Puhaltimet ›

Venttiilit saa usein liikkumaan parhaiten, jos vaan on malttia ja riittävän hellät otteet. Myös torvissa.
 
Venttiilien ehjäämisessä on olennaista venttiilin tyyppi - heitä vaikka kuva soittimesta niin on helpompi antaa lisäohjeita. Tässä muutamia yleisiä vinkkejä:
 
Jos soittimen muoto antaa mahdollisuuden, osta soitinliikkeestä useampi pullo venttiiliöljyä ja liota venttiileitä öljyssä yön yli. Jos ei pysty, niin reilusti vaan valelet venttiiliä kaikista mahdollisistä rööreistä öljyllä moneen otteeseen. Jos venttiilistä lähtevässä viritysputkessa viritysosa liikkuu, nappaa se irti ja truuttaa sieltä kautta puoli pulloa öljyä ja jätä sopivasti päin likoamaan. Jos ei, niin esim purkamalla viereinen venttiili tulee lisää öljynlaittoaukkoja, mutta joissain venttiilityypeissä purkaminen on melko hc hommaa.
 
Kun venttiileitä on liotettu, voi alkaa varovasti naputella jollain pehmeällä pulikalla liikkuvaa osaa. Huom! Naputellaan hyvin hellästi ja pitkään, eri suunnista ja pehmeähköllä työkalulla (kumivasara, halko tms). Tarkoitus ei ole joka napauksella liikuttaa mitään, vaan antaa vähän korroosiolle lisää liikettä, jos se vaikka päättäisikin vähän hellittää otettaan. Yksi tuskastunut kumautus vasaralla venttiilisylinterin kylkeen ja huonolla säkällä venttiili ei toimi enää ilman ammattilaista.
 
Muita hyviä keinoja ovat kylmä/kuuma hoito, enemmän öljyä, torven pakastaminen (ei tieteellistä todistusaineistoa toimivuudesta) ja vielä enemmän öljyä. Kokemuksesta voin myös kertoa, että raskas työkalu ja/tai riittävästi voimaa auttavat myös saamaan venttiilin liikkeelle, mutta siitä jää helposti ammattiauttajaa kaipaava rahina/kolina venttiiliin.
 
Kun venttiili lähtee edes vähän liikkeelle, on voitto jo lähestulkoon plakkarissa. Sitten vaan lisää öljyä rakoihin ja venttiilin heiluttelua.
 
Osta sitten oikeaa venttiiliöljyä, ei mitään perus-voiteluöljyjä, crc:tä tai puuöljyjä...
 
Klommot putkissa ja etenkin kellossa eivät ole ennenkään estäneet soittoa. Mitä enemmän lommo on alkupäässä ja mitä suurempi, niin sitä enemmän vaikuttaa vireeseen ja soundiin. Kellossa olevat pikku kuhmut käyvät lähinnä soittajan itsetunnolle, jos on biljuunan markan soitin.
 
Torven kunnollinen kiillotus on sinänsä eri operaatio kuin hopean, sillä torvissa on normaalisti lakka siinä messingin päällä. Liian järeillä aineilla lähtee lakka päältä ja sitten väärilla hankaamisilla menee vaan huonommaksi. Muutenkin kannattaa jättää järeämmät liuottimet itse laittamatta. Patinoitunutkin soitin on tyylikäs, kunhan siitä on suuremmat homeet rapsittu pois ;)
 
Ammattilaisista esim V. Åhman tekee siinä 150e pintaan restaurointia romusoittimesta soittopeliksi. Tapauskohtaisesti luonnollisesti.
 
Suosittelen kunnostusta, sillä yleensä kännisoittimeksi hankittu huolella raiskattu vaskisoitin jää soittamatta, koska huonokuntoisena siitä on mahdoton saada millään lailla miellyttävää tai edes tunnistettavaa ääntä. Oletko btw varma, että kyseessä on käyrätorvi, eikä esim Eb-mellofoni? Molemmat näyttävät samanoloisilta, jossei soittimia paremmin tunne, mutta ero on siinä, että mellofonissa on vähemmän putkea, se on (IMO) helpompi soittaa ja edullisempi huollattaa. Tätä vaan siksi, että vastikään löysimme yhdestä arkistosta hapettuneen 'käyrätorven', joka soitto-ominaisuuksiltaan vastasi lähinnä alttotorvea. Paljastui mellotötteröksi.