Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mikäs se merkintä olikaan jonka kanssa voin soittimen kirjoittaa
sointi korkeudelle eikä sille mille se normaalisti nuotinnettaan ?
(jos ovat eri korkeus)

Saa varmaan kysyä miksi ? ja onko asialle latinan kielistä ilmaisua.

onko asialle latinan kielistä ilmaisua.
 
Latinan? Eikös yleensä ole italiaksi nuo ilmaisut nuoteissa? Vai erehdynkö nyt suuresti?

Latinan? Eikös yleensä ole italiaksi nuo ilmaisut nuoteissa? Vai erehdynkö nyt suuresti?
 
Ei Latinassa harrastettu nuottikirjoitusta. Oot oikeassa.

Kiitos oikaisusta mutta tietääkö kukaan ?

Voikos tuossa käyttää myös G-avaimen alla olevaa pientä kahdeksikkoa, jos soitetaan oktaavia alempaa? Ainakin näin tehdään tenorien laulunuoteissa usein.

Saa varmaan kysyä miksi ? ja onko asialle latinan kielistä ilmaisua.
 
Stemmat on hyvä kirjoittaa transponoivalle, ei siis soivalle korkeudelle, koska soittajat ovat tottuneet soittamaan näistä transponoiduista nuoteista. Jotkut soittajat osaavat kyllä transponoida in C -nuoteista, mutta tätä taitoa ei välttämättä kannata odottaa kaikilta.

Voikos tuossa käyttää myös G-avaimen alla olevaa pientä kahdeksikkoa, jos soitetaan oktaavia alempaa? Ainakin näin tehdään tenorien laulunuoteissa usein.
 
Joo, näin voi tehdä. Mutta oktaavitransponointi on hieman asia erikseen, kun verrataan muihin transponointeihin (oktaavitransponointi ei muuta sävelen nimeä).

Voisiko joku selittää nyt stemman vaikka tohtori toonika varmaan tämänkin kertoo.
Toisekseen miksi on niin ? on vain aika työlästä huolehtia tästä oikein kirjoitus puolusta. Vaikka koneella nuotteja väännänkin
(ainakin pohjat) niin silti haluais mahd. mukavasti ne vääntää. (jäis energiaa tärkeimpään eli säveltämiseen) Joten tuolle ainakin stemmat jutulle
pitäs saada syy/perustelu lisäksi myös selitys mikä on stemma.
PS: ylläpito täälläkään ei kait tykätä siitä että aloitan jo käsitellystä uuden ketjun. Toonika on tilattu tulee ehkä
jo tänään mutta haluais mahd. pian tietää että pääsisi tietoja hyödyntämään.

Voisiko joku selittää nyt stemman vaikka tohtori toonika varmaan tämänkin kertoo.
Toisekseen miksi on niin ? on vain aika työlästä huolehtia tästä oikein kirjoitus puolusta.
 
No se on tullut jo selväksi moneen otteeseen. Mutta ei hätä, kyllä täällä ymmärretään... jos ymmärretään. Siis mitä haluat tietää? Mitä tarkoittaa "stemma"?
 
Vaikka koneella nuotteja väännänkin
(ainakin pohjat) niin silti haluais mahd. mukavasti ne vääntää. (jäis energiaa tärkeimpään eli säveltämiseen) Joten tuolle ainakin stemmat jutulle
pitäs saada syy/perustelu lisäksi myös selitys mikä on stemma.
 
STEMMA on yksittäisen orkesterin/yhtyeen/kuoron tms. jäsenen esittämä osuus teoksessa. PARTITUURIssa on kaikki stemmat allekkain. Useimmiten stemmat kirjoitetaan jokaiselle soittajalle erikseen, mutta on poikkeuksiakin, esim. kuorolaput, joissa jokaisen äänen (sopraano, altto, tenori, basso) stemmat ovat allekkain ja kaikki lukevat samoista lapuista. Samaten pienen torvisektion (esim. 2 pilliä, trumpetti+tenorisaksofoni) stemmat voidaan kirjoittaa samaan lappuun tai jopa samalle riville.
 
Perusteluksi riittänee se, että sinfoniaorkesterin joka soittajalla ei voi olla maantiekartaston kokoista partituuria edessään. Toisekseen, partituurit on useimmin kirjoitettu in C, eli kaikki soittimet siitä kohtaa, missä niiden tuottama soiva ääni on. Transponoiville soittimille (esim. saksofonit, klarinetit, trumpetit jne.) täytyy kirjoittaa stemmat soitinten transponoiviin sävellajeihin. Esim. Bb-vireiselle trumpetille C-duurissa menevä biisi pitää kirjoittaa D-duuriin asiaan kuuluvine etumerkkeineen.
 
Hyvä stemma mahtuu 1 tai 2 sivuun (aukeama, eli sivuja ei tarvitse soiton lomassa käännellä), tai jos ei mahdu, sivunvaihdot on huomioitu stemmaa kirjoitettaessa niin, että sivunvaihdon kohdalle sovitetaan layoutissa tarpeeksi pitkä tauko. Tai jos järkevää taukoa ei ole, esim. puupuhaltimilla niin, että sivunvaihdon kohdalla on pitkä ääni, jonka sormituksiin riittää vain vasen käsi ja oikea on vapaana kääntämään sivun - tähän ei onneksi tarvitse turvautua kuin harvoin.

Kylläpäs onkin vaikeaa... eikö ole mitään tapaa kirjoittaa kaikkea samaan sävellajiin ja sointikorkeudelle ? oletan ettei. Joten kyllä näkee että jonkun pitää ottaa työkseen nuottikirjoituksen parantelu.

Kylläpäs onkin vaikeaa... eikö ole mitään tapaa kirjoittaa kaikkea samaan sävellajiin ja sointikorkeudelle ? oletan ettei. Joten kyllä näkee että jonkun pitää ottaa työkseen nuottikirjoituksen parantelu.
 
No tässä asiassa parantelua ei kyllä varmastikaan tarvita. Nämä ovat jo sen verran vakiintuneita juttuja, että sooloilemaan ei kannata ruveta. Partituurissa kaikki soittimet yleensä tosiaan ovat in C eli ne on kirjoitettu sointikorkeudelle.

Tuo sävellaji homma vain kismittää vai toimiiko tämä kirjoitan soittimet sittenkin transponoiden? Tällöihän ei mun tarttisi "sählätä" vai tarvitseeko sittenkin noiden eri sävellajeihin kirjoittamisten kanssa ? tämä näet vaikuttaa musta helpommalta näin vaikka aikoinaan luulin että In C ratkaisee ongelmani nähtävästi se vain kait lisää niitä.(ohjelmisto puoleni helpompaa näin kuin monta eri sävellajia)
PS. miten merkitiksen sen että soittimet on kirjoitettu transponoiden.

ja onneksi mulle tärkeimmät soittimet soi suoraan kirjoitus korkeudelta tai sitten oktaavia alempaa/ylempää. Tosin kun toonika tulee eikön eräät jutut sekin auta mulle selviksi.

Kylläpäs onkin vaikeaa... eikö ole mitään tapaa kirjoittaa kaikkea samaan sävellajiin ja sointikorkeudelle ? oletan ettei. Joten kyllä näkee että jonkun pitää ottaa työkseen nuottikirjoituksen parantelu.
 
Ei oikeastaan. Esimerkiksi: saksofoneja on lukuisia eri "kokoja", yleisimmät tenori-, altto-, baritoni-, ja sopraanosaksofoni. Kaikissa on samat sormitukset, mutta ihan pillin fyysisestä koosta, putken pituudesta jne. riippuen sama sormitus tuottaa erikorkuisen äänen. Kuitenkin kaikki ammattisaksofonistit soittavat kaikkia kokoja - jos eri vireiset saksofonit kirjoitettaisiin tasan siihen kohtaan viivastoa, mistä vireestä ja äänialasta ne soivat, fonistit joutuisivat opettelemaan ainakin 4 erilaista järjestelmää sille, mikä ääni syntyy kun vasen käsi sulkee 3 ylintä läppää.
 
Tai sitten hoidetaan homma järkevästi, eli foninuoteissa on
1) aina G-avain
2) toiseksi alimmalla viivalla löytyy ääni, joka syntyy, kun vasen käsi sulkee kolme ylintä läppää
3) kaikki muutkin sävelet suhteutuvat tuohon
4) nuotti on kokonaisuudessaan transponoitu soivasta sävellajista saksofonin omaan sävellajiin (esim. C-duuribiisi alttosaksofonille A-duuriin)
 
Lisäksi syynä transponoivien soitinten kirjoitukseen ja avainvalintoihin (esim. alttoviulun C-avain) on se, että soittimen luonnollisin ääniala osuisi jotakuinkin viivastolle ilman liiallista ylä- tai ala-apuviivojen käyttöä.
 
Ei kukaan väittänyt että tämä helppoa olisi.
 
