Yleistä keskustelua musiikista ›

Mun mielestä on HYVIN tärkeää se, että asettaa tavoitteita jotka ovat ennen kaikkea REALISTISIA. Eli, ensin punnitsee mikä on mahdollista saavuttaa ja sitten tekee sen. Jos tavoite toteutuu voi miettiä sitten seuraavaa tavoitetta. On typerää asettaa mahdoton tavoite ja sitten masentua, kun se ei toteudu...

Hyvien tyyppien löytäminen on joskus myös työlästä. Usein olen nähnyt myös sen, että hyvä kaveri pidetään bändissä, vaikka olisi auttamatta "jarruna" koko bändille (soittotaito ei riitä/kehity, jatkuva kännääminen keikoilla jne).
 
Mikäli bändi haluaa vakavasti kokeilla siipien kantavuutta, on joskus tehtävä kipeitä ratkaisuja... ja ajoissa, ennenkuin kaikkien välit ovat säpäleinä. Mutta niinhän se on missä tahansa "työpaikassa" - kenkää tulee, jos työt ei suju.
 
Olen vuosien saatossa tullut entistä kriittisemmäksi muutenkin tuon viinan kanssa läträämisen suhteen. Itse järjestelee tapahtumia, joiden hiomiseen saattaa napsahtaa puolikin vuotta ja sitten buukattu bändi ilmaantuu paikalle hyvässä tenussa. Yhteistyö saattaapi loppua siihen. Mielestäni tälläiseltä bändiltä puuttuu oikeasti kyky kehittää toimintaansa ja kaikkinainen ammattiylpeys, vaikka kuinka amatöörejä oltaisiin.
 
Kyllä sitä mieluusti tekee hommia kavereiden kanssa, joilla selvästi on visio omasta toiminnastaan (vaikka ei edes huipulle pyritä, vaan tehdään se mitä tehdään aina kunnolla). Vuosikausia kestäneet hyvät suhteet bändeihin ovat erittäin palkitsevia.
 
No nyt tuli taas aika tilitystä...

Ei kun tasan päinvastoin. Pitää olla realisti ja vaatia mahdottomia. Sillä, että jo ihan alkuunsa katkoo siivet, ei tule kuin keskinkertaisuutta ja semmoseen pyrkiminen on kornia. Pitää lähteä siitä, että jos joku on kyennyt tekemään vähän sinne päin jossain päin maailmaa, niin onhan se nyt selvää, että itse kykenee todella paljon parempaan.
 
Se on sitten aivann eri asia, miten KÄYTÄNNÖSSÄ organisoi hommansa, koska MITÄÄN ei saavuta ilman ankaraa duunin tekoa. Mutta myöskään MITÄÄN ei saavuta, jos ei ole valmis friikkaamaan rajusti, koska friikkaus ON osa luovaa työtä.
 
Yhdyn asenteeseesi. Mun mielestäni rokki on ihan täyttä Spinal Tap hommaa. Lesota saa niin paljon kuin pystyy, ja se kuuluu jopa asiaan. Se on vain viihdettä; pelkkää karnevaalia. Tämä ei silti mielestäni vie hommalta uskottavuutta. Kysymys on vain siitä, että ei pidä itseään niin vakavasti.
 
Jos jollain on selkeä kokonaisnäkemys bändin kehityksestä, sekä voimavaroja ajaa juttua haluamaansa suuntaan, niin jonkintasoinen julkisuus on mielestäni Suomessa pitkällä aikavälillä väistämätön seuraus. Eikä tarvitse edes tehdä mitään kovin kaksista musaa. Realiteetit on asioita, joita ihmiset itselleen määrittelevät. Eivät ne ole mitään rajoja, jotka määrittelevät sen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Realiteettien ajattelemisesta seuraa yleensä kaikkein keskinkertaisimmat tuotokset. Varmanpäälle on turha siksi yrittää pelata.

Yhdyn asenteeseesi. Mun mielestäni rokki on ihan täyttä Spinal Tap hommaa. Lesota saa niin paljon kuin pystyy, ja se kuuluu jopa asiaan. Se on vain viihdettä; pelkkää karnevaalia. Tämä ei silti mielestäni vie hommalta uskottavuutta. Kysymys on vain siitä, että ei pidä itseään niin vakavasti.
 
