| Aihe: Vaikeimmat pelit? | |
|---|
|
Pelaava kansa, mikä on teidän kompastuskivenne? Eli siis peli, jota et koskaan ahkerasta pelaamisesta huolimatta onnistunut selvittämään tai pääsemään edes alkua pidemmälle?
Itselleni sanoinkuvaamattomia vitutustiloja aikoinaan aiheuttanut peli on vanhan kunnon NESin Battletoads. Sitä hakkasin sormet ja Nintendon ergonomiakapulat veressä, enkä koskaan päässyt kuin puoleenväliin asti. Peliä pelanneet tietävät, miten hauskoja pelin "ajelukentät" (eli ne kentät, joissa suihkitaan esteiden välistä/ali/yli jollain autolla, surffilaudalla tai lentokoneella) ovat. Kentän läpäisemiseen tarvitaan Kiinan pingismestarin refleksit, Hannu Hanhen tuuri ja niin paljon kärsivällisyyttä, etten keksinyt edes esimerkkihenkilöä. Se on nimittäin yksi virhe ja henki pois. Sama kaava on myös joissain hyppelykentissä (= kaikissa paitsi kahdessa ensimmäisessä), jalka lipsahtaa kerran ja se on siinä.
Pelin vaikeustasoa (tai sitten en vain osaa) kuvastaa se, että pelailen nyt emulaattorilla (ts. voin tallentaa milloin haluan), GAME GENIEN HUIJAUSKOODIT PÄÄLLÄ ja muutenkin kaikki mahdollinen helpottava tilpehööri päällä, enkä siltikään jumalauta onnistu läpäisyssä. Aivan mahdottomia kohtia.
Onkos teillä siis sellaista peliluurankoa kaapissa, joka on jäänyt kaivelemaan?
THV-klubi #3
>-)))> #3
MegaMan Club #005 - Top Man |
|
Sama helvetin Battletoads täälläkin, muita en muista.
Oh man, I shot Marvin in the face.
IMIK #4
Romantikkoitkijät #24 |
|
Pleikkarin meinasin hajottaa Tomb Raideria yrittäessä. |
|
Heti tuli toinen, eka tomb raider oli tuskaa kun Lara putoili kuiluihin vähän väliä, siinä kyllä kapula sai kyytiä.
Myös NESin Track&Field vitutti jos ei nappuloiden rämpytys onnistunut.
Luvattoman paljon riitoja aiheutti myös NESin Blades of steel lätkäpelin rankkarikisa kaksinpelinä. "Joo jätkä katto ihan varmaan mihin vedän, saatanan lusmu, en pelaa enää."
Oh man, I shot Marvin in the face.
IMIK #4
Romantikkoitkijät #24 |
|
Myös NESin Track&Field vitutti jos ei nappuloiden rämpytys onnistunut.
Tästä tuli mieleen Amigalla(vai oliko kuusnepa?) pelaamani urheilupeli(Decathlon?) ja siinä varsinkin se pisin juoksu...mukavaa kun joystick levis käsiin ennen ku tonni oli täynnä. Oli siis niitä vanhempia mustia tikkuja... |
|
Yleisesti ottaen "mitä vanhempi, sen vaikeampi". Esim. monella vanhalla kuusnelosella ja nintendolla on kyllä semmoisia pelejä paljon, joita ei ole tullu läpäistyä.
Nykypelit taas loistavat graafisella ulkoasullaan, mutta hetken pelattuaan se onkin läpi?? Poikkeuksiakin tietysti on.
Nimiä en nyt tähän hätään osaa alkaa luettelemaan...
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.SSK#1 |
|
Oli siis niitä vanhempia mustia tikkuja...
QuickShot II. Aina paskana :)
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.SSK#1 |
|
Yleisesti ottaen "mitä vanhempi, sen vaikeampi". Esim. monella vanhalla kuusnelosella ja nintendolla on kyllä semmoisia pelejä paljon, joita ei ole tullu läpäistyä.
Paha vain, että vanhoissa peleissä vaikeusaste säädettiin yleensä niin, että lisättiin vain semmoisia saatanallisia äkkikuolemahyppelyitä joka paikkaan. Kirby's Adventure esimerkiksi on yksi lempipeleistäni pelaamisen rentouden takia. Se taas tosin on vähän liiankin helppo sitten...
