Yleistä keskustelua musiikista ›

Overkill jatkuu:
 
Tässä J. J. Kasvin varteenotettavia mietteitä laista:
 
Kommentteja tekijänoikeuslakialoitteeseen
 
Esityksen keskeisenä ongelmana on edelleen se, että se palvelee ensisijaisesti tekijänoikeuksia hallitsevien mediayhtiöiden etuja mediatuotteita ostavien kuluttajien etujen asemesta.
 
Keskityn tässä kuluttajia ja mediateollisuutta eniten kiinnostavaan osaan eli siihen, missä tällä esityksellä on suurimmat taloudelliset merkitykset: Teknisiä suojauksia käsittelevään 5a-lukuun.
 
Tämän viime kaudella kaatuneesta tekijänoikeuslakiehdotuksesta paikkaillun hallituksen esityksen keskeisenä ongelmana on edelleen se, että se palvelee ensisijaisesti tekijänoikeuksia hallitsevien mediayhtiöiden etuja mediatuotteita ostavien kuluttajien etujen asemesta. Esityksestä ja sen takana vaikuttavasta tekijänoikeusdirektiivistä 2001/29/EY näkyy hyvin, miten paljon tehok­kaammin suurten yhtiöiden kuin kansalaisjärjestöjen lobbauskoneisto toimii.
 
Perusongelmana tässä on se, että mediatuotteen, esimerkiksi DVD-levyn sisällön tekijänoikeuksien haltija, käytännössä mediayhtiö, säilyttää kontrollin asiakkaan ostamaan tuotteeseen. Mielestäni lain lähtökohtana tulisi olla se, että asiakas ostaa henkilökohtaisen käyttöoikeuden esimerkiksi musiikki­kappa­leeseen tai elokuvaan. Tämän esityksen mukaan hän ostaa oikeuden käyttää jotain muistivälinettä, esimerkiksi CD-levyä, joka sitten sisältää kyseisen musiikkikappaleen tai elokuvan. Siksi tämä laki ajautuukin ongelmiin kun yhä suurempi osa teoksista välitetään ilman muistivälinettä, tekijänoikeuksien haltijan palvelimelta tietoverkkojen yli asiakkaan kiintolevylle.
 
Erityisesti tässä ärsyttää se, ettei kuluttajia esityksen mukaan tarvitse Saksan tapaan informoida tuotteista, joiden käyttöä on teknisin toimin rajoitettu (käytännössä CD-levyjen kopiosuojaus, jonka ansiosta ne eivät toimi kaikissa CD-standardin mukaisissa soittimissa.)
 
19§ eli teoskappaleiden edelleen levittämistä koskeva säännös tarkoittaa käytännössä kuoliniskua kokonaiselle elinkeinolle eli elokuva- ja musiikkiharrastajille suunnattujen teosten välittämiselle Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Esimerkiksi Helsingissä on useita liikkeitä, joiden liikevaihdosta tämä toiminta muodostaa merkittävän osan. Toteutuessaan esitys pakottaa näiden liikkeiden asiakkaat siirtymään EU:n ulkopuolisten nettikauppiaiden asiakkaiksi. Eivätkö tämän esityksen valmistelijat ole todellakaan ymmär­täneet, että tämä pykälä sallii mediayhtiöiden kontrolloida, mitä millä­kin maailman alueella katsellaan ja kuunnellaan? Mitä väliä sillä on, ettei aluekoodien purkua enää kielletä, jos "väärältä" alueelta tuotujen teosten myynti kielletään?
 
50 a § puhutaan tehokkaasta teknisestä suojauksesta, mutta sen määritelmä on täysin epämääräinen. Ongelmana näillä suojauksilla on se, että teknologian kehitys tekee niistä vanhentuneita muutamassa vuodessa, minkä jälkeen koulupojatkin pystyvät kiertämään ne. Onko silloin enää kyse tehokkaasta teknisestä suojauksesta? Teknistä osaamista ei tosiaan aina tarvita, esimerkiksi eräs nykyään n. 60 v. sukulainen katsoi vuosia maksukanavia kolvatulla purkukortilla.
 
50 a § teksti: "Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos tekninen toimenpide kierretään salaustekniikoita koskevan tutkimuksen tai opetuksen yhteydessä taikka jos teoksen kappaleen laillisesti hankkinut tai haltuunsa saanut kiertää teknisen toimenpiteen teoksen saamiseksi kuultavilleen tai nähtävilleen." On silkkaa hurskastelua, koska 50 b § kieltää tähän tarvittavien välineiden myymisen, valmistamisen jne.
 
50 a § teksti: "Teoksesta, jota suojaava tekninen toimenpide on kierretty teoksen saamiseksi kuultaville tai nähtäville, ei saa valmistaa kappaletta." tarkoittaa käytännössä sitä, ettei omistamaansa teosta saa siirtää omaan käyttöön muisti­välineeltä toiselle, esimerkiksi CD-levyltä mp3-tiedostoksi. Mitähän tästä mahtavat tuumia ne kymmenettuhannet nuoret, jotka ovat hankkineet itselleen kannettavan mp3-soittimen nimenomaan tätä tarkoitusta varten?
 
Tässä on kyse siitä, ettei teoksen ostaja ostakaan itse teosta vaan ainoastaan oikeuden käyttää teoksen sisältävää muistivälinettä. Muisti­välineiden vanhentuessa yhä nopeammin tämä on ongelma, koska vanhentuneille muistivälineille (esim. LP-levyille) ei välttämättä halua enää hankkia soitinta, vaan siirtää vanhojen muistivälineiden (esim. CD-levyjen) sisältämät kappaleet uusille (esim. kiintolevy). Meidän sukupolvellamme tämä ei ole onneksi vielä ongelma, sillä LP-levyjä ei ole suojattu, mutta CD-levyjenkin aikakausi alkaa olla tekniikan kehittymisen vuoksi lopuillaan, eikä suojattuja CD-levyjä tämän esityksen mukaan siis saisikaan siirtää tulevaisuuden muistivälineille.
 
Käytännössä tilanne ei ole kuitenkaan niin huono, sillä tällä pykälällä ei ole suurtakaan käytännön merkitystä, koska 50 b § sanat "levittää yleisölle" eivät käytännössä estä ihmisiä käyttämästä yleisimmin suojausten purkuun käytettäviä välineitä, ilmaisia, netistä imuroitavia ohjelmistoja, kunhan niiden levitykseen käytettävä palvelin ei sijaitse suomessa. Mutta miksi tehdä laki, jonka kiertäminen on näin helppoa?
 
Yksi mielenkiintoinen sivuvaikutus tällä esityksellä läpi mennessään on. Koska se tekee yksityisestä kopioinnista mahdotonta tai ainakin laitonta, hyvitysmaksulta eli ns. kasettimaksulta katoaa peruste: miten poistuvan hyvitysmaksun tuotto korvataan esittäville taiteilijoille?