Media ja viihde ›

Indiana Jones & the Fate of Atlantiksessa jäin lopullisesti jumiin siihen Atlantiksen portille. Tiiä häntä, oliko sitten pelibugi. Samoin Monkey Island 4:sta en pystynyt lopputaistelussa ilmenneen bugin takia pelaamaan loppuun.
 
Mutta oikeasti vaikeimpia pelejä ovat Zack McKracken ja Maniac Mansion 1 sekä kaikki Sierran vastaavat pelit. Kyllä siinä pelin viihdyttävyys katoaa, kun yhdestä hemmetin pienestä detaljista jonka jätti tekemättä pelin alussa voi tulla semmonen taakka lopussa että ei pääsekään läpi ja sitten pitää alottaa ihan uudestaan. Paskoja pelejä.

NESin Castlevania 3 oli ja on aivan hemmetin hankala. Sain sen joululahjaksi muistaakseni vuonna -92, ja läpi pääsin tossa pari vuotta sitten.
 
Tuota peliä jauhoin siihen pisteeseen asti aikoinaan, että se lopulta meni yhdessä iltapäivässä läpi alusta loppuun ;o Eniten tuskaa tuotti kyllä se vesikenttä, missä vesi nousee koko ajan ja eteenpäin pitäisi päästä. Lopulta sitten se loppuviholliskärmes tapetaan viimeisellä hypyllä ennen kuin koko kenttä on pelkkää vettä.

Indiana Jones & the Fate of Atlantiksessa jäin lopullisesti jumiin siihen Atlantiksen portille. Tiiä häntä, oliko sitten pelibugi. Samoin Monkey Island 4:sta en pystynyt lopputaistelussa ilmenneen bugin takia pelaamaan loppuun.

Ai helvetti. Oliko tämä sellainen missä jollain köysillä tms. piti vetää jotain vipuja? En muista kunnolla, mutta joku iso portti piti jotenkin saada auki ja se vaan oli täysin mahdotonta.
 
Katselin, pelin läpipeluuohjeestakin tähän vinkkiä, mutta se neuvoi tekemään juuri niin kuin olin jo yrittänyt siinä onnistumatta. Epäilin itsekkin bugia.

En voittanut koskaan Amigan Kick Off -futispelissä maailmanmestaruutta tahi päässyt edes semifinaaliin asti. Todella hyvän vaikea futispeli, muistaakseni.
 
Eniten kaivelee, että en ole koskaan päässyt Panzer Generalissa kampanjapeleissä viimeistä skenaariota läpi, jossa yritetään vallata Washington. Pleikkarilla tuota peliä tuli taottua monta vuotta. Nyt mulla on se koneella, kun viimeinkin pelitalo laittoi sen ilmaisjakeluun. www.abandongames.com
Kyseessä on loistavin strategiapeli, mitä tiedän. Kaksinpelit ihmistä vastaan ovat nannaa.

Täytyy itsekkin mainita pari hankalaa peliä NESsin valikoimista. Megaman 1 oli aivan mahdoton aikanaan. Viimeisen kentän ensimmäinen(?)loppupomo, se mistä lenteli niitä paloja joita täytyi väistää oli tuskastuttavan vaikea. Emulaattorilla kokeilin uudestaan ja load&save + hidastuskikkailun jälkeen pääsin vihdoin kokeilemaan mitä vihollisen jälkeen on luvassa. Myös Turtles 1 on vaikea päästä läpi ja se ylhäältäpäin kuvattu robotti peli jossa räjäyteltiin puita yms. tavaraa, löydettiin kynttilöitä, mentiin pimeisiin luoliin jne. (plussaa sille joka muistaa pelin nimen)
 
Kaikkein ärsyttävämpiä ovat pelit joiden vaikeusaste muuttuu sitä masokistisemmaksi mitä pidemmälle pääsee. Esim. NESin Ghost'n Goblins, Green Baret jne. ovat pelejä joita ei todellakaan normaali ristiohjaimen naputtelija pääse läpi.

Itselleni sanoinkuvaamattomia vitutustiloja aikoinaan aiheuttanut peli on vanhan kunnon NESin Battletoads. Sitä hakkasin sormet ja Nintendon ergonomiakapulat veressä, enkä koskaan päässyt kuin puoleenväliin asti. Peliä pelanneet tietävät, miten hauskoja pelin "ajelukentät" (eli ne kentät, joissa suihkitaan esteiden välistä/ali/yli jollain autolla, surffilaudalla tai lentokoneella) ovat. Kentän läpäisemiseen tarvitaan Kiinan pingismestarin refleksit, Hannu Hanhen tuuri ja niin paljon kärsivällisyyttä, etten keksinyt edes esimerkkihenkilöä. Se on nimittäin yksi virhe ja henki pois. Sama kaava on myös joissain hyppelykentissä (= kaikissa paitsi kahdessa ensimmäisessä), jalka lipsahtaa kerran ja se on siinä.
 
Samoja ajatuksia minullakin, onneksi olkoon! Harvinaisen vituttava peli koko Battletoads. Mitkään saakelin Resident Evil neloset ja Halo kakkoset ei tee edes tiukkaa, mutta voi luoja kun pitää alkaa pelaamaan jotain 8-bittisen pelejä. Ne tekee ihan hulluksi. Battletoadsin kaksi ekaa kenttää on vielä helppoja, kolmas menee joten kuten, nelosessa alkaa tehdä tiukkaa niiden äkkikuoleminen kanssa ja ne loput onkin niin vitun hardcorea tavaraa ettei mitään toivoa edes cheatit päällä. Shadow Warriors on aika kusinen, ja nimenomaan se loppupää. Kutosmaailmaan pääsee melko helposti mutta perkele kun kuolet sinne viimeiseen pomoon (joka oli muistaakseni kentässä 6-4) niin joudut aloittamaan kutosmaailman alusta (6-1). Ja taas vituttaa.
 
