Yleistä keskustelua musiikista ›

EDIT: Ja joku esim. Beatlesin levy olisi myös mukava hankkia itselle, hyviä biisejä kun löytyy tältäkin bändiltä aika paljon. Eikä taida olla siellä vähemmän merkittävien listallakaan.
 
The Beatlesin tuotantoon hyvän läpileikkauksen tarjoavat ns. Punainen (1962-1966) ja Sininen tupla (1967-1970). Niihin tutustumalla selvinnee, mikä vaihe yhtyeen historiassa miellyttää eniten ja mitä yksittäisiä levyjä omaan hyllyynsä aikoo hankkia.
 
Puhtaasti rockhistoriallisten arvojen perusteella suosittelisin sinulle "Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandia" ja omaa henkilökohtaista suosikkiani "Revoveria". Fab Fourin joutsenlauluksi jäänyt "Abbey Road" kerää sekin yleensä kärkisijoja kaikkien aikojen paras albumi-äänestyksissä.
 
Itse pidän noista kaikista edellämainituista levyistä sekä kokeellisemman kauden aloittaneesta "Rubber Soulista", hajanaisuudestaan huolimatta valloittavasta "White Albumista" sekä "A Hard Day's Nightista". Myös sinkku- ja EP-raidat yhteen kokoavat "Past Masters"- kokoelmat ovat laadukkaita.

Captain Beefheart : Trout Mask Replica, Safe As Milk
Kari Peitsamo ja Ankkuli : Jatsin syvin olemus
King Crimson : Discipline, Red
Pink Floyd : Animals
Sonic Youth : Daydream Nation, Washing Machine, Murray Street
Stooges : s/t, Fun House
Velvet Underground : White Light/White Heat
YES : Close To The Edge

Iron Maiden Rock In Rio....

Jeff Buckley: Grace
Miles Davis: Kind of Blue
Beatles: Sergeant Pepper
Pink Floyd: Piper at the Gates of Dawn
The Who: Live at Leeds (ja kaikki muut missä Moonie)
 
Tulee dissattua monta albumia kun mainitsee mitä mainitsee. Autiosaari-levyjen valinta ei ole niin itsestäänselvää...

Täältä jos ei löydä haluamaansa niin ei sitten mistään.
Turha mainostaa enempää,käykääpä kattomassa.
 
http://www.allmusic.com/

Kiss - Destroyer
 
Perustelut:
1.Levy on täydellinen.
2.Siinä on kaikenlaisia kappaleita ja ne kaikki kuvaavat täydellisesti sen ajan musiikkia.
3.Levy ei ole ylipitkä vaan se sisältää 9 tiukkaa kappaletta
4.Levyn saa halvalla midpirce osastolta
5.Yksikään kappale ei ole huono

Miles Davis - Kind of Blue
Wigwam - Being
Pink Floyd - Dark side of the moon
 
noi tuli ekana mieleen...

Faith No More- Angel Dust
 
Omaperäinen. Loistavat laulut, erinoimaisesti kirjoitettuja simppeleitä vaihtoehto metal/rock biisejä. Mukaan sotkettu vähän vaikka mitä musiikkityylejä, kuitenkin tyylillä eikä mitään väkisinväännettyä cross over kamaa. Helvetin siistiä tribal rummutusta ja slap basso groovea yhdistettynä trash riffeihin. Kestää aikaa, klassikko.
 
Mun suosikki ollut 12- vuotiaasta. Ei varmaan mikään levy ole koskaan kestäny mulla noin kauan hyllyssä. (myyn herkästi levyjä pois, jos ne ei miellytä)

Black Sabbath - Paranoid
Metallica - Black Album
 
Siinä ainaksi kaks tosi kovaa...

Smack: On You
Nirvanalla kuului säännöllisen epäsäännöllisesti Run Rabbit Run keikkasettiin, aika harvinaista kotimaiselle bändille että tosi isot starat coveroi. Levyllinen loistavaa Iggy Pop/Stooges- tyyppistä rockia.
 