Jos jollain on selkeä kokonaisnäkemys bändin kehityksestä, sekä voimavaroja ajaa juttua haluamaansa suuntaan, niin jonkintasoinen julkisuus on mielestäni Suomessa pitkällä aikavälillä väistämätön seuraus. Eikä tarvitse edes tehdä mitään kovin kaksista musaa. Realiteetit on asioita, joita ihmiset itselleen määrittelevät. Eivät ne ole mitään rajoja, jotka määrittelevät sen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Realiteettien ajattelemisesta seuraa yleensä kaikkein keskinkertaisimmat tuotokset. Varmanpäälle on turha siksi yrittää pelata.
 
Niin, mutta tossa on juuri se pieni risitiriita, että Spinal Tap vähän sulkee pois ajatuksen siitä, että jollain on se selkeä kokonaiskuva bändin kehityksestä:)
 
Mun mielstä se on joko tai hommaa. Lisäksi yhden selväpäisen on melko mahdotonta johtaa täyttäpäätä jurpoilevaa pumppua:)

Mun mielestä on HYVIN tärkeää se, että asettaa tavoitteita jotka ovat ennen kaikkea REALISTISIA. Eli, ensin punnitsee mikä on mahdollista saavuttaa ja sitten tekee sen
 
Jyrkästi eri mieltä. Pitää tavoittaa kuuta taivaalta, että saa edes katulampun. Ja jos jättäisi sen maailmanrauhan tavoittelun sikseen vain kun ei siihen yksin pysty...
:-)

.. Mun mielestäni rokki on ihan täyttä Spinal Tap hommaa...
 
No Spinal Taphan on tahatonta huumoria, mikä syntyy siitä, että umpityhmät jäbät yrittää TEHDÄ URAA bisnesmäisesti, REALISTISESTI ja tosikkomaisesti. Valitettavasti suurin osa bändeistä ja lähes kaikki hevibändit ovat tällaisia.
 
Friikkaus, mistä mä puhun, tarkottaa sitä, että ei ekaksi mietitä, voiko tämän tehdä ja onko tämä järkevää, vaan tehdään. Tehdään semmosella asenteella, mikä kaikkien asioita seuraavien mielestä on mahdotonta. Ollaan myös valmiita hylkäämän asioita, jotka kaikkien asioita seuraavien realistien mielestä ovat järkeviä ja realistisia. Mä esimerkiksi olen työskennellyt bändille, joka meni omin päin studioon ja tuhosi valmiin levyn. Se ei ollut REALISTINEN ratkaisu, mutta se oli juuri siksi ainoa mahdollinen ja siis realistinen, koska lopputuloksena oli parempi levy ja enemmän sukseeta.
 
Mutta; kokonaan toinen asia on sitten se, miten asioita viime pelissä organisoi.

Friikkaus, mistä mä puhun, tarkottaa sitä, että ei ekaksi mietitä, voiko tämän tehdä ja onko tämä järkevää, vaan tehdään.

Mun mielestä on monta tapaa tehdä ja ja kukin tekee tavallaan. Joskus pelkästään hyvä biisi ilman mitään sen kummempaa riittää.

Tuosta levyn "tuhoamisesta!"...sehän on ihan asiaa. Jos se on huono, niin miksi julkaista. Helvetti, ihan hyvä ei ole se juttu, missään...koskaan!

Siitä olen ehdottomasti myös samaa mieltä, että päämäärät pitää olla mahdollisimman epärealistisia. Tää homma elää unelmista ja se mikä usein kannustaa tekemään on jokin saavuttamaton jutska, joka usein ei sittenkään ole mahdoton.


Tuo bisnes- ja urajuttu on vaikea. Mun mielestä on hyvä jos sen saa yhdistettyä jollain tavalla kokonaisuuteen. Se ei ole pelkästään negatiivinen juttu. Vaikkakin tuo on nyt mennyt monessa musahommassa aika pahasti överiksi.

Toinen asia joka tulee mieleen on se, että yhtiöiltä tulee koko ajan ristiriitaista viestiä. Koko ajan puhutaan kauniita, mutta teot ovatkin sitten eri asia ja mä arvotan usein juttuja tekojen perusteella. Ja mä en puhu siis pelkästään levy-yhtiöistä vaan koko kentästä.

 
Mutta; kokonaan toinen asia on sitten se, miten asioita viime pelissä organisoi.

En oikein ymmärrä tuota lausetta.

"Mutta; kokonaan toinen asia on sitten se, miten asioita viime pelissä organisoi."
 
En oikein ymmärrä tuota lausetta.
 
