Koskettimet ›

Mitä oikeat kosketinsoittajat diggaavat naapurimaamme vikkeläsormisesta velikullasta? Onko kyseessä samanlainen kaveri kuin kitaristeille Yngwie vai osaavatko kosketinsoittajat arvostaa laajemmalla spektrillä kollegoitaan? Jos ei ole mies tuttu, löytyy www.anderssonmusic.com -osoitteesta tietoa ja soittonäytettä ja muutakin.

Kyllähän se paljon muutakin tekee kuin soittaa nopeasti (olkaa vaan eri mieltä :} ), mutta mua kiinnostaa myös se, että miten kosketinsoittajat näkevät ja kuulevat tuon miehen soiton ja lähestymisen instrumenttiinsa, musiikkiin ja muihin vastaaviin kosketinsoittajalle läheisiin aiheisiin. Soittaako se poikkeuksellisia juttuja kosketinsoittajaksi vai onko se ihan tusinajätkä joka on vaan tosi nopea? Onko se edes nopea vai onko synalla suhteellisen helppo päästä tuollaisia tempoja lähelle? Jos se on yli-inhimillisen hankalaa, Risto Kupiainen vaikuttaa sitten kyllä varsinaiselta veijarilta.

...mutta mua kiinnostaa myös se, että miten kosketinsoittajat näkevät ja kuulevat tuon miehen soiton...
 
Paljon ääniä pentatonisesta epämääräisessä järjestyksessä nopeammin kuin ihmiskorva pystyy erottamaan. Kyllä musiikkia pitää pystyy viheltämään, prkl.

Aika huttua... Noi kaikki jutut tulee vanhoista Bachin aikaisista kuluista. Siihen vaan tuplabasarit ja säröt. Makuasioita mut mä en vaan diggaa tuommoisesta. Ekan clipin soolo oli vaan huono kitarajäljitelmä, ei mikään hyvä soundi ja kitaristit soittais noi jutut aika lailla tyyliikkäämmin.

Mitä oikeat kosketinsoittajat diggaavat naapurimaamme vikkeläsormisesta velikullasta? Onko kyseessä samanlainen kaveri kuin kitaristeille Yngwie vai osaavatko kosketinsoittajat arvostaa laajemmalla spektrillä kollegoitaan? Jos ei ole mies tuttu, löytyy www.anderssonmusic.com -osoitteesta tietoa ja soittonäytettä ja muutakin.
 
Aika perustilujäbä. Tutun kuuloista tollasta Symphony x meets jens & janne & jordan at the coffee shop.
 
ei ihan sikana nopeesti kuunneltuna säväyttäny, mut iha oorait. Pitäis kuunnella enemmän. Aika sisällä kuulosti soittavan verrattuna esim Janne W:n ja Jens J:n juttuihin. Mut siis kuuntelin vaan vähän. Soundi oli mukava
 
http://koti.mbnet.fi/rikuke/varasto/tiluskaba1.mp3
 
Täs on mun puolvuotta sit tekemä tsoukkitilu.

Ja minua taas inhottaa ne jazz-puritanistit jotka jaksavat aina valittaa siitä tilutukusesta, jota EI IKINÄ käytetä heidän omassa mieltymysmusiikissa EI IKINÄ, kuten esimerkiksi jos sattuu kuuntelemaan vaikkapa Allan Holdsworthia, taikka vaikkapa Michael Breckeriä, niin nämä heput harrastavat siis vain ja ainoastaan sitä "ajateltua melodiaa"
 
Sitten asiaan.. Mielestäni Richard Andersson on melkolailla asiansa osaava kaveri, mitä nyt tähän TILUTUKSEEN tulee, ja yleensä hän osaakin tehdä sen tyylikkäästi, niikuin tuossa ensimmäisessä pätkässä tuolla sivuilla. Mutta joskus tuota kuunnellessa käy mielessä että onkohan joskus otettu mallia vähäsen vaikkapa Jens Johanssonilta? Kuten tämän meidän oman maan "parhaan hevisynistin" Janne Warmanin kohdalla on käynyt.. Ehkäpä siinä on se että tuo saundi on vaan yksinkertaisesti tyylikäs, ja tätä taas eivät ymmärrä ne jazz-puritanistit, jotka ovat koko elämänsä tyytyneet vain siihen "jazz-huiluun".. Richard Anderssonista vielä sen verran, että hänen piiseistään/kikkelihevistään en sitten tykkää ollenkaan(piste)
 
Sitten tuo Risto Kupiainen, on niinkuin ilmiselvä kopio Richardista soundeja ja kikkoja myöten, näin sen verran kun olen molempia kuunnellut, ja tämäkin heppu osaa asiansa, ja tekee sen myöskin erittäin tyylikkäästi. Joskus tulee mieleen että nyt voisi myydä kamat venäjälle ja lähtä lappiin mökkiin puremaan männyn kaarnaa kun kuuntelee noita hänen soolojansa, joskus sitten taas ei hirveänä myöskään iske nuo piisit missä se barokin ajan sointumaailma on liikaa osana.
 
