Kitarat: kitarakamat ›

http://cgi.ebay.com/1955-Fender-Str … 07273QQcategoryZ47069QQcmdZViewItem
 
Ostaisin oikeasti jos kylpisin rahassa kuten Roope Ankka.. noita ei ihan joka päivä näe edes ilmoituksissa.
 
Mutta eihän tässä ole hätää, huomennahan on lottoarvonta :-)

Muuten hyvä setti, mutta heti ei pääse soittamaan, kun piuha puuttuu!

Muuten hyvä setti, mutta heti ei pääse soittamaan, kun piuha puuttuu!
 
Hyvä huomio, pitäisiköhän lähettää myyjälle kysymys, josko siihen saisi vielä 1955 vuodelta olevan piuhan ja pari jonkun sen ajan soittajan plekua :-)

Ei nyt toistaiseksi vielä ihan mahdoton hinta, onhan Kitarapajallakin tällä hetkellä 1965 Strato hintaan 17500 e. http://www.kitarapaja.com/pics/fstrat652.jpg

Hyviä kuvia tuosta ebayn setistä, pornoa blueskitaristeille! Ja upea tuon champin käyttöpaneeli: tasan yksi namiska josta virtaa ja volaa, sävynsäätökin samassa asteikolla "hiljempaa-kovempaa" :D
 
Ja onpas tuo -65 strato hyväkuntoisen näköinen, enpä arvaisi tuon kuvan perusteella noin vanhaksi tai ei sitä ainakaan mikään rokkari ole soittanut, ehkä joku samettipaitainen soul-mään ;)

Se mua kyllä kiinnostaisi miten otelaudan pääty voi kulua noin paljon. Sieltä ei kuitenkaan soiteta koskaan. Muutenkin tuo kaula on vähän niin kuin sitä olisi joku kunnon paskahanska käyttänyt vuosikaudet. ;)

Se mua kyllä kiinnostaisi miten otelaudan pääty voi kulua noin paljon
 
Ihan samaa mietin, et soittiko sitä joku siitä kaulaliitoksenkohdasta rämpyttämällä. Mutta ainakin tuota on soitettu. Ihan simona.

Ihan samaa mietin, et soittiko sitä joku siitä kaulaliitoksenkohdasta rämpyttämällä. Mutta ainakin tuota on soitettu. Ihan simona.
 
Jep, päällepäin ainakin vaikuttaa aukisoitetulta. Voisin ottaa tuollaisen. Jokin tollasessa mielettömän kuluneessa stratossa vaan vetoaa. Mojo.

Nyt mut varmaan hirtetään, mutta suoraan sanottuna soittimeksi tuota en enää varmaan kelpuuttaisi... Jo pelkästään virittimiä katsomalla, voiko tuo pitää enää virettään? Jotkin osat on kuitenkin kulutustavaraa, joten se "vintage" -juttu ei mulle avaudu...
 
ehkä vika on siinä, etten ole koskaan päässyt moista soittamaan =) "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" ;-)

Mä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tuota vintage-hehkutusta. Olen testannut muutamaa 60-70 luvun Fenderiä ja yhtä (muistaakseni '72) Les Paulia, eikä ne niin ylivertaisia olleet että maksaisin sellaisesta toistakymmentä tuhatta. Tosin moni vannoutunut blues-ukko olisi kanssani varmasti eri mieltä. Virityskoneistothan ja mahdollisesti talla noista on valittettavan usein uusittava sekä nauhat saattaa olla niin loppuun kuluneet, että nauhojen vaihto olisi ainoa tapa tehdä kitarasta soittokelpoinen. Sanomattakin on selvää, että tuollaisen remontin jälkeen kitaran vintage-arvo putoaa aika rajusti.
 
Toki vanhat osat laitetaan visusti talteen mahdollista myyntiä varten. Mutta vaikka minullakin kehittyy kitaroille jonkinlaista tunnarvoa, niin silti ne kitarat ovat myös työkaluja joilla pitäisi pystyä soittamaan. Keräily on tottakai asia erikseen, mutta harvalla sellaiseen on varaa.