No se tarkoittaa hommien organisointia niin, että organisaatiossa on graniittinen pohja ja preussilainen kuri, jonka päällä sitten itsekunkin hipin on hyvä lillua. Ja siis tarkoitan itse työryhmästä syntyvää kuria, en mitään pomottamista.
 
Näitä asioita pitää käytännön kokemusten jatkuvan analysoinnin kautta miettiä. Itsekunkin. Liian monta kertaa Suomessa oon törmännyt lähinnä järjestäjäpuolella meininkiin, missä on lähdetty jotenkin ajatuksesta, että koska noi ovat "friikkejä" ja "hippejä", menee työ muistaessaan fiilispohjalta. Sittemmin järkytys on ollut aina melkoinen, kun käytännössä hommat on tehtykin ja myös teetetetty millilleen.
 
Kysymyshän on luovan työn ja käytännön työn suhteesta. Monesti näkee kumminkin, että luova työ hoidetaan "kauppakorkeapohjalta" ja käytäntöön panostetaan vastaavasti behringerpohjalta. Saattaahan tuo vahingossa toimiakin.
 
Mun mielestäni tämä suhde on olennaisin kysymys, kun mietitään ryhmää ja sen toimintaa. Siksi tätä ketjua olisi hyvä jatkaa.

Joskus tuntuu siltä, että nuoret eivät oikein hiffaa miten raakaa homma on (eivätkä aina vanhemmatkaan).
Tuli justa telkusta Huey Lewis & News bändistä juttua. Tyyppi kierteli ekan poppoonsa kanssa 11 vuotta ja buuaattiin useimmiten lavalta kesken illan. News bändin kanssa eka levy oli floppi eli ura tuntui päättyneen mäntyyn. Tokaan levyyn ne sai vapaat kädet pitkän tinkaamisen jälkeen ja homma löi läpi. Ja merkittävä osa systeemissä oli managerilla joka uskoi ja jaksoi. Niin muuten oli Beatle pojillakin. Ja aika monella muullakin. Eli vaikka on kuinka hyvä, lahjakas ja karismaattinen, saattaa homma mennä susille jos ei ole organisoijaa mukana. Mites muuten Celine Dion, manageri panttas talonsa ja omaisuutensa että sai likan maailman maineeseen. Eikä se tapahtunut hetkessä. Että silleen realiteetteja.

Niin, mutta tossa on juuri se pieni risitiriita, että Spinal Tap vähän sulkee pois ajatuksen siitä, että jollain on se selkeä kokonaiskuva bändin kehityksestä:)
 
Mun mielstä se on joko tai hommaa. Lisäksi yhden selväpäisen on melko mahdotonta johtaa täyttäpäätä jurpoilevaa pumppua:)
 
No joo. En mä tarkoittanut sellaista kohlausta, joka syntyy oikeasta tyhmyydestä, vaan sitä, että hommassa pitää olla sellainen show-meininki. Ei saa itse kuitenkaan itse samaistua esittämänsä lesoilijan kanssa. Ozzyhän vetää mun mielestä Spinal Tap-meiningillä, ja se on silti aika uskottava äijä.
 
Jotain tällaista siis yritin aiemmin sanoa. Tässä mentaliteetissa on tietysti se ongelma, että ei pääse oikeasti kasvattamaan sitä helvetin isoa egoa :)

organisaatiossa on graniittinen pohja ja preussilainen kuri, jonka päällä sitten itsekunkin hipin on hyvä lillua. Ja siis tarkoitan itse työryhmästä syntyvää kuria, en mitään pomottamista.

Tuohan on aika perinteinen tapa ajatella. Hörhöt on hörhöjä ja siellä jossain sitten hoidetaan hommat. Tuosta tulee helposti mieleen se ikävä ajatus, että rokkarit rokkaa ja muut käärii rahat....

Mutta, monet nuoret on myös aika fiksuja nykyään. Netti yms. mahdollistaa mielettömän määrän informaatiota, joita monet hyödyntävät kybällä. Ei välttämättä ole enää niin, että joku "rokkiklooni" luo ja muut hoitaa hommat. Itseasiassa mä olen tavannut aika paljon rokkareita, jotka on hyvinkin mukana bisneksessä....jotkut ohjelmoivat soittolistoja ja tekevät mainosmusaa ja samalla kuitenkin rokkaavat ihan täysillä. Samoin monet medialaitokset on täynnä muusikkoja, joita tunkee alalle joka kolosta.