Tuo sävellaji homma vain kismittää vai toimiiko tämä kirjoitan soittimet sittenkin transponoiden? Tällöihän ei mun tarttisi "sählätä" vai tarvitseeko sittenkin noiden eri sävellajeihin kirjoittamisten kanssa ? tämä näet vaikuttaa musta helpommalta näin vaikka aikoinaan luulin että In C ratkaisee ongelmani nähtävästi se vain kait lisää niitä.(ohjelmisto puoleni helpompaa näin kuin monta eri sävellajia)
PS. miten merkitiksen sen että soittimet on kirjoitettu transponoiden.
 
Kannattaa kirjoittaa partsikka anyway in C. On ihan liian helppo mennä sekaisin, jos samassa partituurissa on sekaisin oktaavilla transponoivia, F-, C-, Bb-, Eb- jne. vireisiä soittimia.
 
Yksittäisille soittajille tehtävät stemmat sit transponoidaan. Jos haluat välttämättä kirjoittaa partsikkaan soittimet transponoiden (esim. big band -scoreissa tätä näkee toisinaan), sitä ei välttämättä tarvitse merkitä erikseen, sillä tämä käy selväksi rivien alussa olevista pysyvistä etumerkeistä (esim: biisi menee Eb-duurissa =3b, jolloin alttosaksofonien transponoiva sävellaji on C-duuri =ei etumerkkejä, tenorifonien ja trumpettien F-duuri =1b, jne.).
 
Yksittäisen soittajan stemmaan transponointi merkitään kirjoittamalla "in X" nuotin alkuun, jossa "X" on soittimen vire. Esim. trumpettistemmojen alkuun kirjoitetaan "Trumpet in Bb" jne. Tällöin soittaja tietää, että stemma on suoraan oikein kirjoitettu, eikä lähde transponoimaan lennosta väärin.

jos eri vireiset saksofonit kirjoitettaisiin tasan siihen kohtaan viivastoa, mistä vireestä ja äänialasta ne soivat, fonistit joutuisivat opettelemaan ainakin 4 erilaista järjestelmää sille, mikä ääni syntyy kun vasen käsi sulkee 3 ylintä läppää.
 
Miksi näin?
 
Näin maalaisjärjellä ajateltuna kuvittelen, että, jos on oppinut soittamaan Eb-vireisellä soittimella kaikki skaalat, niin erilaiset mahdolliset sormitukset ovat tulleet tutuiksi. Kun nyt siirtyy sitten siihen Bb-vireiseen soittimeen, niin sormitukset ovat samat, mutta tietystikin joudutaan käyttämään 2,5 sävelaskelta korkeampaa asteikkoa vastaavaa sormitusta, jos muut soittajat ovat edelleen vaikkapa G-duurissa. Varmastikin näissä kahdessa soittimessa on omat erityispiirteensä, mutta en vain osaa hahmottaa tätä ongelmaa yleisellä tasolla.
 
Eikö selkeintä olisi, että kaikki soittajat käyttävät yhtä yhteistä ja yksikäsitteistä nuottimerkintää ja niiden oikeiden otteiden löytyminen on sitten kunkin soittajan oman osaamisen varassa? Kuinka toimitaan sitten, jos jostain kappaleesta on käytettävissä vain sointumerkinnät? Pitääkö puhallinsektiolle tehdä omat laput, jossa kappale on soinnutettu D-duuriin, vaikka todellisuudessa soitetaan E-duurissa?

? Kuinka toimitaan sitten, jos jostain kappaleesta on käytettävissä vain sointumerkinnät? Pitääkö puhallinsektiolle tehdä omat laput, jossa kappale on soinnutettu D-duuriin, vaikka todellisuudessa soitetaan E-duurissa?
 
Kyllä, Bb-viritteisille (esim trumpetti, tenorisaksofoni)
Eb-viritteisille (esim altto ja baritonisaksofoni) kirjoitetaan G-duuriin.
 
Kyllähän kovat jätkät transponoi lennossa, mutta se koskee kaikkia soittajia soittimesta riippumatta, yhtä hyvin niinpäin, että pillinsoittaja soittaa, mikä siitä nuottien mukaan sattuu tulemaan ja muut transponoi.

Ei Latinassa harrastettu nuottikirjoitusta.
 
Heh, mikäs maa tämä Latina oikein on. Eikös se italia kieli nyt kumminkin polveudu latinasta.

Hymm. mistäs saisin selvät kaavat miten kirjoittaa oikein. Eli miten valitaan oikea
sävellaji jne.
PS. pääosinhan riittää kait että säveltäjä tekee itse kokobändin nuotit tosin kyllä
nuo yksittäistenkin soittajien nuotit pitäs hallita.