Kitarat: soittaminen ›

Jep, kuulin että monia aktiivisia netinkäyttäjiä sattuu oikeasti kiveksiin ja penikseen kun he näkevät saman jutun mitä esim. 3 viikkoa aiemmin. Se on kuulemma uskomaton tuska. Ei kannata mennä häiritsemään näitä tyyppejä. Joihinkin sattuu kun vanhemmat kuolee tai vaimo jättää, mutta esim. Muusikoiden.netissä monilla tämän vastaavan kivun korvaa WANHOJEN!111 linkkien pasteaminen.
 
Itsekin olen valitettavasti ruvennut havaitsemaan näitä oireita. Yleensä joka aamu luen kaikki ketjut n. viiden sivun ajalta, ja silloin kuin esim. kolmannelta sivulta löytyy samantyylinen threadi kuin ensimmäiseltä sivulta, niin on alkanut jo aivan käsittämätöntä kipua ja tuskaa ilmetä. Koitan kyllä päästä tästä eroon. Toivottavasti lääkäriltä löytyy rohdoksia...
 
Toisaalta olen huomannut, että esim. jos joku olisi nostanut vanhan ketjun tähän tyyliin ja halunnut keskustella lisää aiheesta, niin silloinkin tuska iskee minuun ihan järkyttävällä tavalla. Melkeinpä pahemmin kuin uuden ketjun aloittamisesta. Rintakehää puristaa ja tuntuu että on pakko huutaa. Monesti ensimmäisenä ajatuksena päähäni tulee että "MITÄ VITTUA SÄ NOSTELET NÄITÄ VANHOJA SAATANA?!", mutta yleensä vielä pystyn onneksi hillitsemään itseni. Moni ei täällä pysty. :( Tilanne rupeaa olemaan jo huolestuttava, mutta koittakaamme taistella näitä epämiellyttäviä oloja vastaan... Onneksi sentään modet tajuavat usein laittaa tälläisiin tapauksiin lukkoa, kun me kiihoitumme liikaa tästä. Etenkin tätä vanhojen nostelua voisi itseni mielestä tulkita kansan kiihoittamisena. Ja tuollainenhan pätkä laista löytyy.
 
Ja siis haluan tarkentaa, että nythän ei kyseessä ole missään tapauksessa pelkästään tämä threadi, vaan enemmänkin yleisesti nämä vanhat jutut, jotka tuntuvat lyhentävän elinikääni verenpaineen nousun ja sydänkohtauksien moudossa. Itse olen ajatellut, että jos saisin purkaa ajatuksiani hyvällä osastolla täällä, esim "AWV-ryhmässä" eli "Anonyymit Wanhojen Vihaajat", niin se voisi auttaa. Onnistuuko esim. tuohon turhuuspalstan alapuolelle?
 
Huhhuh, mutta viimeisinä sanoina... Koittakaamme kestää. Itse olen todennut että jonkun verran helpottaa, kun ei lue niitä ketjuja mitkä käsittelevät saman tyylisiä aiheita, mitä olet juuri äskettäin itse lukenut arkistoista, mutta välillä on silti pakko hakeutua niihin ketjuihin itkemään. Sille ei voi vain mitään. Tämä on sairaus... Tsemppiä kaikille.