Itseasiassa mun mielestä kiinnostava juttu on nimenomaan nämä "väliportaan" tyypit. Niihin törmää nykyään kaikkialla, jostain syystä.

Onko tämä kehitys hyvä? En tiedä, mutta niin tapahtuu kuitenkin koko ajan ja en itse näe sille loppua, ainakaan vielä. Homma menee eteenpäin halusi sitä tai ei.

Tuohan on aika perinteinen tapa ajatella. Hörhöt on hörhöjä ja siellä jossain sitten hoidetaan hommat. Tuosta tulee helposti mieleen se ikävä ajatus, että rokkarit rokkaa ja muut käärii rahat....
 
Mitenkä mä nyt saisin sulle selvitettyä, että mä tarkotan sitä, että kyse on SAMOISTA tyypeistä ja SAMASTA organisaatiosta? Että ei ole mitään ikäviä asioita.

Mitenkä mä nyt saisin sulle selvitettyä, että mä tarkotan sitä, että kyse on SAMOISTA tyypeistä ja SAMASTA organisaatiosta? Että ei ole mitään ikäviä asioita.

Mä haluan vain tarkistaa ymmärsinkö mitään. Mitä tarkoitat "organisaatiolla"?

Näin yleisellä tasolla liikkuva keskustelu on aina hankalaa. Siinä voi helposti puhua ohi, ikäänkuin samasta asiasta mutta ei kuitenkaan. Ainakin tällainen tyhmä muusikko menee helposti ymmälleen.

Mitenkä mä nyt saisin sulle selvitettyä, että mä tarkotan sitä, että kyse on SAMOISTA tyypeistä ja SAMASTA organisaatiosta? Että ei ole mitään ikäviä asioita.
 
Siis mitä ? Meinaakkona että levyfirman päättäjät ovat rokki porukoita jotka tekevät päätöksensä fiilispohjalta tai jotain. Kuule, se systeemi pyörii voittoa kotiin pohjalta jossa talouskoulutuksen saaneet tyypit tekevät päätöksiä laskimen kanssa. Ja ikäviä asioita löytyy tasan takuulla artistin kannalta katsoen kuinka ja paljon. Kuten Frank Zappa aikoinaan totesi, ensin tehtiin diili ja levy. Sitten artitsti pisti omat lakimiehensö tutkimaan talouisasioita ja vaikka lakimiehiin upposi rumasti hintaa niin aina tuli kaikesta huolimatta voittoa kotiin. Entäpä beatle pojat aikoinaan. Pojat teki rumasti rahnaa muta olivat konkurssin partaalla kuuskytluvun lopulla ennenkuin Allen Klein alkoi setvimään raha asioita ja kotiutti voittoja ja veti kaikesta päätellen aika lujasti itselleenkin kuulumattomia rahoja. Että sen pohjalta.

Entäpä beatle pojat aikoinaan. Pojat teki rumasti rahnaa muta olivat konkurssin partaalla kuuskytluvun lopulla ...
 
Jospa niillä ei ollut organisaaatio kunnossa?
 
No joo, kannattaisi lukea viestit ennenkuin ryhtyy vastailemaan varsinkin jos vastaukset on kuulopuheita.
 
Mä puhun bändistä tai muusta luovasta yksiköstä. Levy-yhtiö on bändillä töissä tai korkeintaan partnerina silloin kun puhutaan asioista, jotka hoidetaan niinkuin ne pitää hoitaa.
 
On aika hedelmätöntä pohtia mitä joku levy-yhtiön ekonominplanttu bändiltä vaatii, kun tärkeämpää olisi pistää bändin asiat sille mallille, että luova toiminta hoituu ja sille on vielä olemassa organisatorinen pohjakin.

No joo, kannattaisi lukea viestit ennenkuin ryhtyy vastailemaan varsinkin jos vastaukset on kuulopuheita.
Se on sellaista kun juhannusaattona ryhtyy näihin kommentoimaan. No ne vastaukset eivät olleet mitään kuulopuheita vaan täyttä faktaa.

Mitenkä on, pitääkö bändin mielestänne hoitaa itse kaikki "orgaisaation" tehtävät, vai olisko ne syytä ulkoistaa?
 
Eli tässä tulee mukaan kuvaan toi Noten hahmottava väliporras.
 
Joku rehvakas voisi kutsua sitä manageriksi, itse olisin varovaisempi.
 
