Yleistä keskustelua musiikista ›

Se on kovin jätkä joka kuuntelee rankinta musiikkia.
 
Ei vaineskaan.

Minun mielestäni suosia perustuu siihen, että heavya on helppo soittaa...
 
Riippuu.

heavyn suosio perustuu siihen että sitä tehdään tunteella omia riffejä ja sanotuksia. kuten taas pop ja nykypäivän räp musiikki on täysin teollista musiikkia missä artisti palkkaa joukon PELLEJÄ tekemään biisin jossa on mahdollisimman paljon BASSOA!?? ja jotkut lällätys sanotukset jonka sitten joku eminemi tai britney heittää levylle, eikä heillä ole ollu mitään tekemistä musan tai sanotusten kanssa!!!??!!

heavyn suosio perustuu siihen...
Ootko värisokea? Sen verran mustavalkoista tekstiä oli, että.
Toivon, että tämä oli provo.

Jos nyt jätän tuon sosiaalisen aspektin pois ja mietin metallia puhtaasti musiikilliselta näkökannalta, itse kuullessani metallia ensi kertaa minuun iski se voima ja soinnin suuruus, joka hyvällä metallibändillä löytyy. Se tarjoaa jotain sellaista välitöntä syvää kokemusta, joka ei vaadi pitkällisempiä pohdiskeluja musiikin tehoamiseksi - nuorelle ihmiselle se voi edustaa juuri sitä tyhjänpäiväisyyden ja pintapuolisuuden täydellistä vastakohtaa, joka luo tarpeeksi voimakkaan vaikutelman. "Me ei nössöillä." Ei sikäli, etteikö muukin musiikki voisi näin tehdä - onhan se selvää että näin tapahtuukin, mutta metallin puhuttelukeinot vaan sattuvat olemaan 'halolla päähän' -tyylisiä, jolloin välitön kokemus on tietylle tyypille erittäin voimakas. Näin siis minun nähdäkseni.

...ja jotkut lällätys sanotukset jonka sitten joku eminemi tai britney heittää levylle, eikä heillä ole ollu mitään tekemistä musan tai sanotusten kanssa!!!??!!
 
Eikö Eminem sanoita itse biisinsä? Tällainen käsitys minulla on, voin tosin olla väärässäkin kun en niin paljoa kyseisestä artistista tiedä.

Tästä keskutelusta ei seuraa mitään hyvää. Eikä tästä kommentista ainakaan.
 
heavyn suosio perustuu siihen että sitä tehdään tunteella omia riffejä ja sanotuksia. kuten taas pop ja nykypäivän räp musiikki on täysin teollista musiikkia missä artisti palkkaa joukon PELLEJÄ tekemään biisin jossa on mahdollisimman paljon BASSOA!??
 
Niin, näinhän se on. Nykyajan musiikki voidaan aukottomasti jakaa kolmeen genreen: heavyyn, poppiin ja räppiin. Näistä kaikki heavymusiikki on omaperäistä ja rehellistä omista tunteista kertovaa musiikkia, kuten kirjoittajan suosikkikitaristien (K.K DOWNING, YNGWIE MALMSTEEN, STEVE VAI,SATRIANI) tuotanto. Kaikki muu musiikki onkin sitten ylituotettua kaupallista jöötiä. Tämän tiedon valossa ihmettelen, miten kukaan kehtaa tehdä mitään muuta musiikkia kuin heavyä, sillä jopa kapitalistinenkin tiede on pystynyt aukottomasti todistamaan sen ylivertaisuuden muihin, kaupallisuuden ehdoilla toimiviin genreihin verrattuna.

Xebechen kommentti oli hyvin mielenkiintoinen. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että 60-luvun loppupuolelta alkaen rockyleisö jostain syystä oppi liittämään "aitouden" ja "rehellisyyden" kovaääniseen ja rajuun musiikkiin sen kummemmin sen luonnetta miettimättä. "Raju" tyyli toki antaa esittäjälle mahdollisuuden olla "aidosti" kova tai kyyninen mutta usein tämänkaltaisen musiikin käyttämät musiikilliset keinot tai sanoma ovat aivan yhtä laskelmoituja ja todellisista tunteista irtautuneita kuin "pehmeimpien" rockin tai "popin" tyylien, joita tavan takaa kritisoidaan teennäisiksi.
 
