Kitarat: soittaminen ›

Miten ihmeessä joku jaksa täällä, tai ylipäätänsä missään elvistellä moisilla jonnin joutavilla latteuksilla!
 
No tuota. Tuossa "elvistelyssä" on kyllä paljon totuutta. Tuota samaa puhaltajien kuuntelua ja transkriptiota (ja transkriptiota ylipäätänsä) toitottavat kyllä todella monet 6-kieliset jazzarit.
 
Itse en väitä osaavani mitään jazziin liittyvää mutta toisaalta en ole puhaltajiin kiinnittänyt niin paljon huomiotakaan tässä mielessä...
Tosin otin joskus yhden kitaratunnin ja ensimmäiseksi tehtäväksi sain jonkun Miles Davisin biisin blokkaamisen levyltä. On vieläkin kesken. Pitäisi ehkä hankkia se levy :-)

Miten ihmeessä joku jaksa täällä, tai ylipäätänsä missään elvistellä moisilla jonnin joutavilla latteuksilla!
 
Hmm. Jazzia ei opi ku kuuntelemalla ja soittamalla. "nenäkiinnikirjoissa"-homma ei kyllä kauheasti mielestäni vie mihkään; siitä on paljon pahoja esimerkkejä.
 
Mun neuvo. Ota muutama jazzlevy mistä diggaat paljon (jos semmosia löytyy, heh) ja blokkaat sieltä sooloja niin paljon ku pystyt/aikaa on/ rahkeet riittää. Sävelten+rytmien blokkaamisen lisäksi fraseeraus ja taimi on oikeestaan ensiarvoisen tärkeää joten sen blokkaamisesta voi jopa aloittaa. Yrittää saada se sama flou siihen ku jollain gurulla levyllä ja sit miettimään mitä säveliä yms... Ja "miks noi sävelet tohon paikkaan" yms...
 
Toi on mielestäni tehokkain tapa jatsia opetella.

Muitakin ohjeita kuin että opettele skaalat ja sointukäännökset kiitos.
 
Jos on mahdollista nauhoittaa omaa soittoa (tai niitä levyltä blokattuja juttuja) esim. taustanauhan päälle, niin se jos mikä on tehokasta reeniä. Fraseeraus paranee kohisten.
 
Tosin, päivinä jolloin soitto ei tunnu ollenkaan kulkevan, on nauhoituskin on "henkisesti raskasta":)

Ajatus tuon takana on varmaan ihan oikea, mutta esim. Wesin suurin innoittaja oli Charlie Christian ja mies opetteli ison kasan CC:n sooloja ulkoa. Joe Passin suurin idoli (Charlie Parkerin ohella) oli Django ... ja kumpaan ei kuulosta mun korvaan halvalta kopiolta.
 
Johtuisiko siitä että molemmilla oli myös omia ideoita???

Johtuisiko siitä että molemmilla oli myös omia ideoita???
 
Ja mistä ne ideat syntyvät? Ei ne ideat mistään taivaasta laskeudu. Kopioimalla muita pääsee musatyyliin kiinni ja sen tunnusomaisuuksiin sekä fraseeraukseen ja sen jälkeen kehittää omaa tyyliä edespäin. Jazz on niin paljon fraseerausta, että sitä on pakko kuunnella ja ottaa sillä kautta vaikutteita, jotta musa yleensä kuulostaisi jazzilta! Aivan turha pöpöttää mitään "en kuuntele muita soittajia, kun haluan kuulostaa yksilölliseltä"-schaissea.

Ajatus tuon takana on varmaan ihan oikea, mutta esim. Wesin suurin innoittaja oli Charlie Christian ja mies opetteli ison kasan CC:n sooloja ulkoa. Joe Passin suurin idoli (Charlie Parkerin ohella) oli Django ... ja kumpaan ei kuulosta mun korvaan halvalta kopiolta.
 
Tottakai kaikilla on ne jotkut josta homma on lähtöisin, mutta noilla Wesin levyillä mitä mulla löytyy (n.10) ei paljon kyllä Christianin juttuja kuule. Samoin Passilla ei kauheesti noita Django licksejä tule. Onhan moni täälläkin varman kuullut jotain rokkijäbää aiemmin kuin jotain jazzaria, ja useinkaan ne rokkiläpät ei päädy sitten jazzsooloon (harmi sinäänsä :). Eli täytyy muistaa mistä se jazz on syntynyt ja muokkaantunut, kyllä se estetiikka on aika paljon tullut nimenomaan puhjaltajien ja pianistien kautta.

Pohjustan edellistä väitettäni sillä, että kitara on soittimena jazzmusiikissa huomattavasti tuoreempi tapaus kuin puhaltimet. Erilaiset puhallinkokoonpanot ovat veivanneet jatsia (tai jatsiksi luokiteltavaa musiikkia) jo yli sata vuotta. :)

Tottakai kaikilla on ne jotkut josta homma on lähtöisin, mutta noilla Wesin levyillä mitä mulla löytyy (n.10) ei paljon kyllä Christianin juttuja kuule. Samoin Passilla ei kauheesti noita Django licksejä tule.
 
Niinpä !! Mun pointti oli että yleistämällä/provosoimalla että jazzkitaristeja kuuntelemalla tulee huonoja jazzkitaristeja niin silloin ei välttämättä kannata ottaa esimerkeiksi ainakaan Passia ja Wesia.
 
Joe Passin yhtyelevyistä löytyy aivan helmiä (Joy Spring, For Django...)

yleistämällä/provosoimalla että jazzkitaristeja kuuntelemalla tulee huonoja jazzkitaristeja
 
Tuskin kukaan näin väittikään. Monipuolinen kuunteleminen on yleensä avain toimivan ja tunnistettavan tyylin syntymiseen. Lähinnä, jokaisen soittajan kannattaisi kuunnella muitakin kuin oman instrumentin osaajia: jazzin tapauksessa ehdottomasti puhaltajia ja pianisteja, mutta toisaalta myös jazz-rumpaleilta voi oppia paljon vaikkapa rytmiikasta.

No nyt kaikille on jo varmaan tullut selväksi homman juju, jazzin nousu ja tuho, mutta mitäs sanoo threadin aloittaja? Miltä tää transkriptio-homma tuntuu? Oletko löytänyt 'treeni-ohjelmaa'? :). Tähän vois melkein listata sitten mistä porukan kannattaa sitä transkriptio-harrastusta aloitella... ;). Mun äänet menee jotenkin näin: Stanley Turrentine (aika blues-pohjainen fonisti, ja ekonominen tyyli: helppo lähestyä), Blue Mitchel, Chet Baker (vähän semmoinen vedenjakaja ;) ja vaikkapa Lee Morganin groovempia biisejä, esim. Windjammer.

Tähän vois melkein listata sitten mistä porukan kannattaa sitä transkriptio-harrastusta aloitella... ;)
 
Joo, ehdottakaa ihmeessä sellaisia hyviä, mutta tarpeeksi helppoja sooloja (Ei siis mitään Breckeriä tms :). Itse olen viimeksi ottanut ylös Miles Davisin soolon kappaleesta So What. Sitä ennen tsekkasin Kenny Burrellin Midnight Blue -levyltä pari sooloa. Seuraavaksi ajattelin katsoa jotain enemmän standardi-pohjalta meneviä juttuja. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Benny Goodmanin sekstetin kama. Eri kokoonpanoissa Charlien Christianin kitaran lisäksi löytyy mm. Goodman klarinetissa, Count Basie pianossa, Lester Young tenorisaksofonissa ja Lionel Hampton vibrafonissa. Eli solisteissa löytyy. Ideoita voi napsia kaikilta!

Tuskin kukaan näin väittikään. Monipuolinen kuunteleminen on yleensä avain toimivan ja tunnistettavan tyylin syntymiseen. Lähinnä, jokaisen soittajan kannattaisi kuunnella muitakin kuin oman instrumentin osaajia: jazzin tapauksessa ehdottomasti puhaltajia ja pianisteja, mutta toisaalta myös jazz-rumpaleilta voi oppia paljon vaikkapa rytmiikasta.
 
Olen tästä kyllä täsmälleen samaa mieltä. Eihän kukaan ole kieltänyt kuuntelemasta kitaristeja, vaan laajentamaan kuuntelutottumuksia. Liian usein kitaristit keskittyvät vain kitaramusiikin kuuntelemiseen. Eri musiikkityylien ja instrumenttien monipuolinen kuuntelu antaa ihan toisella tavalla eväitä oman tyylin löytämiselle. Tämä koskee kaikkia musiikkityylejä yhtälailla kuin jazzia.

En ole löytänyt asi on vieläkin kesken. Transkriptiota olen kyllä tosissaan miettinyt. Soittokunnassa mulla on aikaa. taidanpa aloittaa heti. olen ajatellut tuota So whatin blokkaamista, mutta toisaalta enemmän kiinnostaa juuri nyt sellaiset soolot joita soitetaan monimutkaisempien sointukiertojen päälle.

