Koskettimet ›

Tästä oli puhetta tuossa Richard Andersson -threadissa, mutta nyt kysyisin kaikilta asiaan vihkiytyneiltä, että miten kyseisentyyppinen leadsaundi tehdään? Eli minkä tyyppistä saundia, mitä aaltomuotoja kannattaa käyttää pohjana ja mitä eq:tusta, filtteröintiä tai muita vastaavia efektejä käytetään tuollaisen saundin rakentamisessa? En itse ole synisti, kysyn mielenkiinnosta, eli saa vääntää rautalangasta.

Peruskiva monolead ja sitten perään Electro-Harmonixin Big Muff-pedaali. Ai kun on helppo laulaa.

Electro-Harmonixin Big Muff-pedaali
 
Tekeekö tolla oikeesti mitään vai onko jotain parempia vaihtoehtoja tarjolla? Onko kyseessä sitten tämä laite https://www.thomann.de/electro_harmonix_bigmuff_prodinfo.html?iwid=3

Kukaan ei tunnu ymmärtävän perustavanlaatuista kysymyksenasettelua. Kaikissa keskusteluissa, joita löysin, puhutaan äärimmäisen spesifisti siitä, kuinka pitää ottaa joku Tritonin Monster Lead -saundi ja valmistaa siitä saundi, mutta kun mua nimenomaan kiinnostaa se, mistä esim. kyseinen Monster Lead -saundi koostuu? Hypoteettinen tilanne: Mulla on laite, jolla voi tuottaa erilaisia aaltomuotoja, filttereitä, efektejä, säröjä ja muuta vastaavaa äärettömällä määrällä variantteja, mutta laitteessa ei ole yhtään presettiä. Miten tällaisessa tilanteessa rakennettaisiin tuollainen Johanssonsaundi? Ottaisinko jonkun saha-aallon ja eq:ttaisin siitä yläpään pois, laittaisin säröä ja hieman delayta (niin kuin kitaralla tehdään), vai ottaisinko kanttiaallon ja filtteröisin sitä jollain vai mitä? Kiinnostaa tekniikka jolla äänet rakentuvat, jotta ymmärtäisin miten syntikka toimii.

Mua taas kiinnostaisi Richard Dean Anderson -soundi. Mistä sellaisen saisi?

Monokantiltahan tuo kuullostaa. Pikkusen pehmyt kyllä, saisitko sen, kun lisäät ihan vaan siniä vähän joukkoon. Oisko siinä sitten pikkusen autoflangeria mukana kierrättämässä. Tai sitten hieman sivuun tunetettuja osa aalloista.
Kaikua ja delayltahan on hevareitten pakko kuiteskin käyttää.

Mistäs sitä munaa saa tuollaiseen saundiin? Kun jotenkin tuntuu että kaikki monokantit joita olen joskus jollain kaverin synalla testannut, ovat 50 kertaa munattomamman kuuloisia, kuin esmes tuo Anderssonin saundi. Se on pehmee, mutta puree silti bändin läpi. Tuleeko se säröstä, vai onko siihen lisätty jotain muuta aaltoa vielä lisäksi?

Mistäs sitä munaa saa tuollaiseen saundiin? Kun jotenkin tuntuu että kaikki monokantit joita olen joskus jollain kaverin synalla testannut, ovat 50 kertaa munattomamman kuuloisia, kuin esmes tuo Anderssonin saundi. Se on pehmee, mutta puree silti bändin läpi. Tuleeko se säröstä, vai onko siihen lisätty jotain muuta aaltoa vielä lisäksi?
 
taitaa siitä säröstä tulla.. Kokeile vetää putkarin läpi. Sieltä tulee lämpöä.
 
Quincy Jones & Bruce Swedien esim äänitti MJ:n BAD-levyn kaikki synat putkivahvistimen läpi. Siitä erikoisen lämmin soundi. Sopii aina! Linjasoundi ei aina oo niin miellyttävä.