Kaikille lienee selvää, että jo pelkästään keikkojen haaliminen vie rutkasti aikaa, vaivaa ja varoja. Jos ja kun niitä keikkoja sitten tulee, myös rahavirtojen ohjailu vaatii oman osansa työstä.
 
Kovin monet muusikonalut eivät tiedä tai eivät edes halua tietää noista hommista mitään, joten siltä pohjalta "ulkopuolisen" käyttö olisi perusteltua. Katsaus vaikka tähän M:netin pienoismaailmaan näyttää tietä; musiikkibisnes palsta on melko kuollut, mutta sinäänsä kaikki viihteelliset gallup yms osastot päivittyvät kerran minuutissa. Tässäkin ketjussa on vain kourallinen kommentoijia. Onko asia arka, hankala vai vittumaisen tylsä?
 
Oma työni on juuri tuota "ulkopuolisen" hommaa ja sitä taustaa vasten haluan viimeiseen asti välttää toimimista Spinal Tap meinigeissä, joka voi olla muille hauskaa, mutta minulle surullista ja turhan työllistävää.
 
Nyt taas kuulostan siltä, että haluan kieltää kaiken hauskan musasta. Siitä ei ole kysymys (toivottavsti). Ideani on varmaan se, että "hyvät tyypit" löytävät huomattavasti helpommin niitä hyviä ja oikealla tiellä olevia verkostoja. Itsellä olevia kontakteja ei halua ryöstöviljellä, vaan syynätä tarkasti ne panokset, joilla pelaa ja joita hivuuttaa eteenpäin. Silloin koko "organisaation" on tajuttava missä maali on.
 
Mielestäni.

Mitenkä on, pitääkö bändin mielestänne hoitaa itse kaikki "orgaisaation" tehtävät, vai olisko ne syytä ulkoistaa?

Tuo on mielenkiintoinen kysymys.

Mä olen sitä mieltä itseasiassa että hommien olisi hyvä olla aika erikoistunutta. Se että sama tyyppi hoitaa lakiasioita, tekee biisejä, hoitaa keikkoja, äänittää levyt, hoitaa kirjanpidon yms. ei musta ole koskaan tuntunut hyvältä. Musta on hyvä olla "tietoinen", mutta se ei ole sama kun että fyysisesti tekee kaikkea samanaikaisesti.


Sinänsä mielenkiintoista on se, että kuinka paljon musabisnes tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Kehitystä on aina vaiekaa ennustaa. Mikä tulee jäämään nykyisestä, mitä tarvitaan, mitä ei....?

Ja, mä siis en puhu pelkästään bändi/levy-yhtiö/artistitoiminnasta, joka tuntuu joskus olevan se ainoa juttu joka liitetään musiikkibisnekseen tai musaan yleensä.

Kovin monet muusikonalut eivät tiedä tai eivät edes halua tietää noista hommista mitään

Eikä siihen oikeasti ole aikaakaan...mä itse hoidin talousasioita duunien jälkeen yöllä kunnes ei vaan kyennyt enää. Nyt on kaikki mahdollinen "ulkoistettu".


musiikkibisnes palsta on melko kuollut, mutta sinäänsä kaikki viihteelliset gallup yms osastot päivittyvät kerran minuutissa. Tässäkin ketjussa on vain kourallinen kommentoijia. Onko asia arka, hankala vai vittumaisen tylsä?

Jokainen keskustelee omasta kokemusmaailmastaan käsin. Ne asiat, jotka koskettaa omaa elämää koetaan kiinnostavana.

Iso osa porukkaa on tyyppejä jotka on musafaneja ja siinä sivussa soittaa vähän kitaraa. Ihmiset elävät eri maailmoissa ja se heijastuu kaikkeen. Onhän tällaiset kieltämättä varmasti monelle aika vieraita topikkeja, eikä siinä mitään, se voi olla ihan hyväkin juttu.

Se mihin vastataan ja mitkä on aktiivisia alueita kertoo usein enemmän kuin mitkään gallupit :)

koko "organisaation" on tajuttava missä maali on.

Allekirjoitan....ainakin omalta osaltani. Pitää olla tavoitteita ja päämääriä.

Tylsää luettavaa tämä ei todellakaan ole, sen voin vakuuttaa. Hienoa että näistä asioista keskustellaan täällä, itsekin kun janoan tietoa juuri näistä asioista. Jatkakaa toki, niin minä ja muut aloittelevat muusikot joilla on unelma mutta eivät saa sitä toteutettua, saavat vähän vinkkejä. Nyt vaikenen viisaampieni tieltä.