Ps. Älkää pliis ruvetko kertomaan minulle kuinka en tajua oikeasta musiikista mitään.. minun mielestä on niin, ja ajattelenkin niin, että kaikki mikä kuullostaa hyvältä on hyvää, ei mitenkään genre-soundi-rajoitteisesti

 
Ps. Älkää pliis ruvetko kertomaan minulle kuinka en tajua oikeasta musiikista mitään.. minun mielestä on niin, ja ajattelenkin niin, että kaikki mikä kuullostaa hyvältä on hyvää, ei mitenkään genre-soundi-rajoitteisesti
 
Noihan se on. Poliisiajattelu pitäis kitkeä kaikista pois! Mäki tossa yllä vaan nopeesti yritin arvostella mitä mieltä ite oon, mut kuuntelin niin pikaisesti joten kuha vaan väsyneenä jotain naputtelin.
 
Ja jos tosissaan puhutaan niin ainaki meitsi dikkaa tollasesta hevihommasta ihan sikana. Kaikki jazzit ei kyllä putoa. Täällä netis on vaan kiva välillä väsyneenä hohotella ja myrkyttää. Mutta POLIISIT VOIS PISTÄÄ JALKAPUUHUN!

Hyvä, Pillustondis, melekosen rivoa tilua:) Vibratoa vaan tonnettain enemmän ja pitkille äänille bendit alas niin Ynkkä pyytää kohta kiertueelle.
Nyt alkoi muuten kiinnostaa että mitenkäs tuollainen Andersson/Johansson-saundi rakennetaan/ohjelmoidaan? Olisipas kiinnostavaa tietää, voisi joillain softasynilla saada mielenkiintoisempaa kakkaa aikaan.
Itseäni miellyttävät eniten Anderssonin viisut, niin imeliä kuin ne ovatkin.

Hyvä, Pillustondis, melekosen rivoa tilua:) Vibratoa vaan tonnettain enemmän ja pitkille äänille bendit alas niin Ynkkä pyytää kohta kiertueelle.
Nyt alkoi muuten kiinnostaa että mitenkäs tuollainen Andersson/Johansson-saundi rakennetaan/ohjelmoidaan? Olisipas kiinnostavaa tietää, voisi joillain softasynilla saada mielenkiintoisempaa kakkaa aikaan.
Itseäni miellyttävät eniten Anderssonin viisut, niin imeliä kuin ne ovatkin.
 
Noi jenssi ja janne käyttää jotain rolandin patchia säröspedun läpi. Mä joskus vedin studiossa NordLead3:sella putkivahvistimen läpi ja sen vahvarin oman särön. Tuli yllättävänki vakuuttava liidisoundi silloin. Lähtösoundi oli sellanen aika perus pehmeäkö mutta selektiivinen. Se putki teki mukavan lämmön ja särön siihen.

No jos tiluttamisesta jotain fiiliksiä saa niin kai toi sit on ihan ok. Tosin mä en ookaan oikea kosketinsoittaja.
 
EDIT: tähän mä repesin... "He tried to learn music the traditional way, but lost interest due to the strict and non-improvisational aspect of the lessons."
 
Jep, kyllä se improvisointi kukoistaakin herran musiikissa...hoho
 
Hmm... nyt en kyllä ihan ymmärrä. Kaikki nuo Leijonamielen soolot ovat improvisoituja. Eihän improvisointi jazz-bändeissäkään mitään kollektiivista kaaosimprovisointia tarkoita. Saman, teemassa esitellyn sointurakenteen päällehän jätkät vuorotellen nylppäävät improvisoitua sooloa, kuin Andersson konsanaan, harmoniamaailma on vaan eri. Parhaimmassa tapauksessa, kun erittäin hyvät ja musikaaliset soittajat ovat yhdessä, saatetaan päästä kollektiivisen, vielä ehkä järjellisen improvisoinnin tasolle (kuunnelkaapa vaan Pat Metheny Trio->Live -levyltä Question and Answer -raita, meinaa kakka livahtaa housuun lopun kehittelyjaksossa). Enemmän mua naurattaa "Solo playing was the one and only way for him to express his feelings in a satisfying way." -lausahdus:)
Ja kyllä on muuten surullista kuunnella keskikastin jazz-soittajia kun ei ymmärretä liian vähän harmonisen molliin perehtymisen takia 7b9-soinnun, ja sen myötä harmonisen mollin johtosävelen merkitystä. Mollipentatoniset viuhuu ja korvat itkee verta.