The Clash: London Calling
Punkrockin merkkipaalu, jokainen biisi on "mä oon kuuluut tämän ennenkin" -sarjaa. Loistavia ralleja.
 
Def Leppard: Hysteria
80- lukua puhtaimmillaan kuullostamatta kuitenkaan nykypäivänä kornilta kuten 99% saman aikakauden "hevilevyistä". Kuullostaa oman aikansa tuotteelta mutta on kuitenkin ajaton.

Guns n' Roses ja Appetite For Destruction!!! Täytyykö tätä edes perustella? Yksinkertaisesti paras ja kovin levy IKINÄ! Ei yhtäkään huonoa tai keskivertoa biisiä. Kaikki on yhtä "hittiä" heh. Rokkenrollin ilosanomaa!!!
 
Oikein! Ihan kuin minun suusta suoraan, ihan tajuton levy. Itse lisäisin vielä noihin 'pakko omistaa' listaan ainakin:
 
Mötley Crüe: Shout At The Devil / Girls Girls Girls
W.A.S.P. s/t
Skid Row: s/t
Twisted Sister: Stay Hungry
 
Eli kultaisen 80-luvun (heavy)rock-osastoa pitää jokaiselta löytyä edes yhden levyn verran.
 
Sitten 90-luvulta ainakin nämä:
 
Nirvana: Nevermind
System Of A Down: s/t (VARMASTI 10 vuoden päästä samalla tavalla klassikko kuin Nevermind tänä päivänä)
Backyard Babies: Total 13
Offspring: Smash
Red Hot Chili Peppers: Blood Sugar Sex Magik
Hellacopters: Payin The Dues
 
Kuten SOAD:in kohdalla sanoin niin sama pätee osaan muihinkin noista että ei vielä ole niin arvostettuja mutta ovat varmasti vuosien päästä.
 
EDIT: Niin ja Metallican 5 ekaahan tietysti löytyy jo kaikilta että niitä ei tarvitse edes mainita!

Kingston Wallin koko tuotanto ja jimi hendrixin vähitnaakin legendaarinen Are Tou Experienced?

Kokonaisuudeltaan musiikillisen nerouden huipentuma
 
Sepi Kumpulainen:"Sepitystä"

Mr . Bungle - California
 
Bunglen huonoin levy.

Ultra Bran Sinä päivänä kun synnyin,
 
melko täydellinen katsaus UB:n tuotantoon, mutta löytyy harvinaisempiakin biisejä.
Suomessa ainoita noin suuren suosion saavuttaneita tuon "genren" bändejä. Harvassa muutenkin.Ja uutta yhtä hyvää ja omaperäistä kokoonpanoa saa odottaa!
 
Kingston Wallin tuotanto on toinen. Kerrassaan vaan loistavaa petri wallia,kuoppamäestä puhumattakaan. ja jäihän nuo Wallin melko viimeisiksi lätyikseen..

Alice In Chains - Jar Of Flies. Kertakaikkisen kaunis levy, joka lumoaa aina uudelleen ja uudelleen
 
AC/DC - Back In Black. Tarvitseekohan tätä edes perustella? Kovaa rockmeininkiä alusta loppuun täydellä teholla.
 
Deep Purple - Machine Head. Kyllä hyllystä täytyy löytyä maailmanhistorian kovimmalla riffillä varustettu levy. Tiukkaa tavaraa.
 
Kiss - Kiss. Hard rockia parhaimmillaan. "Black Diamond" on kovimpia rock-kappaleita koskaan

Aika yksiulotteisesti Metallica-Sabbath -näkökulmaa on tarjottu useaan kertaan. Soul musiikissa on sielua. Osta Marvin Gayen WhatŽs Going On? Perusteluihin lainaan pätkiä aikanaan soundissa olleesta levyarvostelusta, sillä olen täsmälleen samaa mieltä:
 
