Kitarat: soittaminen ›

Semmonen onkelma ois et kun oon soittanu jo 6 vuotta kitaraa ja nyt vasta ymmärsin rueta käymään musiikin teoria tunneilla. No kun kursseja ei saa skipata nii jouduin jonnekki alkeiskurssille, missä on kaikki 10v tyttöjä ja yks semmonen 40+ emäntä. Tunnilla oli jotai semmosta et taputettiin "taa ti-ti taa" ja leikittiin semmosia toisten nimien opettelu leikkejä :D:D. Joten onko esimerkiksi nuottienlukutaito tai joku muu jota teoriassa opetellaan niin tarpeellista et pitäis se alkeiskurssiki jaksaa käyä et pääsee sit vähän mielekkäämpään opiskeluun..
 
E: nii ja oon käyny myös sen 6v ihan soittotunneilla

Perustaidoilla(tiedoilla) pärjää aika pitkälle..

Kyllä se on todella hyödyllistä. Varsinkin säveltapailusta on biisinikkarille ja korvakuulolta opettelijalle paljon hyötyä.
 
Mulle näin matemaattisena ihmisenä teoria on aina ollut selvää pässin lihaa, mutta säveltapailu on kyllä yllättävän vaikeaa. Eli melodia- ja rytmin kirjoittaminen ylös ja melodian laulaminen suoraan nuoteista. Että ei siitä todellakaan mitään haittaa ole, vaikka joskus saattaisi turhalta tuntua.

Perustaidoilla(tiedoilla) pärjää aika pitkälle..
 
Sitten pitäisi enää määritellä, mitkä ovat perustietoja/-taitoja...
 
Ei ihme jos tuollainen leikkikoulumeininki ei välttämättä hirveästi inspiroi. Uskoisin, että asialle voisi puhumalla tehdä jotain. Käy opettajan tai laitoksen johtajan taholla ja kysy sopiiko jokin toisenlainen järjestely.

Ei ihme jos tuollainen leikkikoulumeininki ei välttämättä hirveästi inspiroi. Uskoisin, että asialle voisi puhumalla tehdä jotain. Käy opettajan tai laitoksen johtajan taholla ja kysy sopiiko jokin toisenlainen järjestely.
 
Yksi mun kaveri kävi teorian sellaisessa aikuisten ryhmässä, jossa asiat, jotka normaalisti käydään kolmessa vuodessa, käydään yhdessä vuodessa. Tuollainen voisi olla sinulle hyvä. Riippuu myös siitäkin, onko teoria sinusta kuinka vaikeaa.

Sitten pitäisi enää määritellä, mitkä ovat perustietoja/-taitoja...
 
Ei ihme jos tuollainen leikkikoulumeininki ei välttämättä hirveästi inspiroi. Uskoisin, että asialle voisi puhumalla tehdä jotain. Käy opettajan tai laitoksen johtajan taholla ja kysy sopiiko jokin toisenlainen järjestely.
 
Sen kurssin voi olla mahollista tenttiä. Siinä nääs on joku koe siellä loppupuolella. Mut ku ei sitte tiiä et kuin pitkälle sillä kurssilla mennään et osaako sit kuitenkaan. Esimerkiksi nuoteista mitään paitsi osasta tiiän et minkä pitusia ne on.
 
E: kirotus virheitä

"Teoria on turhaa ja soinnut myös"
- Volvomies

Suosittelen teorian opiskelua ja itsellä on myös aikamoisia muistoja teoriatunneilta. 17-vuotiaana aloitin musaopistossa ja sinne sitten mitään tietämättömänä 2/3-teoriatunneille 10-vuotiaitten sekaan. Säveltapailu tuntui todella vaikealta alussa ja ei oikein millään tahtonut osata kirjoittaa pianolla soitettuja melodioita lapuille. Kävin kuitenkin hampaat irvessä jokaisella tunnilla ja koitin hieman vapaa-aikanakin treenailla. Paniikki oli valtava kun oli tentin aika. Muistan kuinka oli pakko ottaa rohkaisuryyppy raakaa viinaa ennen tenttiin menoa. Hurjaa... :) ! Kolmessa vuodessa sitten oli tolppa ykkönen tehty. Kakkossäveltapailun tekemiseen menikin sitten tommoset kuus vuotta...
 
Ja mitä jäi käteen:
 
Laulamisesta on ehkä se hyöty ollut, että kyllä jonkun toisen äänen pystyy jotenkin laulamaan/tekemään liidin päälle/alle. Ehkä soinnutuksesta ja kontrapunktista on ollut hyötyä vielä enemmän tähän asiaan, mutta nekin on kai teoriaa.
 
Sointujen muodostamiset, äänen kuljetukset, eri sävellysmuodot, rytmit yms. yms. ovat tulleet tutuiksi. Eli kyllä siitä teoriasta on ollut paljonkin hyötyä, kunhan ei ole liian analyyttinensoittaessaan.
 
Melodiadiktaateista ja kadenssikuunteluista taas ollut se hyöty, että ei tartte pahemmin etsiä biiseihin mitään tabuja tms. Biisien blokkaaminen siis helpottuu.
 
Eli on se musateoria tarpeellista. Muistaa vaan ettei ajattele että teoria on joku sääntöopas, miten saa ja miten ei saa tehdä. Se on apuväline musiikin ihmeelliseen maailmaan. Poikkeuksia kun tuntuu olevan ainakin yhtä paljon, kuin sääntöjäkin.
 
