Bänditoiminta ›

Tämmöistä reissua pukkaa, tässä vähän alkufiiwiksiä:
 
Via-yhtye Etelä-Amerikassa 13.10. -1.11.2005
 
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, yhtyeemme on etuoikeutettu käymään Perussa, Ecuadorissa, Boliviassa sekä paluumatkalla vielä parilla pistokeikalla Miamissa, Floridassa. Muu porukka oli jo Boliviassa pari vuotta sitten, itselleni tämä on ensimmäinen matka siihen suuntaan. Tämän parin vuoden aikana, jonka olen yhtyeessä soittanut, olemme Suomen lisäksi keikkailleet Marin tasavallassa Venäjällä sekä Ruotsissa. Jos kiinnostaa, niin lisätietoa bändistä ja sen ympärillä olevasta toiminnasta www.via-music.fi , tässä yritän keskittyä tähän matkaan omasta rumputtelijan näkökulmasta. Studiopäiväkirja jäi aikoinaan kesken, toivottavasti tälle ei käy samoin. (Levy saatiin valmiiksi ja se on saanut hyvän vastaanoton). Mikäli olosuhteet sallivat, yritän myös laittaa kuulumisia matkan aikana.
 
Meillä on onni saada tehdä yhteistyötä Boliviassa jo yli kaksikymmentä vuotta asuneen Ari Joensuun kanssa, joka on toiminut siellä erilaisissa lähetystyön tehtävissä ja tuntee maanosan kuin omat taskunsa. Olemme antaneet hänelle vapaat kädet suunnitella ohjelma parhaaksi katsomallaan tavalla. Tällä hetkellä ohjelma alkaa olla jo melko valmis, ja tulemme ainakin vierailemaan kouluissa, vankiloissa, paikallisissa seurakunnissa sekä pitämään konsertteja esim. Cochabamban kaupungin johdolle. Matkaan on sisällytetty myös kolmen päivän reissu Machu Picchulle.
 
Kaiken kaikkiaan tämän hetkisten tietojen mukaan tuona aikana lentoja kertyy kaikkiaan kaksitoista kappaletta, joka varmaan ohuen ilman ja suhteellisen tiiviin ohjelman lisäksi on se osuus joka voi tehdä matkan raskaaksi. Vaan katsotaan kuinka käy… Ja kyllähän ne paikalliset lentoyhtiöt on ihan hyviä –onhan?
 
Karkea ohjelma on seuraavanlainen: Matka alkaa torstaina lennolla Amsterdamin kautta Peruun, Limaan. Sieltä tehdään reissu Cuscoon /Machu Picchulle jonka jälkeen suunnataan Equadoriin, Quitoon. Sieltä tullaan Liman kautta Boliviaan La Paziin, josta sitten lennetään eteenpäin Cochabambaan. Sieltä vielä Santa Cruziin, josta on sitten lauantaina 29. päivä lento Miamiin. Sunnuntaina käymme suomalaisessa Helluntaiseurakunnassa Kotikirkossa pitämässä pari tilaisuutta ja maanantaina iltapäivällä lähteekin sitten lento Lontoon kautta kotiin. Takaisin Suomen maaperällä olisi tarkoitus olla marraskuun ensimmäisen päivän iltana.
 
Passi ja hammasharja on jo, muuten on vielä pakkaaminen alkuvaiheessa. Jo edelliselle matkalle tehtyä osin espanjankielistä levyä täytyy vähän parannella ja hioa, sekä opetella uusia lauluja. Tai vanhoja lauluja, mutta uudella kielellä. Rokotukset täytyy laittaa ajantasalle, jäykkäkouristus on jo, hepatiitti pitää ottaa ja optiona on vielä keltakuume. Tosin me ei mennä viidakkoalueelle, vaan ollaan aika korkealla, joten keltakuume ja malaria eivät ole kovin suuria riskejä.
 
Omia laitteita ei täältä oteta juurikaan, henkilökohtaisesti kapulapussi saa luvan riittää. Edellisen reissun kokemusten mukaan homma toimii meidän kohdalla ”riittävän hyvin” eli sieltä löytyy kyllä laitteita kun vain esittää tarpeeksi selkeitä toivomuksia eikä vaadi liikoja. Mun motto on että sillä mennään mitä eteen laitetaan ja hymy ei saa hyytyä. Vaikka olisi kattilan kansia ja pahvilaatikoita. Eipä silti, sitä vaaraa tuskin on. Kyllä kai joka maasta edes ne ”thunderit pinstraipeilla + rulla jesseteippiä” löytyy.
 
Tässä tällainen alkuraportti, palataan asiaa vielä ennen matkaa… Tuntemukset on hyvät, ei vielä kovinkaan jännittyneet, perheasiat on kunnossa ja urheilu tuntuu kiinnostavan. Työpaikalla on suhtauduttu positiivisesti ja toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä.