Koskettimet ›

Varoitus: sisältää myös piilotetun demomainoksen ;)
 
Pystyyköhän näitä urkuja tässä mallintajien maailmassa korvakuulolta enää tunnistamaan? Kokeneet kultakorvat kokeilkoon! Ei saa luntata bändin kotisivuilta! Oikein tunnistaneelle palkinnoksi linkki toiseenkin Alakerta-orkesterin biisiin. =)
 
http://www.alakerta.net/uusidemo/KEH.mp3

Pystyyköhän näitä urkuja tässä mallintajien maailmassa korvakuulolta enää tunnistamaan? Kokeneet kultakorvat kokeilkoon!
 
En kyllä edes väitä, että erottaisin urkuja toisistaan korvakuulolta, mutta oisko joku WLM? Tai joku muu vanhempi Hammondinkorvike? Hyvältä soundaa joka tapauksessa.

En kyllä edes väitä, että erottaisin urkuja toisistaan korvakuulolta, mutta oisko joku WLM?
Eeeiii....
 
Tai joku muu vanhempi Hammondinkorvike?
Jjjoooo....
 
Hyvältä soundaa joka tapauksessa.
Niin minustakin! Siksi aloitin tämän threadin; olenko yksin, liian vähän kokeillut, vai vain kateellinen, kun minusta suurin osa nykyaikaisista urkusyntikoista kuulostaa feikiltä; yli-prosessoidulta, liian stereotyyppiseltä, jne?
 
Vai tuleekohan se vain siitä fiiliksestä että tietää soundin rosoisuuden olevan tarkkaan laskelmoitua...

En kuule näytettäsi, mutta arvaan: Korg CX-3?
 
Tarkoitin sitä vanhempaa mallia, oliko se nyt sitten Korg C-3?

Tarkoitin sitä vanhempaa mallia, oliko se nyt sitten Korg C-3?
 
Sekä uusi että vanha kulkevat nimellä CX-3. Kaksimanuaalinen on BX-3. Vanhat ovat siis trankkukamaa, uudet digitaalisontaa. Ja mitä tulee tähän mallinnusjuttuun niin enpä voisi enempää olla samaa mieltä.

Minunkin mielestäni "mallintavissa" jutuissa ollaan menty jotenkin väärään suuntaan.
 
Mitäs näitä onkaan, näitä mallintavia urkuja, hmmm... Ovatko Suzuki-Hammond XB-sarjan ensimmäiset, XB-2 ja XB-3 mielestäsi mallintavia? Jos ovat, niin ovatko ne parempia, kuin vaikkapa nykyinen Korg CX-3 tai Nord Electro2?
 
Kitarapuolella on ANALOGISIA mallintavia vahvistimia jotka toimivat mielestäni paremmin kuin digitaaliset.
 
Mitähän ne oikein ovat, ne analogiset mallintajat? Olen luullut, että mallinnuksessa on kysymys nimenomaan tietokonetekniikasta??
 
Jotenkin toivoisin, että kosketinpuolellakin palattaisiin taaksepäin, ja yritettäisiin vaikka sitten putkilla saada niitä saundeja.
 
Jaa, ja kirjoittajan vuosimalli oli...?? Jos omistaa aidon asian, kuten ison Hammondin ja putkileslien, ja jaksaa/voi roudata niitä keikoille, niin mikäs siinä. Silloin ei tietenkään tarvitse minkään maailman mallintajia. Mallinnuksen idea lieneekin siinä, että yritetään rekonstruoida mennyttä sointimaailmaa sellaisille, jotka muuten jäävät siitä onnesta osattomiksi. Tästä etiikastahan voidaan haluttaessa taittaa peistä tietysti loputtomiin. Allekirjoittanut kuitenkin muistaa ajan, jolloin Rhodes tai Wurlitzer oli ainoa vaihtoehto haluttaessa edes jonkinlaista pianosoundia bändiin... tai sitten roudattiin oikeaa pianoa, josta oli kaikki mahdollinen painolasti - etu- ja päällikannet sun muut - poistettu!! Yamahan sähköflyygeli oli hintansa vuoksi useimmille mahdoton...
 
En kuule näytettäsi, mutta arvaan: Korg CX-3?
 
