Aihe: laulu 1 2 | |
|---|---|
 meskalita23.09.2005 22:55:31 | |
Vibraton opetus (ainakin suomalaisessa laulunopetuksessa) tuntuu olleen aika vähissä. Sitä on pidetty seikkana, joka tulee kun tulee jos tulee - ja jos tulee, saa myös mennä miten lystää. Asiasta on tullut keskusteltua opettajien ja 'alan ammattilaisten' kanssa, ja kärjistettynä yleinen asenne on edellä mainitsemani kaltainen. Luulisin, että se johtuu yksinkertaisesti vain siitä ettei riittävää tietotaitoa ole. Yleensä juuri ne asiat siivutetaan, joiden kohdalla taito ei riitä. (: Instrumenttinsa todellisesti hallitseva laulaja pystyy kontrolloimaan vibratoaan niin vertikaalisesti kuin horisontaalisestikin. Ajattele ääntä kuvana, kaksiulotteisena aaltona jonka koon määrittävät syvyys ja pituus. Siten vibratokin pitäisi nähdä. Tällaisen kuvan löysin googlettamalla, sen enempää kaivelematta muualta kuin ensimmäiseltä sivulta. http://www-ccrma.stanford.edu/~bada/220a/am_slow-vibrato.jpg Rento vibrato on tasainen niin tiheydeltä kuin syvyydeltäänkin. Itse en omasta mielestäni pysty sujuvasti hallitsemaan vibratoani niin pysty- kuin vaakatasossakin. Siihen kuitenkin pyritään. Mäkin olen kuullut, että klassiset laulajat käyttävät (joskus) vibraton hakemiseen tuota kahden nuotin kelaamista. Ota metronomi tai pysyvä syke jostakin, ja lähde aluksi vaikka puolinuoteilla toistamaan legatossa sävelaskeleen päässä toisistaan olevia nuotteja miellyttäväntuntuisella vokaalilla. Sitten vain koko ajan puolitat aika-arvoja -> puolinuotista neljäsosaan, neljäsosasta kahdeksasosaan jne. kunnes nuottien liike on lopulta niin nopea, ettet pysty enää kontrolloimaan tahdonalaisesti kurkussa tapahtuvaa liikettä. Kai sillä oppii vibraton, en osaa sanoa kun omakohtaista kokemusta ei ole. Ainakin oppii tietämään, miltä vibrato voisi tuntua? Hyvä vinkki on tosiaan kuunnella erilaisia laulajia ja imitoida saundeja. Huomaa kuitenkin, että ääni ilman vibratoakin voi olla hiton hieno. TJEU - Jamiroquain laulaja Jay Kay sound in - pleasure out | |
 hannakatriina25.09.2005 17:40:40 | |
Vibraton opetus (ainakin suomalaisessa laulunopetuksessa) tuntuu olleen aika vähissä. Luulisin, että se johtuu yksinkertaisesti vain siitä ettei riittävää tietotaitoa ole. Yleensä juuri ne asiat siivutetaan, joiden kohdalla taito ei riitä. Minullekaan ei oo koskaan puhuttu vibratosta muuta kuin että joissakin tyyleissä sitä käytetään ja joissakin tyyleissä ei. Ei oo puhuttu vibraton nopeudesta, laajuudesta, sen hallinnasta ylipäänsäkään... sama tosiaan pätee moneen muuhunkin asiaan. Opettajan velvollisuus on neuvoa. Jos omat oppilaani kysyy minulta jotain, niin yritän kaivaa sen tiedon jostain ellen tiedä tai yritän itse kokeilemalla selvittää asioita, niin kuin nyt tätä vibratoakin. Pommittakaa siis vaan enemmän niitä opettajia kiperillä kysymyksillä. Vibraton hallinnan pystyy opettelemaan, vaatii vaan paljon treeniä. Mulla vibrato on näköjään halutessani laajimmillaan intervalleissa n. suuren sekunnin verran, kapeimmillaan kuulostaa lähinnä samalta ääneltä, joka vaan ”aaltoilee”. Liian