Tuosta lavastuksesta ja ohjauksesta. Euroopassa on vallalla ns. regietheater ("ohjaajan teatteri") jossa korostuu ohjaajan näkemys teoksesta. Nykyään ohjaajat eivät enää tukeudu librettoon (etenkään Wagnerin oopperoissa) vaan tuovat oman konseptin näyttämölle, joka on usein ristiriidissa libreton kuvailemien tapahtumien kanssa (esimerkiksi Wagnerin Ring-tetralogian ohjauksissa on nähty kaikkea ufoista Elvikseen näyttämöllä).
Jopa arvostetuimmat oopperafestivaalit, etenenässä Salzburg, tuo radikaaleja tulkintoja oopperoista. Esimerkiksi pari vuotta sitten Salzburgissa ensi-iltansa saanut ohjaus Straussin operetista Die Fledermaus (lepakko) sai aikaan aikamoisen kohun. Ohjaaja oli päivittänyt tapahtumat 1870-luvulta 2000-luvulle ja näkyvinä teemoina olivat mm. huumeet ja antisemitismi.
Monet näistä kokeilevista ohjauksista eivät ole todellakaan koko yleisön mieleen, joten tuskin populismista voidaan puhua. Ohjaajille usein äänekkäästi buuataan ensi-illoissa ja välillä päädytään käräjille asti (kuten tuossa Salzburgin tapauksessa).
Toisaalta tämä ei ole mitään uutta, aiheuttihan Stravinkyn La Sacre du Printemps mellakan ensiesityksessä 1900-luvun alussa Pariisissa (varsinaisesti kohun aiheuttajana ei tässäkään kuulemma ollut itse musiikki, kuten yleisesti kirjoitetaan, vaan näyttämöllä tapahtuneet asiat kuten tanssijoiden alastomuus ja koreografia). |
Niin, otetaan nyt esimerkiksi vaikka se Schubertin laulu jossa se mies ajoi kotiin kuoleva lapsi mukanaan ..jnejne.
Jos olisin kuullut sen kappaleen ennen kuin olisin lukenut mikä se tarina siinä on, se olisi kuullostanut korvissani aivan tavalliselta pianokappaleelta. Mutta kun sain selville sen juonen ensin niin se kappale teki paljon paremman vaikutuksen minuun.
No mistä sitten ne kappaleiden "tarinat" saa selville. Levyjen sisäkansistako? Vai pitääkö ne vaan keksiä itse siitä musiikista?.. minä en tiedä.
Mitä järkeä katsoa oopperaa jos ei tiedä mitä siinä tapahtuu ja mitä siinä lauletaan?. Romantikkoitkijät#23
A mänskadaduu wada mänskadaduu. |
Storm
wrshredder