Rock, pop, alternative ›

Sie oot sekasin. Mulle 18.99e hinta tosta non-speciallista oli jo liikaa.
 
minäkin menin ja osti special editionin. on se hieno kyllä, mutta ei amnesiacin kirjaversiota piekse. levy itsessään on kyllä helvetin hyvä. tykkään.

Sie oot sekasin. Mulle 18.99e hinta tosta non-speciallista oli jo liikaa.
 
Miten toi hinta muka voi olla liian kallis...?? Ei voi ymmärtää... Mä oon tykännyt todella paljon tästä uudesta tuotoksesta. Tämä siis kuulostaa jälleen musiikilta ja tällaisessa Radiohead on parhaimmillaan. Noi Amnesiac ja Kid A oli sellaista huttua, että huh, huh... Ei juuri mitään tekemistä musiikin kanssa, mutta nyt on onneksi ne kokeilut jätetty väliin ja bändistä voi olla taas ylpeä. Kiitos!!

Joo siis toi mun posti liitty jannuun, joka sanoi ostaneensa molemmat. Specialin ETTÄ normaalin version.
 
Ei mitään..

Miten toi hinta muka voi olla liian kallis...?? Ei voi ymmärtää... Mä oon tykännyt todella paljon tästä uudesta tuotoksesta. Tämä siis kuulostaa jälleen musiikilta ja tällaisessa Radiohead on parhaimmillaan. Noi Amnesiac ja Kid A oli sellaista huttua, että huh, huh... Ei juuri mitään tekemistä musiikin kanssa, mutta nyt on onneksi ne kokeilut jätetty väliin ja bändistä voi olla taas ylpeä. Kiitos!!
 
Mie pyrin osteleen aina käytettyi tai mid-price levyjä. Säästän sievoisen summan levyissä tällä menollani.

onko kenellekään käynyt sellaista, että rakastaa jotain bändiä intohimoisesti ja sit yks päivä huomaa vaan, et jaaha, uus levy tulossa ja mie en oikein jaksa innostuu niinku yhtään. mulle on käynyt vähän niin ton radioheadin kans, mut sit taas toisaalta ostin kauhean kalliit liput niitten konserttiin...mielenhäiriössä varmaan. kai se täytyy se levykin ostaa, vaikka minusta siinä on selkeästi tosi penseitä biisejä pari. tylsiä niinku. öh. mikähän mun pointti tässä kirjoituksessa mahtoi olla...? öh.

Kid A ja Amnesiac ovat aivan loistavia levyjä.

Toki tässä vuosien varrella on useampaankin kertaan käynyt niin, että muutama vuosi innostuksen jälkeen joku bändi ei enää jaksakaan kiinnostaa. Mulla homma on tähän mennessä liittynyt musamaun muuttumiseen tai jonkin elämänvaiheen loppumiseen. Pidän vieläkin vaikkapa GNR:n Appetitesta valtavasti, mutta silloin joskus se tuli kuunneltua niin totaalisen puhki, että nykyisin riittää suunnilleen yksi kuuntelukerta vuodessa. Eikä uudet poppoon uudet viritykset jaksa kiehtoa sitten niin yhtään vähää.
 
Viime vuosien kestosuosikit Radiohead, PJ Harvey, Placebo ja Depeche Mode ovat pitäneet tähän mennessä aika hyvin. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua rivi näyttää aivan toisenlaiselta, mutta eipä tuo haittaa. Silloinkin aion tykätä hyvästä musiikista :)
 
Kid A ja Amnesiac OVAT muuten loistavia, IMHO. Maagisen loistavia. Autiolle saarelle ottaisin mukaan kyllä. Hail to the Thief vaikuttaa hyvältä sekin, mutta kestokulutus paljastaa platan lopullisen voiman. Toistaiseksi se vain kasvaa joka kuuntelukerralla. On ne velhoja.

Monet Radiohead-diggarit ja muutkin ihmiset ovat sitä mieltä että Kid A ja Amnesiac-levyt olivat täyttä huttua, tekotaiteelista skeidaa, jne. Eli siis harha-askelia yhtyeen uralla. Tämänpä vuoksi on omituista että uusin levy kelpaa näille ihmisille vallan mainiosta, siitä huolimatta että se sisältää yllättävän paljonkin Kid A/Amnesic-levyiltä löytyvää elektronista/kokeellista materiaalia (Backdrifts, The Gloaming, Myxomatosis, Sit down. Stand up., jne.). Kunhan tässä vain ihmettelen....omituista on tämä maailman meno.
 
Niin, mutta noissa biiseissä mitä luettelit niin on on tällä hetkellä kuitenkin selvästi ideaa ja siinä menee laulussakin sellainen punainen lanka, vaikka onkin sellaista elektrohuttua. Biisejä ei ole kuitenkaan ruvettu silleen älyttömästi pilkkomaan. Eli nyt on pysytty paljon suoremmassa ilmaisussa mikä toimii huomattavati paremmin.

Sie oot sekasin.
 
Mie tiijän! ;)

Huomenna meen kyllä ostamaan ton levyn. Pitäis joskus mennä jollekkin Radioheadin keikalle, suomeen ei varmaan oo tulossa vähään aikaan... Kerran olivat suomessa '96, taiteidenyössä helsingissä...

