkeroinnin laillistaminen heti digitaalisen lainsäädäntötyön lähtölaukauksena ei olisi ollut oikea tie tietoyhteiskuntaan siirtymiseen”, lopettaa Kotilainen.
 
Musiikkia verkosta laillisesti
 
Luvatonta tiedostojen jakamista ei pidä sekoittaa moniin sivustoihin, joilta musiikkia voi ladata turvallisesti ja laillisesti. Suomessa toimii tällä hetkellä ainakin kahdeksan laillista musiikin nettikauppaa. Kattava luettelo laillisista musiikin latauspalveluista löytyy osoitteesta www.pro-music.org.