Kitarat: kitarakamat ›

..........................................

Olen perinpohjin kyllästynyt siihen että "tämä kitara kopioi sitä ja sitä kitaraa mutta ei ole SE!". Eli vuoden sisällä on käsissäni tällä hetkellä kolmas kitara, tosin se osittain johtuu myös siitä että etsin omaa soundiani vielä.
 
Minun tavoite on omistaa seuraavat:
Gibson Les Paul Standard
Gibson Les Paul Custom
Gibson SG Standard
Gibson ES-335
Fender Stratocaster
Fender Telecaster
 
Näistä jo pari omistankin, ja strato tulossa ensiviikolla. Noilla skeboilla mielestäni kattaa meikäläisen sähkistarpeet. Ja mielestäni tuossa on kaikki sähköskittojen kulmakivet.
 
Aloitin Tokain love rock modelilla eli les paul kopiolla josta siirryin aikalailla äärilaidalle eli Tokain Rickenbacker 325 kopioon, oli hienon näköinen mut pulttikaula toisin kuin aidossa pilasi paljon. Oli myöskin vire ongelmia..Tämän sitten juuri hiljan vaihdoin halpaan fender stratocasteriin joka on jollain tapaa noiden edeltäjien välimaastosta. Koko stratocaster ei mallina alunperin kiinnostanut koska pienenä joku kopio strato oli ensimmäinen sähkis mulle ja ihan nappulana se tuntui mulle raskaalta ja kolholta..tämä mielikuva sekä mielikuva stratosta "aloittelijan kitarana" on säilynyt näihin päiviin saakka.
 
Tämä on se ongelma... moni hylkää Les Paulin siksi kun se Epiphone LP 100 (jolla ei ole oikeasti mitään tekemistä aidon asian kanssa) on huono... tai että joku Renon tai Williamsin Strato-kopio on huono. Nämä halpiskopiot ovat todella kaukana alkuperäisistä esikuvistaan ja siksi kannattaakin kokeilla niitä originaaleja jos on mahdollisuus. Stratocaster on nimittäin kaikkea muuta kuin raskas ja kolho :)
 
Anyway tämmöisen kierroksen olen mennyt ja siihen tulokseen päätynyt että jos rahaa on vähän on turha unelmoida les paulista jne. kopio ei ole sama asia ainakaan mulle.
 
Eipä se ole muutenkaan. Kyllähän sitä voi Porschen korin siirtää Kuplan alustalle, mutta ei se ole sama asia :) Oli kuinka hyvä Kupla tahansa.
 
Ja jos ajatellaan epiphoneja gibsonin halppiksina on laatu ihan eri mun mielestä kuin mexico fendereissä..
 
Äläs nyt... itselläni on kaksi Gibsonin LP:tä ja yksi Epiphone LP. Ei se minusta ole lainkaan huono vaihtoehto jos hakee LP-tyyppistä skebaa. Mahonkinen runko jossa leppäkansi loimuvaahteraviilulla. Vaikka tuo kansi leppää onkin, niin samalla tavoin se tuo kirkkautta saundiin kuin vaahterakansikin. Eli tästä Epistä löytyi sitä LP:n ominaista saundia jonkun verran. Groverin virittimet ja mikitkin ovat ihan toimivat vaikka eivät parhaat mahdolliset olekaan. Ei lainkaan huonoin LP-kopio (lisenssillä vielä kaiken lisäksi valmistettu) verrattuna moneen muuhun.

Äläs nyt... itselläni on kaksi Gibsonin LP:tä ja yksi Epiphone LP. Ei se minusta ole lainkaan huono vaihtoehto jos hakee LP-tyyppistä skebaa. Mahonkinen runko jossa leppäkansi loimuvaahteraviilulla. Vaikka tuo kansi leppää onkin, niin samalla tavoin se tuo kirkkautta saundiin kuin vaahterakansikin. Eli tästä Epistä löytyi sitä LP:n ominaista saundia jonkun verran. Groverin virittimet ja mikitkin ovat ihan toimivat vaikka eivät parhaat mahdolliset olekaan. Ei lainkaan huonoin LP-kopio (lisenssillä vielä kaiken lisäksi valmistettu) verrattuna moneen muuhun.
 