laaja vibrato kyllä kuulostaa aika rumalle (sellainen kirkkokuoromummovibrato tai joidenkin oopperalaulajien terssin laajuiset vibratot...). Vibraton nopeuttakin voi vaihdella, nopeuttamalla tai hidastamalla sitä liikettä mikä tuolla kurkussa (tai jossain siellä) tuntuu. Siinä mielessä se on kyllä kontrolloitua, vaikka eipä sitä juurikaan laulaessa mieti. Korkeintaan jos yrittää saada vibraton menemään biisin tempossa. Tää on muuten tosi hieno tehokeino jos onnistuu... Esimerkki löytyy muistaakseni ainakin Incogniton Deep Waters-biisin kertosäkeestä. Luulen, että treenaamalla ääntään muutenkin notkeammaksi, alkaa vibratokin olemaan paremmin hallinnassa. Olin mukana proggiksessa, jossa vedettiin soulia ja uutta R&B-musaa. Korukuviolta ei siis voinut välttyä. Luulin, ettei suht’ jäykällä äänelläni saa ikinä aikaiseksi jotain aliciakeys- juttuja, mut kun tarpeeks sisukkaasti ja säännöllisesti treenasin, niin sieltähän ne nopeatkin korut alkoi löytyä... nyt pystyn myös siirtymään kahden vierekkäisen äänen toistosta nopeuttamalla vibratoon sujuvasti, mikä ei ennen onnistunut. Joillakin on luonnostaan notkeampi ääni, aika usein vieläpä sellaisilla, joilla on korkeampi lauluääni. Joidenkin taas pitää treenata enemmän. Mut kaikki on mahdollista oppia, että tsemppiä vaan! | |
 Joni Koskimaa01.10.2005 22:06:13 | |
Mulla on luontaisena kirkavibra jos laulan oikein korkeita nuotteja kovaa. Vasta nyt vuosia laulettuani saan silloin tällöin myös vibrattomia korkeita nuotteja. Se tulee niin luonnostaan mulle että en osaa ollenkaan neuvoa miten sellanen tehään... Ja sitte oon saanu kommenttia (haukkuja=) et kuulostan Neumannilta ku laulan hiljaa. Neumannivibraan voisin antaa sellasen neuvon, että laulaa mahdollisimman hennolla äänellä ja hiukan liian korkeelta, menemättä kuitenkaan falsettiin, ni sieltä se tulee. Tätä vibraa harva kuitenkaan tavoittelee ;) Mutta sitte taas sellanen mielestäni hyvänkuulonen, mahtipontinen "oopperavibra" syntyy ainakin meikäläisellä ku vaan "avaan kurkkua" enemmän ku yleensä laulaessa ja annan täysin rentona laulun tulla, suu auki ikäänku siten että ääni kutittaa kitalakea ja kurkku tuntuu siltä miltä sammakot näyttää ku ne alkaa kurnuttamaan. Eli leuanalusläskit väpättää ja tuntuu paisuneilta :D "Pelko, se on vain pessimistinen ennakkoluulo." | |
 Koivulahti08.10.2005 01:28:43 | |
Yks helppo tapa tehdä vibra on nojata vähän eteenpäin ja heiluttaa painollisen jalan kantapäätä ylös - alas halutulla nopeudella :) En tiedä onko tuo sitten vale vibraatto vai ei mutta minä en huomaa eroa muussa kun koreografiassa:D | |
| gilmoure 02.11.2005 23:01:43 | |
mulle toi vibra oli pitkään mysteeri kans.. otin enemmän selvää tosta anatomiasta ni sitte alko pikkuhiljaa selkenee. hengitystuesta se vibra ilmeisesti aikapitkälti on kiinni. kun vaan tajusin, että niin pitkään, kun äänessä ei oo vibraa, niin se ei tuu rennosti :| voi olla kyllä väärinkin, koska joskus tulee vibraäänetki puristeisena. mutta tolla idealla sain vibran tulee. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)