Kitarat: soittaminen ›

Täytyisi parantaa tuota omaa jazzinsoittoa.
Joku joka oikeasti soittaa jazzia ja osaa soittaa sitä muidenkin mielestä kuin omastaan.
 
Kertokaapas treeniohjelmaa jazzin soittoon(systemaattista)
 
Palvelen juuri nyt soittokunnassa
ja treeniaikaa on siunaantunut, joten ajattelin käyttä 7 kuukautta jatsaamiskykyni parantamiseen.
 
Muitakin ohjeita kuin että opettele skaalat ja sointukäännökset kiitos.

joo ja samalla voisi kertoa ohjeita sellaisellekkin joka ei sitä osaa soittaa ollenkaan

Joo antakaas tulla. Jucciz ja muut kovat jätkät saavat vastata tähän neljäntoista sivun esseellä.

Kertokaapas treeniohjelmaa jazzin soittoon(systemaattista)
 
Real Jazz Standards Fake book, page 1, 2, 3, 4, etc...
 
Mitäköhän sä nyt oikeasti haluat? Jazzia oppii soittamaan vain kuuntelemalla ja soittamalla jazzia.

Kertokaapas treeniohjelmaa jazzin soittoon(systemaattista)
 
Howard Robertsilla "Super Chops - Jazz Guitar Technique in 20 Weeks" niminen kirja jossa ideana että metronomin kanssa soitetaan ensin nauhalle 10 minuuttin pätkä kirjassa olevaa sointukulkua (pääasiassa ii-V-I:iä ja niiden modulointeja) jonka jälkeen pidetään lyhyt tauko ja sen jälkeen vedetään/improvisoidaan kymmenen minuutin pätkissä kahdeksasosia (ei taukoja, ei fraseerausta...) sitten nauhan päälle. Eikä tehdä virheitä. Ja tempoa nostetaan vasta kuin tämä onnistuu. Kirjaa tosin tuskin saa enää mistään, mä sain sen joskus kopioitua jommaltakummalta opettajalta (se on varmaan vielä jossain 'arkistoituna'). Tuota samaa voi ihan hyvin soveltaa Real Bookin sointukulkujen kanssa, jos haluaa. Mutta ei tuolla tavalla soittoon mitään sisältöä saa, mutta ainakin se on systemaattinen.

Joku joka oikeasti soittaa jazzia ja osaa soittaa sitä muidenkin mielestä kuin omastaan.
 
Tuskinpa tältä palstalta löytyy noin kovia vaatimuksia täyttävää jäbää.

Tuskinpa tältä palstalta löytyy noin kovia vaatimuksia täyttävää jäbää.
 
Joo jatsi on niin mahottoman eliittimusaa ettei sitä osaa, eikä voi osata kukaan joka ei ole helvetin kuuluisa.

Joo jatsi on niin mahottoman eliittimusaa ettei sitä osaa, eikä voi osata kukaan joka ei ole helvetin kuuluisa.
 
Eikä jatsia voi soittaa ellei omista niitä tiettyjä vahvistimia ja kitaroita

Laitanpa samaan threadiin kun aihe liippaa läheltä.
 
Eli miten te reenaatte kitaralla II-V likkejä ynnä muita jazztiluja? Opetteletteko yksittäisille likeille monta eri sormitusta eripuolilta kaulaa, vai pitäydyttekö yhdessä sormituksessa? Ihannetilanne kai siis olisi, että kuvion osaisi joka puolelta kaulaa joka sävellajeista. Hommaahan siinä toki on älyttömästi.
 
Vai liekö sitten järkevämpää opetella joka oktaavikuvion kohdalle omia juttuja jota sitten soittaa tasan siitä paikasta (siis tietty myös ylempää tai alempaa kaulaa riipuen sävellajista, mutta samalla sormituksella)? Kummallakin tavalla otelautatietämys karttuu, mutta kumpikohan on hyötysuhteeltaan parempi.

Howard Robertsilla "Super Chops - Jazz Guitar Technique in 20 Weeks" niminen kirja
 
Ajattelin aivan samaa opusta. Jos ketjun aloittaja sen haluaa, mulle voi lähettää viestiä. Itse en kirjaa ole läpi käynyt.
 