Eniten noissa NESin peleissä sapettaa juuri se suoranainen vittuilu pelaajaa kohtaan. Usein ei ole mitään level-koodeja, salasanoja tai muutakaan ja sitten kun olet pelannut sormet veressä vartin jotain kenttää että jes, nyt pääsin vaivoin näinkin pitkälle, ja sitten kun menet ja kuolet niin joudut aloittamaan aivan alusta. Että se siitä pelaajan kunnioittamisesta.

Kuuslankun Rambo First Blood II. Ei jumalauta, ei hajuakaan mitä koko pelissä pitää tehdä (siis lahtaamisen lisäksi). Vihollisia vain tulee lisää, mutta kuulemma siinä pelissä voi jotenkin edetäkin.

se ylhäältäpäin kuvattu robotti peli jossa räjäyteltiin puita yms. tavaraa, löydettiin kynttilöitä, mentiin pimeisiin luoliin jne. (plussaa sille joka muistaa pelin nimen)
 
RoboWarrior! Tsiisös kraist, voiko sen muka päästä läpi?

Tuota peliä jauhoin siihen pisteeseen asti aikoinaan, että se lopulta meni yhdessä iltapäivässä läpi alusta loppuun ;o Eniten tuskaa tuotti kyllä se vesikenttä, missä vesi nousee koko ajan ja eteenpäin pitäisi päästä. Lopulta sitten se loppuviholliskärmes tapetaan viimeisellä hypyllä ennen kuin koko kenttä on pelkkää vettä.
 
Tuokin kenttä on jo suoraan helvetistä, mutta varsinainen stoppi tuli toiseksi viimeisessä kentässä. Finaalitaso ei sitten ollutkaan enää ihan niin mahdoton.

RoboWarrior! Tsiisös kraist, voiko sen muka päästä läpi?
 
Sepä se, sait plussan. Muistaakseni kokeilin itse tuota joskus emulaattorilla päästä läpi. Kentät ei ihan heti lopu kesken... Jokaisesta kentästä pitää löytää jokin esine joka on piilotettu niiden pommitettavien kohteiden sisään. Esine on niin hyvässä piilossa että pommit loppuu enemmin tai myöhemmin ja matka tyssää siihen. Todella puuduttava peli pidemmän päälle, ei sitä jaksanut tahkoa edes emulaattorilla.
 
Paskimpia pelejä on ne joiden vaikeustaso on säädetty tappiinsa ja kymmenien tuntien tahkoamisen jälkeen kun peli menee vihdoin läpi pelaaja palkitaan jollain "Well done, try again!" -sutjautuksella.

Paskimpia pelejä on ne joiden vaikeustaso on säädetty tappiinsa ja kymmenien tuntien tahkoamisen jälkeen kun peli menee vihdoin läpi pelaaja palkitaan jollain "Well done, try again!" -sutjautuksella.
 
Juuri kuten Battletoads. Tänään uskomattoman tahkoamisen jälkeen meni kuin menikin läpi (tosin ilman huijauksia ei ole varmaan edes mahdollinen, loppupomossa ja varsinkin viimeisessä kentässä kuolemat lasketaan tuhansissa), joten odotin näkeväni jotain superhienoa tuollaisen urheilusuorituksen jälkeen. Jaa mitä tuli? Teksti (suurinpiirtein näin) : "Oh yeah, let's get some nasty food and soda, for you have repelled the Dark Queen from our world! But for how long?", jonka jälkeen pamahtivat alkuruudut uudestaan. Jumankeuta. Sama kuin formulakisan voittaja saisi palkinnoksi tikkarin ja taputuksen olkapäälle.

Contra eli Probotector on suht haastava. Nykyaikaiset pelit ovat aivan liian helppoja.

Pari löytyy, nimenomaan tuola NES:iltä. Batman elokuvaan perustuvaa peliä en ole koskaan päässyt läpi...

Another world ja Flashback amigalla.
 
makeita pelejä kyllä muuten mutta hermothan niiden kanssa meni. aw:ssä varsinkaan ei koskaan päässyt alkua pitemmälle.

ghost and goblins Nintska 8bittiselle oli aika hemmetin vaikea, eka kun olit vetäny jo pelkän pirullisen vaikean pelin kerran läpi, ni sit tulee että se oli vain saatanan juoni ja kusetus, ni sit pitää vetää se uudestaan läpi.

super mario ykköstä en oo ikinä päässy läpi.

Amiga 500 - Hired Guns
 
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
G: nih, eihän nämä apinalapset muista Amigaa.
Another World on HELPPO!

Arkanoid 2 oli aikoinaan lempparipeli mutta siinä oli helvetin vaikea kenttä, nimittäin semmonen missä oli 2 tai 3 kerrosta tiiliä mitkä kun sai rikottua tulivat hetken kuluttua uudestaan. Siinä meni hermot.
EDIT: siis Atari ST:llä
 
Final Doom on ihan järettömän hankala. Ei siinä että kenttien arkkitehtuuri ois hankala, mutta ku vihollisia teleporttautuu kymmenittäin kerralla ja haulikkoon o vaa kymmenisen panosta.. kyllä siinä huijauskoodeja tuli iskettyä.

Turrican 2 oli aika vaikea C64:llä. Varsinkin niissä lentelykentissä kädet hikosivat.