Oikeastaan vielä mielenkiintoisempaa on yleisön "aidoksi" mieltämiä raskaan rockin keinoja käyttävän fantasiaviihteen tai sentimentaalisen iskelmän mieltäminen jotenkin erityisen "aidoksi" ja "rehelliseksi" musiikiksi verrattuna "tavanomaiseen" listapoppiin.

Ei prkl, kun kaikki tuntuu soittavan heavya, sitten osa jotain
konemusaa, kukaan ei enää arvosta puhtaita rehellisiä saundeja esim biitlesiä, mua oikeesti pidetään kaveripiirissä kummajaisena kun hevi eikä konebassobiisit ei soi autossa...

Jotenkin tuo konemusa kuullostaa siltä, että samanlaista roskaa voisi tehdä vaikka PC:n omistava Reiska 13v. Sotkamosta. Mutta taas esim. kitaran soittoon ei riitä pelkkä manuaalin läpiluku. Myönsihän Jaakko Salovaarakin, ettei täysin osaa käyttää hienoja laitteitaan, mutta silti menestyy paljon paremmin kuin keskiverto kitaranvinguttaja. Kyllähän kuka tahansa voi jollain pleikkarilla tehdä jotain konemusiikkia 30 minuutin harjoittelun jälkeen, mutta kokeile samaa kitaralla saman 30 minuutin harjoittelun jälkeen... Ei onnistu.

Tuo on totta, itse ainakin arvostan soittotaitoa ja annan siitä bändille aina plussaa.

Jotenkin tuo konemusa kuullostaa siltä, että samanlaista roskaa voisi tehdä vaikka PC:n omistava Reiska 13v. Sotkamosta. Mutta taas esim. kitaran soittoon ei riitä pelkkä manuaalin läpiluku. Myönsihän Jaakko Salovaarakin, ettei täysin osaa käyttää hienoja laitteitaan, mutta silti menestyy paljon paremmin kuin keskiverto kitaranvinguttaja. Kyllähän kuka tahansa voi jollain pleikkarilla tehdä jotain konemusiikkia 30 minuutin harjoittelun jälkeen, mutta kokeile samaa kitaralla saman 30 minuutin harjoittelun jälkeen... Ei onnistu.
 
Hei, tässä ollaan taas äärimmäisten kysymysten äärellä. Itse arvostan huomattavasti enemmän säveltäjiä/lauluntekijöitä kun soittimien teknisiä osaajia. Osaavat konemusiikintekijät ovat huomattavasti paljon lähempänä ensimmäisiä näistä. Jos saisin valita mahdollisuuden kehittyä muusikkona joko vaikkapa Lennon/McCartneyn tason biisintekijäksi tai Jimi Hendrixin (tms. kitaralegenda) tasoiseksi soittajaksi, olisi valinta ensimmäisen vaihtoehdon hyväksi aika helppo.

Jotenkin tuo konemusa kuullostaa siltä, että samanlaista roskaa voisi tehdä vaikka PC:n omistava Reiska 13v. Sotkamosta. Mutta taas esim. kitaran soittoon ei riitä pelkkä manuaalin läpiluku. Myönsihän Jaakko Salovaarakin, ettei täysin osaa käyttää hienoja laitteitaan, mutta silti menestyy paljon paremmin kuin keskiverto kitaranvinguttaja. Kyllähän kuka tahansa voi jollain pleikkarilla tehdä jotain konemusiikkia 30 minuutin harjoittelun jälkeen, mutta kokeile samaa kitaralla saman 30 minuutin harjoittelun jälkeen... Ei onnistu.
 
Mitenkä se Reiska 13v Sotkamosta oppisi tekeen sillä PC:llä, jos Salovaarakin myönsi, ettei täysin hallitse hienoja laitteitaan? Eikös ne ole silloin aika vaikeita ne laitteet? Vai eikö Salovaara ole lukenut sitä manuaalia ja harjoitellut 30 minuuttia? Kuka se Salovaara sitten onkin.
 