Kelpo pelihän se oli aikanaan. Kuten WLM:kin; sekä vanhempi Trip kuin uudempi Hit:kin. Tilanteesta riippuen kovasti kuulostivat Hammondilta. Niinkuin DX-seiskakin paljon myöhemmin, etenkin, jos oli oikea leslie käytettävissä.
Kyllä se soundin "aitous" on paljolti kiinni siitä, minkätyyppistä soundia käytetään, millaisessa tekstuurissa ja soinnillisessa ympäristössä. Jos soittaa pitkiä sointuja verraten "kiltillä" rekisteröinnillä, kuten tässä MP3:ssa, niin sehän antaa kaikkein eniten anteeksi. Kyllä ne erikorkuiset siniaallot saa melko helposti masiinasta kuin masiinasta. Mutta soitapa oikeasta Hammondista sama ääni 10 kertaa nopeasti peräkkäin, kun se ei ole koskaan ihan samanlainen... Tai taiopa vanhasta CX-3:sta autenttinen chorusvibrato, kun se ei tahdo Nord Electrostakaan ihan onnistua...

Mitäs näitä onkaan, näitä mallintavia urkuja, hmmm... Ovatko Suzuki-Hammond XB-sarjan ensimmäiset, XB-2 ja XB-3 mielestäsi mallintavia? Jos ovat, niin ovatko ne parempia, kuin vaikkapa nykyinen Korg CX-3 tai Nord Electro2?
 
Ei kai tämä ole mikään ihmeen mielipidekysymys? Jos härveli yrittää toimia kuin Hammond, silloinhan se "mallintaa".


Mitähän ne oikein ovat, ne analogiset mallintajat? Olen luullut, että mallinnuksessa on kysymys nimenomaan tietokonetekniikasta??

 
No ehh... Samahan se on, millä tekniikalla sä putkivahvistinta mallinnat. Ja tosiaan, nää ei-digitaaliset mallintavat DI-boksit esimerkiksi soundaavat paremmalta kuin kaikenmaailman podit ja vampit.

Jos ovat, niin ovatko ne parempia, kuin vaikkapa nykyinen Korg CX-3 tai Nord Electro2?

Bändin kanssa livenä voivat mielestäni kuulostaa paremmilta.

Jaa, ja kirjoittajan vuosimalli oli...??

Kasikaks...:)

Mallinnuksen idea lieneekin siinä, että yritetään rekonstruoida mennyttä sointimaailmaa sellaisille, jotka muuten jäävät siitä onnesta osattomiksi.

Niin, ja pointtini on, että tämä voidaan saavuttaa paremmin analogisten piirien avulla.
 
...etenkin, jos oli oikea leslie käytettävissä.

Totta, iso osa saundia, miksi mallintaa leslietä?
 
Tuosta analogisuudesta sen verran, että loppujen lopuksi kaikki tiivistyy yhteen kysymykseen: uskotko, että tulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho on niin suuri, että korva ei enää erota "digitaalista ääntä" ja "analogista ääntä"? Vai uskotko että se analogisuus "tuntuu" tai jotenkin "erottuu" siltikin?
 
Vai onko tämä edes uskon kysymys, fyysikot ja korvalääkärit?

Jos härveli yrittää toimia kuin Hammond, silloinhan se "mallintaa".

Nyt taisimmekin ymmärtää toisiamme vähän väärin.
Minä tarkoitin mallinnuksella sitä, mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, eli sitä, että on analysoitu jonkin ääntä synnyttävän värähtelypiirin käyttäytyminen (se voi olla vaikka analogioskillaattori tai -filtteri tai vaikkapa akustinen kitara kielineen koppineen päivineen) ja tehty siitä tietokonemalli.
Eli vanha CX-3 toki jäljittelee Hammondia, mutta ei suinkaan mallinna, kuten ei esim. Suzuki-Hammond XB-2:kaan, toisin kuin uusi CX-3, Roland VK-8 tai Nord Electro. Jäljittelihän Yamahan DX-7:kin aikanaan haluttaessa vaikkapa trumpettia, muttei suinkaan mallintanut - sen teki vasta Yamaha VL-1 90-luvun puolivälissä.
 