Putki rules.

Ja tekeehän syntikkakin osansa. JD-800:stahan puhuvat läskisandisena, varsinkin juuri tuolla detunetuksella ja choruksella.
Taitaa kuitenkin olla JD-800:sessa digitaaliset fillteri?

Huomasitteko muuten tuon Dick Anderssonin sivuilta löytyvän Equipment osion sieltä seuraava lainaus :
 
"Loads of different sound modules and other trash including (Hammond B-3, Wurlitzer, Fender Roads, Church Organ (mod. Huge, stationed in church of Villie, etc. etc.)"
 
Mitäs hauskaa lauseesta löydämmekään?!

Jens Johansson käytti soundiinsa (ja käyttää jazzlevyillä vieläkin) Korgin Polysixiä jossa kaikki oskilaattorit ovat pinottuna yhteen monosoundiin. Jossain haastattelussa hän totesi että se soundi on siinä, ei sille paljoa sen kummempaa tarvinut tehdä, joten tuo lead-soundi se on Polysixin ominaissoundi. Tiedäpä sitten ,en ole koskaan oikealla polyllä soittanut.

Jens Johansson käytti soundiinsa (ja käyttää jazzlevyillä vieläkin) Korgin Polysixiä jossa kaikki oskilaattorit ovat pinottuna yhteen monosoundiin. Jossain haastattelussa hän totesi että se soundi on siinä, ei sille paljoa sen kummempaa tarvinut tehdä, joten tuo lead-soundi se on Polysixin ominaissoundi. Tiedäpä sitten ,en ole koskaan oikealla polyllä soittanut.
 
Aamen, plussaa. Kuuntelin pikaisesti Visionsia ja mun mielestä se on juuri ihan perus detunettu pulssileadi. Aika iso osa tosta saundista on varmaan Polysixin SSM-filttereissa. Tuo särö muuten voi muuten tulla juuri tahallisesta filsan yliohjaamisesta. Kaikki synat eivät siihen tosin pysty. Toinen ihan kiva leadisyna on Korg DW-8000, vähän harmittaa kun omani myin.
 
EDIT: Polysix on rakenteeltaan VCO+subosc. Kokeilin juuri äsken nopsaa JD:lläni. Laitoin kaikki neljä tonea pulseksi (JD:ssä ei valitettavasti ole PWM:ää, olisin muuten käyttänyt), detunesin keskenään ja korotin kahta oktaavilla. Kaveriksi synan oma overdrive-efekti plus tietenki runsaasti reverbiä ja delayta :). Lopputulos oli yllättävänni paljon sinne päin varsinki verrattuna käytetyn ajan määrään.

Toinen ihan kiva leadisyna on Korg DW-8000
 
Tässä on sellainen pehmeä ja kevyt lead-soundi, itse tykkään kovasti myös.

Itse olen saanut Trinityllä 95% tarkan kopion Johanssonin leadista.
Toimii about näin:
 
2 Programmia, toiseen Pulse 33% ja samplattu PWM, toiseen perus sawtooth. Molempiin samat filsuasetukset; band-pass filsu, resonanssia reippahasti ja velocity ohjaamaan cutoffia, mutta ei paljoa, sen verran että self-oscillointi hyppii octaavilla, riippuen velocityn määrästä.
Sitten teet combin johon nuo 2 programmia, sawtooth-program detuneen noin -1 - -3, mausta riippuen.
Efekteinä Flanger -> OD/HiGainWah -> Chorus/Delay.
 
Efektiasetukset ovat tärkeimmät tässä soundissa, joten niiden säätämiseen sitä aikaa kuluu :).

Putkivahvistin auttaa huomattavasti asiaa. Minä sain lähes samanlaisen saundin siten, että laitoin kaksi perussynaliidiä päällekkäin ja hieman syntikasta overdrivea ja delayta. Sitten vain vetää Peavey Classicin läpi ja voilá. Syntikkana toimii Roland RS-70.