Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Onks Ligetin Atmospheres susta ambienttiä?

Onks Ligetin Atmospheres susta ambienttiä?
 
Kyllä se oikeastaan joo. Ja älkää nyt säikähtäkö tuota ambient-sanaa, minusta ambient ei välttämättä ole musiikkia joka vain soi taustalla, se on minulle enemmänkin eräänlainen musiikintyyli joka vaatii ehkä jopa ENEMMÄN syventymistä kuin perinteikkäämpi musiikki jossa on helppoja tarttumapintoja. Tuo Atmospheres oli oikein hieno teos kyllä, mutta sekin oli juuri tuollaista tunnelmamaalailua.
 
-Kamikaze Kettunen

ambient on tietääkseni sekä musiikkityyli, että termi. ainakin elokuvaterminologiassa sanalla 'ambience' tai 'ambient sound' tarkoitetaan äänimaisemaa.
 
mä kuitenkin miellän ambientin enemmän staattisena, "pylväsmäisenä" rakenteena (brian eno), kuin ligetin äärimmäisen monimutkaisena kenttätekniikkana.
 
no, kaikki kuitenkin tajusivat varmaan kamikaze kettusen pointin tässä jutussa.

http://sonic-arts.org/monzo/haba/2qt.mid
 
No eipä ole kyllä järin miellyttävää kuultavaa tuo "his first major quarter-tone work"ainakaan meikäläisen korvaan, kuulostaa samalta mitä täysin rytmitajuton kaveri pystyy luomaan lasten leikkikalukitaralla, jonka kieliä venyttämällä voi saada aikaan erikorkuisia ääniä. Tietysti joku voi pitää tätä taiteena. Itse en pidä taiteesta jonka tarkoitus ei ole miellyttää, paitsi korkeintaan jos se on jokin esim. poliittisesti kantaa ottava teos. Mielestäni taiteen voisi määritellä asiaksi, jonka on tarkoitus herättää joitain ajatuksia, mutta tää ei kyllä herättänyt yhtään mitään järjellistä ajatusta.

Tietysti joku voi pitää tätä taiteena. Itse en pidä taiteesta jonka tarkoitus ei ole miellyttää, paitsi korkeintaan jos se on jokin esim. poliittisesti kantaa ottava teos.
 
Aika kova väite. Taiteen funktio on vain miellyttää tai ottaa poliittisesti kantaa?
 
Jos tuon kuulisi soitettuna oikeilla soittimilla niin luulen, että pitäisin siitä enemmälti.

Tämä on ihan ymmärrettävä selitys kyllä. On vaan hieman harhaanjohtavaa kutsua jotain musiikkia termillä, joka tarkoittaa jotain tiettyä musiikkityyliä.
 
Hmm. Totta. Ehkäpä olisi parempi sana tuon ambient-termin sijaan käyttää atmospherea vaikkapa? Useimmiten vain kun olen kuullut puhuttavan ambient-musiikista, olen sen ymmärtänyt noin.
 
Tuosta aiemmasta bluesterssistä puheenollen, tein guitar pro:lla miditiedoston bluesskaalasta jossa terssi soi mollin ja duurin välillä. Soittimena tuossa on siis piano, koska se on midisoundina mielestäni lähinnä aitoa asiaa.
http://personal.inet.fi/musiikki/jemo.kettunen/bluesterssi.mid
 
Ja tuo aiemmin täällä ollut mikrointervalleja sisältänyt midi oli kieltämättä omituista kuunneltavaa, mutta lähinnä vain juuri omituista. Ei siinä ollut paljon mitään tarttumapintaa. Muutaman kerran pyöräytin sen ihan kuriositeettina, mutta mikrointervallit kuulostavat vain epävireisiltä ääniltä ja tämä sai minussa aikaan sen, että tuo kuulosti jonkun aloittelevan viulukvartetin pieleen menneiltä harjoituksilta :)
Olisi mukava kuulla jotain musiikkia jossa mikrointervalleilla on ihan miellyttävä ja taiteellinen tarkoitus. Tai taidettahan tuo edellinenkin varmaan on, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
 
-Kamikaze Kettunen

Hmm. Totta. Ehkäpä olisi parempi sana tuon ambient-termin sijaan käyttää atmospherea vaikkapa? Useimmiten vain kun olen kuullut puhuttavan ambient-musiikista, olen sen ymmärtänyt noin.
 