Mutta tarkoitus ilmeisesti olikin keskustella näistä Hammond-jäljittelijöistä yleensä.
 
No ehh... Samahan se on, millä tekniikalla sä putkivahvistinta mallinnat. Ja tosiaan, nää ei-digitaaliset mallintavat DI-boksit esimerkiksi soundaavat paremmalta kuin kaikenmaailman podit ja vampit.
 
Kts. äskeinen selitys. Esim. SansAmp toki jäljittelee vahvistinta ja kaiutinta, muttei mallinna, kuten esim. Line6:n purkit. Mutta sehän ei toki estä niiden välistä soundivertailua.

Bändin kanssa livenä voivat mielestäni kuulostaa paremmilta.
 
Sitten ollaan eri mieltä! Kyllä istumalihaksilleni olin pudota, kun uutta CX-3:a eka kertaa kokeilin. Nord Electro on mielestäni vielä parempi. Kyllä niiden kanssa voi ihan Hammondia kuvitella soittavansa. Ja mikäs niiden soundin keikallakaan tuhoaisi?
 
Kasikaks...:)
 
Niin, minä pääsin silloin lukiosta. Siihen aikaan - ja oikeastaan vielä vähän aikaisemmin - oli kyllä hienoja soittimia, Hammondeja, Rhodeseja ja analogisynia, mutta ei ennen ihan kaikki kuitenkaan ollut paremmin! Minä tein ekat "ammattikeikkani" tuurauspohjalta lainasetillä, jossa oli WLM Hit, Dynacordin leslie, Hohner D6 klavinetti ja toisinaan Elkan viulukone. Maksoi moinen systeemi siihen aikaan niin paljon, ettei ollut mahdollisuutta hankkia omaksi, lukiolaispojalla. Ajatelkaapa sitä soundipalettia! Humppaa klavinetilla kitaraa tai banjoa matkien, kun bändissä ei ollut kitaristia! Nyt saa muutamalla tuhannella mummolla synan, josta saa pianot ja urut, jouset ja brassit ja... En halua ukkoutua, ja soundit ovat mullekin melkeinpä kaikki kaikessa, mutta joskus on hyvä miettiä missä mennään ja kääntää kolikosta toinenkin puoli katseltavaksi ja mietittäväksi. En haluaisi myöskään tuollaista WLM:ää takaisin, vaikka Niemelän Tapio soittikin sellaista Kirkan bändissä Rotospheren kanssa ja soundasi hienolta. Nyt tosin poikettiin jo aiheesta aivan liikaa... :)
 
Niin, ja pointtini on, että tämä voidaan saavuttaa paremmin analogisten piirien avulla.
 
Mutta nehän eivät siis mallinna, kts. edellinen vastaus. Mutta jatketaan tätä soundivertailua myöhemmin...
 
Totta, iso osa saundia, miksi mallintaa leslietä?
 
No tietysti samasta syystä kuin Hammondiakin mallinnetaan ja jäljitellään.
 
Tuosta analogisuudesta sen verran, että loppujen lopuksi kaikki tiivistyy yhteen kysymykseen: uskotko, että tulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho on niin suuri, että korva ei enää erota "digitaalista ääntä" ja "analogista ääntä"? Vai uskotko että se analogisuus "tuntuu" tai jotenkin "erottuu" siltikin?
 
Vai onko tämä edes uskon kysymys, fyysikot ja korvalääkärit?
 
Siinäpä kysymys! Jatketaan siitäkin myöhemmin, kun nyt alkaa olla kiire keikalle... :)

Asiassa on monta puolta. Roudattavuus, soundi - mutta myöskin _fiilis_, mistä kukaan ei ole jostain ihmeen syystä sanonut vielä mitään.
 
Periaatteessa meikän Roland VR-760:ssä on "aidompi" B/C/RT/jne. -3 -soundi (mallinnettu), kuin kotona olevassa T-200 -spinetissä (jonka sisällä kyllä hyrrää ihka-aito genis, mut siin ei oo putkistyrkkaa, foldbackia, viiden oktaavin sormioita, jne. jne.). Oli miten oli, T-200:sta jo lähtee aivan eri kiksit kuin mikkihiirimallinnuskoneesta. Puhumattakaan isosta konsolista.
 