Ehkä tuossa eniten mua ärsyttää se idea, että samaa kakkua leivotaan uudestaan ja uudestaan, ja vain kuorotus vaihtaa väriä. Respektit niille jotka oman genrensä sisällä onnistuu selkeästi tekemään jotain omaa/uutta.

Noi jenssi ja janne käyttää jotain rolandin patchia säröspedun läpi. Mä joskus vedin studiossa NordLead3:sella putkivahvistimen läpi ja sen vahvarin oman särön. Tuli yllättävänki vakuuttava liidisoundi silloin. Lähtösoundi oli sellanen aika perus pehmeäkö mutta selektiivinen. Se putki teki mukavan lämmön ja särön siihen.
 
Jannellahan on vissiin Jensin leadpatchi. Mutta siis lähinnä kiinnostaa se patchin perusteet, eli minkä päälle sitä rakennetaan? Onko se joku perus-square lead monofonisena ja siihen vaan se särö päälle vai onko se saw lead vai mikä? Onko se alkuperäissaundista muokattu jollain filtterillä vai eq:lla vai millä? Jos olisin synisti ja mulla olisi syna, voisin kokeilla, nyt tämä on tällaista yleistä triviaa, jotta ymmärtäisin taas yhden asian enemmän.

Ehkä tuossa eniten mua ärsyttää se idea, että samaa kakkua leivotaan uudestaan ja uudestaan, ja vain kuorotus vaihtaa väriä. Respektit niille jotka oman genrensä sisällä onnistuu selkeästi tekemään jotain omaa/uutta.
 
Jos et ole vielä huomannut, monen mielestä jazzissa, fuusiossa ja popissa on ihan sama ongelma. Ennen munkin mielestä kaikki bebop kuulosti samalta, bluespohjaselta uptempokakalta. (Nyt olen huomannut että onhan siellä niitä keskitempobiisejäkin:P) Kyse onkin siitä, ettei musiikkiin jakseta perehtyä tarpeeksi, jolloin kaikki genren sisällä kuulostaa samalta. Monen hevarin mielestä John Coltrane ja Miles Davis kuulostavat ihan samalta, asiaan vihkiytynyt haluaisi repiä pään irti moiselta miekkoselta joka sekoittaa niinkin perustavanlaatuiset asiat kuin fonin ja trumpetin. Moni jazzari taas ei erota synaleadia kitarasta.

Hmm... nyt en kyllä ihan ymmärrä. Kaikki nuo Leijonamielen soolot ovat improvisoituja. Eihän improvisointi jazz-bändeissäkään mitään kollektiivista kaaosimprovisointia tarkoita. Saman, teemassa esitellyn sointurakenteen päällehän jätkät vuorotellen nylppäävät improvisoitua sooloa, kuin Andersson konsanaan, harmoniamaailma on vaan eri.
 
Toki, lähinnä tarkoitin sitä että tuo tiluttaminen on enemmän likkipohjaista ennalta treenattua "improvisointia" (kasataan legotornia valmiista palikoista) kuin "melodista improvisointia".
 
Ja kyllä on muuten surullista kuunnella keskikastin jazz-soittajia kun ei ymmärretä liian vähän harmonisen molliin perehtymisen takia 7b9-soinnun, ja sen myötä harmonisen mollin johtosävelen merkitystä. Mollipentatoniset viuhuu ja korvat itkee verta.
 
Nyt en ole varma ymmärsinkö oikein. Molliasteelle vievälle dominanttisoinnulle soitetaan kohdeasteelle rakennettua mollipentatonistako? Jazz-improvisaation perusta on tuo johtosävelien purkaus sointusäveliin tahdin vahvoilla iskun osilla, joten en sanoisi yo. tavalla soittavan kuuluvan edes siihen keskikastin jazz-soittaja kerhoon. Tuo soittamismalli on enemmänkin sitä pentatonisten tiluttamishommaa, joka näppärästi käy esim. otsikon herralta...