Tuosta aiemmasta bluesterssistä puheenollen, tein guitar pro:lla miditiedoston bluesskaalasta jossa terssi soi mollin ja duurin välillä. Soittimena tuossa on siis piano, koska se on midisoundina mielestäni lähinnä aitoa asiaa.
http://personal.inet.fi/musiikki/jemo.kettunen/bluesterssi.mid
 
Ja tuo aiemmin täällä ollut mikrointervalleja sisältänyt midi oli kieltämättä omituista kuunneltavaa, mutta lähinnä vain juuri omituista. Ei siinä ollut paljon mitään tarttumapintaa. Muutaman kerran pyöräytin sen ihan kuriositeettina, mutta mikrointervallit kuulostavat vain epävireisiltä ääniltä ja tämä sai minussa aikaan sen, että tuo kuulosti jonkun aloittelevan viulukvartetin pieleen menneiltä harjoituksilta :)
Olisi mukava kuulla jotain musiikkia jossa mikrointervalleilla on ihan miellyttävä ja taiteellinen tarkoitus. Tai taidettahan tuo edellinenkin varmaan on, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
 
-Kamikaze Kettunen
 
Nyt mä oon ihan tosissani ja vakavissani. Sä oot kuunnellut liikaa ja antaumuksella perinteistä länsimaista musiikkia, joka on pilannut sun korvasi (todellisuudessa sun aivosi) niin että et pysty vastaanottamaan kuin fysikaalista äänten värähtelyä joiden värähdyslukujen suhde on mahdollisimman pieni kokonaisluku (ns. puhdas virheetön musa, joka ei todella ole mikään luonnonlaki)

Aika kova väite. Taiteen funktio on vain miellyttää tai ottaa poliittisesti kantaa?
 
Jos tuon kuulisi soitettuna oikeilla soittimilla niin luulen, että pitäisin siitä enemmälti.
 
Minä en näkisi taiteen funktioksi viihteellisyyttä. Miksi sitten olisi eri sanat taiteelle ja viihteelle? Taide lienee jonkinlainen subjektiiinen ilmaus. Kuten vaikka jokin Webernin kolme pientä kappaletta sellolle ja pianolle (opus 11), jossa paino ei luullakseni oli kovenkaan vahvasti viihteellisyydellä.
 
Taiteessa se viihtyminen tulee jotenkin eritavalla kuin vaikka jostain popmusiikista.
 
Ja on toki muistettava, ettei taide/viihde ole 1 tai 0 vaan niitä sävyjä on ehkä loputtomiin.
Täytynee huomauttaa että tykkäsin kyllä tuosta "his first major quarter-tone work":sta.
 
Mutta taitaa mennä vähän ohi aiheen :)

Nyt mä oon ihan tosissani ja vakavissani. Sä oot kuunnellut liikaa ja antaumuksella perinteistä länsimaista musiikkia, joka on pilannut sun korvasi (todellisuudessa sun aivosi) niin että et pysty vastaanottamaan kuin fysikaalista äänten värähtelyä joiden värähdyslukujen suhde on mahdollisimman pieni kokonaisluku (ns. puhdas virheetön musa, joka ei todella ole mikään luonnonlaki)
 
No totta munassa meikä kuuntelisi jotain muuta jos annettaisiin mitä kuunnella. Sitä minä tässäkin olen kokoajan yrittänyt kysellä, muttei kukaan tiedä :)
Sinänsä hassua että koska rummut ovat pääinstrumenttinani, olen niiden parissa toki kokoajan tottunut epävireisiin ääniin jotka soivat monelta eri taajuudelta yhtäaikaa. Jotenkin kai sitten perkussiiviseen tumahdukseen suhtautuu eri tavoin kuin vähemmän atakkia sisältävään ääneen. Mistähän tämä muuten johtuu...
Sarkasmintajuni on toisinaan kyllä hieman outo, ja asioita saattaa meikältä mennä toisinaan ohi tutkan ihan täysin vakavina kommentteinakin.
 
-Kamikaze Kettunen

Ja tuo aiemmin täällä ollut mikrointervalleja sisältänyt midi oli kieltämättä omituista kuunneltavaa, mutta lähinnä vain juuri omituista. Ei siinä ollut paljon mitään tarttumapintaa. Muutaman kerran pyöräytin sen ihan kuriositeettina, mutta mikrointervallit kuulostavat vain epävireisiltä ääniltä ja tämä sai minussa aikaan sen, että tuo kuulosti jonkun aloittelevan viulukvartetin pieleen menneiltä harjoituksilta :)
Olisi mukava kuulla jotain musiikkia jossa mikrointervalleilla on ihan miellyttävä ja taiteellinen tarkoitus. Tai taidettahan tuo edellinenkin varmaan on, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
 
-Kamikaze Kettunen
 
Minä kun en tunne niin hyvin tuota "viihdemusiikki"-genreä, niin en osaa sieltä antaa esimerkkejä. Jos tuo midi kuulosti sinusta oudolta, niin se johtuu luultavasti yksinomaan siitä, ettet ole kuunnellut paljoa 1900-luvulla sävellettyä länsimaista taidemusiikkia. Niinpä sinun olisi ehkä parasta ensin kuunnella kaikenlaista modernimpaa musiikkia, jotta korvasi "tottuisivat" sen sävelkieleen. Silloin nuo mikrointervallitkaan eivät kuulostaisi niin kummallisilta.

No eipä ole kyllä järin miellyttävää kuultavaa tuo "his first major quarter-tone work"ainakaan meikäläisen korvaan, kuulostaa samalta mitä täysin rytmitajuton kaveri pystyy luomaan lasten leikkikalukitaralla, jonka kieliä venyttämällä voi saada aikaan erikorkuisia ääniä. Tietysti joku voi pitää tätä taiteena. Itse en pidä taiteesta jonka tarkoitus ei ole miellyttää, paitsi korkeintaan jos se on jokin esim. poliittisesti kantaa ottava teos. Mielestäni taiteen voisi määritellä asiaksi, jonka on tarkoitus herättää joitain ajatuksia, mutta tää ei kyllä herättänyt yhtään mitään järjellistä ajatusta.
 
Eikö musiikki olisi aika tylsää, jos se olisi aina "miellyttävää"?
 
Ja toisaalta, kuuntelepa joku Luigi Nonon teos, äläkä ennen sen kuuntelua yritä ymmärtää teoksen nimeä tai tutki sen taustoja. Oliko taidetta?

Minä kun en tunne niin hyvin tuota "viihdemusiikki"-genreä, niin en osaa sieltä antaa esimerkkejä.
 
jos "viihdemusiikki" genressä käytetään mikrointervalleja, niin se johtuu lähes aina siitä, että kitaristi on kännissä tai muuten vain idiootti.
 
mä tiedän vaan yhden yhtyeen, secret chiefs 3:n, jolla on mikrointervalleja biiseissä. en muista nyt biisin nimeä, mutta se oli joku "surf rock meets lähi-itä" juttu. vinkkinä vaan kamikaze kettuselle...

mä tiedän vaan yhden yhtyeen, secret chiefs 3:n, jolla on mikrointervalleja biiseissä. en muista nyt biisin nimeä, mutta se oli joku "surf rock meets lähi-itä" juttu. vinkkinä vaan kamikaze kettuselle...
 
Jep. SC3:n mikrotonaalisuus ei tosin ole sitä, että länsimaisia sävelaskelia pilkottaisiin murto-osiin, vaan hylätään länsimainen viritysjärjestelmä kokonaan ja käytetään jotain meikäläisittäin "epävireistä" itämaista viritysjärjestelmää sen sijasta.
 
Biiseillä kuten Knights of Damcar ja The 4 (Great Ishraqi Sun) kuulee selvästi, että viritysjärjestelmä ei ole länsimainen.

Aika kova väite. Taiteen funktio on vain miellyttää tai ottaa poliittisesti kantaa?
 
En meinannut pelkästään poliittista kannanottamista, vaan ihan yleensä kannan ottamista johonkin asiaan. Se oli vain esimerkki. Mun mielestä tossa on ainakin ne oleellisimmat tarkoitukset. Jos nyt joku luettelis noita tarkoituksia lisää, niin voi olla että hyväksyisin nekin, mutta ei nyt itelle tullut enempää mieleen.
 