Eikös se ole varsin oikein, ettei se keskiverto kitaranvinguttaja menesty kovin hyvin?
 
Mutta sanopas joku hyvä kitaristi, joka väittää hallitsevansa täysin hienot laitteensa. Että jos joku semmonen myöntää, ettei täysin hallitse laitteitansa, niin olisko se plussaa konemusalle?

Mitenkä se Reiska 13v Sotkamosta oppisi tekeen sillä PC:llä, jos Salovaarakin myönsi, ettei täysin hallitse hienoja laitteitaan? Eikös ne ole silloin aika vaikeita ne laitteet? Vai eikö Salovaara ole lukenut sitä manuaalia ja harjoitellut 30 minuuttia? Kuka se Salovaara sitten onkin.
 
Eikös se ole varsin oikein, ettei se keskiverto kitaranvinguttaja menesty kovin hyvin?
 
Mutta sanopas joku hyvä kitaristi, joka väittää hallitsevansa täysin hienot laitteensa. Että jos joku semmonen myöntää, ettei täysin hallitse laitteitansa, niin olisko se plussaa konemusalle?
 
Olleessa ja mennessä Jyrki-ohjelmassa Jaakko Salovaara myönsi, ettei osaa täysin käyttää hienoja laitteitaan. Ja Jaakko Salovaarahan on tehnyt lähes kaikki Bomfunk mc:n ja Daruden kappaleet, unohtamatta kuitenkaan JS16:sta.
 
Ja mitä kitaran soittoon tulee, mielestäni se vaatii paljon enemmän kuin tietokoneohjelmiin perehtyminen.
 
EDIT: Painovirhe

Täytyy nyt muistaa, että Jaakko on soittanut kaupunginorkesterissa (muistaakseni selloa), joten ns. musiikillinen pohja on olemassa ja Jaakko on myös one in a million-lahjakkuus.

Mitenkä se Reiska 13v Sotkamosta oppisi tekeen sillä PC:llä, jos Salovaarakin myönsi, ettei täysin hallitse hienoja laitteitaan? Eikös ne ole silloin aika vaikeita ne laitteet? Vai eikö Salovaara ole lukenut sitä manuaalia ja harjoitellut 30 minuuttia? Kuka se Salovaara sitten onkin.
 
Ehkäpä kirjoittaja ei tarkoittanut Reiskalle yhtä painavia laitteita. Mainitsi musiikin, ei laitteita. Lällää!

Itse väittäisin, että loppujen lopuksi niin heavyn kuin minkä tahansa muunkin musiikkityylin suosion pohjalla on se, millaiseksi kuuntelija määrittää oman suhteensa kappaleeseen tai esittäjään. Kun yhdellä ihmisellä tärkeintä on se fiilis, mikä musiikista tulee täysin riippumatta mistään aitouden määreestä, hän todennäköisimmin kuuntelee enimmäkseen radiota ja seuraa lähinnä valtavirtaa. (Kyllä, tämä on kärjistys! Ei mikään ole aivan mustavalkoista.) Hänellä ei ole pakonomaista omistussuhdetta musiikkiin, sillä se ei loppujen lopuksi määritä hänen persoonaansa sen enempää kuin mikään muu hänestä riippumaton tekijä - musiikki on viihdettä, kulutushyödyke. Aitous ja sen todistelu on pelkkää haihattelua, joka ei muuta itse musiikkia suuntaan tai toiseen.
 
