Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämä saattaisi kuulua tuonne Media ja viihde-osastollekin, mutta koskapa pointtina on musiikki, ajattelin tämän sopivan tänne paremmin. Elikkä:
 
Tämmöistä pälkähti päähäni noita warettamisen vastaisia mielipiteitä lukiessani, että onko se välttämättä aina hirvittävän paha asia? Itse ostan levyni ja musiikki/leffadvd:ni kaupasta, mutta eipä sieltäkään saa kaikkea. Esimerkkejä: Juuri eilen humpsahti koneelleni Alcatrazzin Power Live '85, jonka sitten hurautin vcd:ksi. Steve Vai-fanina yritän kerätä kaikkea mieheen liittyvää, ja kyseistä tallennetta ei ole julkaistu dvd-muodossa (ehkäpä asia korjaantuu tuon Secret Jewel Boxin myötä, ainakin sinne on ilmestymässä ilmeisesti ko. keikka cd-muodossa). Toki hankkisin alkuperäisen jos voisin. Samoin joitain muissa maissa lähetettyjä tv-keikkoja on tullut haeskeltua koneelle, niitähän ei edes paikkailla kuten virallisia julkaisuja eli aito livemeininki välittyy. Loudnessia kyllä joutuu vielä briteistä tilaamaan, jahka opiskelijan kukkaro kestää 70-90€ sijoituksen musavideoon..
 
Eli. Olenkos nyt sitten artistille hallaa tekevä pskiainen? Onko warettaminen aina ja poikkeuksetta väärin? Oma mielipiteeni: kaupasta saatavien tallenteiden kohdalla on. Harvinaisuuksia aion silti jatkossakin haalia käsiini sieltä mistä niitä löytyy.
 
Saakohan tästä aikaan asiallista keskustelua? Toivottavasti.

Kaikki mitä saa kaupasta tulee myös ostettua.
 
Eli niitä joita ei saa kaupasta tulee jotain kautta koneelle, mutta harvoin kun en omista kovin huippunopeaa nettiä ja muutenkin kaupasta saa kaiken tarvittavan.
 
Ymmärsiköhän kukaan tämän viestin pointtia?

Saakohan tästä aikaan asiallista keskustelua? Toivottavasti.
 
Kokeiltu on, ei saa.
 
Lukkoa ja banaania.

Kokeiltu on, ei saa.
 
Lukkoa ja banaania.
 
Näin kyllä arvelinkin, mutta ajattelin silti sohia ampiaispesää. Onneksi banaani on hyvää. Kiitos ja anteeksi.

Näin kyllä arvelinkin, mutta ajattelin silti sohia ampiaispesää. Onneksi banaani on hyvää. Kiitos ja anteeksi.
 
Aloitusviestissä ei ollut mitään vikaa. Kokemus on vain osoittanut, että tämä menee vituiksi aina jossain vaiheessa.
 
Mutta siis, jos jotain haluamaansa saa kaupasta, silloin se tulisi myös ostaa.

Samoilla linjoilla liikutaan ketjun aloittajan kanssa, kaikki ostettava mieluiten ostetaan, ennejulkaisemattomat pätkät tai harvinaisuudet joita on vaikea saada käsiinsä sitten internetin avustuksella.

Mulki sama periaate. Kaikki ostettavissa oleva ostetaan, loput waretetaan. Ei vain ole mahdollista saada kaikkia Neil Young, Sisters of Mercy, Dead Can Dance, Philip Glass jne äänityksiä vinyyleinä. Tuskin CDinäkään. Ne mitä ei vaan löydy (tai ei ole julkaistu) tulee imuroitua. Kaiken ostan mikä kohtuuhinnalla eteen tulee, jos kyseessä on artisti josta oikeasti pidän.

Myönnän auliisti, että onhan noita tullut imuroitua. Suurin osa imuroiduista levyistä on sellaista semi hyvää musiikkia, jota en ostaisi normaali tilanteessa tai sitten levyt ovat sellaisia joita mulla on hyllyssä vinyylinä, mutta kuten tiedätte niin MP3 on huomattavasti "liikkkuvampi formaatti".
 
Monta hyvää levyä olisi jäänyt ostamatta / löytämättä, jos e-muulia tai muita vertaisverkkosovelluksia ei olisi. Toki mä kuvittelen olevani aika marginaali ryhmä näiden "palvelujen" käyttäjänä. Suurin osa käyttäjistä on varmaan perus punaniska juntteja, jotka hankkivat kaiken musiikin joko poltettuna piraatti cd:nä tai mp3:a netistä. Mulla on esimerkiksi muutamia huvittavia yksilöitä työkavereina, jotka satsaavat äänentoisto // kotiteatteri laitteisiinsa suunnattomasti rahaa, mutta sitten katsovat leffansa ja kuuntelevat teknonsa pakatuista ääni / kuvatiedostoista. Voiko olla tyhmempää?
 
