Studiotyöskentely ›

Panoroinnista olisin kysellyt semmoista, että kun on stereoraita, niin minkätyylisiä panorointeja käytetään missäkin tilanteissa. Tarkoitan näitä kolmea eri vaihtoehtoa:
Stereo balance panner (esim L30)
Stereo combined panner (esim L30-R50 välinen alue)
Stereo dual panner (esim L30 ja R50)
 
Kun puhutaan, että efektit palautetaan laitoihin, niin käytetäänkö silloin juuri tuota "stereo dual panneria" ääriarvoissa? Antakaa ihmeessä esimerkkejä eri tilanteista miten noita käytetään, kun tämä homma on askarruttanut jo pidemmän aikaa. Kiitos!

En ymmärrä noista numeroista ja termeistä paljoakaan.
Panorointi on maailman yksinkertaisin asia. Ei pliis tehtäis siitä
tiedettä.
 
Edit: Eikös noi oo muuten jotain eri balanssisäädintyyppejä? Missäs noin lukee?
 
Joo ei tässä tiedettä olla tekemässäkään. Noi on tosiaan eri balanssisäädintyyppejä ja L30:llä tarkoitan siis panorointia, joka on leftissä 30 (nämä panorointityypit ja arvot on siis Cubase-ohjelman käyttämiä). Ensimmäinen noista on se normaali balanssin säädin. Nämä kaks muuta hieman itselleni tuntemattomampia, joten niistä sen takia lähdin kyselemään.

Joo ei tässä tiedettä olla tekemässäkään. Noi on tosiaan eri balanssisäädintyyppejä ja L30:llä tarkoitan siis panorointia, joka on leftissä 30 (nämä panorointityypit ja arvot on siis Cubase-ohjelman käyttämiä). Ensimmäinen noista on se normaali balanssin säädin. Nämä kaks muuta hieman itselleni tuntemattomampia, joten niistä sen takia lähdin kyselemään.
 
Eiköhän tässäkin päde se vanha miksauskikka jossa kuunnellaan ja säädetään laitteet sen mukaan mikä kuullostaa parhaimmalta. Veikkaanpa että monikaan ei ajattele miksatessaan sitä, mihin asentoon se nappula lopulta päätyy. Ja en usko että siitä mitään gain-structure:n tapaista teoriaa saa väännettyä vaikka haluaisikin.
 
Mono-signaalien panoroinnissa taas on olemassa monia pieniä "sääntöjä" jotka auttaa tasapainoisen miksauksen saavuttamiseen.
 
En varmaan vastannu sun kysymykseen vieläkään joten muut jatkakoon.

Panoroinnista olisin kysellyt semmoista, että kun on stereoraita, niin minkätyylisiä panorointeja käytetään missäkin tilanteissa. Tarkoitan näitä kolmea eri vaihtoehtoa:
Stereo balance panner (esim L30)
Stereo combined panner (esim L30-R50 välinen alue)
Stereo dual panner (esim L30 ja R50)
 
Eli jos vaikka esimerkkinä övärit olisivat yhdellä steroraidalla ja toi eka olisi sitten vain niille tason säätö puolittain. (tyhmää, siinähän puolet setistä hukkuu, kun ruuvataan lisää balancea ;) ) Ja muut vaihtoehdot sitten niinkuin övärit omilla monoraidoillaan, joiden paikkaa liikuteltaisiin stereokuvassa yksitellen?
 
Eli miten kannattaisi sitten "kirjan mukaan" övärit panoroida, jos mikittää A/B tekniikalla setin edestä, kapeaa tai leveää settiä suuntauksella hakien. Yhdelle stereokanavalle/ihan laitoihin vai jotain muuta? (okei, kuunteluhan tässä on tärkeä, mutta nyrkkisääntönä onko jotain?)
Entä taas x/y pari?
 
Itse en ole koskaan panoroinut öväreitä (A/B) ihan laitaan, olen pitänyt ne omilla monoraidoillaan. Kuitenkin studiossa käydessämme (ennen oman äänitysharrastuksen aloittamista) siellä tehtiin juuri näin: övärit yhdelle stereoraidalle. Kovin luonnolliselta tuo ei minusta kuulostanut.
 
Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten tekisitte jos kappaleessa on kaksi rumpusettiä? Toinen enemmän oikealle, toinen vasemmalle.

Kun puhutaan, että efektit palautetaan laitoihin, niin käytetäänkö silloin juuri tuota "stereo dual panneria" ääriarvoissa?
 
Ahaa, nyt mä käsitin, kiitos aiemman keskustelunne
:-)
 
Ei, vaan palautus ainakin täällä tapahtuu sillai, etten mä edes ajattele signaalia stereona ennen kuin siinä vaiheessa kun lopulta panoroin kanavat kohdalleen.
 
Mä kyllä ajattelen signaalien taajuuksia ja energiatasoja ihan älyttömästi "kellokuvan" kanssa, eli piirrän usein sellaisen ympyrän johon merkitsen soitinten paikat summittain, ja sitten viilaan panoroinnin kohdalleen kuunnellen vuoroon stereona, vuoroon monona(!) -trikki jonka luin jostain joskus, ja joka oikeasti toimii.
 
Mutta se toivottu käytännön esimerkki: Päälaulussa plate-mallinnus, jossa on kaksi ulostuloa, varhainen ja myöhäinen. Pistän kuivan laulusignaalin kohtaan klo 11.45 (että laulu on vastapainona snarelle ja hi-hatille) ja avaan varhaisempaa tilaa (125ms) kello 14.30 kohdalle enemmän ja myöhäisempää tilaa (250ms) 10.00 kohdalle aivan aavistuksen verran.
 