Tottakai muistakin merkeistä löytyy hyviä...Tokailla myös. Mulla lapsuudesta erittäin paha Epiphone trauma kun vaihdoin melko ok:n Ibanez les paulin epiphonen sellaiseen Jacksoneita mukailevaan malliin ihan just silloin kun epiphone tuli takasin markkinoille. Olin vaan ihan onnessani kun lavassa luki ...by Gibson". Osat putoili sitten parin vuoden aikana. Se Ibanez johon vaihdoin porskuttaa varmaan vieläkin jossain...Uskon kyllä et ne tekee nykyään parempaa laatua.

Stratocaster on nimittäin kaikkea muuta kuin raskas ja kolho :)
 
Stratocaster on kyllä näppärä peli, ite meinaan hankkia mun Gibsonin LP specialin rinnalle jonku mexicanin tai muun mihin rahat vielä riittää!

Tottakai muistakin merkeistä löytyy hyviä...Tokailla myös. Mulla lapsuudesta erittäin paha Epiphone trauma kun vaihdoin melko ok:n Ibanez les paulin epiphonen sellaiseen Jacksoneita mukailevaan malliin ihan just silloin kun epiphone tuli takasin markkinoille. Olin vaan ihan onnessani kun lavassa luki ...by Gibson". Osat putoili sitten parin vuoden aikana. Se Ibanez johon vaihdoin porskuttaa varmaan vieläkin jossain...Uskon kyllä et ne tekee nykyään parempaa laatua.
 
Minun ensimmäinen kitara oli Epiphone strato-kopio. Kerrassaan hirveä laite :) Olin itsekin epäileväinen Epiphonen suhteen kunnes eräänä päivänä 7-8 vuotta sitten kokeilin Epiphone Sheraton II. Se oli todella loistava skeba ja sellaisen ajattelin jatkossa kyllä hankkia ES335:n "korvikkeeksi" kunnes osuu kohdalle hyvä, "edullinen" ja käytetty Gibson 335.

Gibson Les Paul Standard
Gibson Les Paul Custom
Gibson SG Standard
Gibson ES-335
Fender Stratocaster
Fender Telecaster
 
...Ja mielestäni tuossa on kaikki sähköskittojen kulmakivet.
 
Mun mielestä tuosta puuttuu joku kunnon kevytsoittoinen ja ergonominen fuusiosoolokeppi jossa voisi olla kaula läpi rungon. Fenderin strato on kuitenkin aina melko halkomainen, vaikka siinä olisikin tallahumppari ja kelluva/floikkatalla. Kyse on suuremmista asioista :)

Mun mielestä tuosta puuttuu joku kunnon kevytsoittoinen ja ergonominen fuusiosoolokeppi jossa voisi olla kaula läpi rungon.
 
Minulla oli Charvel Model 6... en todennut neckthrun olevan millään tavalla ylivoimainen. Oma Model 4 Charvel tarjosi saman sustainin, kirkkaamman yleistonen jne jne.
 
Tuohon voisi kyllä lisätä tietysti tuollaisen Super Straton ja sit vaikka jonkun jazz-kopan. Tietysti joku piezoilla varustettu vois olla kiva myös.
 
Fenderin strato on kuitenkin aina melko halkomainen, vaikka siinä olisikin tallahumppari ja kelluva/floikkatalla. Kyse on suuremmista asioista :)
 
Millä tavalla se on halko? Kaula on juurikin mukava C-shape, body on niin ergonominen kuin suinkin, kun vielä miettii että se on yli 50 vuotta vanhaa designia. Halkoa siitä ei kyllä saa tekemälläkään :) Sounditkin ovat sen verran monipuoliset että kyseinen malli on kelvannut useille tuhansille levytyksillekin.
 
Mikähän tämä suurempi asia on? Kenties jokin imagokysymys? Onhan se totta ettei deathmetal-kitaristi voi vetää stratolla, pakko olla B.C. Richin hevisuunnikas... ja se se vasta on halko :) Eikun... kirves! :)

Mä taas edustan toista äärilaitaa - tykkään kopioista/variaatioista enemmän kuin "aidoista." Erityisesti Japanissa valmistetut kitarat on sydäntä lähellä.
 
En oikein ymmärrä mikä esim. jossain Gibsonissa tai Fenderissa tekee siitä paremman kuin laadukas kopio. Yhtiön historia, nimi ja maine ovat täysin soittimen laatuun liittymättömiä asioita. Kumpikin em. lafkoista tekee kitaroita pitkälti samoilla metodeilla kuin moni kopioita valmistava paja. Se, miten hyvä kitara syntyy riippuu pitkälti materiaaleista, työn laadusta ja laadunvalvonnasta. Väittäisin, että harva pystyisi sokkotestissä erottamaan Gibsonia tai Fenderia ja laadukasta kopiota toisistaan.
 
