Roots ›

Mitä mieltä ylipäätään?
 
Omia soul-suosikkejani! Pitkän uran tehnyt erinomaisen sielukas "Sam Cooke - klaanista" lähtöisin oleva laulaja joka on niittänyt mainetta myös laulunkirjoittajana. Laulajana Womackin esikuva on selvästi Sam Cooke, jonka karhennettuna, joskaan ei aivan yhtä taidokkaana, painoksena miestä voi pitää. Bobby Womackhan teki ensimmäiset levytyksensä 60-luvun alussa Sam Cooken SAR-merkillä veljesyhtyeessään Womack Brothers, jolla nimellä levytettiin gospelia. Sama porukka teki "maallisia" levytyksiä nimellä Valentinos. Tunnetuin Valentinos - levy lienee Rolling Stonesin coveroima "It's All Over Now".
 
Womackin ura tyssäsi hetkeksi Sam Cooken kuolemaan (Womack tosin nai Samin lesken) ja keskittyi enemmänkin laulujen kirjoittamiseen muille, mm. muutamat Wilson Pickettin 60-luvun Atlantic-hitit ovat Womackin kynästä. Womackin harvalukuiset omat levytykset tuolta ajanjaksolta ovat ladukkaita mutta eivät menestyneet lainkaan. Miehen omien sanojen mukaan tämä johtui siitä, ettei niitä markkinoitu, koska hänestä ei haluttu tähteä vaan lauluntekijä toisille tähdille.
 
60-luvun loppupuolella Womack sai mahdollisuuden Minit-yhtiöllä ja syntyneet kolme albumia ovatkin oikein hyvää 60-luvun perussoulia ja menestyivät sen verran hyvin että vakiinnuttivat Womackin uran myös levyttävänä taiteilijana.
 
Vuonna -71 Womack siirtyi United Artistin leipiin ja musiikkiin tuli uusia tuulia Isaac Hayesin, Curtis Mayfiedin, Stevie Wonderin ja muiden aikalaisten tapaan. Rytmit kävivät funkimmiksi ja sanoitukset kantaaottavimmiksi. Onnistuinempina UA-albumeina pitäisin "Communicationia" (-71) ja "Understandigia" (-72). Pari seuraavakin albumia oli oikein hyviä, eritoten "Facts of Life", mutta vähitellen levytysten taso laski, huippuraitoja löytyi albumeilta yhä vähemmän ja suosio hiipui. Totaalinen pohjanoteeraus oli "kantrilevy" "BW goes C&W" vuodelta -75.
 
Vuonna -81 Womack onnistui palamaan uudelleen huipulle kehutulla "The Poet" - albumilla, jota seurasi muitakin erittäin onnistuneita, joskaan ei aivan samantasoisia levyjä, kuten "So Many Rivers", "Poet II" ja "Womagic". Näihin päiviin asti Womackin uudemmatkin levytykset ovat olleet aivan kuunneltavaa tavaraa, mitään puhtaita huteja ei ole joukkoon sattunut, vaikkei täysosumiakaan. Maininnan arvoinen on ainakin vuoden -99 "Back to My Roots", jolla mies palaa onnistuneesti gospelin pariin. Samaista lättyä on löytynyt myös nimellä "Soul of Bobby Womack" Anttilan laareista pilahintaan.
 
Ja mitä levytyksiä suosittelisitte? Tuon Across 110th Street:n laitoinkin jo hankintaan kokopitkänä.
 
Mielestäni miehen parhaat albumit ovat "Communication" (-71) ja "Understanding" (-72) ja uskoisin niiden miellyttävän siinä missä "Across 11th St.":kin.
 
Divareissa olen törmäillyt myös näihin Womack & Womack -äänitteisiin. Millaista kamaa näiltä 'perhealbumeilta' löytyy?
 
Womack & Womack taas on yhtä kuin Bobbyn veli Cecil Womack ja Sam Cooken tytär Linda (Cooke) Womack. Popahtavaa soulia tahi soulahtavaa poppia, kuinka vaan, tunnetuin hitti lienee Euroopassa "Teardops".