Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä on hankalaa.
 
Katselen tässä itselle uutta kitaraa (tai käytettyä). Mutta joka merkin kohdalla tulee aina sama ongelma vastaan: Mistä niistä tietää, että onko ne laadukkaita vai jotain halpasarjoja?
 
Ongelma tulee vastaan varsinkin netistä käytettyjä hakiessa kun ei yhtään tiedä, että onko joku oikeasti pyydetyn hinnan arvoinen vai ei.
 
Hyviä esimerkkejä on Ibanez, ESP, Washburn, Kramer, Gibson (!). Tokai
 
Antakaapa tuntomerkkejä laatuvehkeille. Valmistusmaa? Sarjanumero?

Mistä niistä tietää, että onko ne laadukkaita vai jotain halpasarjoja? Antakaapa tuntomerkkejä laatuvehkeille.
 
Kitaran lavassa lukeva "Carvin" on laadun merkki.

Lavassa lukeva HB tarkoittaa "helvetin bueno".
 

 

 
Anteeksi.

Kyllä on hankalaa.
 
Katselen tässä itselle uutta kitaraa (tai käytettyä). Mutta joka merkin kohdalla tulee aina sama ongelma vastaan: Mistä niistä tietää, että onko ne laadukkaita vai jotain halpasarjoja?
 
Ongelma tulee vastaan varsinkin netistä käytettyjä hakiessa kun ei yhtään tiedä, että onko joku oikeasti pyydetyn hinnan arvoinen vai ei.
 
Hyviä esimerkkejä on Ibanez, ESP, Washburn, Kramer, Gibson (!). Tokai
 
Antakaapa tuntomerkkejä laatuvehkeille. Valmistusmaa? Sarjanumero?
 
Kannattaa katsella ulkomaisia nettikauppoja, sekä esm. e-bay:n käytettyjä, niin saa käsitystä käyvästä arvosta.
 
Japanin kitaroita pidetään yleisesti korealaisia parempina, vaikka merkki olisi sama.
 
Wanhoissa sitten varsinkin nauhojen kunto ratkaisee paljon.
 
Ja kyllä se Google on iso apu kun vanhempaa laatukitaraa ollaan hankkimassa. Löytöjä(ja roskaa) voi tehdä mm. Ibanez:n, Arian&Tokain 80-l:n kitaroista.
 
Vanhoja Charvel:n kitaroita liikkuu välillä myös halvalla.
 
Mitään yleispätevää on lähes mahdoton sanoa, monella merkillä kun on helmiä sekä paskaa. Pitää vain Googlettaa että kummasta on kyse- ja englannin kielitaito on kullanarvoinen.

Omien kokemusten mukaan BC Richin kitarat ovat aivan liian kalliita siihen nähden kuinka paska niillä on soittaa.
 
Eivät istu käteen ja kaikki mallit ovat kuin suoraan Harry Potter-elokuvista. (Lue=Luuta).
 
Tämä siis pohjautuu siihen että olen musaliikkeissä törmännyt vain paskoihin. Kai niitä hyviäkin on, mutta itse en maksaisi 1000 euroa sellaisesta "koristeesta".

Eli nuo huutokaupat on oiva keino tarkistaa kitaran arvo ja jos kyse on efekteistä, niin tuolta löytyy hieman hintatietoa maailmalta käytetyistä efekteistä: http://www.prepal.com/
Harmooniakeskuksen sivuiltakin on poimittavissa tiedonjyväsiä, jos vain pitää ylistysfiltterin päällä, eli siellä kaikki tuntuu kehuvan omia kamojaan. Homma tuntuu myös toimivan toisinpäin: Jos jotain on mennyt rikki, tai ei vaan oo muuten mielyttänyt, niin arvosaksi on annettu 1.

Tämä siis pohjautuu siihen että olen musaliikkeissä törmännyt vain paskoihin. Kai niitä hyviäkin on, mutta itse en maksaisi 1000 euroa sellaisesta "koristeesta".
 
Kyllä hyviä ja hienoja B.C.Richejä on, ovat sitte vaan siellä hintahaitarin toisessa päässä.. vanhat jenkit..
Vähän pettymys oli NJ-sarja (NJ = Nagoya,Japan) sitten noista vielä huokeemmista puhumattakaan.. Kyllähän niillä soittaa, ei siinä mitään, ja ulkoasu on rankka.

Antakaapa tuntomerkkejä laatuvehkeille.
 
Jos jännittää ostaa sikaa säkissä, niin tällöin ilman ko. instrumentin kokeilua tuskin mitään kannattaa hankkia. Paras tuntomerkki laatuvehkeelle on se, kun soitat sillä itse ja toteat sen sopivuuden itsellesi ja kukkarollesi. Eipä siinä oikeen muu auta.