Minä olen kuitenkin sen verran puristi kopioiden suhteen, että kitaran pitää olla "oikeista" puista tehty. Esim. korealaiset Tokait ja Korean/Kiinan Epiluurit eivät mielestäni kuulosti juuri Les Paulilta (tai ainakaan meikäläisen käsitykseltä LP-soundista) ja laadussakin ollaan kaukana. Sen sijaan japanilaiset Tokait, Epiphone Elitistit ja ESP/Edwardsit ovat mielestäni hyvinkin samalla viivalla. Yksilöeroja tietysti löytyy, niin kopioista kuin "aidoistakin."
 
Palatakseni vielä tuohon soundikäsitykseen..mikä se sitten on se oikea Les Paul tai stratosoundi? Varmasti monen (myös minun) käsitykseni siitä pohjautuu osittain kyseisillä kitaroilla tehtyihin levytyksiin ja osittain kokemuksiin kyseisen tyyppisistä kitaroista. Itse olen kopioista löytänyt ne mun käsitystä vastaavat soundit. Jos joku tuntee, että ne löytyy vain "aidoista" ja nukkuu yönsä paremmin, kun kitaran lavassa lukee Fender eikä vaikkapa Amfisound, se toki sallittakoon. Allekirjoittaneen mielestä kitara on kuitenkin parempi valita siten, että sen soundi ja fiilis sytyttää ja tuntuu oikealta, eikä sen mukaan mitä lavassa, valmistusmaa-tarrassa tai hintalapussa lukee.

Yhtiön historia, nimi ja maine ovat täysin soittimen laatuun liittymättömiä asioita.
 
Huh mitä tuubaa... Eihän Rolls-Royceakaan olla pilattu millään halpisosilla tms. Kyllä sellaisen brandin saavuttamiseksi kävellään vaikka persusta edellä puuhun. Ja ei sellaista kyllä huvikseen heitetä vessasta alas.
 
Toki brändillä on merkitystä myös tuotteiden laatuun. Tsek out Donald Trump! :)
 
Kumpikin em. lafkoista tekee kitaroita pitkälti samoilla metodeilla kuin moni kopioita valmistava paja. Se, miten hyvä kitara syntyy riippuu pitkälti materiaaleista, työn laadusta ja laadunvalvonnasta. Väittäisin, että harva pystyisi sokkotestissä erottamaan Gibsonia tai Fenderia ja laadukasta kopiota toisistaan.
 
Totta... hyviä skeboja on siellä täällä. Mainittakoon nyt vaikka Edwards (ESP), Heritage, Fernandes (ne vanhemmat strato-kopiot) jne jne.
 
Harva varmasti erottaisi soundillisesti, mutta soittimella on muutakin merkitystä soittajalleen. Esim. vibat mitä soittimestaan saa. Toisesta voi olla mukavaa soitella Gibsonilla.
 
Jos joku tuntee, että ne löytyy vain "aidoista" ja nukkuu yönsä paremmin, kun kitaran lavassa lukee Fender eikä vaikkapa Amfisound, se toki sallittakoon.
 
Fender on myös helpompi myydä tulevaisuudessa etiäpäin, kuin Amfisound. Jostain kummasta osaa nyrkkipajoista (jotka siis tekevät todellisia laatusoittimia) ei vain arvosteta samassa määrin. Tässä astuu tuo brändi esiin. Esim. Ruokangas on kulkenut pitkän tien rakentaakseen brändiään ja pikkuhiljaa se on alkanut kantaa hedelmää. Samalla myös Ruokangas brändi on merkki laadusta.
 
Allekirjoittaneen mielestä kitara on kuitenkin parempi valita siten, että sen soundi ja fiilis sytyttää ja tuntuu oikealta, eikä sen mukaan mitä lavassa, valmistusmaa-tarrassa tai hintalapussa lukee.
 
Juuri näin... siksi olenkin hommaamassa alkuun tuota Epin Sheraton II koska siitä irtosi minulle sopivat saundit ja meiningit. Käytän f-aukollista skebaa sen verran harvoin, että olisi kohtuullisen kallista pistää sellanen 2000-3000e kiinni siihen. Ainakin vielä... tiedä vaikka sitä ihastuu ES335-tyyppisiin oikein kunnolla kun sen tyyppistä soitinta pääsee bändin kanssa soitteleen.

