The fool onkin paljon vaikeampi sisäistää kuin To the blackening sea -kappale. Vaikka tämä olikin selkeästi tavanomaisempaa progeilua (lue = tietoista hämyilyä ja kikkailua) kuin The fool. Kingston Wall tuli minullekin mieleen sen ns. psykedeliaosuuden -joka muuten oli vähän töksähtävä- jälkeen alkavasta kitaroinnista. Tästä puuttui se jonkinlainen lämpö, jota varsinkin slidekitara toi Blackening sea -biisiin.
Vähän keskeneräiseltä biisi tai ainakin sen toteutus vaikutti. Pidin huomattavasti enemmän To the blackening seasta, se oli menevämpi ja omaperäisempi. Oli tässä paljon hyvääkin, mm. aloitus, joka heti kertoi minkätyyppisestä meiningistä on kyse.
Vähän ikävää, että tämä vertautui nyt niin rajusti tuohon toiseen kappaleeseen, josta tykkäsin kovasti. |
Mika Antero