Lisäksi otan muutaman avainsanan, ja määritän niille 1/4-nuotin pituisen delayn, kohtaan 10.00 ja 1/2-nuotin delayn kohtaan 14.30. Esimerkiksi. Tai sitten joku efektinomainen juttu. Tai toisinpäin että menee samalla logiikalla kuin laulu muutenkin.
 
Kun köörit tulevat kertsissä mukaan, sijoitan köörin kohtaan 15.00 ja otan siitä kerrannaisdelayn 12ms ja panoroin sen kohtaan 09.00 eli just vastapäätä. Sitten kaiutan tai otan vaikka stereochoruksella + kaiulla nää ristiin sillai, että vasemman puolen kaiku (1/8-nuotti) on hard right, oikean puolen kaiku (1/8-nuotti) onkin hard left. Avaan kertsien kaikuja biisin mittaan sillai, että isot kaiut ovat vasta lopussa, ja joka ikinen kertsi tuo jotain uutta kuvaan.
 
Ja kaikki kaiut palautetaan siis omiksi raidoikseen, EQtetaan mieleisiksi, ja ajetaan lopuksi stereoryhmiin. Raidat sijoitan leikkelyn jälkeen folder trackeiksi, ettei näkymä aivan räjähdä
:-)
 
Tällai ...noi arvot olivat kyllä hatusta vetäen. Mutta vaikkapa noin.

Itse en ole koskaan panoroinut öväreitä (A/B) ihan laitaan, olen pitänyt ne omilla monoraidoillaan. Kuitenkin studiossa käydessämme (ennen oman äänitysharrastuksen aloittamista) siellä tehtiin juuri näin: övärit yhdelle stereoraidalle. Kovin luonnolliselta tuo ei minusta kuulostanut.
 
Mä kyllä pistän aina monoraidoille overit. Panorointi on sitte makukysymys. Tosin mulla on yleensä myös tila-/hassuttelumikkejä jotka usein määrää hieman noiden overeiden stereokuvaa.
 
Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten tekisitte jos kappaleessa on kaksi rumpusettiä? Toinen enemmän oikealle, toinen vasemmalle.
 
Mä sovittaisin niitä sen verran, että ne ikäänkuin toimisi rumpusetti-perkussio akselilla. Tai no, riippuu taas genrestä ja mitä haetaan. Jos kyseessä olisi rokki- tai hevipumppu, lähtisin ehkä hakemaan kuitenkin yhtä selkeetä rumpusettiä ja toista "efekti-" tai "perkkusettiä".
 
Hei muuten! Toi Kiven sanoma monokuuntelu kannattaa opetella automaattiseksi toiminnoksi. Jo ennen nauhoitusta kun saundeja haetaan kannattaa kaikki monimikki tilanteet tsekkaa monona. Ja vieläpä niin, että esim overit monona, sitten tilat ja overit, sitten snare ja overi jne. Säästyy monelta harmilta miksausvaiheessa. Ja jos mahollista niin goniometri jollain ruudulla koko ajan.

Itse en ole koskaan panoroinut öväreitä (A/B) ihan laitaan, olen pitänyt ne omilla monoraidoillaan. Kuitenkin studiossa käydessämme (ennen oman äänitysharrastuksen aloittamista) siellä tehtiin juuri näin: övärit yhdelle stereoraidalle. Kovin luonnolliselta tuo ei minusta kuulostanut.
 
PT:ssä stereoraidan molemmat puolet voi panoroida ihan toisistaan riippumatta. Kahta mono-overia kompressoidessa sun pitää tehdä sitten joku bussi? Vai?

PT:ssä stereoraidan molemmat puolet voi panoroida ihan toisistaan riippumatta. Kahta mono-overia kompressoidessa sun pitää tehdä sitten joku bussi? Vai?
 
Jep. Stereo-ryhmä.

Mutta se toivottu käytännön esimerkki: Päälaulussa plate-mallinnus, jossa on kaksi ulostuloa, varhainen ja myöhäinen. Pistän kuivan laulusignaalin kohtaan klo 11.45 (että laulu on vastapainona snarelle ja hi-hatille) ja avaan varhaisempaa tilaa (125ms) kello 14.30 kohdalle enemmän ja myöhäisempää tilaa 10.00 kohdalle aivan aavistuksen verran.
 
....
 
Voisitko kuvailla hieman millainen laulusoundi tai kokonaisuus tuosta hässäkästä muodostuu? Onko moderni vai vanhanaikainen, olisiko jotain tunnettuja vertailukohtia?

Voisitko kuvailla hieman millainen laulusoundi tai kokonaisuus tuosta hässäkästä muodostuu? Onko moderni vai vanhanaikainen, olisiko jotain tunnettuja vertailukohtia?
 
Ei siitä tule mitään soundia, se on kaiku:-)
 
Siitä tulee keskikokoinen tila, sellainen Tavastian kokoinen, jos kaiuissa pysyttelee varovaisena eikä anna niiden liikaa kuulua. Jos kaiut kuuluu liikaa, tulee stadionia, mikä ei välttämättä ole hyvä asia.
 
Tuosta tulee myös sellainen kuva, että solisti on keskellä, ja stemmalaulajia on molemmilla laidoilla isommat köörit, valmiina hyökkäämään kehiin kun biisin on tarkoitus kasvaa.
 
Toi oli esimerkki, vedin sen omasta päästä. Tällaiseen ei ole sääntöjä, eikä mikään luku tai määre sinänsä auta, vaan pitää koko ajan miettiä enemmänkin _miksi_ tekee eikä mitä tekee.