Lyriikka ›

Syrjällä on hienoja polveilevia sanotuksia, joissa riimit ja lauseet menee välillä mukavasti epätahtiin tyyliin:
 
"kas huomenta Ä. ei maistu ilman ystävää
aamukahvit, hyvä kun jäit
pahaa untako näit?"
 
Joo, ostin tänään "kahdeksannen ihmeen", en ole kuunnellut ko. levyä n. 18 vuoteen, sieltä löytyi ihan käsittämätön riimittely:
 
"jäällä kuoleman hei
pääni kuoleman jää vei
pääni jäässä nyt jäässä nyt sen
jääni päässä nyt en"
 
olenko tyhmä? en hiffaa tuota. onkos se vaan sekavia sanoja, vai voiko siitä käsittää jonkun käsitettävän lauseen?
 
=)
 
ps. Paras Syrjän riimi on ehdottomasti "lapsuuteni kesät, sumuun vajonneet, palasiksi muistojeni kasaan vajonneet. palapelin kokosin paksuin rukkasin, ihmetellen minne kaikki mä palat hukkasin"

olenko tyhmä?

 
Et. eihän noissa mitään tolkkua välillä olekkaan. Mennään riimien ehdoilla ja tulos on tuo.

"jäällä kuoleman hei
pääni kuoleman jää vei
pääni jäässä nyt jäässä nyt sen
jääni päässä nyt en"
 
Jäällä kuoleman, hei = paikka missä tapahtuu eli kuoleman jäällä
 
Pääni, kuoleman jää vei = se kuoleman jää vei sen/hänen pään
 
Pääni jäässä, nyt jäässä nyt sen = se pää on nyt sen kuoleman jäässä
 
Jääni päässä, nyt en = äskeisen jään eli kuoleman jään päässä (se tuntee siellä sisällä sen)
 
Eihän toi nyt ollut kovinkaan vaikea ymmärtää :)

Olenpa joskus kuullut villejä spekulaatioita, että olisivat äitinsä
Kirsi Kunnaksen riimejä ja kyllähän ne kieltämättä samalta kuulostavat...Tiedä sitten.

Onko sanoilla sitten suurtakaan merkitystä, kunhan biisi kuullostaa hyvältä? (Vrt. esim Procol Harumin Pandoras Box) Toisaalta, Epuilla on loistavaa lyriikkaa, joka aukeaa vasta, kun sitä kuuntelee ajatuksella.

Olenpa joskus kuullut villejä spekulaatioita, että olisivat äitinsä
Kirsi Kunnaksen riimejä ja kyllähän ne kieltämättä samalta kuulostavat...Tiedä sitten.
 
No on aika villejä spekulaatioita, on. Matka Tiitiäisen satupuusta Elämän tarkoitukseen on mielestäni aika pitkä, vaikka äidistä ja pojasta onkin kyse. Mutta ei kai geeneilleen kukaan mitään voi. Varmasti rakkaus sanoihin ja niillä leikittelyyn on osittain vanhemmilta peräisin.
 
Minä ja tyttäreni (puolitoista wee) tykkäämme molemmat sekä Tiitiäisestä että Eppu Normaalista...

Onhan noi jotkut riimit vähän tekemällä tehtyjä.
 
kylven ilossa - asun voikilossa

Onhan noi jotkut riimit vähän tekemällä tehtyjä.
 
kylven ilossa - asun voikilossa
 
Olen asunut Kilossa. Sellaista se oli (asunnossa jossa...).

Onhan noi jotkut riimit vähän tekemällä tehtyjä.
 
kylven ilossa - asun voikilossa
 
Tuo esimerkki onkin Mikko Saarelan tekstiä, ei Martti Syrjän. Saarelan teksteissä keikaroitiin sanaleikeillä ja loppusoinnuilla välillä liikaakin.

Kari Peitsamo sanoi aikoinaan: Eppujen sanoitukset ovat roskaa, ne ovat ristisanatehtäviä. Saattoipa olla oikeassa.

Kari Peitsamo sanoi aikoinaan: Eppujen sanoitukset ovat roskaa, ne ovat ristisanatehtäviä. Saattoipa olla oikeassa.
 
Ainakin heillä tulee täyteen SEKÄ rivit ETTÄ riimit.
 
Tuosta "asun voikilossa"; sehän on ihan jees, siinä kuvataan sen asunnon kokoa ihan hienosti.
 
