Kitarat: soittaminen ›

1. Opettele biisejä korvakuulolta.
2. Treenaa metronomin kanssa riffejä. Vaikka ihan kolmen soinnun rämpytyksiä noin niinkun rytmitajua ajatellen.
3. Soita bändin kanssa. Yhteensoitto- ja improvisointitaidot kehittyy huikeeta tahtia.

Kannattaa opetella vaikka duuri- ja molliskaala ja sit tilutella niitä edes takas. Täten pystyt kohta tunnistamaan että miten joku biisi menee ku se luultavasti mennee jossain järkevässä skaalassa.
 
Itsekkin oon "havainnut" tän saman jutun. Kun tietää mistä sävellajista kappale menee, ni silloin on jo erittäin vahvoilla. Asioita on heti pääteltävissä. Se helpottaa myös sointujen hakemisessa ja ennenpitkään niitä ei tarvii edes miettiä. Ne tulee ihan kun luonnostaan.
Mä oon käyttänyt just tota samaa tapaa, ett sävellajin hakee nopeesti duuri tai molli asteikolla. Tietysti kappale voi mennä jonkun moodin mukaan, mutta nekin tietysti löytää samalla tavalla, koska ovat perjaatteessa(ja käytännössä)samoja asteikoita. Täytyy vaan sitt osata etsiä, mikä on kappaleen kanta-, juuri vai millä nimellä sitä nyt kutsutaankin?!?...sävel. Oon törmännyt jossain sellaseen opetuskirjaan, missä käytettiin tätä samaa oppimistapaa.
Se on loppuenlopuks helppoo, ku sitä vaan jaksaa harrastaa. Sitt on mukava, kun voi vaikka telkkaria katellessa soitella mukana, vaikkei ois ikinä kappaletta kuullukkaan.

miten sen tietää et on oikea sävellaji. mä en oo jaksanu vielä perehtyä niihin, mut kesän aikan oli tarkotus.
 
duuri- ja molliskaalat osaa jo.

miten sen tietää et on oikea sävellaji. mä en oo jaksanu vielä perehtyä niihin, mut kesän aikan oli tarkotus.
 
duuri- ja molliskaalat osaa jo.
 
Esim. sillain, kun sä nyt osaat sen duuri- tai molliskaalan, ni sitt kuuntelet kappaletta ja etsit kohdan/aseman, mistä soitettuna jompikumpi noista asteikoista kuulostaa hyvältä. Eli yksinkertaisesti haet sen aseman. Sinänsä ei ole väliä, käytätkö duuri vai molli asteikkoa, koska ne on ns. rinnakkaissävellajeilla samat(C ja Am). Kun tiedät, mistä asemasta vaikka duurisormitus kuulostaan jonkun kipaleen päällä hyvältä, ni etsit sitt tän kappaleen kantasävel(?)...vai miksi sitä nyt kutsutaankin? Jos löytämäsi sormitus on vaikka D-duuri, ni jos kappale kuulostaa duuri kappaleelta, ni siinä se! Jos se kuulostaa taas mollilta, ni se voi olla H-molli, koska D-duuri ja H-mollihan on sama skaala.
 
Näin "helppoo" se perjaatteessa on. Mainittakoon vielä, ett kappaleen melodia voi mennä esim. jossain moodissa, mutta ajatus on silloinkin sama. Jos vaikka äskeisen esimerkin mukaisesti oikee skaala ois D-duuri, mutt kappale kantasävel(?)onkin vaikka A. Tällöin kappale meneekin A-miksolyydisestä. Sävellaji on kyllä duuri(asteikon kolmas sävel on 2 sävelaskelta ylempänä, kun juurisävel=Suuri Terssi), mutta sen sävy on hieman toisenlainen, kun perinteisen duuriasteikon.
 
Siitä vaan treenaamaan...

okei. tuo ymmärretty kunhan vaan osais soveltaa. ekana pitäsi kyllä opiskella vähän teoriaa mm. noista moodeista.
 
jos olen ymmärtänyt oikein, nii jos on sävellajina C-duuri, nii onko sen sävellajin soinnut(vai mikskä niitä kutsutaan siinä yhteydessä) samat ku C-duuriskaala sävelet?
 
siis onko kantasävel = perussävel. esim jos on D-duuriskaala, nii onko kantasävel sitten D ja jos on C-duuri nii C?
 
mulla on kirjastosta lainassa ralph denyerin suuri kitarakirja, nii siitä pitäis jaksaa lukee teoriaa. siinä on kaikki tarpeellinen :)

jos olen ymmärtänyt oikein, nii jos on sävellajina C-duuri, nii onko sen sävellajin soinnut(vai mikskä niitä kutsutaan siinä yhteydessä) samat ku C-duuriskaala sävelet?
 
siis onko kantasävel = perussävel. esim jos on D-duuriskaala, nii onko kantasävel sitten D ja jos on C-duuri nii C?
 
Nimenomaan näin...

okei :) kiitos erittäin paljon neuvoistasi :)

Itsekkin oon "havainnut" tän saman jutun. Kun tietää mistä sävellajista kappale menee, ni silloin on jo erittäin vahvoilla. Asioita on heti pääteltävissä. Se helpottaa myös sointujen hakemisessa ja ennenpitkään niitä ei tarvii edes miettiä. Ne tulee ihan kun luonnostaan.
Mä oon käyttänyt just tota samaa tapaa, ett sävellajin hakee nopeesti duuri tai molli asteikolla. Tietysti kappale voi mennä jonkun moodin mukaan, mutta nekin tietysti löytää samalla tavalla, koska ovat perjaatteessa(ja käytännössä)samoja asteikoita. Täytyy vaan sitt osata etsiä, mikä on kappaleen kanta-, juuri vai millä nimellä sitä nyt kutsutaankin?!?...sävel. Oon törmännyt jossain sellaseen opetuskirjaan, missä käytettiin tätä samaa oppimistapaa.
Se on loppuenlopuks helppoo, ku sitä vaan jaksaa harrastaa. Sitt on mukava, kun voi vaikka telkkaria katellessa soitella mukana, vaikkei ois ikinä kappaletta kuullukkaan.
 
Aivan. Jos sormitukset tuntuu hankalalta kannattaa kokeilla eri moodeja. Kun nekin opettelee ja soittelee niitä taas edes takaisin niin sit tunnistaa nekin korvalta.

Menee varmaan osittain ohi aiheen, mutta mä ainakin uskon että sävelkorva voi kehittyä ajan kanssa ja treenaamalla, mutta aiheesta toiseen, mun naapurissa asuu semmonen vanha mies joka aina silloin tällöin laittaa radiosta jonkin humppakanavan päälle ja soittaa haitarilla aina sen kappaleen päälle... Ja ei tasan varmasti oo koskaan mistään nuoteista kuullukkaan... Jos sille sanoo että soita cee, ni se kahtoo ku mielenvikasta ja sanoo että mitä sinä tyttö oikein höpiset... Se on aika uskomaton ukkeli...

Menee varmaan osittain ohi aiheen, mutta mä ainakin uskon että sävelkorva voi kehittyä ajan kanssa ja treenaamalla, mutta aiheesta toiseen, mun naapurissa asuu semmonen vanha mies joka aina silloin tällöin laittaa radiosta jonkin humppakanavan päälle ja soittaa haitarilla aina sen kappaleen päälle... Ja ei tasan varmasti oo koskaan mistään nuoteista kuullukkaan... Jos sille sanoo että soita cee, ni se kahtoo ku mielenvikasta ja sanoo että mitä sinä tyttö oikein höpiset... Se on aika uskomaton ukkeli...
 
Toihan ei ole edes hirveen harvinaista. Näitä samanlaisia itseoppineita kyllä löytyy tosi paljon. Mäkin tunnen monta, jotka ovat suorastaan virtuooseja. Eivät vaan osaa nuotteja, eivätkä tunne teoriaa. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Oppimistapa on vaan aivan toisenlainen. Tottakai se sillon saattaa kuulostaa ihmeelliseltä, jos on itse tahkonnut ikänsä kaiken teorian pohjalta. Yhtälailla se varmaan tuntuu ihmeelliseltä myös toisinpäin, ett miten voi oppia kattomalla jotain paperia.
Tästä syystä hieman nousee aina karvat pystyyn, kun jotkut täällä toitottaa ett teoria on ainut tapa oppia musiikkia.

Periaatteessahan kaikkea voi harjoitella ja kehittää, mutta joillain homma on tietenkin luonnostaan hanskassa ja jotkut puolestaan ei kehity kuin keskivertaiseksi vaikka kuinka treenaisi...jos sitäkään. Kyse on monesti vain oivalluksesta ja homma lähtee sitten vauhdilla eteenpäin.
 
Rytmitajua kehittää myös jos on rumpukone ja ohjelmoi hankalia komppeja joihin yrittää improvisoida.

kerrotko jonkun semmosen ohjelman, nii vois ladata netistä. kuulostaa mielenkiintoiselta :)
 
edit: oho...piti ollakkin rumpukone. no voi kökkö. onkohan olemassa ihan jotain ohjelmaa, jolla voi syöstä komppeja tietokoneelta kajareiden kautta ulos.

kerrotko jonkun semmosen ohjelman, nii vois ladata netistä. kuulostaa mielenkiintoiselta :)
 
edit: oho...piti ollakkin rumpukone. no voi kökkö. onkohan olemassa ihan jotain ohjelmaa, jolla voi syöstä komppeja tietokoneelta kajareiden kautta ulos.
 
Onhan noita. Trackerit on varmaan edullisimpia (ilmaisiakin) ja toimivat siten että sulla on aidot rumpusamplet muistissa ja määräät itse milloin mikäkin rumpu iskee...
 
Itse suosin midisequencereitä kun midilaitteita on jonkin verran pöydällä. Netistä löydät hakusanalla softaa mielin määrin.

Menee vähän ohi topicin, mutta Paul Gilbert sanoi joskus yhdestä kuviosta että hän vain soittaa sen mahdollisimman nopeasti ja toivoo että kuvio osuu rytmisesti kohdalleen rumpujen kanssa. Jos ottaa tuollaisen asenteen, niin ei tarvi rytmitajua ollenkaan, heh.

NO eipä niin. Ja jos pistää oikeen mättökompin taustalle ni eihän siitä kukaan saa tarpeeks selvää muutenkaan :)
 
Hmm, mättöheviä jossa soolot soittaa Fareri tai se norjalainen Paus...siitä ei saisi kyllä mitään selvää.

Periaatteessa, jos on helvetin hyvä tekniikka mutta huono rytmitaju, niin soitto kuulostaa huonolta. Rytmitaju on kuitenkin erittäin tärkeä osa musiikkia. Jos et osaa soittaa eri tahtilajeissa, niin hyvä tekniikka ei auta mitään.

Periaatteessa, jos on helvetin hyvä tekniikka mutta huono rytmitaju, niin soitto kuulostaa huonolta. Rytmitaju on kuitenkin erittäin tärkeä osa musiikkia. Jos et osaa soittaa eri tahtilajeissa, niin hyvä tekniikka ei auta mitään.
 
Ei tarvitse kuin soittaa nuottien pituudet väärin ni soitto kuulostaa hirveeltä oli tahtilaji mikä tahansa.

Ei tarvitse kuin soittaa nuottien pituudet väärin ni soitto kuulostaa hirveeltä oli tahtilaji mikä tahansa.
 
On muuten aika hankalaa soittaa pituudet tarkoituksella väärin...paitsi hitaissa kappaleissa.

mä olin joskus pienenpänä ihan fileissä kun löysin korvakuulolta Green Dayn When I Come Aroundin soinnut...,
 
Edit: yyy Kirjain...