Määritelmä "klassikko" on kärsinyt populaarimusiikissa aikaa sitten pahanlaisen inflaation. Kutsutaanhan esimerkiksi Jyrkissä (kaikki muistaa?) jokaista puoli vuotta vanhaa levyä klassikoksi vain siksi, että ne ovat puoli vuotta vanhoja. Marvin Gayen vuonna 1971 ilmestynyt WhatŽs Goin On? on kuitenkin klassikko isolla Koolla (niin isolla kuin fonteista löytyy). Jos et omista tätä levyä, niin älä sano sitä ääneen, vaan hiippaile johonkin hyvin varustettuun levykauppaan ja tarjoa myyjälle valkoista valhetta puhkisoitetusta vinyyliversiostasi tai kerro kuinka lainasit levyn jollekin kaverillesi, joka ei koskaan palauttanut sitä. Se ei ole edes kovin suuri vale, sillä jos WhatŽs Going Onin todella lainaa jollekulle, niin sen takaisinsaaminen onkin erittäin epätodennäköistä.
 
On tietenkin itsestään selvää, että jos WhatŽs Going Onin kuuntelee ensimmäistä kertaa vasta nyt, saattaa olla vaikea tajuta sen valtavaa merkitystä musiikin historiassa. 30 vuotta sitten se oli aikaansa edellä oleva, monessa mielessä vallankumouksellinen, jopa radikaali levy.
 
Muiden Motown-artistien lailla Marvin Gayenkin tuotannon painopiste oli siihen saakka ollut hittisingleissä, jotka syntyivät kivikovien tuottajien tiukassa valvonnassa. Niinpä Motownin johtaja Berry Gordon Jr. ei alkuunkaan innostunut siitä, että Gaye halusi sinkkujen sijasta ruveta tekemään albumikokonaisuuksia ja kaiken lisäksi vielä tuottaakin ne itse. Hän sai tahtonsa läpi vasta kun ilmoitti pomolleen, että jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta, niin "Fuck Motown. On niitä muitakin levy-yhtiöitä".
 
Kun W.G.O. osoittautui sitten valtavaksi myyntimenestykseksi ja se poiki siinä sivussa -yllätys, yllätys -myös liudan hittisinglejä, tämä vaikutti suuressa määrin koko tuotantopolitiikkaan ja aurasi tietä muun muassa albumien teosta haaveilevalle Stevie Wonderille.
 
Marvin Gaye hyödynsi W.G.O:lla LP-levyn suomat mahdollisuudet täydellisesti. Levy on sekä musiikillisesti että tekstiensä puolesta niin ehjä kokonaisuus, että sitä voi huoletta kutsua teemalevyksi. Eivätkä teemat olleet ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Oli aivan ennenkuulumatonta, että kolmenminuutin rakkauslauhuihin totuneelle yleisölle tarjoiltiin albumillinen musiikkia, jossa laulettiin esimerkiksi ympäristön saastumisesta. Kuka sellaisesta asiasta olisi ollut kiinnostunut, saati huolissaan Yhdysvalloissa vuonna 1971?
....Jos Marvin Gayen WhatŽs Going On ei ole kaikkien aikojen paras soulalbumi, niin kertokaa ihmeessä mikä levy on vielä parempi. Kuuntelisin sen erittäin mielelläni."

Jep, näyttää aika rokkipitoiselta näyttää tää lista. Pitää tehdä vähän vaihtoehtoinen listaus:


Ekaksi tulee mieleen,

Stevie Wonder: Songs in the key of life

Beatles: SPLHCB...tai revolver

Beach Boys: Pet Sounds

Marvin Gaye: WhatŽs Going On

John Coltrane: Love Supreme

...äääh, noita on liikaa!

Marvin Gayen ja Stevie Wonderin soul-pop on ihan munatonta musiikkia. James Brownin JB40 - 40th anniversary collection on hikisempi. Siinä tulee R&B:tä, soulia ja funkkia. Jos pitää sanoa jotain ihan muutamia ehdottomia levyvalintoja niin toi on varmasti mukana. Siihen päälle vielä Chuck Berryn Anthology.