Olikos se tuohon Coctail Bariin asti kun Saarela teki sanoituksia vai kuis se meni? Meikä diggas kyllä pikkujätkänä niitä, se osas sanoo niin hienosti. Martti on sille velkaa paljonkin tossa sanotushommassa.

Saarela on kurko verbaalikikkailussa, pidän erittäin paljon. Myöskin Organin Nekrofiilikseen on loihtinut kekseliäitä juttuja.
Tässä on tekstin kolmas virke, jotta näyttäisi, että minulla olisi vähän enemmän asiaa.

Onhan noi jotkut riimit vähän tekemällä tehtyjä.
 
kylven ilossa - asun voikilossa
 
Tekemällä tehty? Hieno biisi ja hieno riimihän tuo on. Tosin en tiedä asuiko Mikko Saarela tuolloin oikeasti Voikilossa.
 
Tyhmemmille tiedoksi että Voikilo on kerrostalo Ylöjärvellä. Näkyy Vaasantiellekin, Tampereelta tullessa tien vasemmalla puolella juuri ennen Ylöjärven liittymää. Ja näyttää hmm... voikilolta. ;)

Kikkailua ja itsetarkoituksellista riimittelyä ehkä toisinaan, mutta kyllä Martin sanoitukset ovat parhaimmillaan mahdottoman herkkiä ja syvällisiä ja koskettavia jne. Tästä nyt syntyy taas mahdoton sota tai vähintäänkin tympeä juupas/eipäs -väittely tai muu saivartelu, mutta Martin tekstit ovat minulle suomalaisuutta parhaimmillaan; melankolista ja usein sisäänpäin kääntynyttä oman elämän pohdiskelua.
 
Saarela on itsekin myöntänyt (Tiimalasin santaa kirjassa), että hänellä meni tekstien riimittely jo ihan överiksi silloin Cocktail barin aikoihin.

 
Saarela on itsekin myöntänyt (Tiimalasin santaa kirjassa), että hänellä meni tekstien riimittely jo ihan överiksi silloin Cocktail barin aikoihin.
 
Näin se meni. Coctail Bar on silti erinomaisen hieno levy, vaikka sitä yleisesti pidetään Eppujen huonoimpana. Huono levymyynti ja tyylin muutos Coctail Barin jälkeen ovat saaneet monet uskomaan että levy olisi huono, vaikka aina sinkkubiisi Varsovasta lähtien levy on täynnä todellisia suomirock-helmiä.
 
EDIT: Pieni kirjoitusvirhe.

Loistaviahan nuo vanhat sanoitukset ovat, mutta uuden levyn lyriikat aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.
 
Niissä Martti Syrjä -tyylin naiivi riimittely on mennyt jo yli ja ympäri, päätyen perusiskelmätason mukahassuun pyörittelyyn.
 
En pidä.

 
ps. Paras Syrjän riimi on ehdottomasti "lapsuuteni kesät, sumuun vajonneet, palasiksi muistojeni kasaan vajonneet. palapelin kokosin paksuin rukkasin, ihmetellen minne kaikki mä palat hukkasin"
 
Onko tosiaan niin, että tuo vajonneet-sana toistuu kahdesti, vai olisiko hajonneet-sana tuo toinen?

Martti Syrjä on todella hyvä sanoittaja. "Kaikki häipyy, on vain nyt" on todella hyvä biisi. Piste.

Syrjällä on hienoja polveilevia sanotuksia, joissa riimit ja lauseet menee välillä mukavasti epätahtiin tyyliin:
 
"kas huomenta Ä. ei maistu ilman ystävää
aamukahvit, hyvä kun jäit
pahaa untako näit?"

 
Kas, huomenta P.
Onko pääsi kipee
Vieläkö muistat eilisen
Katso peiliin, alien
On ilta tullut ja vieraat poistuneet
niin monet kerrat on
nää aamut toistuneet
 
:) Elämän Tarkoitus on hieno kappale. Tulee mieleen niin monet kerrat kun ollaan kaveriporukalla istuttu kaljapullojen kera ja puheltu henkeviä.
 
Syrjällä on kyllä hienoja sanoituksia, ja kyseistä tyyliä ei vielä kukaan ole pystynyt matkimaan.
 
Varsinkin seuraava pätkä on jäänyt mieliini lemppariksi aikaisemmin mainitusta pätkästä:
Mä muistan kuinka viime yönä kanssa veikkojen
päättelimme että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus.