Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä keksin montakin esimerkkiä siitä, mikä konemusiikissa mättää. Yksi on Paul van Dyk. Hävisit.

 
Luepa se aloittajan kirjotus uudestaan. Hän selkeästi kysyy "miksi vihaat konemusaa" elikkä tähän ketjuun ton perusteella ei odoteta diggareiden vuodatuksia, koska eihän he sitä musaa yleisesti vihaa. Vai?

Tottakai kiinnostaa kun kerran kysytään ja kun mulla sattuu kuitenkin olemaan jonkun näkönen käsitys siitä minkälaista tavaraa se on. Tässä ketjussa kai lähinnä kysytäänkin niiltä, joita se konemusa jollain tavalla nyppii.
 
Et vain osaa kovinkaan mielenkiintoisesti tuoda mielipidettäsi esille. Alkuperäisin kysymyksen esittäjällä tuskin oli mielessä sellainen, että jokainen joka ei tykkää konemusiikista, kävisi tässä ketjussa esittäytymässä.

Luepa se aloittajan kirjotus uudestaan. Hän selkeästi kysyy "miksi vihaat konemusaa" elikkä tähän ketjuun ton perusteella ei odoteta diggareiden vuodatuksia, koska eihän he sitä musaa yleisesti vihaa. Vai?
 
Vihaan tiettyjä genrejä, se riittää. Yleisesti rakastan.

Et vain osaa kovinkaan mielenkiintoisesti tuoda mielipidettäsi esille.
 
Niin mutta hän kysyi mikä tai miksi siinä nyppii joku juttu, tai oikeastaan hän kysyi vielä rankemmin, että miksi vihaat sitä. Mä en vihaa mitään musiikkia, mutta mun mielestä perustelin sen miksi konemusiikissa mua häiritsee joku. Ja ne asiat mitkä siinä häiritsee on eri ihmisillä varmasti erilaisia. Se on sun ongelmas jos mun mielipide ei ollut mielenkiintoinen, vaikka vastasinkin ketjun aloittajan kysymykseen.
 
Alkuperäisin kysymyksen esittäjällä tuskin oli mielessä sellainen, että jokainen joka ei tykkää konemusiikista, kävisi tässä ketjussa esittäytymässä.
 
Esittäytymässä? Mä en siis ole perustellut sun mielestä väittämääni tai syitä miksi konemusa mua mättää, vaan kävin vain esittäytymässä?

Mä en siis ole perustellut sun mielestä väittämääni tai syitä miksi konemusa mua mättää, vaan kävin vain esittäytymässä?
 
Okei, perustelit sä ansiokkaasti. Taputan vähän selkää, kyllä se siitä kato!

Okei, perustelit sä ansiokkaasti. Taputan vähän selkää, kyllä se siitä kato!
 
Perustele sä mulle ytimekkäästi mikä sua mättää siinä musiikissa tai mikä sua miellyttää siinä.

Perustele sä mulle ytimekkäästi mikä sua mättää siinä musiikissa tai mikä sua miellyttää siinä.
 
Mä en osaa tehdä edes suurta eroa konemusan ja "normaalin" välille.. Tietty jos sitä pitää ajatella ääripäiden kautta, eli kokonaan "perinteisillä instrumenteilla" vs. kokonaan koneilla toteutettuna musana. Mä vaan näen, että ne soittimet integroituu erittäin hyvin kokonaisuutena ja joihinkin paikkoihin kone (olkoon se sitten syntetisaattori tai rumpukone) on just se oikea ja johonkin toiseen paikkaan se oikea voi olla sitten joku akustinen instrumentti. Kunhan sille vaan tosiaan löydetään se sopiva paikka. Mun mielestä Rammstein tai Rob Zombie on esimerkiksi jonkunsortin konemusaa ja tykkään kyllä paljon. Toisaalta DJ Bobo ei nappaa, mutta ei se niiden koneiden vika ole.
 
Mä en oo mielipidettäni tähän aiemmin ketjuun tuonu, kun ei oo mitään rakentavaa sanottavaa konemusan suhteen. On hyvää ja huonoa konemusaa.
 
EDIT: Melko turhaanhan mä varmaan tähän ketjuun tulinkaan aukomaan, mut mun pointti oli se, että kannattaa miettiä ennen kirjoittamista, kiinnostaako se oma sanominen ketään, osaanko nyt sanoa mitään , mitä ei ole sanottu jo miljoona kertaa.

Take off your clothes (---) And i will take my clothes off too..

Heh. Kuuluisi se soittamisen meininki eli suomeksi se millä tasolla bändi soittaa bändinä.
 
Eikö se nyt juuri ole sitä soittamisen meininkiä eikä mitään uusintaa uusinnan päälle?
 
Minä ainakin näen asian noin.
 
No ei helvetti! Sanopas moniko metallibändi soittaa nykyään livenä studioalbumit purkkiin? Tuu kuulemaan livenä, miten me soitetaan. Livelevyt on erikseen ja studiolevyt erikseen, onks se nyt niin vaikeaa ymmärtää???

No ei helvetti! Sanopas moniko metallibändi soittaa nykyään livenä studioalbumit purkkiin? Tuu kuulemaan livenä, miten me soitetaan. Livelevyt on erikseen ja studiolevyt erikseen, onks se nyt niin vaikeaa ymmärtää???
 
Toihan se siinä metallimusiikissa mättää kun siinä ei kuulu sitä soittamisen meininkiä.

Toihan se siinä metallimusiikissa mättää kun siinä ei kuulu sitä soittamisen meininkiä.
 
Samaa mieltä. Kaikki on samaa kaupallista jaskaa. :)
 
En kyllä tiedä muita kuin maidenin ja metallican - ja sitten sen yhden jonka nimee en nyt muista. Mutta sen verran kyllä tiedän miten noi levyt on tarkalleen ottaen tehty. tai oikeastaan en tiedä mutta kun minulla on oikeus tähän mielipiteeseen. on. ja kaikki tietää nyt tämänkin, kiinnosti tai ei, halusinpahan kertoa, ettäs tiedätte. jos olisin ollut hiljaa olisitte jääneet paitsi tästä informaation paljoudesta. perustelujen vankkumattomuudesta. en vaan tykkää kun kaikki kuullostavat samalta ja jotenkin kaupalliselta ja teeskentelyltä, kaikki ne näyttääkin samalta, vähän niinku chewbaccoja olis puettu hiihtotrikoisiin.
 
;)

Where's the beef, kysyy hampurilaismainos...
 
Ja minä myös...
 
Mua jäi tää aihe jostain syystä vaivaamaan. Sinänsä hyviä ideoita on usein mahdollista toteuttaa koneilla - mutta kuitenkin mulle, ja hyvin monelle muulle, nuottimerkintä sinänsä on vasta aihio, jolle mielenkiintoinen tulkinta voidaan rakentaa. "It ain't what you do, it's how you do" =)
 
Joo, okei: jotain juttuja varmasti on, joissa se idea tulee nimenomaan sen koneen käytöstä, mutta loppujen lopuksi mä saan mieleeni aika vähän sellaisia - ja pidänkö mä niitä lopulta kovin upeana juttuna? En kai. Jos konemusalta kaivataan hyviä biisejä, mä jään miettimään millainen se biisi olisi ihmisvoimin toteutettuna - varmasti pääosassa tapauksia mukaan tulisi sellaista ulottuvutta että mäkin voisin kiinnostua.
 
Mikä sitten on elävää ja hengittävää musaa? Tuoreemmat kuulemani hevilevyt eivät käy kovin hyvistä esimerkeistä, kliiniseksi sterilisoitua tavaraa ne ovat olleet mun korvaani; mukarankkuudestaan huolimatta. Klasaripuolella tulkinta sen sijaan tulee läpi vahvana - hirmuisella draivilla vetävästä tiukasta orkesterista välittyy hyvä fiilis! Mistään väärinsoittamisesta ei siis oo kyse.
 
Nämä pari rokkilevyä oon tänään kuunnellut. Niistä välittyy mulle ihmisten läsnäolo:
 
Tumppi Varonen & Problems - Tästä Tähän (kokis)
Dead Boys - Young Loud & Snotty

mutta kuitenkin mulle, ja hyvin monelle muulle, nuottimerkintä sinänsä on vasta aihio, jolle mielenkiintoinen tulkinta voidaan rakentaa. "It ain't what you do, it's how you do" =) it, it ain't what you've been thru, it's how you been through it."
:-)
 
Nuotin ohjelmoiminen kvantisoidusti iskulle on konemusiikintekijöiden helmasynti.
 
Nämä pari rokkilevyä oon tänään kuunnellut. Niistä välittyy mulle ihmisten läsnäolo:
 
Tumppi Varonen & Problems - Tästä Tähän (kokis)
Dead Boys - Young Loud & Snotty
 
Mä olen varmaan kuunnellut viimeksi: The Fugs - Golden Filth, ja Elvis Costello & The Attractions - My Aim Is True.
 
Niistä välittyi erittäin vahvasti ihmisten läsnäolo.
:-D

No ei helvetti! Sanopas moniko metallibändi soittaa nykyään livenä studioalbumit purkkiin? Tuu kuulemaan livenä, miten me soitetaan. Livelevyt on erikseen ja studiolevyt erikseen, onks se nyt niin vaikeaa ymmärtää???
 
Mitä väliä sillä on moniko vetää livenä?
 
Jos bändi päättää että tekee semmosta settiä mitä ei livenä pysty oikeasti bändinä soittamaan niin sehän on bändin oma päätös ja ihan normaali juttu nykypäivänä.

Mikä sitten on elävää ja hengittävää musaa? Tuoreemmat kuulemani hevilevyt eivät käy kovin hyvistä esimerkeistä, kliiniseksi sterilisoitua tavaraa ne ovat olleet mun korvaani; mukarankkuudestaan huolimatta. Klasaripuolella tulkinta sen sijaan tulee läpi vahvana - hirmuisella draivilla vetävästä tiukasta orkesterista välittyy hyvä fiilis! Mistään väärinsoittamisesta ei siis oo kyse.
 
Samaa mieltä tuosta hevistä. Jäin miettimään että mistä se soittamisen meininki itseasiassa sitten minun korviini ja souliini hiipii. Ja studioäänitteissä pitää melkein mennä tuonne -70-luvulle, jolloin tuotanto oli hieman eri lähtökohdissa kuin nykyään.
 
Toinen on tietysti keikat, ja pakko todeta että se Sirdickyijn tuolla bassopalstalla aina mainostama kilometrit on se juttu, jos ottaa sen kokemuksen mutta ei anna sen kyynistää. Innostus ja osaaminen näkyy ja kuuluu oli soitin mikä tahansa. Erityisenä positiivisena keikkakokemuksena voi jäädä mieleen niin konehässäkkäproggis kuin esimerkiksi vähän kokeneempien soittajien yhtye joka tulee yhteen projekti.liveen soittamaan. Vaikka kummankaan musa ei ole ihan sitä mun ominta, mutta kun se tekemisen meininki ja ilo paistaa läpi hommasta kera ammattitaidon niin olnen myyty.
 
Musiikki on musiikkia teki sitä sitten koneilla tai kuten miulla on nyt ollut kontrabassolla.

..niistä välittyi erittäin vahvasti ihmisten läsnäolo.
:-D
 
.. te olette tuommoisia romantikkoja...
 
& tuolla asenteella ei tietysti konemusiikkiin voi rakastua
 
Where's the beef, kysyy hampurilaismainos...
 