EDIT:
Eikö musiikki olisi aika tylsää, jos se olisi aina "miellyttävää"?
 
Siis mua periaatteessa miellyttää sekin, jos jossain biisissä on jotain sellaista "epämiellyttävää", mikä luo siihen esimerkiksi jotain jännitettä, mutta jos koko kappale perustuu semmoisille "epämiellyttäville" asioille se alkaa olla vähän liikaa. Mutta ihme ja kumma nyt kun kuuntelin ton biisin varmaan 15 kertaa se rupeskin kuulostamaan ihmeen hyvältä! Wau, Taidetta!

Jep. SC3:n mikrotonaalisuus ei tosin ole sitä, että länsimaisia sävelaskelia pilkottaisiin murto-osiin, vaan hylätään länsimainen viritysjärjestelmä kokonaan ja käytetään jotain meikäläisittäin "epävireistä" itämaista viritysjärjestelmää sen sijasta.
 
Mua joskus ottaa päähän, että kuvitellaan että meidän viritysjärjestelmä olisi joku "luonnonlaki" ja kuitenkin se on vain sopimus, joka kaiken muun länsimaisen (Coca-Cola, McDonalds) tapaan on levinnyt laajemmalle kuin olisi ansainnutkaan ja pyrkii syrjäyttämään toisia ihan yhtä hyviä järjestelmiä.

Mua joskus ottaa päähän, että kuvitellaan että meidän viritysjärjestelmä olisi joku "luonnonlaki" ja kuitenkin se on vain sopimus, joka kaiken muun länsimaisen (Coca-Cola, McDonalds) tapaan on levinnyt laajemmalle kuin olisi ansainnutkaan ja pyrkii syrjäyttämään toisia ihan yhtä hyviä järjestelmiä.
 
Totta.
 
Tietysti tähän väliin voisi todeta, että meikäläinen järjestelmä jos joku nimenomaan perustuu luonnonlaeille, eli tässä tapauksessa puhtaan matemaattisille lukusuhteille.
 
Tosin tämä pythagoraslainen systeemikin on lopulta jo nykyisellään temperoitu pilalle.

Totta.
 
Tietysti tähän väliin voisi todeta, että meikäläinen järjestelmä jos joku nimenomaan perustuu luonnonlaeille, eli tässä tapauksessa puhtaan matemaattisille lukusuhteille.
 
Tosin tämä pythagoraslainen systeemikin on lopulta jo nykyisellään temperoitu pilalle.
 
Joo, jos sävelten värähdyslukujen suhde on pienten kokonaislukujen suhde niin musa on kaunista/puhdasta!
 
Mutta ei meidän aivot ole niin rakennettu, että se kuulostaisi hyvältä, meidät vauvasta/lapsesta asti opetetaan/totutetaan siihen.

Tuossa muuten Tapani Länsiön artikkeli mikrointervalleista:
http://www2.siba.fi/historia/1900/l … ikkelit/mikrointervalli_lansio.html
 
Kannattaa lukea niitä muitankin. Aika kattava katsaus 1900-luvun (länsimaalaiseen) taidemusiikkiin.

No onhan se nyt selkeätä että kun pythagoralaisen systeemin mukaan värähtelevät äänet soivat rinnakkain, ne resonoivat toistensa kanssa kauneimmin. Jos epävireiset äänet soivat, ne alkavat huojua, kun vireiset sävelet taasen soivat puhtaasti. Tottahan se lienee sovittua että miltä taajuuksilta nuo vireiset äänet soivat (440hz perus a), mutta tuo länsimainen järjestelmä lienee vakiintunut juurikin siksi että ne äänet sopivat toisiinsa kauniisti juurikin noin.
Minusta silti epävireisyyttä käytetään aivan liian vähän hyödyksi musiikissa. Piano ei kuulu mielisoittimiini juuri siksi kun se on niin kliininen, kitaralla saa bendailtua komeita ääniä ja siinä on särmää.
 
-Kamikaze Kettunen
 
Edit: Aika mielenkiintoinen oli tuo linkki edellisessä viestissä. Minua rupesi kiinnostamaan tosissaan. Hmm. Mistähän näistä saisi tietoa ihan kunnolla...