Kitarat: kitarakamat ›

Muistaakseni kultaisella kahdeksankymmentäluvulla ja vielä yhdeksänkymmentäluvulla pedaalit olivat suht järkevän hintaisia, ja muutkin romppeet, ensimmäinen sähkökitarani oli Road-merkkinen Jackson-kopio ja vahvistin Fenderin 15W combo, kyytipojaksi tottakai Bossin turbo-overdrive, muistaakseni koko setti maksoi uutena musaliikkeestä ostettuna 1200mk, kelatkaas vähän euron sokaisemat himmelit, 1200mk, elikkäs euron päälle 200€ nykyvaluuttaa ja sillä saa nykyään mitä? HB:ta ja muuta nimeltämainitsematonta. Bossin pedaalit oli muistaakseni n.300mk kipale, miltei mallista riippumatta, tänä päivänä noita samoja silloin ostettuja myydään kalliimmalla, 50€ et saa yhtään mitään ja kaikki valittaa ettei voi ilmaiseksi antaa. Ethän sä jumankauta ilmaiseksi anna, jos olet 300mk maksanut ja kymmenen vuotta käyttänyt ja 50€ myyt, vai hä? Päivittäin on näitä sotureita liikkeellä, jotka myy kymmenen vuotta vanhaa dunlopin perusWahia 100€, kun samaa edelleen tuotannossa olevaa mallia saa alle sen täydellä takuulla. Eihän nää herranjestas sentään mitään keräilykamoja kaikki ole, joku vanha fenkku ja gibson on asia sinänsä, mutta jos jotain pedaaliakin on työnnetty maailmaan kymmeniätuhansia kappaleita, niin ei se kyllä mikään harvinaisuus ole, varsinkaan jotkut MD2 ja MT2 Bossit, noin niinkuin vain esimerkkinä. Ja sitten kuvitellaan että jos joku nimijätkä on jollain soittanut, niin kyllähän kaikista samanlaisista vermeistä voi pyytää ihan mitä vaan. Oukei, nyt alkaa kesken vuodatuksen hiipiä ajatus, että josko olis kuulunut jo tuohon askomikon aloittamaan TODELLA pitkään ja hyvään threadiin, mutta kun olen jo näin pitkällä, niin menköön. Että tämmöisiä..

Kyllä minustakin noiden pedaalien hinta on vähän lähtenyt käsistä. Boutique-pedaalia on joka lähtöön ja monista saa pulittaa n. 300-400€ (esim. Klon Centaur, BJF:n koko mallisto..). Isommat valmistajat tuntuvat seuraavan perässä.
 
Minua hieman tuo boutique-pedaalibisnes ihmetyttää. Valmistajia on ties kuinka monta ja melkein kaikki tekevät pelkästään booster/overdrive tyyppisiä polkusimia, joista harva on mitenkään erityisen omaperäinen. Löytyykö näille kaikille tosiaan ostajia vai kokeeko pedaali-ala jossain vaiheessa romahduksen?

Oi niitä aikoja kun kaikki oli halvempaa.

Elämä on.

Sarkasmi ja dna-mainokset luku sinänsä, mutta jos jengin mielestä on ihan ok, että esim. "ostinpa kymmenen vuotta sitten polkupyörän tonnilla (mk) ja nyt voin sen myydä tonnilla (€) käytettynä", niin kyllä vähän kummeksuttaa. En tätä meinaa sillä, että niitä olis pakko sillä hintaa ostaa, mutta mun mielestä tommonen on vaan kummallista ja sotii kaikkea muuta kaupankäyntiä vastaan. Kyllä se tavara kun tavara melkeinpä pudottaa hintaansa välittömästi kun se kaupasta lähtee. Mutta jos kerran elämä on ja ollaan niin varoissaan olevaa nälkätaiteilijaa, niin ostakaa vaan, eihän se edelleenkään ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, mutta kyllä tälläkin foorumilla voidaan varmasti vaikuttaa aika paljon noitten pienempien epäkohtien kehitykseen. Eli jos kaikki saavat täältäkin sen kuvan, että voi pyytää mitä vaan, kuitenkin se maksetaan, niin eihän se miksikään muutu, ruokkii vain tätä ilmiötä.

Elämä on.
 
kauppiaan puhetta.
 
Mutta joo, on nuo pedaalit ihan turhan kalliita.