Olen kerran päässyt kokeilemaan ihan aitoa B-3:sta kahden Leslien (251, putket ja puuta, siis) kanssa. Voin kertoa, että livelepasoundia ei ainakaan stereoäänentoiston puitteissa pysty edes äänittämään.
 
Uskon, että en levyltä välttämättä erottaisi hyvää mallinnettua (tai vaikka just jotain vanhempaa CX-3:sta ja lepaa) Aidosta Asiasta(tm), mutta siinä vaiheessa kun istuu soittimen taakse, alkaa eroja löytyä.
 
nimim. ostan vielä joskus sen konsolin.

Periaatteessa meikän Roland VR-760:ssä on "aidompi" B/C/RT/jne. -3 -soundi (mallinnettu), kuin kotona olevassa T-200 -spinetissä (jonka sisällä kyllä hyrrää ihka-aito genis, mut siin ei oo putkistyrkkaa, foldbackia, viiden oktaavin sormioita, jne. jne.). Oli miten oli, T-200:sta jo lähtee aivan eri kiksit kuin mikkihiirimallinnuskoneesta. Puhumattakaan isosta konsolista.
 
Minä kuitenkin myin spinettini (L122) pois, kun kyllästyin siihen, että soundi oli niin kaukana isosta Hammondista. Vaikka fiilistä olikin.

Minä kuitenkin myin spinettini (L122) pois, kun kyllästyin siihen, että soundi oli niin kaukana isosta Hammondista. Vaikka fiilistä olikin.
 
Tuo mazan T-200 on aika raskaalla kädellä modifioitu yksilö. Sekä T- että L-spinetit ovat defaulttikondiksessa aika kaukana konsolista, kiitos keyclick-filtterin, ja L:n tapauksessa mekaanisen vibratoskannerin puutteen.

Sitten ollaan eri mieltä! Kyllä istumalihaksilleni olin pudota, kun uutta CX-3:a eka kertaa kokeilin. Nord Electro on mielestäni vielä parempi. Kyllä niiden kanssa voi ihan Hammondia kuvitella soittavansa. Ja mikäs niiden soundin keikallakaan tuhoaisi?
 
Mielipiteitäni on nyt syytä tarkentaa.
 
Luulen, että aidon leslien läpi kaikki kuulostaa hyvältä. Näin kerran Anssi Tikanmäen soittavan Hammondin XB-1:stä kahden leslien läpi, ja kuulosti tottakai pirun hyvälle. Tässä herää uusi kysymys, kuulostaako esim. Nordelectro paremmalta kuin äsken mainittu leslien läpi?
 
Entäpä Hughes&Kettner Rotosphere, kuulostaako vaikka Nordelectro paremmalta kuin CX-3 kolmonen sen läpi?
 
Näitä kokeita en ole tehnyt, joten taisin puhua hieman ohi suuni.
 
Mutta uskon, että eri mallintajaurut reagoivat eri tavalla noihin leslie -kaappeihin ja rotospheriin. Tuohon mahdollisimman aitoon "reagointiin" tulisi panostaa niin paljon kuin mahdollista, sillä sehän ratkaisisi sen, miltä homma kuulostaa livenä.
 
Vastaus kysymykseesi, mikä sen saundin tuhoaisi, on, että tuo "reagointi". Kun kuulokkeilla tai kaiuttimesta kuuntelee pienillä volyymeillä, on Nordelectro varmasti paras urkumallintaja. Samoin Line 6:in mallintavat kitaravahvistimet kuulostavat hyviltä pienillä volyymeilla. Suuremmat volyymit ja PA:han kytkeminen voi kuitenkin pilata "pienelle volyymille mallinnetut" saundit.
 
Lesliestä vielä sen verran, että ymmärrän kyllä, miksi sitä mallinnetaan tällä hetkellä. Mutta entäs jos niitä vielä valmistettaisiin kohtuuhintaan? Ostaisitteko? Käyttäisittekö myös keikalla?
 
Mallinnus on kaiketi vain hienompi termi jäljittelemiselle. Sanasta voi saada mielikuvan insinööreistä, jotka tieteenomaisesti tutkivat jäljiteltävää saundia jossain laboratoriossa. Joka tapauksessa esim. Sansampin tuotteet ovat mallintavia siinä missä muidenkin, eli yhtä paljon tutkimustyötä niihinkin on käytetty.