Minulla oli Charvel Model 6... en todennut neckthrun olevan millään tavalla ylivoimainen. Oma Model 4 Charvel tarjosi saman sustainin, kirkkaamman yleistonen jne jne.
 
Tuohon voisi kyllä lisätä tietysti tuollaisen Super Straton ja sit vaikka jonkun jazz-kopan. Tietysti joku piezoilla varustettu vois olla kiva myös.
 

 
Millä tavalla se on halko? Kaula on juurikin mukava C-shape, body on niin ergonominen kuin suinkin, kun vielä miettii että se on yli 50 vuotta vanhaa designia. Halkoa siitä ei kyllä saa tekemälläkään :) Sounditkin ovat sen verran monipuoliset että kyseinen malli on kelvannut useille tuhansille levytyksillekin.
 
Mikähän tämä suurempi asia on? Kenties jokin imagokysymys? Onhan se totta ettei deathmetal-kitaristi voi vetää stratolla, pakko olla B.C. Richin hevisuunnikas... ja se se vasta on halko :) Eikun... kirves! :)
 
Slipknotin toinen kitaristi vetää Stratolla jossa on EMG:n aktiivit. :)

Slipknotin toinen kitaristi vetää Stratolla jossa on EMG:n aktiivit. :)
 
No hyi! Miksi pitää sotkea stratoon jotkut EMG:n aktiivit?

No hyi! Miksi pitää sotkea stratoon jotkut EMG:n aktiivit?
 
Mä sotkisin ihan vaan sen takia että sais puristit älähtämään :P

No hyi! Miksi pitää sotkea stratoon jotkut EMG:n aktiivit?
 
Äläs nyt... kuunteleppas vaikka D. Gilmouria ensin. Hänellä oli (voi olla vieläkin) EMG:n aktiivisetti stratossaan ja kyllä ne hyvältä kuulostivat hänen käsittelyssään.
 
Minäkin kyllä paheksun noita EMG:n perinteisiä "hevimikkejä" tyyliin EMG81 ja 85. Niistä en diggaile, mutta EMG89 on kiva, sen saa puolitettua ja nuo singlecoil-aktiivit toimii myös ihan hyvin. Tietysti ottaisin itse Kinmanit jos haluan stratoon hurinattomat singlecoilit :)

Äläs nyt... kuunteleppas vaikka D. Gilmouria ensin. Hänellä oli (voi olla vieläkin) EMG:n aktiivisetti stratossaan ja kyllä ne hyvältä kuulostivat hänen käsittelyssään.
 
Sano joku biisi tai levy esimerkiksi missä soittaa David Gilmour EMG aktiiveilla.

Sano joku biisi tai levy esimerkiksi missä soittaa David Gilmour EMG aktiiveilla.
 
"David has used this same EMG System for close to 15 years on his main red Strat". Eiköhän tuohon mene jo vähän useampikin biisi :)

"David has used this same EMG System for close to 15 years on his main red Strat". Eiköhän tuohon mene jo vähän useampikin biisi :)
 
Eiku sanokaa niitä biisejä mistä tiedätte varmaksi. Ettette puhu mutua eteenpäin faktana.

No hyi! Miksi pitää sotkea stratoon jotkut EMG:n aktiivit?
 
Offtopic. Kaarle Viikatteella on puoliakustisessaan aktiivimikit ja silti soundaa hyvältä ja omaperäiseltä. Mutta jos tämä oli ulkonäkökysymys niin sitten asiasta voidaan olla montaa eri mieltä.

Eiku sanokaa niitä biisejä mistä tiedätte varmaksi. Ettette puhu mutua eteenpäin faktana.
 
Eikös Pulse ole soiteltu EMG-equipped Stratolla? Vai muistanko ihan väärin?
 
http://www.pink-floyd.org/artint/dagear.htm
http://www.guitarsite.com/database/Guitars/rec/152/

En mä tähän muuta sano, kuin että olen helvetin tyytyväinen omaan Tokain japsistratooni. Ostin uutena keväällä, hintaa tuli 599. Kävin läpi monet Fenderit, mutta Tokai vaan tuntui minun käteeni juuri oikealta.