Kyllä monet pedaalit on aika järkyttävän hintaisia. Toki onneksi on halvempiakin. Mulla on fuzzpedaali seuraavaksi ostoslistalla, ja niissäkin näyttää olevan helvetisti tarjolla kaikenlaisia high end boutique vehkeitä, mitkä käytännössä sotii koko fuzzin periaatetta vastaan jollain tapaa. Onneksi voi aina äänestää jaloillaan ja rahoillaan.
 
Toki, voidaan pohtia sitten, mikä on vastuullista kuluttamista ja mikä ei. Kyllä sekin painaa vaakakupissa. Ainakin itse paljon mielummin ostan jotain josta olen varma, että se on inhimilisissä oloissa tehty, ja työntekijät saavat siitä ihan oikeaa palkkaakin. Tosin laajemmin tarkastellessa täytyy todeta, että kyllä se halpatyövoima vaan vie niitä halpojen työvoiman maita eteenpäin. Ja ei mun mielestä kyllä selkeä ylihinnan maksaminenkaan ehkä sitä kaikkein vastuullisinta kuluttamista ole.

Kyllä minustakin noiden pedaalien hinta on vähän lähtenyt käsistä. Boutique-pedaalia on joka lähtöön ja monista saa pulittaa n. 300-400€ (esim. Klon Centaur, BJF:n koko mallisto..). Isommat valmistajat tuntuvat seuraavan perässä.
 
Täytyy kuitenkin pitää mielessä että putiikkipedaalit on käsityötä ja usein hyvälaatuisista (=hintavista) osista koottuja. Monellakaan putiikkilaitevalmistajalla ei ole varaa pitää työntekijöitä joten päivässä ei montaa pedaalia valmistu, saatika vahvistinta. Myynnillä pitää kattaa hyvinkin monen tunnin/viikon/kuukaden/vuoden kehitystyö. Jälleenmyyjät ottavat ison siivun, samoin tekee markkinointi. Varastoihin (valmiit, puolivalmisteet jne) sitoutuu pääomaa ja pääomallehan pitää saada tuottoa. Verot ja muut velvoitteet pitää hoitaa. Ja mikäs siinä korkeita hintoja pitäessa jos kerran kauppa käy kun siimaa siitäkin huolimatta.
 
Onhan niitä täysin räävittömiäkin hintoja kuten juuri mainitsemasi Klonin pedaali, mutta ne ostaa kenellä on varaa. Pedaaleille 300€ on kyllä itselle katto mitä ei kyllä helpolla ylitetä.
 
Hinnat eivät muuten ole paljoakaan nousseet. Palkat ovat nousseet ja niin ovat myös elinkustannukset. Sviddu ei oo paljookaan aikaa kun 50markalla sain mopoon tankillisen bensaa ja kassillisen kaljaa. Mitäs 8,5€lla saa nykyään? 12pulloa kaljaa. Olipas ontuva vertaus kun kalja on niin halpaa nykyään. :(

Tämän voisi yleistää kaikkiin soittokamoihin. Itsekin olen uutta setuppia kasaamassa ja mielelläni kyllä käytettynä ostaisin, mutta ihmiset pyytää käytetystä melkein uuden hintaa niin saman tien sitä ostaa uuden.
 
Toki uudetkin soittokamat on aivan järkyttävän hintaisia. Vaikka en 80-lukua elänyt kuin joitakin vuosia (valitettavasti:), olen kuitenkin perillä hinnoista. Osasyynä voisi kuitenkin muistaa inflaatio. Ei 200 markkaa nykyään ole saman arvoinen kuin aikaisemmin. Toki tuostakin huolimatta hinnat on nousseet vähän turhankin paljon.

Muutetaanpa se 1200 markkaa tämänpäivän rahaksi ja katellaan uudelleen...
 
http://tilastokeskus.fi/til/eki/2004/eki_2004_2005-01-14_tau_001.html

Mutta onneks meillä on nyt nuo Behringerin pedaalit, niin ei käy kukkarollekaan enää niin pahasti :) !

Eli kun mun vaari osti vuonna 1981 uuden escortin ja maksoi siitä 44500mk ja ajeli sillä sen puolitoistasataatuhatta, niin kuntohan on kuin uusi ja hinta sen mukainen, eli siitä pitäis teidän finanssinerojen mukaan pyytää jotain 8500€??? Vai laitetaanko samantien kymppitonni, kun on noi tasaluvut kivemman näköisiä...?

Sorry, meinas lähteä turhan halvalla, kun tuli tulkintavirhe, eli rapiat 16000€ olis nyt sellanen passeli...

