Pukeutuminen ›

Olin tänä vuonna katsomassa Haminassa Brian Setzerin (pääasiallisesti, mukana myös whistle bait, francine, slaptones) keikkaa. Kaikilla, minut mukaan luettuna, oli päällä 50-luvun vaatteet. Autotkin olivat kuin postikortista. Hiukset miehillä elvis-tyyliin ja naisilla vaihtelevasti heitosta oikein tupeerattuihin.
 
Kysymys onkin se, että tämän pukeutumisen takana on tietty historia tms. Sivistymätön kun olen, en ole tietoinen, mitä vastaan kapinoin, jos kapinoin tai mitä kannatan (muuta kuin upeaa musiikkia). Haluaisiko joku asiaan perehtynyt kertoa minulle Rock a billyn pukeutumisen historiaa? Ja sen merkityksen?
 
Kiitos jo näin alkuun. :)

Yritetäänpä kirjottaa jonkunsorttinen vastaus...
 
Elikä joo. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa rockabilly-tyyliä, vaan tämän meiningin sisälläkin on paljon erilaisia alaryhmiä jotka sitten pukeutuvat omalla tavallaan. Ja lisäksi on sitten alueellisia eroja, kuten esim. täällä Suomessa on paljon väkeä jotka yhdistelevät pukeutumisessaan rockabillyä ja psykobillyä. Tyylitrendejä on tietenkin myös alakulttuurien sisällä.
 
Kaksi aika merkittävää suuntausta voidaan kumminkin erottaa omaksi kokonaisuudekseen: Eli ns. aitoon 50-luvun (lähinnä 50-luvun Amerikan) tapaan pukeutuva porukka ja teddyboyt. Edellinen selittänee itse itsensä, teddy-meininki taas on saanut laajemmassa mittakaavassa alkunsa Englannista (joskin senkin alkujuuret ovat Ameriikanmaalla). Termi teddy tulee sanasta "edwardian", koska teddypojilla oli ja on tapana käyttää ns. edwardinaikaisen tyylisiä pukuja. Kyseisen tyylistä puvuntakkia nimitetään drapeksi, joka on varmaankin terminä tunnetumpi.
 
Varsinaista aatteellista taustaa nimenomaan pukeutumiselle on vaikeampi määritellä. 50-luvun meiningin määräsi silloinen muoti, teddytyyli sai alkunsa kun Englannissa alettiin yhdistää amerikkalaisen zoot suitin (näitä käyttivät jenkeissä jo 1920-luvulla etenkin eteläamerikkalaisperäiset ns. chicanot) tyyliä edwardinaikaiseen pukuun ja rockersit (samoin brittein saarilta lähtöisin oleva moottoripyöräorientoitunut porukka) käyttivät tietenkin nahkarotsia ja prätkäbootseja jo ihan käytännön syistä.
 
Täytyy tietenkin muistuttaa, että vaatteet eivät tee kenestäkään rockabillyä...

Täytyy tietenkin muistuttaa, että vaatteet eivät tee kenestäkään rockabillyä...
 
Mutta entäs tämä ikuinen kysymys, eli kumpi tulee ensin, hiukset vai vaatteet? Ehkä useampi aloittaa hiuksista, mutta on sekin hölmön näköistä jos on torttutukka ja verkkarit.

Jani kirjoitti hienosti noista alajaoksista ja niille ominaisista kuteista.
 
mitä vastaan kapinoin, jos kapinoin tai mitä kannatan (muuta kuin upeaa musiikkia).
 
Mulle on aina ollu vaikeeta löytää mitään todellista rebeliä tosta rockabilly-jutusta. Ehkä musiikki ja tyyli silloin joskus 50-luvulla yhdisti nuoria "kapinaan" vanhempaa sukupolvea vastaan samalla lailla kuin vaikka hevimetalli myöhempinä vuosikymmeninä.
 
70-luvun Englannissa tosiaan tais olla voimakkaat rock-alakulttuurit. Modit, teddyt ja rockersit jne. jostain syystä vihoittelivat keskenään. Tällöin tietysti täytyi piti oman jengin puolta, eli oli tärkeää kannattaa omaa tyyliä ja väheksyä toisia alakulttuureja.
 
Vaikka "South's gonna raise again" ja etelävaltioiden lippu liehuu teddyboy-ympyröissä, vaikeaa siitä mitään oikeesti rasistista tai muuta redneck-elementtiä on löytää.
 
Tärkeintä on kuitenkin se musiikki ja staili: sekä kuteet, tötterö, autot että läskibassot, ja mielellään myös huonekalut himassa jne. Niinkuin rock'n'roll yleensäkin, rockabilly on elämäntyyli, ei pelkästään musiikkia! Näin ainakin mä oon tämän nähnyt.

Jani kirjoitti hienosti noista alajaoksista ja niille ominaisista kuteista.
 
Thanx.
 
Mulle on aina ollu vaikeeta löytää mitään todellista rebeliä tosta rockabilly-jutusta. Ehkä musiikki ja tyyli silloin joskus 50-luvulla yhdisti nuoria "kapinaan" vanhempaa sukupolvea vastaan samalla lailla kuin vaikka hevimetalli myöhempinä vuosikymmeninä.
 
