Yleistä keskustelua musiikista ›

Live-DVDitä.

Studio yleensä on. Jos LIVE nii mielummin VHS tai DVD, kun CD/LP. Ja kokoelmia sillon kun saa halvalla, keräilen sitä bändiä tai haluun tutustuu johonkin bändiin.. Riippu vähän:)

Ennen tuli ostettua enemmänkin kokoelmia dj-hommien vuoksi, nykyään lähinnä studiolevyjä ja silloin tällöin livejä.

Nykyään tulee ostettua enimmäkseen studioalbumeja, mutta aikaisemmin tutustuin enemmän yhtyeisiin ja artisteihin (halpis)kokoelmien avulla. Livelevyjä on aika vähän hyllyssä, mutta ne onkin sitten perusteltuja hankintoja.

Livelevyt ovat yleensä niitä parhaita, mutta studiolevyjähän useinmiten julkaistaan, joten niihin on tyytyminen. Nekin ovat aina parempia ns. studiolive meiningillä taltioituina.
 
Kokoelmia ostan vain jos sisältävät jotain kovia bonusbiisejä, livejä tms.

Bändiin tutustuessa ostan mieluiten ensimmäisenä kokoelman, jonka perin pohjasen kuuntelun jälkeen hommaan studiolevyjä jos artisti on kolahtanut. Kokoelmilla aloittin ainakin AC/DC:n, Eppu Normaalin, Eaglesin, Iron Maidenin ja Aerosmithin kuuntelun ja levyjen keräilyn. ZZ-top, The Who, Ozzy Osbourne, R.E.M., Lynyrd Skynyrd, Rolling Stones, Soundgarden ja Stone Temple Pilots ovat vielä edustettuina pelkillä kokoelmilla.

oikeastaan vaan studioalbumeita ja pikkubändien sinkkuja/eepeitä/demoja

Ostan!

Tudioalbumeita tulee silloin tällöin hankittua. Kokoomalevyjä ei juuri koskaan. Vähemmän myös live.

Studiolevyjä tulee ostettua. Kaksi liveä löytyy ja nekin on jostain saatuja Jimi Hendrixin piraattilevyjä...Pois joutaisivat, pilaavat levyhyllyn...

Studioalbumeja yleensä. Todella harvoin livelevyjä. Joskus tuli tutustuttua bändeihin kokoelmien kautta - sitten tuli internet..
No joo, mutta nyttemmin olen sitä mieltä että kokoelmat ovat 95 prosenttisesti turhia (boxit tietenkin ovat aivan toinen juttu). Studiolevyt ensimmäisestä alkaen on aina paras tapa tutustua bändiin.

Studiolevyjä enimmäkseen, livejä harvemmin. Kokoelmia joskus niiltä löytyvien harvinaisuuksien vuoksi tai sitten bändiin tutustuttaessa.

Studioalbumeita kyllä. Livelevyjä pääosin vain jos sattuu kansanmusiikin parista löytymään. Kokoelmat ovat pääosin paskaa.

no, studio albumeja tulee osteltua pääasiassa....mutta live levyistä tykkään myös kovasti, varsinkin jos pojat osaa soitella livenä hyvin. Ja sitten niillä on usein jotain poikkevaisuuksia verrattuna studio versioon, pituutta lisää tms. Kokoelma levyjä ei itsellä kyllä taida olla kun pari...nekin on tullu joskus hankittua tyyliin siksi, että voi tutustua jonkun bändin eri aikakauden tuotantoon tai jotain. Mutta, sitten tosiaan kun niitä varsinaisia levyjä on ostellut, niin notten kokoelmien kuuntelu on huomattavsti vähentynyt.

Studioalbumeita tietty pääasiassa.
Livelevyt pitää kyllä ensin kuulla et tietää äänentasosta ja bändin soittofiiliksestä. Muuten voi käydä huonosti jos ostaa kylmiltään. Menee kotiin ja laittaa levyn pyörimään niin soundit on hirveät ja bändin veto on täysin poissa.
 
Bootleg meiningeissä sama juttu.
 
Kokoelmalevyt eivät juurikaan kiinnosta. Tietty jos suosikkibändiltä ilmestyy kokoelma ja siihen on laitettu esim. kaksi sellaista kappaletta joita ei mistään muualta löydy niin kyllä se melkein tulee ostettua.
 
Kokoelmalevyistä vielä sen verran, että olen itse "hurahtanut" 60's psykedelia kokoelmiin. Niitä tulee ostettua aina jos jokin puute löytyy. Heh, ja rupeaa niitä jo reilu kaks metriä löytymäänkin.

Studioalbumeita, sinkkuja ja DVD-musalevyjä.
Livelevyt hoidan bootleg muodossa.

en pidä tällaisista kaupallisista kokoelmista mitä esim. Smurffit ovat tai joku Dance Now. Enkä siitä että Iron Maiden suoltaa joka toinen vuosi uuden kokoelman pihalle joka sisältää TAAS ne SAMAT biisit. Live-kokoelmat ovat asia erikseen jollei niitäkään tule ihan joka vuosi.
 
Esimerkiksi nyt olen odotellut tuota Kingston Wall 3CD live-kokoelmaa. Se on mielestäni kulttuuriteko ja sellainen "kokoelma" jota osaan arvostaa.
 
Yhteenveto: ostan studiolättyjä ja metsästän vanhaa hippirockia vinyylinä divareista!

Suurimmaksi osaksi studiolevyjä, mutta kylläpä noita livejäkin tulee joskus, tosin aika harvoin osteltua. En edes muista millon olisin viimeksi kokoelman ostanut.

Live-DVDitä.
 
Toi on muuten hyvä pointti. Meikäläisen livelevyjen hankkiminen on vähentynyt radikaalisti sen jälkeen kun DVD tuli kuvioihin. Pelkässä VHS:ssä ja telkkarissa oli vaatimaton äänenlaatu, ja ennen DVD:n aikakautta olinkin tiukasti sitä mieltä, että "ääni erikseen ja kuva erikseen", mutta nyt olen jo ihan live-DVD:iden pauloissa.