Milesin soolot on ihan hienoja, mutta en tiedä, kuinka ne sitten toimii kitaralla. Sehän on tuommoista cool-jazzia, eikä pitkät äänet ja seesteinen meininki oikein toimi kitaralla samaan tyyliin.
Tässä on aika hyvä sivusto: http://www.jazzitalia.net/lezioni/trascrizioni/indicetrascrizioni.asp
Eli nuotinnettuja kuuluisia jazzsooloja ja ääninäytteetkin on. Näitä olen itse treenannut ja koittanut analysoida.

olen ajatellut tuota So whatin blokkaamista, mutta toisaalta enemmän kiinnostaa juuri nyt sellaiset soolot joita soitetaan monimutkaisempien sointukiertojen päälle.
 
Kannattaa opetella kävelemään ennen kuin yrittää juosta...ju nou? Mä ajattelin samalla tavalla, mutta kun en saanut juttuja selville niin rupesi vaan ketuttamaan. Sitten aloin yksinkertaisemmasta ja kyllähän alkoi homma luistaa -> edistyn hitaasti mutta varmasti.
 
Jos ei hirveästi ole jazzia ennen kuunnellut, niin sellainen tyyppi kenen soittoa suosittelen kuuntelemaan, on Robben Ford. "Blues kitaristi, jolla riittää rahkeet myös jazziin." Tuolla tarkoitan sitä, että hän oikeasti reagoi siihen mitä soinnuissa tapahtuu niin, että jutut pysyy suht. simppeleinä (ei mitään järkyttävää happojazzia) mutta kuitenkin se idea sointujen mukaan improvisoinnista tulee tutuksi. Aika hyvä silta rock-kitaristeille vähän jatsahtavampaan musaan.

Jos ei hirveästi ole jazzia ennen kuunnellut, niin sellainen tyyppi kenen soittoa suosittelen kuuntelemaan, on Robben Ford. "Blues kitaristi, jolla riittää rahkeet myös jazziin." Tuolla tarkoitan sitä, että hän oikeasti reagoi siihen mitä soinnuissa tapahtuu niin, että jutut pysyy suht. simppeleinä (ei mitään järkyttävää happojazzia) mutta kuitenkin se idea sointujen mukaan improvisoinnista tulee tutuksi. Aika hyvä silta rock-kitaristeille vähän jatsahtavampaan musaan.
 
Erittäin paljon samaa mieltä. Robben Ford on maukas kitaristi, joka tasapainoilee jazzin ja bluesin välillä ollen uskottava molemmissa tyyleissä.

Voi voi Mikko, onko meidän pikkuisella käynyt aika pitkäksi? =) Mikset sä ota vain biisejä ja blokkaa niistä melodioita ja sointuja?? Jazzia oppii soittamaan soittamalla jazzia :)
 
Jokos sul on moodit hallussa??? Minäkin olen täs viimeaikoina reenannut aina viikon kerrallaan eri moodia ja sit siirtynyt aina seuraavaan. Kantsii kokeilla.. toimii yllättävän hyvin ku keskittyy hieman pidemmän aikaa yhteen juttuun.
 
Mites siellä soittiksessa muuten menee???

Täällä on jo ansiokkaita kirjoituksia aiheesta, mutta sellaista näkökulmaa ei ole vielä taidettu tarjota, että biisien teemoja voi myös blokata äänitteeltä. Itse asiassa usein teemat ovat simppelimpää tavaraa kuin soolot, joten ne ovat helpompia blokata aluksi. Ja silti hyvin soitettu teema sisältää pohjimmiltaan samat rytmiset ja soundiin liittyvät jutut kuin soolotkin.
 
Komppaan Pussyä täysillä siinä, että rytmiikka on hirmu- eli ensisijaisen tärkeää. Jos ei svengaa niin ihan sama mistä vehkeestä tai mitä ääniä vetää. Sitten jos svengaa, niin sittenkin on melkein sama mitä ääniä vetää mutta sillä erolla että homma toimii!! :)
 
Ja musiikkia (siis mitä tahansa musaa) oppii kaikista parhaiten kuuntelemalla ja matkimalla. Mikään painettu sana ei korvaa korvaa.
 
Ehdotan samaa menetelmää kuin Boner - etsi jazzlevy josta pidät ja ryhdy matkimaan. On tärkeää että tekee tätä sen musan kanssa mistä pitää koska silloin homma on hauskaa eikä tunnu työltä. Tietysti jos on varustettu sellaisella luterilaisella työmoraalilla ja "tsekkaa kaikki jutut mitkä pitää tsekata" niin siitä vaan sitten.
 
Tosin - miksi kaikkien pitäisi tsekata "ne tärkeät jutut". Musahistoriassa on jo niin paljon "tärkeitä juttuja", että menee koko elämä niitä tsekatessa. Kannattaa keskittyä niihin juttuihin jotka kolisee, minun mielestäni.