THV-klubi #3
>-)))> #3
MegaMan Club #005 - Top Man |
|
Paha vain, että vanhoissa peleissä vaikeusaste säädettiin yleensä niin, että lisättiin vain semmoisia saatanallisia äkkikuolemahyppelyitä joka paikkaan.
Montezuma´s Revenge...:o) |
|
Vanhat konsolipelit olivat aika hankalia, ei talletusmahdollisuuksia ollut niissä, ei! Häpeäkseni pitää tunnustaa etten ole vielä edes SMB 1:stä läpipelannut...ja se oli sentään ensimmäinen NES-pelini. Myös Stunt Car Racer oli todella hankala, radat olivat korkealla vailla kaiteita ja auto loikki liiankin helposti niiltä pois.
Uudemmista mainittakoon Stuntman PS2:lle, jota pelatessani (ja viimeiseen elokuvaan jumiin jäädessäni) onnistuin rikkomaan yhden ohjaimen ja mielenterveyteni. Saakuta. "No voi hitsi, mitä pelleilyä." -Fortune
~ Ajatusten Tenava ja lyriikoiden Mätäjoki ~ Ajassa Irrallaan
MegaMan Club #007 - Drunk Man |
 -septimisti-
24.09.2005 02:21:38 (muokattu 24.09.2005 02:28:37) | |
|
Sainkohan yhtään peliä varsinaisesti pelattua läpi vanhalla nessillä? Ei tule ihan heti mieleen. Kyllähän joku super mario 3 oli niin pitkä peli että ilman save-toimintoa läpäisy olisi ollut todella harkkorea. Nessin turtles pelin muistan ainakin todella vaikeana. En juuri alkua pidemmälle päässyt. Yksi hypervaikea oli space hulk, joka mulla oli segan saturn-konsolille. Sitä en tainnut koskaan päästä juuri ensimmäistä tehtävää pidemmälle, vaikka en ihan niin junnu ollut kuin nes-aikoina. Mega driven jungle strike on kanssa yksi josta en päässyt kuin pari ensimmäistä tehtävää aikoinaan läpi.
Itsekään ei silloin alle 10 vuotiaana mario bros ykköstä muuten läpi päässyt koskaan. Seiskakenttä taisi olla ennätys. Pari kolme vuotta sitten sen pelasin sen lopulta läpi ja vieläpä ihan originaalissa muodossaan eikä emulaattorilla. Tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä.
Nykyisin hyllyssä olevista peleistä soldier of fortune 2 ja turok:evolution ovat enemmän tai vähemmän jumikohdissa, joista en useammankaan yrittämän jälkeen ole päässyt läpi ja peli on jäänyt pölyttymään. Täytyy kyllä sanoa ettei ole yhtään ikävä niitä aikoja kun pelit olivat käsittämättömän vaikeita. Esimerkiksi max payne 2 oli mun mielestä huippu ihan pelkästään sen takia ettei se ollut liian vaikea eikä liian pitkä. GTA: san andreas oli pitkä mutta helppo, hyvä sekin. Ihan mahtava viihdepaketti, kertaakaan en tainnut jäädä jumiin, mutta kertaakaan peli ei tuntunut liian helpolta. Harmitti oikein kun pelin juoni viimein loppui. |
|
Sainkohan yhtään peliä varsinaisesti pelattua läpi vanhalla nessillä? Ei tule ihan heti mieleen. Kyllähän joku super mario 3 oli niin pitkä peli että ilman save-toimintoa läpäisy olisi ollut todella harkkorea.
Oh yes, it can be done. Se tosin vaatii Mario-osaajan ja kaikki kouluviikon illat + viikonlopun. Jasu oli aika kova pelaamaan. Minä seurasin vierestä ja join Coca-Colaa. "No voi hitsi, mitä pelleilyä." -Fortune
~ Ajatusten Tenava ja lyriikoiden Mätäjoki ~ Ajassa Irrallaan
MegaMan Club #007 - Drunk Man |
|
NESin Castlevania 3 oli ja on aivan hemmetin hankala. Sain sen joululahjaksi muistaakseni vuonna -92, ja läpi pääsin tossa pari vuotta sitten.
Daddy Was A Preacher But Mama Was A Go-Go Girl! Bella Italia #1
MegaMan Club #002 - Quiff Man |
|
Tästä tuli mieleen Amigalla(vai oliko kuusnepa?) pelaamani urheilupeli(Decathlon?) ja siinä varsinkin se pisin juoksu...mukavaa kun joystick levis käsiin ennen ku tonni oli täynnä. Oli siis niitä vanhempia mustia tikkuja...
Juu muistan. Peli oli kuusnelosella. Ideana vatkata Joystickia sivulta sivulle niin nopeeta kun mahdollista. Tossa tuli oikeasti hiki. |
|
Onkos teillä siis sellaista peliluurankoa kaapissa, joka on jäänyt kaivelemaan?
Ei nyt varsinaisesti kaivele, siitä voi nauttia vaikka ei olisi perehtynyt aiheeseen niin paljon kuin haluaisi; omat rajansa siinä kyllä kohtaa: shakki.
Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän. |
|
Myös Stunt Car Racer oli todella hankala, radat olivat korkealla vailla kaiteita ja auto loikki liiankin helposti niiltä pois
Tämä tuli itselläkin mieleen. Uudemmista voisi mainita ainakin kaksi ekaa Driveria. Ensimmäisen Driverin viimeistä leveliä en koskaan läpäissyt, ja toisessa olen juuttunut johonkin kolmanneksi viimeisen tienoille. Ja muutenkin välillä aika hermojaraastavia tehtäviä niissä.
Here we are nowhere, nowhere left to go/Here we are nowhere, maybe that's where we belong - Jake Burns
IHKK #3, IMIK #28, Bella Italia #8
Pastilli? |
|
C64:n pelit olivat monet aivan mahdottomia. Emulaattorilla pelasin Green Beretiä ja yhtä kohtaa (loppumattomat elämät, oikeasti vain muutama) yritin valehtelematta pari sataa kertaa, ei tullu vaan mitään.
PC:ltä täytyy sanoa semmonen peli kuin No One Lives Forever. Siinä on yhdessä kohtaa huone jossa kulkee lasersäteitä, olikohan peräti pankkiholvi. Jouduin yrittämään varmaankin pari kolme sataa kertaa ennen kuin opin sen kuvion miten laserit liikkuvat. Piti juosta ja hyppiä just tiettyä reittiä oikein ajoitetusti jotta huoneen läpi pääsi. Myöhemmin luin että lattiassa olis ollut joku luukku minkä kautta olis voinut oikaista, mutta voi olla että se oli vain helpommalla vaikeusasteella. In Goth We Trust! The 666 Club #4
Mactep - Love Metalia Neuvostoliitosta |
|
Varmaan haastavimmat pelit mitä on tosissaan tullut tahkottua löytyvät 8-bit nintendolta. Ainakin tuo Battletoads oli aivan jumalattoman vaikea juuri niissä palikan väistely kentissä. Muita haastavia olivat mission impossible, josta emme koskaan päässeet edes ensimmäistä kenttää läpi. Nintendo lehden tarjoamien koodien avulla kuitekin pääsi toiseen kenttään josta pystyi jatkamaankin. Double Dragon 3 oli myös tosi haastava. Kerran onnistuimme kaverini kanssa pitkällisen harjoittelun jälkeen pelaamaan pelin viimeiseen kenttään asti. Minä jopa lopputaisteluun kaverini hahmon kuoltua. Tässäkin vaikeus oli siinä, että hahmoilla oli vain yksi elämä, eikä lisää energiaa saanut mistään.
Live fast, die 72 year old. |
|
Legendaarisessa Terra Novassa on yksi kenttä, mitä kakarana hakattiin varmaan puoli elämää.
In Goth We Trust! The 666 Club #555 |
|
Olihan niitä c64 pelejä jonkunverran mitä ei koskaan päässyt läpi. BoulderDash (I,II,III) tulee ekana mieleen, niitä tuskin koskaan pelasin läpi. En muista että last ninjojakaan tuli koskaan läpi pelattua. Pitkälle kylläkin. Samoin FistII jäi kesken.
Ääh, niitä on niin paljon... En oo kovin hyvä pelaaja. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