Muistan itse yläasteajoilta, kuinka pyhä asia useimmille meistä underground-kulttuurin - meidän tapauksessamme black metalin - seuraajille oma suosikkibändi oli. Kenelle se oli Emperor, kenelle Darkthrone jne. Muut olivat laumaeläimiä, mutta koska me kuuntelimme sitä kaikkein aidointa musiikkia, olimme itse aitoja. Ja aitous oli se, mitä vaadimme musiikilta - se oli melkein kuin parisuhde. Fani vaatii artistilta ehdotonta uskollisuutta ja rehellisyyttä - ja on uskomattoman mustasukkainen, jos menestystä tulee. (Tällöinhän moni hylkäsi esim. Dimmu Borgirin ja Cradle of Filthin 'mainstream-poser' tavarana, kun molemmat löivät läpi laajemman yleisön tietoisuuteen.) Kaikki muu oli vain bisnestä, pelkkää viihdettä, jolla ei ollut mitään muuta itseisarvoa kuin raha, raha ja raha. Tällöin juuri black metal, tai muu vastaava alakulttuuri ryhmäympäristöstä ja persoonasta riippuen, omaa sellaisen itsekorostetun mystiikan ja julistaa sellaista (kovin teennäistä) aitoutta joka tukee ihmisen itsetuntoa hänen kokiessaan yhteyttä jonkin suuremman kanssa, mutta joka on kuitenkin tarpeeksi vierasta ja rankkaa suurelle yleisölle. Tästä näkökulmasta kyse on siis omistussuhteesta musiikkiin, joka on monilla tavoin riippuvainen itsetunnosta ja siitä, mitä kautta yksilö sitä tukee ja rakentaa. Heavy ja metalli sopii tähän tarkoitukseen erittäin hyvin oman Lucifer-symboliikkansa, nihilisminsä ja mahtipontisuutensa puolesta - ja nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joiden takia metallille usein naureskellaankin. Asetelma on melkoisen valmis. Toki on myös kuuntelijoita, joille metalli merkitsee jotain täysin toista, kuten esim. minulle itselleni - metallilla on parhaimmillaan suurta taiteellistakin arvoa. Tämä vain on yleisesti melko toissijainen seikka, kun taitetaan peistä siitä mikä bändi on kaikkein kovin.

Suurin osa musiikistani on metallia tai heavyä, seuraavana on klassinen ja sitten perinteinen rock/70's proge.
 
Metallissa miellyttää (yleensä) taitavat soittajat, voimaa uhkuva musiikki, (joskus jopa) taitavat sanoitukset ja ennen kaikkea se potkii perseelle kuin muuli.
 
Räp tai konemusa ei kiinnosta tippaakaan. Niissä ei ole mitään mikä sytyttäisi. Muutakin kuin bassoa vaaditaan.
 
Yritän olla avarakatseinen ja jos jokin miellyttää (esim. Agents) niin ei paljon kiinnosta mikä genre on kyseessä. Noin 80%minua innostavasta musasta nyt on metallia.

Woc: Tein pitkän kirjoituksen, mutta sitten explorer(varmaan samaa salaliittoa :), enkä jaksa nyt kirjata kuin pääasiat.
 
Harmi, olen yleensä havainnut kirjoituksesi erittäin mielenkiintoisiksi ja asiantunteviksi.
 
Aitouden vastakohta = raha. Rahaa saa medianäkyvyydestä. Metallibändi ei voi saada media-aikaa.
 
Tämän tyylistä, tietyn ajan yleisiin käsityksiin epäsovinnaiseksi miellettyä musiikkia on ollut kaupallisesti merkittävässä mielessä olemassa suunnilleen 50-luvun puolivälistä lähtien, jolloin huomattiin, että sille on olemassa markkinat. Senhän kuuluukin olla jossain määrin valtamedian ulkopuolella. Muutenhan se olisi samanlaista mainstreamia, jota sen yleisö usein halveksii. En yritä enkä edes halua väittää, että etteikö tällainen musiikki voi olla myös aidon itseilmaisun väline - tietenkin se voi ja onkin - mutta jos se mielletään erityisen "aidoksi" pelkästään sillä perusteella, ettei se sovi yleisiin sovinnaisuuskäsityksiin, ollaan mielestäni hakoteillä. Sille on ollut markkinat olemassa jo lähes 50 vuotta.
 
Se osa tekstistäni, jonka lainasit, oli taas (ilmeisen epäonnistunut) yritys kertoa omana mielipiteenäni, että usein kun tällaisesta näennäisen epäsovinnaisesta musiikista raaputetaan pinta pois, niin alta paljastuu sitä samaa bumbtsibum-viihdehuttua. Kohdeyleisö vaan on toinen.
 
Ja jos joku on sitä mieltä, että dissaan tässä jotain tiettyä genreä tai yhtyettä, niin lukekoon uudestaan. Ajatuksella.
 
edit: typo