Hieno setti ehdottomasti! Ei nauhojen vaihto (eikä kielien sen puoleen) laske vintage-soittimen arvoa. Eihän se nauhojen vaihdon jälkeen ole enää alkuperäinen, mutta 50-luvun soittimista ei ole kellään varaa olla turhan nirso, sen verran harvoin niitä on edes myynnissä.
 
Kyllä se on kiistaton tosiasia, että laatu on ollut 50-60-luvulla ihan toista luokkaa kuin nykyään. Soittimet tehtiin käsityönä JA tehtaat valmistivat niitä ehkä promillen siitä määrästä kuin nykyään. Puut oli kunnolla kuivattu ja ne oli parempilaatuisia. Laatupuun saatavuus oli paljon parempi silloin kuin nyt.
 
Toinen asia on tietenkin se, että voiko 50 vuotta vanhasta sähkökitararasta pyytää samaa hintaa kuin vaikka 1800-luvun alun viulusta. Alkavat meinaan 50-60-luvun Fenderit ja Gibsonit olla samoissa hinnoissa 1700-1800 luvun jousisoittimien kanssa. Ja kyllä viulu on ihan helvetin paljon herkempi peli kuin sähkökitara, joka on soittimena melkoinen viritelmä!

Ei nauhojen vaihto laske vintage-soittimen arvoa.
 
Eikö? Se olikin vain oma hypoteesi, kiitos että korjasit.
 
Tässä on semmoinen dilemma, että kuinka paljon vanhaa voidaan vaihtaa uuteen? Jos vähitellen vaihdetaan osia ja lopulta ei ole enää kuin yksi tai kaksi alkuperäistä osaa jäljellä niin onko se enää sama soitin? Vastaavasti jos vanhoista 60-luvun osista ja puista kasataan uusi soitin, niin onko sillä sitten yhtään enempää vintage-arvoa kuin edellisellä? Enkä nyt tarkoita rahallista arvoa, vaan ihan filosofisesta näkökulmasta pohdin.

Tulin vaan nyt just ajatelleeksi, että soittokamoja on oikeasti just tasan kahdenlaisia:
 
-Sellaisia jotka näyttää hyvältä, paperilla listattuna tai valokuvattuina osiinsa purettuina, niin että kaikki päivämäärät ja kanonisoidut komponentit ovat näkyvissä. Tämmöisiä on oikeastaan kaikki vintage- ja boutiquekamat.
 
-Sitten on sellaisia jotka kuulostaa hyvältä. Ekasta ryhmästä varmaan aika suuri osa kuuluu myös tähän toiseen ryhmään, mutta ei kaikki, ja ENNEN KAIKKEA tosi iso joukko ekaan ryhmään kuulumattomia sarjatuotantovehkeitä, jotka eivät näytä ollenkaan hyvältä paperilla, eivätkä varsinkaan osiinsa purettuina, voi kuitenkin oikeasti kuulostaa ihan yhtä hyviltä kuin ekankin ryhmän kamat. Ja ne ehkä maksaa about kolmasosan siitä mitä ekan ryhmän kamat, ja - mikä tärkeintä - niillä voi tehdä musaa ja unohtaa hifistelyn! Luulempa ma että meillä kaikilla olisi varaa hifistellä sitä omaa soittotatsia aika lailla enemmän kuin niitä soittokamoja...
 
Kyllä me muusikot ollaan välillä aika kummallista porukkaa. Eikö se kuitenkin, että kuinka niitä kamoja käytetään ole koko pointti. Voiko joku kuvitella jonkun valomiehen kuolaamassa jotain vintageheittimiä? Eikö valoissa ole just pointti se mitä niillä valaistaan ja miten? Ehkä tässä olisi meille tuoretta näkökulmaa, en tiiä... dumatkaa tai kompatkaa!

Komppaan ja ihan täysiä.

Tästä saa ainakin loistavat kuvat, josta voi katsoa miltä sen 1955 reissue straton pitäisi oikeasti pitäisi näyttää ja voi tarkistaa onko asia näin :-)
 
Oikeastaan pistin tämän linkin tänne, jotta ne jotka keräävät kuvia saavat ne talteen.

Kyllä me muusikot ollaan välillä aika kummallista porukkaa. Eikö se kuitenkin, että kuinka niitä kamoja käytetään ole koko pointti. Voiko joku kuvitella jonkun valomiehen kuolaamassa jotain vintageheittimiä? Eikö valoissa ole just pointti se mitä niillä valaistaan ja miten? Ehkä tässä olisi meille tuoretta näkökulmaa, en tiiä... dumatkaa tai kompatkaa!
 
Soittokamoilla on myös tollanen hauska psykologoninen puoli. Se lavan teksti oikeasti merkkaa joillekkin ihmisille. Välillä on tullut tehtyä valtavirran mielestä päättömiä investointeja, joiden ainoa perustelu on ollut "minä halusin". Mä ainakin kuulun siihen ryhmään että soittimen pitää olla just, ja sitten on oikein hyvä fiilis. Ja se kuuluu soitossakin.
 
Ja sittenhän jotkut ostaa noita ajatellen investointeinta. Noiden hinta nimittäin vain nousee.

Okei, pakko myöntää että toi Strato on kertakaikkiaan aivan upea! Ja että noi kuvat Champin sisältä on vaan jotenkin totaalisen aseistariisuvia. Happamiapa hyvinkin, sanoi kettu. Ehkä aavistuksen verran tuskallista, että noi tod. näk. päätyy jonkun rikkaan keräilijän kokoelmaan, jossa vastaavia vehkeitä on jo entuudestaan... byhyy... pakko laulaa blues:
 
En koskaan tuu omistaa vuoden 55 stratoo
En koskaan tuu omistaa vuoden 55 stratoo
Mutaiset vedet, ulvova susi, kaikki hyvä joskus katoo...

Tulin vaan nyt just ajatelleeksi, että soittokamoja on oikeasti just tasan kahdenlaisia:
 
-Sellaisia jotka näyttää hyvältä, paperilla listattuna tai valokuvattuina osiinsa purettuina, niin että kaikki päivämäärät ja kanonisoidut komponentit ovat näkyvissä. Tämmöisiä on oikeastaan kaikki vintage- ja boutiquekamat.
 
Mut voiko noista enään puhua soittimina? Eiköhän noitten ensisijainen arvo ole jossain muussa kuin päivittäisessä räpläämisessä. Sääli sinänsä, mutta totuus on se että tuollaiset menevät enemmän pällistely kuin soittokäyttöön. Nuo ovat enemmän keräily kuin käyttöesineitä. Arvo perustuu enemmän haluttavuuteen kuin arvoon pelkkänä soittimena.
 
-Sitten on sellaisia jotka kuulostaa hyvältä. Ekasta ryhmästä varmaan aika suuri osa kuuluu myös tähän toiseen ryhmään, mutta ei kaikki, ja ENNEN KAIKKEA tosi iso joukko ekaan ryhmään kuulumattomia sarjatuotantovehkeitä
 
Niinpä, eipä ne äveriäät muusikotkaan raahaa niitä Pre stratoja tai 59' LPtä keikalle koska tietävät että kyllä se soitto muillakin värkeillä samalta kuulostaa.
 
- mikä tärkeintä - niillä voi tehdä musaa ja unohtaa hifistelyn! Luulempa ma että meillä kaikilla olisi varaa hifistellä sitä omaa soittotatsia aika lailla enemmän kuin niitä soittokamoja...
 
Niin.. muutama soittotunti tekisi usein parempaa kuin ****humppari tallaan.
 
Voiko joku kuvitella jonkun valomiehen kuolaamassa jotain vintageheittimiä? Tuntematta asiaa, mutta tietäen jotain keräilystä, joo varmasti noitakin keräillään. Kaikkea keräillään, lienee jokin perusvietti.
 
Eikö valoissa ole just pointti se mitä niillä valaistaan ja miten? Ehkä tässä olisi meille tuoretta näkökulmaa, en tiiä... dumatkaa tai kompatkaa!
 
No onhan se musiikki kuitenkin pääasia, keräily on vaan yksi sivujuonne. Toisia se ärsyttää kun nostaa hintoja pilviin..

Sama homma vaikka autoissa. Vanhassa vara parempi http://www.crazyshit.org/Crash/Images/cc106.jpg