Älä välitä vaikka ne 10-vuotiaat laulaa äänet oikein tai kirjoittaa melodiadiktaatit nappiin. Kyllä se paskakin suosta ylös nousee. Otat semmosen asenteen vaikka, että "vittu taas ne penskat pieksi mut 100-0, mutta ens viikolla ehkä vaan 99-0".

Tunnilla oli jotai semmosta et taputettiin "taa ti-ti taa" ja leikittiin semmosia toisten nimien opettelu leikkejä :D:D. Joten onko esimerkiksi nuottienlukutaito tai joku muu jota teoriassa opetellaan niin tarpeellista et pitäis se alkeiskurssiki jaksaa käyä et pääsee sit vähän mielekkäämpään opiskeluun..
 
Ehkä elämä vain testaa sinua, että haluatko oikeasti oppia teoriaa ja säveltapailua:)
 
Kannattaa käydä se kurssi läpi; mulla on ollut lähipiirissä 10 kaveria joille oon yrittäny opettaa teoriaa, mutta kaikki tyssää lopulta siihen että paljastuu oleellisia aukkoja peruskäsitteissä, ja "mielekkäämpien" asioiden tutkimisesta tulee liian iso taakka kerralla.
 
"Taa-ti-ti-taa" eli rytmisolfa on musiikin hahmottamisen perustyökalu. Se saattaa kehittää itse kutakin muusikkona ja ihmisenä, että silloin tällöin nöyrtyy 10 -vuotiaan lapsen tasolle. Jos tuntuu liian hitaalta vauhdilta, niin hanki joku teoriakirja josta voit katsoa asioita omaan tahtiisi.
 
Teorian ja säveltapailun opiskelu kannattaa aina!

Teoria on äärimmäisen mukavalla tavalla asioita helpottava ja nopeuttava väline musiikin toteuttamiseen, ideoista keskusteluun ja oikeiden ratkaisujen löytämiseen. Ei itsetarkoitus, vaan nimenomaan keino löytää nopeammin ja vaivattomammin perille.

Minulle teorian opettelu on aina ollut vähän hankalaa, kun soitto sujuu muutenkin... en oikein edes tiedä mitä pitäisi opetella.

Hauskinta teoriassa on sen soveltaminen käytäntöön. Ja mitä enemmän osaa teoriaa, sitä enemmän on myös sovellettavaa.

Semmonen onkelma ois et kun oon soittanu jo 6 vuotta kitaraa ja nyt vasta ymmärsin rueta käymään musiikin teoria tunneilla. No kun kursseja ei saa skipata nii jouduin jonnekki alkeiskurssille, missä on kaikki 10v tyttöjä ja yks semmonen 40+ emäntä. Tunnilla oli jotai semmosta et taputettiin "taa ti-ti taa" ja leikittiin semmosia toisten nimien opettelu leikkejä :D:D.
 
Tästä syystä lopetin klasaritunneilla käynnin. Teoria pakollista ryhmässä. Tuolloin vielä teini-ikäisenä se kävi vielä enemmän luonnolle.
 
Mutta niele ylpeytesi ja jatka. Kyllä siitä on hyötyä.

Olet ilmeisesti klasarisolfassa. Ehkä pop-jazzteoria (ja -solfa) voisi olla enemmän sinulle paikallaan. Itse olen opiskellut kumpaakin, klasariteoriaakin yli 10v. Kyllä se saattaa tuntua turhalta, eikä kovin mielekkäältäkään aina, mutta ehdottomasti siitä on hyötyä ollut. Ei vaan välttämättä ymmärrä välittömästi sen hyödyllisyyttä istuessasi siellä (kuivalla) tunnilla. Eli kannattaa ehdottomasti opiskella. Tunnen jokusen hevimättö-rumpalinkin, jotka ovat opiskelleet solfaamista ja klassista teoriaa ja ovat sitä mieltä, että kannatti ehdottomasti. Vaikka ei äkkiseltään hevirumpalin uskoisi sillä tekevän mitään. Sanoivat, että vaikka eivät kyseisiä oppeja suoraan käytäkään soitossaan, on se luonut ja kehittänyt yleistä musiikillista käsityskykyä hahmottaa asioita ja monipuolistanut heitä. Eli ei todellakaan millään lailla "kahlitsenut" heitä tai kaventanut ilmaisuvoimaa, niinkuin teoriaa opiskelemattomat tykkäävät usein lausua.

minun mielestäni kyllä.

Sellanen teoria mille on käyttöä.

Heh, mulla tänään oli samanlainen tilanne, meininki kuin jostain muskarista ja 10v likkoja täynnä. Oli siellä onneks pari vähän mua vanhempaakin... Alku vähän on turhan helppoa mutta kyllä se siitä vaikeutuu...

Sähkökitara on siitä kiva soitin, lähinnä rock-musiikissa, että sen teoriat voi oppia täysin itse. Ei välttämättä termejä, ja muuta vastaavaa, mutta mitäpä niillä tekeekään. Opistoa oon minäkin käynyt, mutta kaikki tieto, mitä minä käytän mm. biisejä tehdessä, tulee omasta opista. Tosin niihin minun viisuihin ei paljo vaadita. :)

Onko musiikin teoria tarpeellista?
 
ON.