Nyt en ole varma ymmärsinkö oikein. Molliasteelle vievälle dominanttisoinnulle soitetaan kohdeasteelle rakennettua mollipentatonistako? Jazz-improvisaation perusta on tuo johtosävelien purkaus sointusäveliin tahdin vahvoilla iskun osilla, joten en sanoisi yo. tavalla soittavan kuuluvan edes siihen keskikastin jazz-soittaja kerhoon. Tuo soittamismalli on enemmänkin sitä pentatonisten tiluttamishommaa, joka näppärästi käy esim. otsikon herralta...

Nyt meni taas sellaseks et mä tipuin vauhdista...ei jaksa keskittyä tollaseen.

Tehkää ja nauttikaa musasta...oli se sitten mitä tahansa!

Jos et ole vielä huomannut, monen mielestä jazzissa, fuusiossa ja popissa on ihan sama ongelma...
 
Tietty kaikessa musassa on tuo ilmiö. Otit puheeksi tämän miehen ja totesin tästä tapauksesta tuolla tavalla.

Nyt meni taas sellaseks et mä tipuin vauhdista...ei jaksa keskittyä tollaseen.

Tehkää ja nauttikaa musasta...oli se sitten mitä tahansa!
 
Tuo nyt on tuollaista kuulokuvan verbalisointia.

Nyt meni taas sellaseks et mä tipuin vauhdista...ei jaksa keskittyä tollaseen.

Tehkää ja nauttikaa musasta...oli se sitten mitä tahansa!
 
Joo, sama. Mä en enää osallistu tähän threadiin...

Toki, lähinnä tarkoitin sitä että tuo tiluttaminen on enemmän likkipohjaista ennalta treenattua "improvisointia" (kasataan legotornia valmiista palikoista) kuin "melodista improvisointia".
 
Nyt en ole varma ymmärsinkö oikein. Molliasteelle vievälle dominanttisoinnulle soitetaan kohdeasteelle rakennettua mollipentatonistako? Jazz-improvisaation perusta on tuo johtosävelien purkaus sointusäveliin tahdin vahvoilla iskun osilla, joten en sanoisi yo. tavalla soittavan kuuluvan edes siihen keskikastin jazz-soittaja kerhoon. Tuo soittamismalli on enemmänkin sitä pentatonisten tiluttamishommaa, joka näppärästi käy esim. otsikon herralta...
 
Ei kohdeasteelle vaan H7b9-soinnun päälle soitetaan h-mollipentatonista. Tätä käy uskomattoman usein jazz- tai sanotaan että useimmin ehkä tuollaisessa blues-pohjaisessa funk/fuusio/groove-rytyytysmusassa. Tosin joskus kysymyksessähän saattaa olla vain joku alt- tai dominanttidimifraasi jossa vahingossa painotetaan justiinsa niitä vääriä säveliä, mutta useimmiten kyseessä on klassiseen harmoniaan tottuneille järjetön, kamalan epämusikaalis-inharmoninen mollipentatoninen. Mollipentatonisen soittaminen dominanttisointujen päälle on muutenkin ihan järjettömän yleistä ja ainakin omaan korvaan se kalskahtaa todella ilkeästi. Kuunnelkaapa suunnilleen mitä tahansa bluessooloa niin ilmiö on löydettävissä, ja bluesin myötä se on myös tarttunut nyky-pop-rnb:hen ja muuhun bluespohjaiseen musiikkiin, myös jazziin. Mielenkiintoisena kuriositeettina voisin mainita Sealin IV-levyn, jossa Don't make me wait -raidalla käy päinvastainen ilmiö - melodiassa duuriterssi mollisoinnun päällä. Sealin ollessa muuten hävyttömän musikaalinen on käynyt mielessä olisiko tämä joku kannanotto kyseiseen ilmiöön vai pelkkä virhe?
 
Vielä tuosta Anderssonista sen verran että kyllä se ihan oikeasti improvisoi, vallan todella musikaalisia juttuja vielä usein. Se on tietysti opetellut tietyt patternit jotka tuontyyppisessä musassa on yleisiä, mutta onko jotenkin sofistikoituneempaa soittaa ennaltaharjoiteltuja kromaattisia Parker-likkejä tempoon 300 kuin ennaltaharjoiteltuja harmoniseen molliin perustuvia Bach-likkejä tempoon 300? Parkerista tuli mieleen että on sitäkin melkosen rasittava muuten kuunnella kun niitä 16-osahelvettejä täytyy viljellä jatkuvalla syötöllä.