Mitäs pojat ootte mieltä, aito Hammond vai...?
 
http://jnor.joensuu.fi/wwwoppilas/l … tgrohn/Jamstream%20-%20treasure.mp3

> Mutta uskon, että eri mallintajaurut reagoivat eri tavalla noihin leslie -kaappeihin ja > rotospheriin. Tuohon mahdollisimman aitoon "reagointiin" tulisi panostaa niin paljon > kuin mahdollista, sillä sehän ratkaisisi sen, miltä homma kuulostaa livenä.
 
Ei sitä Lepaa ja sen vahvistinta kiinnosta paskaakaan, että mistä se signaali tulee. Kunhan nyt ei tunge sisään jotain, missä on jo valmiiksi mallinnettu Lepa-simu. Mielestäni oleelliset asiat ovat seuraavat Aidon(tm) Hammond-soundin aikaansaamiseksi:
 
- Kunnon vibrato. Siis skanneri, tai mallinnettu.
- Foldback, mikäli halutaan mallintaa konsolia.
- Riittävä määrä ylikuulumista viereisistä äänipyöristä (tai virtuaalisista sellaisista)
- Riittävä äänenvoimakkuus, että saadaan ajettua Lepan styrkka miehekkäästi särölle.
 
Jos perään tungetaan kunnon putkistyrkalla varustettu Leslie, niin ollaan aika lähellä Hyvää(tm) urkusoundia. Mikäli taas kunnon Lepaa ei ole, niin simuloinnissa on oleellista:
 
- Putkisärö. Joko mallinnettu tai aito.
- Kummankin roottorin (basso, diskantti) itsenäinen mallinnus, kiihdytykset eri nopeudella
- Jakotaajuus 800 hz tietämillä.
 
> Lesliestä vielä sen verran, että ymmärrän kyllä, miksi sitä mallinnetaan tällä
> hetkellä. Mutta entäs jos niitä vielä valmistettaisiin kohtuuhintaan? Ostaisitteko?
> Käyttäisittekö myös keikalla?
 
Kyllähän niitä valmistetaan. Käsittääkseni vieläpä tasan samaa tavaraa sisällä, kuin vaikka 1960-luvulla. Puhun nyt siis mallista 122XB, jossa on 11-piikkinen liitäntä, joka passaa suoraan Hammondin nykyisiin mallinnusvehkeisiin (XB-1, XB-2, XK-2 jne.)
Hinta on vain ongelmana.
 
Levyllä en usko, että monikaan erottaa aidon Lepan soundia hyvästä mallinnuksesta. Livenä tilanne on kyllä eri.

Ai niin, jos jotain kiinnostaa että millainen tuo meikän urku oikein on, niin infoa ja kuvia löytyy osoitteesta http://maza.fi/hammond/
 
Jaben mainitsemassa biisissä on ihan saletisti Nord Electro kun se sitä aina hypettää ;)
Joo, ihan hyvältä kuulostaa, lähinnä tuon paljastaa mallintajaksi Leslie-simulaatio, joka kiertää aivan liian tasaisesti ympäri luureja :)

Mitenkä tuo Rotosphere, välttäisikö lepasimuna? Jos tollaisen liittäisi vaikkapa E-mun B3 tai Vintage Pro -moduliin, niin välttäisikö livekäytössä? Olisi suht halpa ja kevyt roudata..

Rotosphere on käsittääkseni oikein hyvä, ainakin mitä olen joiltakin äänitteiltä kuullut. Siinä on se paljon puhuttu putkikin etuasteessa ja roottorit mallinnettu erikseen, ja vieläpä analogisesti, samaan tapaan kuin omistamassani Dynacordin CLS-222:ssa.
 
Kannattanee kokeilla. Melkoisen kallis purkki kyllä vaan (400 egee Thomannilla).
Jos roudaus ei pelota niin itse varmaankin investoisin ihan aitoon Lepaan (jotain ei-Leslien valmistamia, esim. Dynacord, saa about samaan hintaan jos vaan sattuu löytämään). Hint: ebay.de