Roots ›

Tuolla teoriapuolella oli puhetta mikrointervalleista ja siitä kuinka bluesissa terssi ei ole oikein molli eikä duuri vaan johonkin siihen väliin vedettävä mikrointervalli. Tämä on kuulemma todella yleinen blues-maailmassa. No minäpä en ole siihen tietoisesti koskaan törmännyt, mutta asia kiinnostaa minua kovin, ja olisin kovin kiitollinen jos minut oivin artisti-, levy-, ja biisiesimerkein johdatettaisiin bluesterssin salaperäiseen maailmaan. Sellainen hieman sinisempi musa on muutenkin jäänyt aivan liian vähälle, ja tässä olisi oiva tilaisuus paikata kyseistä aukkoa.
 
-Kamikaze Kettunen

En mäkään ymmärrä juurmittä, mutta siis kun soitat bluesia, niin pelleile siinä molli ja duuriterssin välillä, niin kuullostaa hyvältä. Eli siis bendaat molliterssiä 1/4 (eli "puoli nauhaa)" ja toisaalta hammer/pulloff/liuku antanee suunnilleen saman efektin.
 
blues box in G (molliterssit tähditetty, bendaa näitä):
-3-*6*
-3-6
*3*-5
-3-5
-3-5
-3-*6*

http://personal.inet.fi/musiikki/jemo.kettunen/bluesterssi.mid
Näinkö? Kuulostaa kauhean epävireisiltä vain nuo äänet länsimaiseen musiikkiin tottuneelle :)
 
-Kamikaze Kettunen

Koko bluesin ideahan perustuu käytännössä juuri tuohon blues-terssiin ja sen synnyttämään jännitteeseen. Vaikea edes kuvitella blueskitaristia joka ei käyttäisi tätä tehokeinoa hyväkseen. Mikä onkaan sen makeampi blueskikka kuin jos soittaa double stopin jossa soi yhtä aikaa bluesterssi ja kvintti kun bändi samaan aikaa jyystää taustalla tanakka sufflekomppia. Saman bluesterssin ansiosta myös huuliharpistin alaspäin bendaama suuri terssi toimii yhtä tehokkaana bluesfiiliksen luojana.
 
... ja toisaalta hammer/pulloff/liuku antanee suunnilleen saman efektin.
 
No tuo on laiha korvike ja lainattu lähinnä pianistien ohjelmistosta. Mikään ei vedä vertoja sille efektille kun osaava blueskitaristi todelle työstää sitä bluesterssiä ja maustaa vielä sopivalla BB King tyyppisellä vibraatolla. Tuon kun opettelee hallitsemaan vakuuttavasti niin paljon muuta ei blueskitaristin teknisesti tarvitse osatakaan (hymiö) ja toisaalta jos tuota ei hallitse kunnolla tai jos yritys vaikuttaa korkeintaan koulupojan hiplailulta ekan tyttöystävän kanssa niin mikään määrä teoria- tai tekniikkaopintoja ei tee soittajasta blueskitaristia.

Koko bluesin ideahan perustuu käytännössä juuri tuohon blues-terssiin ja sen synnyttämään jännitteeseen. Vaikea edes kuvitella blueskitaristia joka ei käyttäisi tätä tehokeinoa hyväkseen. Mikä onkaan sen makeampi blueskikka kuin jos soittaa double stopin jossa soi yhtä aikaa bluesterssi ja kvintti kun bändi samaan aikaa jyystää taustalla tanakka sufflekomppia. Saman bluesterssin ansiosta myös huuliharpistin alaspäin bendaama suuri terssi toimii yhtä tehokkaana bluesfiiliksen luojana.
 
Heitäppäs biisinnimiä. Minä olen ihan uuno mitä bluesiin tulee.
 
-Kamikaze Kettunen

Esim. tuossa introssa on (mm.) doublestop kahdella ylimmällä kielellä 7. ja 8. nauhoilta soitettuna jossa venytetään molliterssiä B-kieleltä sinne duurin ja mollin väliin. E-duurisoinnun pohjasävelen voit vielä soittaa vapaalla E-kielellä. Siitä vaan kokeilemaan löytyykö sitä bluenotea.
 
http://littlebrother.nlpd.com/WebLe … e/TexasBluesVaughanStyleFREEweb.mov
 
-7
-8*
-x
-x
-x
-0
 
Taitaa olla aika lailla SRV:n ekan levyn 'Pride and Joy' -biisistä tuo videopätkä.