Kitaran lavassa lukeva "Carvin" on laadun merkki.
 
Hyvä kaverini sanoi"Kaikki mitä tarvin on Carvin"...

Kitaran lavassa lukeva "Carvin" on laadun merkki.
 
Olen kärsinyt jo pian vuoden Carvin -gasista. Ei oo kivaa kun noita ei Suomesta löydy. Tai toisaalta, ehkä nyt saan vihdoin ostettua ne rummut sitten.
 
Jos kitara on Japanissa tehty, on se yleensä merkki hyvästä hinta/laatu -suhteesta. Näin ainakin minun kokemuksieni mukaan.

Kyllä on hankalaa.
Katselen tässä itselle uutta kitaraa (tai käytettyä). Mutta joka merkin kohdalla tulee aina sama ongelma vastaan: Mistä niistä tietää, että onko ne laadukkaita vai jotain halpasarjoja?

 
Kramerin kohdalla näiltä kahdelta sivulta löytyy todella tarkat yksityiskohdat ja selvitykset mitkä kitarat ovat arvokkaita ja mikä on minkin kitaran käypä arvo.
 
http://www.vintagekramer.com/
http://www.kramerforum.com/forum/
 
Hankalaahan se vähän on, sillä olen vuosien aikana huomannut monen musiikkiliikkeenkin myyvän esim. Korea Krameria aitona jenkkipelinä...

Jos jännittää ostaa sikaa säkissä, niin tällöin ilman ko. instrumentin kokeilua tuskin mitään kannattaa hankkia. Paras tuntomerkki laatuvehkeelle on se, kun soitat sillä itse ja toteat sen sopivuuden itsellesi ja kukkarollesi. Eipä siinä oikeen muu auta.
 
Auttaa toki. Menet testaamaan asiantuntevan tyypin kanssa niitä kitaroita. Jos ei tuttavapiiristä löydy niin täältä löytyy. Sitä varten on oma ketjunsakin perustettu.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=11&t=35140&o=0&co=0

Jos Ibanezin lavassa lukee "prestige", niin se on ibanezin parempia kitaroita. Kannattaa myös opetella ulkoa ibanezin tallojen nimet, sillä ei-prestige-ibanezeissa voi olla kökköjä talloja.

Gibson faded
 
Sillä 850€ saa jo paljon paremman skitan esim. tokain ls- sarjalaisen

onhan nuo aidot ESPit laadukkaita.

Jos jännittää ostaa sikaa säkissä, niin tällöin ilman ko. instrumentin kokeilua tuskin mitään kannattaa hankkia. Paras tuntomerkki laatuvehkeelle on se, kun soitat sillä itse ja toteat sen sopivuuden itsellesi ja kukkarollesi. Eipä siinä oikeen muu auta.
 
....ja myös tieto taito mutu tuntuma helpottaa ostopäätöstä tehtäessä, vaikka ei edes luuttua ole livenä nähnytkään.
 
-sv

Kyllä hyviä ja hienoja B.C.Richejä on, ovat sitte vaan siellä hintahaitarin toisessa päässä.. vanhat jenkit..
Vähän pettymys oli NJ-sarja (NJ = Nagoya,Japan) sitten noista vielä huokeemmista puhumattakaan.. Kyllähän niillä soittaa, ei siinä mitään, ja ulkoasu on rankka.
 
80-luvun NJ-sarja on käsittääkseni laadukas. Neckthru, hirveä määrä vipstaakeja ja muutenkin laatuosia. Paria olen onnekkaana päässyt tyyppaamaan ja ihan hyvä vaikutelma tuli. Näitä ei kyllä hirveästi suomessa liiku. Taitavat omistajat pitää tiukasti kiinni omistaa :). Ei mitään tekemistä näitten uusien pulttikaularichien kanssa.

80-luvun NJ-sarja on käsittääkseni laadukas. Neckthru, hirveä määrä vipstaakeja ja muutenkin laatuosia. Paria olen onnekkaana päässyt tyyppaamaan ja ihan hyvä vaikutelma tuli. Näitä ei kyllä hirveästi suomessa liiku. Taitavat omistajat pitää tiukasti kiinni omistaa :). Ei mitään tekemistä näitten uusien pulttikaularichien kanssa.
 
Totta tuo, mutta hei, samanmoisia ja vielä hienommista puista oli nuo USA Richit.. Olen 10-kielistä!! Rich Bichiä hyppystelly, siinä oli kaikki muu paitsi kahvinkeitin.. 8)
Enkä yhtään epäile, etteikö nämä uudemmat jenkki-Richit olis vastaavia..Richien ulkoinen olemus vaan tuppaa jakamaan mielipiteitä. Itse pidän kovin Rich Bichistä.

onhan nuo aidot ESPit laadukkaita.
 
+1 :D