Joskus aikoinani tein myös periaatepäätöksen, että en enää koskaan osta ainuttakaan kopiosuojattua levyä. Tämä siitä syystä, että mä haluan kuunnella musiikkia myös töissä. Mp3 mahdollistaa sen helposti ja kopiosuojatut levyt rikkovat mun mielestäni mun oikeuksia tehdä äänitteestä kopio omaan tarkoitukseen.

Tuo kohtuuhintakin on varsin suhteellinen käsite lempiartisteista puhuttaessa... jonkun mielestä voisi olla tyhmää maksaa 100€ kolme cdtä sisältävästä pahvilaatikosta, niinkuin minä tein tilatessani em. Vain Secret jewel boxin aikoinaan. No, olihan siellä myös 3 kpl herran logolla varustettuja plekuja eli pahvilaatikon ja plekujen yhteishinta n. 50€:)

Samoilla linjoilla liikutaan ketjun aloittajan kanssa, kaikki ostettava mieluiten ostetaan, ennejulkaisemattomat pätkät tai harvinaisuudet joita on vaikea saada käsiinsä sitten internetin avustuksella.
 
Näin! Bootlegeja tulee tosiaan imuroitua paljon, useimmat kuuntelemani bändit tuntuvat hyväksyvän ne, jopa tukevan niitä. Siis jos niillä ei yritetä tehdä rahaa. Levy-yhtiöiden mielipide tosin eroaa usein radikaalisti tästä. Mutta levy-yhtiöitä ei tueta. Ja harvinaisuuksien ja "kadonneiden" levyjen hankkiminen muuten on mahdotonta (ainakin ilman luottokorttia) eikä niistä bändi saisikaan latin latia.

Olen ostanut vain lempiartistieni levyjä ynnä muuta materiaalia. Esim. ei minulla tekisi ainakaan mieli lähtä ostamaan Toton levyä ja/tai metsästämään niitä kirjastosta joka on kaukana, vain siksi että Africa oli niin hyvä Vice Cityssä

Usein imuroin albumin, jota olen kullut kehuttavan ja joka kiinnostaa. Jos kuulostaa hyvälle -----> tilaukseen (mikäli rahat riittää :|)

Käärmenäyttely - Warettaja:
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=106865&type=hi

Warettaminen vähentyisi, jos levyjen hinnat saataisiin kohilleen.

Rupesi mietityttämään, että mitäs mieltä olette waretuksesta jos artisti on esim. kuollut, eli kun ei ole kovin todennäköistä että hän hyötyisi enää levyn myynnistä? Luonnollisesti levyn teossa ja siitä saatavien rahojen jaossa on mukana paljon muitakin ihmisiä kuin artisti itse, ja joissain tapauksissa levy-yhtiöt julkaisevat harvinaisempaa materiaalia artistin kuoleman jälkeenkin, mikä myös maksaa. Mutta vaikuttaako tämä teihin? Kolkuttaako omatunto vähemmän?

Hyviä bändejä löytyy warettamalla. Usein levykauppa Äx tai huutonet myy hyvien bändien levyjä. On se hienoa.

Eiköhän tätäkin asiaa ole tällä palstalla puitu ihan riittävästi?
Tuloksen tietää kaikki. Toiset ovat puolesta, toiset vastaan... loppuja ei kiinnosta koko asia tai ei kiinnosta osallistua eipäsjuupas-väittelyyn.
 
Sanonpa vaan ettei mp3:ssa ole mitään pahaa, sitä kautta on helppo tutustua uusiin akteihin, mutta tukekaa sitten kanssa niitä hyviä löytöjä ja ostakaa niiden CD, DVD tai vaikka pinssi. PIIS!

Rupesi mietityttämään, että mitäs mieltä olette waretuksesta jos artisti on esim. kuollut, eli kun ei ole kovin todennäköistä että hän hyötyisi enää levyn myynnistä? Luonnollisesti levyn teossa ja siitä saatavien rahojen jaossa on mukana paljon muitakin ihmisiä kuin artisti itse, ja joissain tapauksissa levy-yhtiöt julkaisevat harvinaisempaa materiaalia artistin kuoleman jälkeenkin, mikä myös maksaa. Mutta vaikuttaako tämä teihin? Kolkuttaako omatunto vähemmän?
 
Itselläni ei ainakaan vaikuta. Kyllä se originaali on aina originaali, oli esittäjä elossa tahi ei. Loppujen lopuksi sen alkuperäisen äänitteen ostaa ihan yhtä paljon itsensä takia (näyttää paremmalta levyhyllyssä ja kansilehdyköitä on hienoa selailla) kuin artistin työn tukemisen takia.

Hyviä bändejä löytyy warettamalla. Usein levykauppa Äx tai huutonet myy hyvien bändien levyjä. On se hienoa.
 
Kyl !!!!