Yleistä keskustelua musiikista ›

Tässä aihe jota aina silloin tällöin mietin pääsemättä nuoresta iästäni johtuen mihinkään päätökseen.
Jotkut "tyypit" väittävät että kun muusikko saa lapsen, hänen luovuutensa kuihtuu ja hänen musiikkinsa alkaa pikkuhiljaa väljähtyä ja kivaantua!! Itse pelkään tätä todeksi ja olen monta kertaa löytänyt itseni taistelemasta tyttöystäväni kanssa lapsien saapumisesta joskus sitten kun niitä pitäisi maailmaan pyöräytellä.
Onko tässä perää, vai onko mua harhaanjohdatettu tässä asiassa. Ayttakaaaaaaaaaaaa!!
Thanks!!1

Lapsen hyysääminen ja kasvattaminen ekat 8-vuotta vie helvetisti aikaa. Siinä ei jotkut ehdi musaa miettimään.

Lapsen hyysääminen ja kasvattaminen ekat 8-vuotta vie helvetisti aikaa. Siinä ei jotkut ehdi musaa miettimään.
 
"Hanen ensimmaiset kaksi vuottaan yritat opettaa hanet puhumaan ja kavelemaan. Seuraavat 16 vuotta yritat saada hanet pitamaan suunsa kiinni ja istumaan alas."

Höpönlöpö. Ei se luovuus mihinkään katoa. Pikemminki päinvastoin. Ehkä menee vuosi, ehkä puol´toista, ettei oikeen ehdi soittamaan ja treenit on pikaisia ja lyhyitä... Mutta kyllä se siitä tasoittuu. Mulla ainakin runosuoni sykkii ja tulee tykkejä ralleja aivan solkenaan.

Tässä aihe jota aina silloin tällöin mietin pääsemättä nuoresta iästäni johtuen mihinkään päätökseen.
Jotkut "tyypit" väittävät että kun muusikko saa lapsen, hänen luovuutensa kuihtuu ja hänen musiikkinsa alkaa pikkuhiljaa väljähtyä ja kivaantua!! Itse pelkään tätä todeksi ja olen monta kertaa löytänyt itseni taistelemasta tyttöystäväni kanssa lapsien saapumisesta joskus sitten kun niitä pitäisi maailmaan pyöräytellä.
Onko tässä perää, vai onko mua harhaanjohdatettu tässä asiassa. Ayttakaaaaaaaaaaaa!!
Thanks!!1
 
Selvä se. Ihan niinkuin esimerkiksi Nick Caven, Tom Waitsin, Neil Youngin ja John Lennonin tapauksessa.

Aika absurdi kysymys.
 
Tottakai mikä tahansa, mikä vie ihmisen elämästä paljon aikaa, vähentää vapaa-aikaa. Jos luovuus kukkii silloin, kun ihminen saa tarpeeksi aikaa joutenoloon, niin siinähän tapauksessa mikä kiire tahansa tappaa muusikosta luovuuden. Ei kait se lapsi nyt mikään yleissyy ole luovuuden ehtymiseen.
 
Kyllähän se suurin piirtein noin menee. Toisaalta lapsi voi toimia myös suurena inspiraation lähteenä ja auttaa katsomaan maailmaa eri kantilta kuin aiemmin.

Jos tuollaista miettii, niin voisi samalla miettiä, mikä voisi olla se todellinen syy sille, jos ei lapsia halua. Jos edelleen päätyy samaan tulokseen: en halua lapsia, koska luovuuteni kärsii, niin sitten voi alkaa miettimään mistä saisi apua itselleen.
 
Tietinkin pitää tehdä sen mukaan mikä on kaikista tärkeintä. Jos se on musiikillisen luovuuden säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä - mutta ilman riskejä. Niin älä ihmeessä tee niitä lapsia.
 
Vaikka luultavasti, kaikki mikä rikastuttaa elämää, lisää luovuuttaa. Tai antaa ainakin materiaalia luovuuden hyödyntämiseen.
 
Kaikenlaisiin kysymyksiin sitä täälläkin törmää... :)

Ja kuten kaikki tiedämme, aika on suhteellinen käsite. Suurin osa ihmisistä käyttää suurimman osan vapaa-ajastaan yksinkertaisesti löhöilyyn, ryyppäämiseen, netissä roikkumiseen, telkkarin tuijotteluun...tai muuhun turhaan kuteen syömiseen tai nukkumiseen. Eli sitä aikaa kyllä jää, vaikka lapsi tai pari tulisikin, mutta ehkä suurempi ongelma on, kuinka henkisesti pystyy vaihtamaan aina vaihdetta vaipanvaihdosta luovuuden vaikeilla aroilla vaelteluun.

Ei kai se luovuus mihinkään katoa. Aika saattaa olla kortilla ja on muutakin mietittävää kun duurit ja mollit.
Sitä piti vielä sanoa, että kyllä lasten kanssa puuhastelu aina musahommat voittaa. Jos niitä nyt edes keskenään voi verrata.

-Tuplat-

lapsistahan kannattaa kouluttaa itelleen bändikavereita

lapsistahan kannattaa kouluttaa itelleen bändikavereita
 
Tai ainakin hyvää kantoapua:)

joo roudareita, hyvä idea

kyllä varmasti niiden hoitaminen vie aika paljon aikaa, mutta ihan varmasti niistä saapi myös aika paljon inspiraatiota.
 
ja kun tekee tarpeeksi monta saa koko crew:n kasaan niistä

Ja kuten kaikki tiedämme, aika on suhteellinen käsite. Suurin osa ihmisistä käyttää suurimman osan vapaa-ajastaan yksinkertaisesti löhöilyyn, ryyppäämiseen, netissä roikkumiseen, telkkarin tuijotteluun...tai muuhun turhaan kuteen syömiseen tai nukkumiseen. Eli sitä aikaa kyllä jää, vaikka lapsi tai pari tulisikin, mutta ehkä suurempi ongelma on, kuinka henkisesti pystyy vaihtamaan aina vaihdetta vaipanvaihdosta luovuuden vaikeilla aroilla vaelteluun.
 
Juurikin näin. Tietysti on ajankäyttö lapsiperheissä kovin pirstoutunutta. Uni jaetaan muutaman tunnin jaksoihin ja myös arkiset askareet voivat saada hyvin äkkiä lopun, kun onkin uusi "tilanne päällä" ja taas mennään toisaalle. On aika mahdotonta uppoutua luurit päässä luomaan, jos haluaa olla oikeasti läsnä lasten elämässä. Tai sitten se toinen puolisko saa päälleen koko hoitovastuun, kun "isä/äiti on nyt luovassa tilassa eikä sitä saa häiritä". Mutta ei lapsentulolla ja luovuuden katoamisella ole mitään syy ja seuraus yhteyttä. Lienee näistä perheellisistä muusikoista ihan tarpeeksi esimerkkejä. Se onko heidän taiteensa lasten mukana muuttunut enää pelkästään "kivaksi", on sitten makuasia. Ainakaan elämä ei ole koskaan enää sitä samaa, kuin ennen lasten syntymää. Ja elämästähän niitä lauluja tehdään...

Ainakaan elämä ei ole koskaan enää sitä samaa, kuin ennen lasten syntymää. Ja elämästähän niitä lauluja tehdään...
 
Hienosti kiteytetty!

Lapsen hyysääminen ja kasvattaminen ekat 8-vuotta vie helvetisti aikaa. Siinä ei jotkut ehdi musaa miettimään.
 
Ehtivät, jos vaan haluavat. Ja; kuten muissakin asioissa, myös musiikissa niiden perusasioiden haltuunotto kannattaa tehdä niin hyvin, että kun on sitä kivijalkaa olemassa tarpeeks, niin sitten kun on lapsia ja kumminkin vähemmän aikaa istua kuulokkeet päässä ihmettelemässä skaaloja ja svengejä, niin on sitä musiikillista pohjaa, jota käyttää hyväkseen.
 
Kaikilla on tässä maailmassa samat 24h vuorokaudessa aikaa käyttää ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Seb takia vituttaa kaikanmaailman hevonpaska siitä, kuinka ei oo siihen tai tähän "nyt enää aikaa ku on noi lapsetkin". On aikaa, jos järjestää sitä. Mullakin on, ku ei oo ton rouvan kanssa ollu koskaan epäselvyyttä siitä, mikä se meikäläisen elämänsisältö oikeestaan on. Niinpä ei se mikään yllätys sitten ole, kun lapsi synty, että vieläkin on purkkaa ja jytää, kylläkin vähemmän baaria ja korttipeliä. Se on siitä kiinni, mitä elämältään haluaa.
 
Ja väitän, että ehdin töissäkäynnin, keikkojen ja treenaamisen ohella tehdä vähintään saman verran asioita perheen kanssa kuin normi-8-16-urpokin, kun kerran haluan.

eikös se ole niin että taiteilijalle (oli sitten runoilija, muusikko, kuvanveistäjä tai ihan mikä vaan taivaanrannanmaalari) tuo uudet kokemukset myös uutta virikettä taiteeseen.
 
Lapsihan on elämänpituinen kokemus jolloin varmasti se heijastuu myös artistiin. Kyseessähän on vain aikataulun sovittaminen. Jos muksu menee nukkuun vaikka klo 19-20 välillä, niin bändireenit voidaan sijoittaa vaikka klo 20-22 väliin.
 
Ongelma ei siis ole luovuudessa vaan aikataulutuksessa!

lapsistahan kannattaa kouluttaa itelleen bändikavereita
 
Toimii..tai vaikkei ihan bändikavereita, niin kuitenki jamittelukavereita. Luo sitte siinä biisejä tiimityönä.. :)
Ja onhan siin sitte omaan bändiin tuuraaja likellä, aina parempi jos onnistuu siit jonkinmoisen multi-instrumentalistin saamaan..
 
Elikkäs ei kadota se. Jos luovuus katoaa niin olis se kadonnut muutenkin.