Etno, proge, latin ›

Saa kehua, saa haukkua.
 
Progressiivisen rockin täydellisin levy erityisesti musiikillisesti.
 
Musiikin huipentuma.

Eipä mitään lisättävää,samaa tasoa kuin Fragile.
Siihen aikaan oli rajoituksena LP-levyn 45 minuutin soittoaika ja puolenvaihto.
Olisiko Close to the edgellä yksi 80 minuutin biisi jos levy tehtäisiin nyt...

Nimibiisin urkuosio laahaa välillä. Mitään muita puutteita ei ole. Yksi hienoimpia levykokonaisuuksia ikinä.
 
EDIT: Fragile ei minusta millään ole koskaan yltänyt samalle tasolle, johtuneeko sitten sen hajanaisuudesta vai mistä.

On kyllä loistava levy.. varsinkin nimikkokappale on kova.

Eipä voi kuin ylistää. Loistava nimibiisi, hyvät kaksi muuta biisiä, erinomainen kokonaisuus.

Ikiviherä progeklassikko. Kunnioitan ja pidän suuresti. Bruford on kingi!

Bruford on kingi!
 
...varsinkin kun älysi siirtyä King Crimsoniin tuon levyn jälkeen!;)
 
On se hyvä levy, mutta pidän kuitenkin Fragilesta ja varsinkin The Yes Albumista enemmän.

Kyllä, kyllä. Kuuluu ehdottomasti klassikoiden joukkoon. Kuten myös Fragile, Relayer ja The Yes Album.

Kyllä, kyllä. Kuuluu ehdottomasti klassikoiden joukkoon. Kuten myös Fragile, Relayer ja The Yes Album.
 
Tämän kaverin kanssa aivan samaa mieltä. CTTE ja Relayer ovat konseptialbumejen kuninkaita.
 
Terve, Simo

Ehkä vähän turha topicci, mutta jotain mielipiteitä lisää:
 
Fragilella on turhia pikkuprojektibiisejä, joten se ei ole yhtä täydellinen kokonaisuus.
The Yes albumilla ei ole yhtä täyteläinen saundimaailma.
Relayer keulii liikaa, ei ole yhtä ehyt.
 
Olisi kiva tietää, millä perusteilla joku pitäisi jotain levyä ehdottomasti parempana kuin otsikon levyä...
 
...onko ehdotuksia?

Häpeällisesti tämäkin on yhä sillä listalla, jolla oleviin pitäisi tutustua.
 
Eräs tuttu vertasi Yesin tuotantoa Wigujen Beingiin(joka siis on yksi suurimmista suosikeistani). Mitenköhän on, onko osuva vertaus? Mikäli muutkin ovat samaa mieltä, levykauppa kutsuu kyllä hyvinkin pian.

Joitain yhtäläisyyksiä kyllä on. Ehkäpä voisi sanoa, että yhtä tötsystä kamaa.
 
:)
 
Jos olet Beingiin päässyt sisään ja pidät siitä, kannattaa käydä suorilta ostamassa Yesin Close to the edge. Lupaan, ettet kadu.

Kyllä on parhaita progelevyjä mitä olen kuullut.
Mutta on siellä seassa tekotaiteiluakin (IMHO, ihan siis
tököä kamaa), ja Siberian Khatrun cembalovälikkeen olisi-
vat saaneet heivata (kts.edell.). Mutta ältsin hyvä levy
(mitä nyt nimibiisi ehkä toistaa itseään paikoitellen...jadajada)

Jostain syystä Yes ei tipu yhtään, vaikka yritetty on.
 
Mutta toisaalta alan vieraantua progesta muutenkin.
 
Kyllä Rushin 'Moving Pictures' on vieläkin se ykköslevy minulle.

Siberian Khatrun cembalovälikkeen olisi-
vat saaneet heivata (kts.edell.).
 
Minusta se on levyn hauskin kohta! No, makunsa kullakin.

Ehkä vähän turha topicci, mutta jotain mielipiteitä lisää:
 
Fragilella on turhia pikkuprojektibiisejä, joten se ei ole yhtä täydellinen kokonaisuus.
The Yes albumilla ei ole yhtä täyteläinen saundimaailma.
Relayer keulii liikaa, ei ole yhtä ehyt.
 
Olisi kiva tietää, millä perusteilla joku pitäisi jotain levyä ehdottomasti parempana kuin otsikon levyä...
 
...onko ehdotuksia?
 
Joo yksi, mun mielestä Relayer ohittaa CTTE:n ihan vaan siinä, että se sisältää koko YES:in tuotannon parhaan kappaleen, eli Gatesin. Sitä ei mikään voita, ja vaikka Relayer muuten kompastuu pitkäveteisyyteen ja tietynlaiseen progekliseilyyn, niin tämä kappale vie levyn aivan ykköseksi. Sitäp. mielestäni Gates ei sopisi millekään muulle levylle kuin Relayerille, eli CTTE ei paranisi jos Gates of Delirium siirrettäisiin sille. Mutta kyllä CTTE on levynä YES:in paras, toiseksi kiitää The Yes Album.
 
Vituttaako hieman kun helvetin ryssätullin takia jäi Gates pois Hartwall Areenan settilistasta? :)
 
Terve, Simo

Vituttaako hieman kun helvetin ryssätullin takia jäi Gates pois Hartwall Areenan settilistasta? :)
 
Ei nyt enää. Silloin vitutti. Vitutti ihan vitusti.

Gates Of Delirium ei ole koskaan kolahtanut. Mutta on se parempi kuin myöskin paljon arvostettu Awaken. Jotenkin Yes meni vähän metsään tehdessään noita 20-minuuttisia teoksia (esim. Topographic Oceans). Close To The Edge pysyy vielä kasassa.

Ei nyt enää. Silloin vitutti. Vitutti ihan vitusti.
 
Olen kateellinen, vituttaa vieläkin.