... okei provosin vähän...
 
minulle on sinänsä yksi lysti, että tehdäänkö musiikki ns. oikeilla soittimilla vai ns. koneilla.
 
itse kuuntelen "teknoja", funkyä, soulia, reggaeta, jazzia, lattaria, "etnoja", rockia, "taidemusiikkeja" ja iskelmääkin - tilanteesta ja fiiliksestä riippuen
 
tässä konemusiikikeskustelussa tuppaa vähän häiritsemään, että esille nostetut artistit - joko kone tai tavalliset - ovat niitä top 40 -esiintyjiä tai siitä liepeiltä. Jo lähtökohtaisesti musiikissa on semmoinen suurimman yhteisen tekijän hakeminen - eli helpoilla ratkaisuilla ja mielenkiinnottomalla meiningillä paljolti mennään. Ja P...ka on sitä samaa olipa kyseessä koneilla tai ns. oikeasti soittamalla tehty musiikki. Noissa top-40 tuotannoissa kuitenkin on kuten jo todettu muuallakin eri sanoin - studiokoneiden muodostaman synteesin tuottamasta äänikudokssta, jota tehdään eri muotteihin - R&B, rock, pop, dance -kaavoihin painotettuna...
 
yllä mainitsemistani harrastamistani musiikinlajeista rock on niitä vähiten kuunneltuja - - ei saa kicksejä. - - tuntuu, että pliisuja "soitetaan kitaraa-lauletaan-hyvä melodia/biisi" - meininki on sitä saman jauhamista eikä meikäläistä sytytä.. Minulle ei aukea, että miten siitä rakkaudesta koetusta pettymyksestä vielä joku muka voisi saada jotain irti - aihe kun ei ole alunperinkään ollut kovin kiintoisa.
 
rankemman puoleisesta hevistä voin vielä innostua, vaikka sielläkin ylituottamisen streiiliys tuntuu vaivaavan - -ja ko. musiikissa juuri se ihmisen/paholaisen ;-) läsnäolo pitäisi välittyä. ... ja tunnustaa täytyy, että vanhuuden oireitako lie, että varttuneempien äijien juuri-rock on alkanut viihdyttämään - siis kun soittajilla on kokemusta, taitoa, näkemystä - vaan turhat kukkoilut on jääneet
 
tai mitähän vielä .... viikonloppuna kuuntelin kolmesti läpi Psychotic Turnbuclkesin EP:n 80-luvulta...
 
konemusiikissa innostavat eniten ne, jotka oikeasti ottavat irti koneista sen KONEEN. 80-luvun syntsabändejähän en koskaan ole pitänyt konemusiikkina - oli harvinaisen tylsä popmusiikkikausikin - montaakaan helmeä sielä ei ollut.
 
toiset tosiaan vääntävät koneilla käsin soittamalla analogipörinälaitteita ja hakevat koneista soundit - toiset ottavat irti sen kaiken täsmällisyysden, tarkkuuden, sekvensserien ja muokkainten mahdollisuudet ja puhtaan, aineettoman ja steriilin sfääri-soundin - vaikka...
 
joku Kraftwerkkin kehitti computer worldiin ja atomic cafehen asti ilmaisuaan kehittyvän teknologian kanssa (nyt toistavat itseään - mukavaa viihdykettä sinänsä vaan ei anna kicksejä). Tilalle on tullut kymmeniä uusia omiin suuntiin aktiivisesti vetäviä muusikoita - kenttä on moninainen - en sitä hyvin tunne - vain hajanaisia sieltä täältä, mutta kiinnostavaa paljon kaikki tyynni
 
olen soittanut vähän bändissäkin ja enemmän koneilla - koskaan ei ole tuntunut, että "konemusiikki" olisi jotenkin vähemmän musiikillista.
 
kyllä se innostus ja ihminen konemusiikistakin kuuluu - tai sitten se tarkoituksellinen etäännytys - sekin voi olla tavoite
 
riemastun vaikka goa-trancekokoelmista, joita voi soittaa lujalla pitkään keskellä päivääkin - kyllä nekin tätä päivää ilmentävät
 
toiset meistä on enemmän olavipaavolaisia ja toiset enemmän metsämökintontturomantikkoja ;-)

Osa metallimusiikista on kyllä sen luokan naputusta että siinä on pakko olla steriilit soundit että saa selvää mitä soittimet tekee.
Kukin tavallaan. Kaikki on hyvää, niinko yks pässi ruukaa sanoa.

.. te olette tuommoisia romantikkoja...
 
Ehdottomasti olen! Ja ylpeä siitä!
 
minulle on sinänsä yksi lysti, että tehdäänkö musiikki ns. oikeilla soittimilla vai ns. koneilla.
 
Mulle on ja ei ole. Nimittäin: mä en hirveästi näe itseisarvoa siinä, että "se on sentään itse soittanut tätä ja tätä instrumenttia" - jos ei siitä soitosta välity yhtään mitään. Niinkuin niin monella nykylevyllä asia on, kuten tässäkin ketjussa on jo moneen kertaan todettu.
 
Mutta, mulle tulkinta on valtavan tärkeä asia musiikissa. Se ei vielä ole kovin ihmeellistä että jotain teknisesti vaikka haastavampaakin osataan soittaa; se, että osataan soittaa kiinnostavalla tavalla ja herättää sävellys eloon - siinä se juju on!
 
Koneella tehdessä tämä jää kokonaan pois; jotkut asiat voivat ehkä hieman tuoda jotain lisää ihan blankkoon sävellykseen, mutta silti koneella tehdystä musasta puuttuu kokonaan yksi ulottuvuus - ehkäpä se kaikkein tärkein.
 
itse kuuntelen "teknoja", funkyä, soulia, reggaeta, jazzia, lattaria, "etnoja", rockia, "taidemusiikkeja" ja iskelmääkin - tilanteesta ja fiiliksestä riippuen
 
Konemusaa, "teknoja" ei aikaisemmin mainituista syistä tuu juurikaan kuunneltua, mutta muuten noista kaikkia kuuntelen itsekin. Jokaisesta noista musalajeista se sama asia - ihmisen läsnäolo ja tulkinta - on hyvin tärkeää, usein aivan keskeistä!
 
tässä konemusiikikeskustelussa tuppaa vähän häiritsemään, että esille nostetut artistit - joko kone tai tavalliset - ovat niitä top 40 -esiintyjiä tai siitä liepeiltä.
 
Mun konemusankuuntelutaustani vastaa aika pitkälti Kiven vastaavaa. Viime vuosina kuuntelukokeiluissa on piipahtanut mm. Orbital (ja muistaakseni myös Aphex Twin). Jossain vaiheessa voin koettaa tutkailla noita muiden tässä ketjussa antamia linkkejä, kunhan ehdin.
 
Ai niin joo, kokeilinhan mä tietynlaista synestesia-teknokokemusta PS2-pelin nimeltä Rez kanssa. Mitä siitä sanoisi. Ihan hauska kokonaisympäristö, mutta ei siihen jäädä viitsi, eikä musa olisi mulle kauheasti antanut asiayhteydestään irrotettuna.
 
kyllä se innostus ja ihminen konemusiikistakin kuuluu - tai sitten se tarkoituksellinen etäännytys - sekin voi olla tavoite
 
Nimenomaan tuolla jälkimmäisellä tavalla konemusa just toimii; siihen viittasin aikaisemmassa viestissäni. Innostusta tai ihmistä en konemusasta ole juuri bongannut - ellei jotain idean tasolla hauskaa juttua sellaiseksi lasketa; sellaisiahan konemusassakin toki on - siltikin se tulkinnan puute (ja tulkinnan olisi monessa tapauksessa monesta voinut tehdäkin, alkuperäisen ajatuksen siitä kärsimättä) on jättänyt konemusabiisit mun silmissäni tyypillisesti vain vähäisessä määrin, jos ollenkaan, kiinnostaviksi.

Mitä väliä sillä on moniko vetää livenä?
 
Jos bändi päättää että tekee semmosta settiä mitä ei livenä pysty oikeasti bändinä soittamaan niin sehän on bändin oma päätös ja ihan normaali juttu nykypäivänä.
 
No kyllä me pystytään soittamaan livenä oikein jokaikinen tekemämme biisi, ei kyse olekaan siitä. Ei jaksais jankata, kun et nyt tunnu tajuavan vaikka miten hyvin koittaa vääntää rautalangasta.
 
Pääpointti: LIVEALBUMIT JA STUDIOALBUMIT ERIKSEEN!