Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Onko mitään teoriaa tai mekanismia siihen, milloin/miksi sävellyksessä basso kuulostaa parhaimmalta pysyessään yhdessä perusnuotissa, vaikka ympärillä soinnut vaihtuvatkin? Esim. Stratovariuksen Kiss of Judas, joka kuulostaisi melko hölmöltä ilman E-jumputusta (eli jos yrittäisikin seurata kitaran+koskettimien sointuja bassolla)

Ilmiö on nimeltään urkupiste. Urkupiste on yleensä alin ääni, ja useimmiten urkupisteenä käytetään sävellajin toonikaa tai dominanttia (1. tai 5. säveltä).
 
Urkupiste on hyvä tehokeino ja tapa säilyttää tuntuma alkuperäiseen sävellajiin sointujen huidellessa pitkin poikin. Hetkelliset dissonanssit muiden sointusävelten kanssa toimivat luoden jännitettä.
 
Klassisen musiikin palstalla on juuri aihe Sibeliuksesta ja urkupisteestä.

Klassisen musiikin palstalla on juuri aihe Sibeliuksesta ja urkupisteestä.
 
Sinne vaan ottamaan miehestä mittaa ... 8P

Hetkelliset dissonanssit muiden sointusävelten kanssa toimivat luoden jännitettä.
 
Jep, tuo se täytyy olla asian ydin. Jos tuota Juutaksen pusua vielä miettii, intro/kerto-kierrossa Em-D-A-Am vain tuo D dissonoi mainittavasti basson tasaisen E:n kanssa, muiden kohdalla tulee vain pikku lisäväriä..

Jep, tuo se täytyy olla asian ydin. Jos tuota Juutaksen pusua vielä miettii, intro/kerto-kierrossa Em-D-A-Am vain tuo D dissonoi mainittavasti basson tasaisen E:n kanssa, muiden kohdalla tulee vain pikku lisäväriä..
 
Jep. Kaikissa muissa soinnuissa paitsi D:ssä se E-sävel on jo valmiiksi sointusävel, jolloin kyse ei ole kolmisoinnun käännöstä kummemmasta ilmiöstä.

Mä oon törmännyt siihen sekä Sibeliuksen pienissä pianopiiseissä että joidenkin rokkipiisien pianonuoteissa.
 
Ihan oikeesti, yllättävän tehokas oikein käytettynä.
 
eihän rock biiseissä mitään muuta olekaan. ei välttämättä tosin bassossa, mutta kitarariffeissä yleensä.

Joo, AC/DC:kin käyttää tätä.

Mä oon törmännyt siihen sekä Sibeliuksen pienissä pianopiiseissä että joidenkin rokkipiisien pianonuoteissa.
 
Ihan oikeesti, yllättävän tehokas oikein käytettynä.
 
Piano on muuten aivan loistava verme urkupisteitä ajatellen. Kunnollisissa flyygeleissä se ylimääräinen pedaali on suorastaan rakennettu urkupistettä varten.

Klassisen musiikin palstalla on juuri aihe Sibeliuksesta ja urkupisteestä.
 
Olenko aivan avuton kun en löydä tuota palstaa mistään? auttakaa nyt joku.
 
... 5 min myöhemmin tajusin, että sisään kirjautumalla aukenee paljon lisää keskustelupalstoja. olempas aika urpo =)

Urkupistehän on (lähes) kaikessa musiikissa psykologisesti mukana. Ihminen peilaa kaikkia kuulemiaan säveliä "urkupisteeseen" (tällöin tosin puhutaan ankkurisävelestä), ja urkupisteen jatkuva soittaminen vain vahvistaa tätä psykologista ilmiötä ja tuottaa tietynlaista euforiaa.
 
Näin meillä, mites muualla?
 
Joonas.

Genesiksen The Way We Walk-keikka-DVD:llä on paljon urkupisteytettyjä biisejä. Rekommenderas

Can't Take My Eyes Off You
Frankie Valli & the Four Seasons

Viimeksi urkupistettä tehookkaasti käytettynä kuulin Sigur ros - Takk levyn 8. raidalla (en muista nimeä), siinä säkeistössä, sitten kun osa vaihtuu, niin kyllähän siinä pieniä väristyksiä kokee kuka tahansa. On muuten kyseisessä kappaleessa hieno rytmi sillä kitara näppäilyllä, pidän tuon tyyppisistä rytmillisistä ratkaisuista, vähän niin kuin "irralaan" muista soittimista, mutta ei kuitenkaan. (King crimson Red - Starless, samaa meininkiä siinä väliosiossa).

Tool käyttää paljon näitä asioita. Intialaisessa musiikissa käsittääkseni myös erittäin käytetty. Smoke On the Waterissa on erittäin toimiva borduunaääni, kuin myös AC/DC:n Thunderstruckissa. Basisti vetää biisin ajan g:tä kahdeksasosina.
 
-Kamikaze Kettunen

AC/DC:n Thunderstruckissa. Basisti vetää biisin ajan g:tä kahdeksasosina.
 
Eikös se mee H:sta?

Tool käyttää paljon näitä asioita. Intialaisessa musiikissa käsittääkseni myös erittäin käytetty. Smoke On the Waterissa on erittäin toimiva borduunaääni, kuin myös AC/DC:n Thunderstruckissa. Basisti vetää biisin ajan g:tä kahdeksasosina.
 
-Kamikaze Kettunen
 
Intiassa käytetään sellasta tanpura soitinta, joka on nelikielinen. Siinä soitetaan vain avimia kieliä, elikäs siitä lähtee niinkun neljä ääntä. Yleensä sitarin taustalla soitettu taanpur soittaa vaan yhtä borduunasäveltä koko biisin ajan, ja arvostetuimmat taanpurin soittajat ovatkin he, jotka pystyvät soittamaan mahdollisimman tasaista ääntä useita kymmeniä minuutteja. Ääni ei yleensä kuulosta sormin soitetulta kielisoittimelta, johtuen juuri tästä katkeamattomuudesta.
 
Ennenmuinoin tanpuran soittajat olivat sitarmestareiden oppipoikia, jotka kartutettuaan esiintymiskokemustaan tanpuran kanssa pääsivät käsiksi sitariin. Nykyään tanpuraa soittaa ilmeisesti aika harva, ja monissa intialaista taidemusiikkia oittavissa orkestereissa tanpura on korvattu sellasella sähkösellä keinotekosella srutiboxilla (sellanen pömpeli, joka surisee, ja sen taajuuden saa siitä muutettua nuppia vääntämällä).
 
Sori, meni vähän offtopiciksi, mutta kun kerrankin pääsi taas pätemään...
 
Joonas.

Tampurassa soi kyllä perussävel sekä kvintti

Basisti soitti bassopidätyksen, jonka jälkeen basisti pidätettiin.

Tampurassa soi kyllä perussävel sekä kvintti
 
Mies, jonka omassa kuvassa on sitar, ei liene väärässä.
 
J.