Eli kun mun vaari osti vuonna 1981 uuden escortin ja maksoi siitä 44500mk ja ajeli sillä sen puolitoistasataatuhatta, niin kuntohan on kuin uusi ja hinta sen mukainen, eli siitä pitäis teidän finanssinerojen mukaan pyytää jotain 8500€??? Vai laitetaanko samantien kymppitonni, kun on noi tasaluvut kivemman näköisiä...?
 
wtf? On vissiin vähän ero ruosteenraiskaamalla kaatopaikkatavaralla kuin käypäsellä soittovehkeellä. Eikös?

Mutta onneks meillä on nyt nuo Behringerin pedaalit, niin ei käy kukkarollekaan enää niin pahasti :) !
 
Joo itsekkin uskon hintakehityksen menevän alaspäin ja kaikki behringeriä vihaavatkin ovat loppujen lopuksi kiitollisia kyseiselle firmalle.

Kyllä ASIC-tekniikan -ja IC-piirien kehitys on tuonut myös monen pedaalin hintaa alaspäin. Vajaa kymmenen vuotta sitten sai vielä maksaa hyvästä delay-pedaalista maltaita. Nykyäänhän tilanne on aikalailla toinen.

Mielestäni näiden boutique/vintage-spedujen hinnat ovat kohtuuttoman kovat. Tai ihan vaan jonkun maailman yleisimmän 80-lukulaisen TS808:n. Custom-Sounds pyytää sellaisesta 465e ja torilla näytti olevan 420e. Mielestäni tuo on tasan 100e arvoinen spedu noin niin kuin käyttönsä ja saundinsa puolesta. Loppu 300-400e on hypetystä. (Eikä SRV edes käyttänyt ts808)
 
Ymmärrän kyllä sen että jotkut oikeasti harvinaiset pedaalit maksavat ja niitä ostelevat ne jotka haluavat/pystyvät. Itseäni nuo vanhat 60 ja 70-luvun pedaalit kiinnostavat suuresti, koska diggailen sitä saundia suuresti. Harmittaa tosiaan kun ei viitsisi laittaa niin suurta läjää ekuja tiskiin että jotain alkup. Dallas-Arbitereitä ostelisi. Pakko tyytyä siis uusio-vintageen, esim. Voodoo Lab Tremolo, MXR Phaser, Ibanez 9 & 10-series, Fulltone, Dunlop wah faselilla varustettuna jne jne... Parista efektistä olen muutenkin joutunut luopumaan niiden "puutteiden" takia. Yhtenä hyvänä esimerkkinä analogi-delay, joidenka delay-time ei vain riitä minulle. Vaikka en mitään loop-juttuja käytäkään niin yleensä nuo analogdelayt stoppaa siinä 400ms paikkeilla. Toinen on sitten Reverb... kun vahvistimien omat springit eivät aina miellytä. Pitää siis jostain repiä room/hall/plate/gated tilakaikua.
 
No, pääasia että nykyään markkinoilla on laidasta laitaan mitä vaan ja millä hinnalla tahansa. Olisipa tuollaiset Digitech Hot Headit ja Behringerin halpikset olleet silloin markkinoilla kun itse aloittelin soittamista. Tai edes vahvistimeen sisäänrakennetut efektit...

Ottakaa huomioon myös muu hintakehitys... ja esim. palkat. Kun itse olin kesätöissä joskus aikanaan, ei silloin voinut haaveillakaan 1500e/kk liksasta (joka on siis 9000 sitä vanhaa). Siihen nähden on mielestäni "oikeutettua" että tuotteetkin maksavat enemmän.
 
Sitä oli iloinen siihen aikaan jos sai jonkun 2500-3000mk kuussa kesätöistä. Nykyään 1000e on aika minimi ja se on jo puolet enempi vanhassa.

Vajaa kymmenen vuotta sitten sai vielä maksaa hyvästä delay-pedaalista maltaita. Nykyäänhän tilanne on aikalailla toinen.
Joo, vanhat pedaalit maksaa maltaita, mut jostain syystä vanhoja räkkimallin vermeitä saa puol ilmaiseksi. Ostin tuossa parikuukautta sitten panttihuutokaupasta Ibanezin DM1000 delay/flanger/chorus hässäkän 20€:lla, ei kiinnostanut ketään muuta. Laite kuitenkin on maksanut aikanaan 5-10 pedaalin hinnan. Ehän se tietysti mikään kauhian kätevä ole, mutta kotisoittelussa menettelee. Sama pätee vaikkapa Alesiksen quadraverbiin, monipuolinen vehje jonka nykyään saa käytettynä halvemmalla kuin jonkin pedaalin. Taisi tuokin olla aikanaan yli 2000mk.