Semmoinen juttu tuli mieleen, kun useampi ihminen on ilmaissut mielipiteensä suuntaan tai toiseen Thomin laulamisesta, että...
...minua on pitkään kiehtonut Thom Yorken tavat tulkita biisejä. Mies vaan jotenkin saa laulunsa istumaan jokaisen biisin tunnelmaan, aina pateettisesta ruikutuksesta(Climbing Up The Walls) käsittämättömään määrätietoisenparanoidiin uhkailuun(Packt like sardines). Ja sitten löytyy myös aivan ultrakauniita vetoja tyyliin Pyramid Song, Exit Music, tai A Reminder. Ja kaikissa tapauksissa on ainakin mulle ollut melkoisen yhdentekevää, saako sanoista selvää vai ei. Se fiilis, se fiilis.

Semmoinen juttu tuli mieleen, kun useampi ihminen on ilmaissut mielipiteensä suuntaan tai toiseen Thomin laulamisesta, että...
...minua on pitkään kiehtonut Thom Yorken tavat tulkita biisejä. Mies vaan jotenkin saa laulunsa istumaan jokaisen biisin tunnelmaan, aina pateettisesta ruikutuksesta(Climbing Up The Walls) käsittämättömään määrätietoisenparanoidiin uhkailuun(Packt like sardines). Ja sitten löytyy myös aivan ultrakauniita vetoja tyyliin Pyramid Song, Exit Music, tai A Reminder. Ja kaikissa tapauksissa on ainakin mulle ollut melkoisen yhdentekevää, saako sanoista selvää vai ei. Se fiilis, se fiilis.
 
Se on kyllä yks parhaista laulajista mitä tiedän... Kattokaa live-esitykset noista lauluista mitä aiemmin mainittiin(Pyramid song, exit music, you and whose army). Parhaat laulajat on mielestäni Robert Plant ja Thom Yorke.

Tekis mieli hehkuttaa ihan vaikkapa Thomin laulua, mutta en mie taida. Liikaa sitä on suustani kuultu.
 
Hienoja levyjä on Radioheadilta kaikki, mutta Pablo Honeya jaksaa kuunnella lähinnä kerran puolessa vuodessa ja nostalgisuus-fiiliksissä.
 
Bends - käy tilanteeseen kuin tilanteeseen, turvallista ja mukavaa. OkC - aivan mielettömän muistorikas levy, jokaisella biisillä on joku erilainen vaikutus fiiliksiin. Kid A - jos ahdistaa, tää auttaa. Amnesiac - maailman kauneimmat kappaleet. Livelevy - maalausmusaa, mausteena välillä jees. HTTT - siitä ei nyt vaan pääse irti. Saa nähdä miltä se kuulostaa korvaan parin vuoden päästä.

pätkä pitchforkin arviosta tiivistää mun mielestä aika hyvin:
 
"For its moments of gravity and excellence, Hail to the Thief is an arrow pointing toward the clearly darker, more frenetic territory the band have up to now only poked at curiously. Experimentation fueled the creativity that gave us Kid A and Amnesiac, but that's old hat to Radiohead, who are trying and largely succeeding in their efforts to shape pop music into as boundless and possible a medium as it should be. Without succumbing to dilettantism, they continue to absorb and refract simpler posits from the underground-- ideas that are usually satisfied to wallow in their mere novelty. The syncretic mania of Radiohead continues unabated, and though Hail to the Thief will likely be viewed as a slight placeholder once their promissory transformation is complete, most of us will long cherish the view from this bridge."

Mulle toi levy maksoi tasan 1€... Ihan hyvältä kuulostaa. Kid A ja The Bends on nyt kanssa. Nyt mulla on kaikki Radioheadin levyt paitsi se live. Yhteensä lysti maksoi minulle 43€... Okc:n sain lahjaksi...

Mulle toi levy maksoi tasan 1€... Ihan hyvältä kuulostaa. Kid A ja The Bends on nyt kanssa. Nyt mulla on kaikki Radioheadin levyt paitsi se live. Yhteensä lysti maksoi minulle 43€... Okc:n sain lahjaksi...
 
Ja mistähän moiset hinnat? Kotipolttoisia?
If so, niin enpä tulisi hirveästi niillä brassailemaan...

Ja mistähän moiset hinnat? Kotipolttoisia?
If so, niin enpä tulisi hirveästi niillä brassailemaan...
 
Miten hypinkin kanssasi niin samaan tahtiin.

Ja mistähän moiset hinnat? Kotipolttoisia?
If so, niin enpä tulisi hirveästi niillä brassailemaan...
 
Sain kaverilta The Bendsin, Kid A:n ja HTT:n (ei poltettuja) kolmella eurolla, Okc:n sain lahjaksi, ja Pablo honeyn ja Amnesiacin ostin kaupasta.

Sain kaverilta The Bendsin, Kid A:n ja HTT:n (ei poltettuja) kolmella eurolla, Okc:n sain lahjaksi, ja Pablo honeyn ja Amnesiacin ostin kaupasta.
 
No miten se ne niin halvalla möi?