Bassot ›

Heitän pallon: tuleeko kanssabasisteille mieleen sellaisia kotimaisia (tai ulkolaisiakin) biisejä joissa basson omintakeisella soundilla on ihan oleellinen merkitys sille koko biisille, sen sovitukselle ja tunnelmalle etc?
Siis siten että jos tilalla vaihtaisi siistin ja tasapainoisen normisoundin niin biisi ei toimisi enää yhtä hyvin.
 
Itse tarjoan alkuun Kauko Röyhkän & Nartun kappaletta "Talo meren rannalla". Plekulla soitettu, epätavallisen rapiseva soundi korostaa bassolinjan tasaisen rytmin perkussiomaisuutta ja sopii biisin mystiseen tunnelmaan kuin nenä päähän.

Mulle tulee mieleen Herbie Hancockin kappale "Chameleon". Se ei vaan olisi sama hieno biisi ilman sitä synabassoa.

Absoluuttisen nollapisteen Kerro ketä ajattelit: Kivasti pörisevä basso on panoroitu laitaan.

Kaikki Sly and the Family Stonen biisit; ruman kaunista soundia, rutisee ja paukkuu. Jes
 
Chaka Khanin I'm every Woman; liekö flangeria ollut bassossa
 
The Whon My generation, ei tarvii varmaan perustella

Itse tarjoan alkuun Kauko Röyhkän & Nartun kappaletta "Talo meren rannalla". Plekulla soitettu, epätavallisen rapiseva soundi korostaa bassolinjan tasaisen rytmin perkussiomaisuutta ja sopii biisin mystiseen tunnelmaan kuin nenä päähän.
 
Noi voi halvattu, ennekuin olin lukenut loppuun meinasin tarjota Röyhkää. No sanotaan sitten joku muu Kaukon juttu (on muuten hyviä bassosoundeja noilla vanhoilla Kaukon levyillä, eikä välttämättä ihan kurkkupurkeilla kuulu), esim. Paha maa (biisi tai koko EP).

Magnificent Sevenin hassun napakka soundi tulee ekana mieleen.

on muuten hyviä bassosoundeja noilla vanhoilla Kaukon levyillä, eikä välttämättä ihan kurkkupurkeilla kuulu, esim. Paha maa (biisi tai koko EP).
 
Samaa mieltä tästä. Mahtavia levyjä ihan kaikin puolin. Meikäläisen all time favourites top 5:ssa kirkkaasti. On nimittäin tullut kuunneltua kaikkia Kaukon 80-l - 90-l alun levyjä ihan helvetisti.

Mulle tulee ensinnä mieleen Mikko Kuustosen "Kylmä kuningatar" levyltä Aurora. Bassossa taitaa siinä olla Abraham Laboriel. Miksattu tosi pintaan ja nauhaton naukuu.
 
Toinen joka tulee mieleen on Jaakko Löytyn Helsinki-Dakar -levyllä oleva biisi "Perintömaamme". Mikko Löytty tuuttaa kanssa nauhattomalla.
 
(Nämä siis olettaen, että nauhattoman soundi lasketaan tähän ketjuun kuuluvaksi.)

Kaikki Sly and the Family Stonen biisit; ruman kaunista soundia, rutisee ja paukkuu. Jes
 
Mullei löy'y hyllystä kuin There's a Riot Goin' On, mutta voin senkin perusteella allekirjoittaa tuon. Aivan ihime bassosoundi on, semmonen kalkkeen, paukkeen ja rutinan sekotus, mutta toimii ku mikä.
 
Mahtas olla hurjaa, jos sen pelkän bassoraidan saisi joskus todistaa.

Kaikki Sly and the Family Stonen biisit; ruman kaunista soundia, rutisee ja paukkuu. Jes
 
Myös Graham Central Stationissa.

Mullei löy'y hyllystä kuin There's a Riot Goin' On, mutta voin senkin perusteella allekirjoittaa tuon. Aivan ihime bassosoundi on, semmonen kalkkeen, paukkeen ja rutinan sekotus, mutta toimii ku mikä.
 
Mahtas olla hurjaa, jos sen pelkän bassoraidan saisi joskus todistaa.
 
Spaced cowboy on teos:)

Heitän pallon: tuleeko kanssabasisteille mieleen sellaisia kotimaisia (tai ulkolaisiakin) biisejä joissa basson omintakeisella soundilla on ihan oleellinen merkitys sille koko biisille, sen sovitukselle ja tunnelmalle etc?
 
Paul Youngin levyt, joilla PP soitti. Kyllähän biisit toimii muutenkin, mutta olisiko Pinon soundi ollut se mauste millä niistä tuli kasarihittejä?

Ai niin ulkomaisiakin sai olla, tosiaan. Paradise Lostin "Sell it to the world" levyltä Believe in Nothing. Bassossa hirviä särö, semmoisen kun saisi omiinkin rosoisempiin vetoihin jollain aikaiseksi...

Täytyy ulkomaisista mainita Toolin mainio biisi nimeltä Schism (Lateralus-levyltä).
 
Kotimaisista YUP:llä on näin äkkiseltään ajateltuna ollut kohtalaisen rouheat ja omalla tavallaan meininkiä tukevat bassosoundit.

dubbelbög.

Täytyy ulkomaisista mainita Toolin mainio biisi nimeltä Schism (Lateralus-levyltä).
 
Kyllä Kyllä.

Sarjasta pakko vetää plekulla:
Ozzyn No more Tears

Minäkin allekirjoitan nuo Röyhkän levyt. Hienoa soittoa ja soundia Huldenilta ja Paulamäeltä, eikä Kaukon itsekään tarvi bassotteluaan hävetä ("Steppaillen"). Huldenilta tulee mieleen huikea biisi "Herra Presidentti".
 
Mitäköhän näitä nyt olisi...
 
Jeff Buckley: Eternal Life
- Ilman Mick Grondahlin narisevaa säröbassoa biisi kuulostaisi paljon kesymmältä
 
Thin Lizzy: Dancing In The Moonlight
-Olisi vaikea kuvitella tätä ilman Lynottin phaseroitua, muljahtelevaa bassosoundia
 
Lisää myöhemmin...

Reverend Bizarre - The Wandering Jew. En tiedä onko tuo saundi jotenkin erikoinen, mutta toimii. Eikä tuommoisia alun "bassosoolon" kaltaisia tule aina vastaan.