Mutta pari linkkiä:
Skaalat ja arpeggiot:
http://www.mapageweb.umontreal.ca/destefar/e_pedag.htm
Real bookit:
http://stu.westga.edu/~jmatthe2/WebPages/RealBooks.htm
http://mapage.noos.fr/realbook/a-f.htm
http://mapage.noos.fr/realbook/g-r.htm
http://mapage.noos.fr/realbook/s-z.htm
http://www.jazz-drive.ru/jazz/cgi-bin/scores2.pl
http://www.realbook.us

Eli miten te reenaatte kitaralla II-V likkejä ynnä muita jazztiluja? Opetteletteko yksittäisille likeille monta eri sormitusta eripuolilta kaulaa, vai pitäydyttekö yhdessä sormituksessa? Ihannetilanne kai siis olisi, että kuvion osaisi joka puolelta kaulaa joka sävellajeista. Hommaahan siinä toki on älyttömästi.
 
Nyt mun on taas vaihteeksi pakko paljastaa tyhmyyteni, mutta mitä tuo lainattu teksti tarkoittaa. Siis tarkoitan tuota kohtaa: Eli miten te reenaatte kitaralla II-V likkejä
 
Vai liekö sitten järkevämpää opetella joka oktaavikuvion kohdalle omia juttuja jota sitten soittaa tasan siitä paikasta (siis tietty myös ylempää tai alempaa kaulaa riipuen sävellajista, mutta samalla sormituksella)? Kummallakin tavalla otelautatietämys karttuu, mutta kumpikohan on hyötysuhteeltaan parempi.
 
Tähän kuitenkin yritän soveltaa jotain:
 
Ei mielestäni. Paras juttuhan juuri eri paikasta soittamiselle on, että 'vähän eksyy tutusta ulos'. Silloin se musakki alkaa kunnolla elämään.

Muitakin ohjeita kuin että opettele skaalat ja sointukäännökset kiitos.
 
Jos noi menee, ja tiedät biisejä, niin sitten vaan transkriptiota. Se on ainoo tapa oppia. Sä voit lukea ton saman myös jostain kirjastakin :). Eli soolot haltuun ja analysoit sitä. Joku vois tietty ehdottaa Parkerin Omnibookkia missä sen sooloista on jo tehty transkriptiot, (ja on noita monia muitakin) mutta tekemällä ite, tulee aihe aika tutuksi. Jännää kun jengi kyselee kauheasti kirjoja/tekniikoita/ym. jazzin soittamisesta, mutta samaa tuubaahan se on kun minkään muunkin opetteleminen. Kuka on oppinut soittaa rokkia kirjasta? :). Kirjasta on voinut löytää jotain tekniikoita/teorioita, mutta kyllä se sitten käytännössä pitää jostain kuulla että osaa juttuja soveltaa 'oikein' tai ainakin tyylinmukaisesti. :).
 
Kiletämättä jazz-sooloja on aluksi tosi turhauttavaa alkaa blokkaamaan, mutta kyllä se siitä äkkiä tulee luontevammaksi; ja korvakin kehittyy huimaa vauhtia. Ja tietenkin kannattaa aloittaa jostain iisistä, vaikka Chet Bakerista: hyvää soittoa mutta ei kauhean virtuoosimaista tilutusta (vertaa esim. Coltraneen). Tai kitaralla aloittelee Kenny Burrellista tai Grant Greenistä. Tai jos haluaa semmoisen pika-fixin niin vaikka Ronny Jordanin jostain näistä groove-biiseistä jossa on 16 tahtia sooloa; ei oo liian pitkä opeteltavaksi.
 
Ja nuotintaminen on ihan itestä kiinni; kivempaa sitä on kuitenkin 10 vuoden päästä palata siihen jo opeteltuun soolon kun on nuotit aiheesta, tuskin sitä muistaa ulkoa kaiken maailman pilitystä mitä on tullut blokkailtua ;).
 
EDIT: vastasin vaikka en jazzari olekaan, hihiii...

Kuunnelkaa puhallinsoittajia. Ne on tuhat vuotta keskimääräisiä kitaristeja edellä fraseerauksessa ja melodisissa ideoissa.

Jos noi menee, ja tiedät biisejä, niin sitten vaan transkriptiota. Se on ainoo tapa oppia...
 
Tähän täytyy yhtyä.
 