Heitäppäs biisinnimiä. Minä olen ihan uuno mitä bluesiin tulee.
 
No ihan mikä bluesbiisi vaan missä kitara soi. Käy vaikka kirjastosta lainaamassa joku Albert, Freddie tai BB Kingin levy, tai ostamassa Anttilan alelaarista joku CD-boxi niin sieltä niitä esimerkkejä löytyy.

Ja tähän bluenote-keskusteluun liittyy samalla myös tuo kvintti/vähennetty-kvintti -suhde... Eli se, mikä käytännössä tekee mollipentatonisesta-asteikosta ns. blues-skaalan, on juuri tuo lisätty b5. Näissäkin tosin se perinmmäinen idea ei olekkaan soittaa suoraan tuota säveltä, vaan esimerkiksi venytyksellä, tms. päästä, tai ohimennen käydä, ns. bluenotella.
 
Sinäänsä ihan tyhmä puhua mistään bluenoteista, periaattessa nää alennetut terssit ja kvintit ei oikeastaan kuvaa sitä asiaa millääntapaa. Noilla mikrointervalleilla päästäis jo konkreettisempaan määrittelyyn, mutta en oikein nää sillekään pointtia, muuten kuin ehkä tutkimusmielessä.

Muddy Waterssilla on paljo pluusterssejä.

Ja tähän bluenote-keskusteluun liittyy samalla myös tuo kvintti/vähennetty-kvintti -suhde... Eli se, mikä käytännössä tekee mollipentatonisesta-asteikosta ns. blues-skaalan, on juuri tuo lisätty b5.
 
Paitsi että eikös se ole ylinouseva kvartti #4? Samapa tuo minulle tosin, anteeksi jos sotken hienon blues-keskustelun :)

Paitsi että eikös se ole ylinouseva kvartti #4? Samapa tuo minulle tosin, anteeksi jos sotken hienon blues-keskustelun :)
 
No mielestäni ei kyllä. Kai se on just siitä kun se kvintti on niin häilyvä käsite tossa blues hommassa... Tietenkin jos homma ois ihan 'normi' dom7b5 -tilanne, niin silloinhan se on käytännössä #4. Mutta teoria ei kyllä kauhean hyvin selitä noita bluesin ilmiöitä, eli tätä tarkoitin aikaisemmin kun sanoin että sinäänsä aika hölmöä puhua aiheesta, koska siihen ei oikein länsimainen musateoria luontevasti istu.

sinäänsä aika hölmöä puhua aiheesta, koska siihen ei oikein länsimainen musateoria luontevasti istu.
 
Nimenomaan. Blues bluesina.

Tuommosesta bluesterssin ajattelemisesta saa vaan bluesstressin..soittakaa vaan menemään :)

en edes tiedä mikä on terssi mutta bluesia tuppaa tulemaan silti.

Minua nyt vain rehellisesti kiinnostaa musiikin teoria, ja etenkin jos vielä noin omituiseen ilmiöön kuin mikrointervallit ihan länsimaisessa musiikissa törmää niin jumatsuikka! Minä en vain ymmärrä tuota bluesterssiä. Minusta se kuulostaa epäilyttävältä.
 
-Kamikaze Kettunen

Minusta se kuulostaa epäilyttävältä.
 
Kai Paholaisen musiikin pitää vähän epäilyttävältä kuulostaakin...

Kai Paholaisen musiikin pitää vähän epäilyttävältä kuulostaakin...
 
Olin hetken tööt ja avasin jo DC++:nkin etsiäkseni artisia Kai Paholainen (nappaanpa tästä itselleni muuten pseudonyymin, kiitos vaan) kunnes Ymmärsin. Kello alkaa olla paljon... Heräsin aikaisin...
 
-Kai Paholainen

Tuommosesta bluesterssin ajattelemisesta saa vaan bluesstressin..soittakaa vaan menemään :)
 
+

Tuntuu jotenkin vaikealta uskoa, että blues on todella noin tuntematonta jollekin. Siihen kuitenkin perustuu käytännöllisesti katsoen koko länsimainen rockmusiikki enemmän tai vähemmän.
 
Musta tuntuu kyllä että toi käsite bluesterssi on se mikä sotkee. Eli kyllä sitä kuulee tosiaan koko ajan, mutta nyt kun aletaan irroittamaan jotain asiaa omasta kontekstistaan niin ei nähdä enää metsää puilta.