Itse olen jo muutaman vuoden ajan tsekkaillut varmaan kymmeniä opuksia läpi. Tästä johtuen teoria ja asteikot/arpeggiot yms. tekniset jutut onkin minulla suhteellisen hyvin hallusta, MUTTA oma soitto (=improvisointi) on jo pidemmän aikaa tuntunut junnaavan paikoillaan. Nyt ihan viimeaikoina olenkin päättänyt heittää kaikki kirjat helvettiin ja keskittyä nimenomaan transkriptioiden tekemiseen ja yleensäkin sävelkorvan kehittämiseen. Vaikka olenkin aika alkuvaiheessa tämän jutun kanssa, niin jo nyt välillä tuntuu siltä, että sävelkorva on kehittynyt paljon ja sen vaikutuksen huomaa myös selvästi omassa soitossa.

Olen kyllä sitä mieltä, että mikään ei ole pahempaa, kuin pelkistetty jazzsooloilu, johon on ympätty ulkoaopeteltu nopea kadenssijuoksutus. Mutta kyllähän noita kannattanee silti treenata.
 
Niin, kakkosvitoset toimii ainaki mulle eräänlaisena sanavaraston laajentajana. Joitakin soittaa ehkä ihan sellaisenaan, mutta yleensä ne alkaa muokkautua hyvin pian omaan soittoon sopiviksi, ja pian alkuperäisestä ei ole paljoa jäljellä.
 
Sormitusasia tuli mieleen, kun huomasin että mulla on paha tapa opetella liksit paremminkin sellaisina geometrisina kuvioina ( d-duuri näyttää kolmiolta nje.:)), kuin sävelinä suhteessa sointuun. Kun sitten vittuillessani yritin opetella parin tahdin kakkosvitosta monella eri sormituksella, piti pakostakin ajatella säveliä enemmän numeroina. Tämä taas helpotti eri sävellajeista soittoa huomattavasti.

Kuunnelkaa puhallinsoittajia. Ne on tuhat vuotta keskimääräisiä kitaristeja edellä fraseerauksessa ja melodisissa ideoissa.
 
Nyt täytyy kyllä sanoa, että en ole ollenkaan eri mieltä. Jos jatsia haluaisin improvisoida, niin tottakai puhaltajien näkökulmasta. Joskus tulee sooloiltua ja puhaltelen ääniä ulos. Tällöin se on luonnollista ja sormet eivät vain diktatoi ennalta opittuja kuvioita. Scatin soveltaminen kitaransoittoon on jo pitkään ollut haaveissa, mutta kaipa sitäkin jossain vaiheessa...

Kuunnelkaa puhallinsoittajia. Ne on tuhat vuotta keskimääräisiä kitaristeja edellä fraseerauksessa ja melodisissa ideoissa.
Miten ihmeessä joku jaksa täällä, tai ylipäätänsä missään elvistellä moisilla jonnin joutavilla latteuksilla!

Miten ihmeessä joku jaksa täällä, tai ylipäätänsä missään elvistellä moisilla jonnin joutavilla latteuksilla!
 
Elvistely sikseen.
 
Mainittakoon tähän väliin, että itsehän en osaa soittaa edes nokkahuilua. Kuitenkin lähes kaikilla kitaristeilla - muutamia poikkeuksia lukuunottamatta - olisi paljon opittavaa jatsin puolelta nimen omaan puhaltajilta.
 
Lisäksi, pelkkiä jazzkitaristeja kuuntelemalla on aika vaikea kehitellä sellaista tyyliä, jonka turvin ei leimaudu pelkästään halvaksi Wes Montgomery-, Joe Pass-, tai Django Reinhardt -kopioksi. Monet huiput ovat ammentaneet todella paljon puhallinsoittajien sekä toki myös pianistien osaamisesta. Varmasti myös edellä mainitut herrat.
 
Sama toki pätee mihin tahansa musiikkityyliin: kuuntelet pelkkää Metallicaa - et taatusti erotu ainakaan omaperäisyydelläsi. :)

Elvistely sikseen.Lisäksi, pelkkiä jazzkitaristeja kuuntelemalla on aika vaikea kehitellä sellaista tyyliä, jonka turvin ei leimaudu pelkästään halvaksi Wes Montgomery-, Joe Pass-, tai Django Reinhardt -kopioksi. Monet huiput ovat ammentaneet todella paljon puhallinsoittajien sekä toki myös pianistien osaamisesta. Varmasti myös edellä mainitut herrat.
 
Ajatus tuon takana on varmaan ihan oikea, mutta esim. Wesin suurin innoittaja oli Charlie Christian ja mies opetteli ison kasan CC:n sooloja ulkoa. Joe Passin suurin idoli (Charlie Parkerin ohella) oli Django ... ja kumpaan ei kuulosta mun korvaan halvalta kopiolta.