Jep. Joka sukupolvi kapinoi tavallaan. 50 -luvulla oli rockabilly ja rokkenrolli, 60 -luvulla hipit, 70 -luvulla punk ja niin edelleen... Nyt on sitten näitä lökärigangstoja, blähh.
 
Mulle henkilökohtasesti rockabillyn "kapina" on sellasta nostalgian kaipuuta. 50 -luvulla ei varmaankaan kaikki ollut paremmin enkä ole silloin edes elänyt (ja vanhemmatkin vain hädintuskin), mutta sen tyylin vaaliminen täyttää kyllä tarkoituksensa tässä hektisessä nykyajassa. Rockabilly ja siihen liittyvä kulttuuri pitää kummasti erillään harmaasta arkitodellisuudesta. Ja tottakai siihen liittyvät myös amerikkalaiset autot, vaikkeivät ne mikään tosirockabillyn mittapuu olekaan. Viiskytäluvulla miähet oli rautaa ja autot kans, ja naiset oli naisia eikä mitää androgyynejä jumakauta... ;)

Mulle henkilökohtasesti rockabillyn "kapina" on sellasta nostalgian kaipuuta. 50 -luvulla ei varmaankaan kaikki ollut paremmin enkä ole silloin edes elänyt (ja vanhemmatkin vain hädintuskin), mutta sen tyylin vaaliminen täyttää kyllä tarkoituksensa tässä hektisessä nykyajassa. Rockabilly ja siihen liittyvä kulttuuri pitää kummasti erillään harmaasta arkitodellisuudesta. Ja tottakai siihen liittyvät myös amerikkalaiset autot, vaikkeivät ne mikään tosirockabillyn mittapuu olekaan. Viiskytäluvulla miähet oli rautaa ja autot kans, ja naiset oli naisia eikä mitää androgyynejä jumakauta... ;)
 
Veikkaan, että kiteytit aika monen oikean rokkenrollin ystävän ajatukset tuossa. Ruksasin itse usean kohdan.

Mulle henkilökohtasesti rockabillyn "kapina" on sellasta nostalgian kaipuuta. 50 -luvulla ei varmaankaan kaikki ollut paremmin enkä ole silloin edes elänyt (ja vanhemmatkin vain hädintuskin), mutta sen tyylin vaaliminen täyttää kyllä tarkoituksensa tässä hektisessä nykyajassa. Rockabilly ja siihen liittyvä kulttuuri pitää kummasti erillään harmaasta arkitodellisuudesta. Ja tottakai siihen liittyvät myös amerikkalaiset autot, vaikkeivät ne mikään tosirockabillyn mittapuu olekaan. Viiskytäluvulla miähet oli rautaa ja autot kans, ja naiset oli naisia eikä mitää androgyynejä jumakauta... ;)
 
Joo, tuonsuuntaisekti mäkin oon ton rockabilly-jengin motiivin mieltänyt.
 
Hauskaa todeta, että toi on lähestulkoon 1:1 sama systeemi kuin minkä kuvan sain goottikulttuurista, kun luin Gavin Baddeleyn kirjan "Goth Chic: johdatus pimeän puolen estetiikkaan". Nostalgian kaipuu, tyylin vaaliminen, harmaasta arkitodellisuudesta irrottautuminen, romanttinen käsitys "vanhasta hyvästä ajasta" jne...
 
oikean rokkenrollin ystävän
 
Tää on kans tosi tärkee pointti, että koetaan että juuri se musiikki jota me kuunnellaan on sitä "oikeaa" rock'n'rollia, goottimusaa tai whatever. Musiikki yhdistää.
 
EDIT: Gavin Baddeley, ei Gary Levine.

Hauskaa todeta, että toi on lähestulkoon 1:1 sama systeemi kuin minkä kuvan sain goottikulttuurista, kun luin Gary Levinen kirjan Gothic Chic: Nostalgian kaipuu, tyylin vaaliminen, harmaasta arkitodellisuudesta irrottautuminen, romanttinen käsitys "vanhasta hyvästä ajasta" jne...
 
Joo, tuli myöskin juuri luettua tuo ja todettua että yllättävän paljon yhteistä löytyy. Ilmankos nuo goottityyppiset kauhuhommelit ja jotkut goottibänditkin uppoaa niin hyvin. Ja Roketsuvoorumilla kun taannoin oli keskustelua aiheesta "jos et olisi rokkari niin mikä olisit", etenkin naispuoliset ilmottivat usein että goottius saattaisi heitä siinä tapauksessa puhutella.
 
Niin että kyllä ennen kaikki oli paremmin!

Gavin Baddeleyn "Goth Chic: johdatus pimeän puolen estetiikkaan".
 
Eipä oo tätä vielä tullut luettua, mutta kuulin, että siinä on suomentaja vähän mokaillut asiavirheillä. Lisännyt omia käsityksiään varmana tietona jne.

En tiedä asiavirheistä, mutta jonkunsortin herneen suomentaja oli selvästi vetänyt nenään Gabbaleyn ainoasta viittauksesta suomalaiseen synkkään musiikkiin:"Ville Valo nauttii kotimaassaan jonkinlaisen maalaisjumalan asemasta".
 
Englanninkielisessä versiossa kertoiltiin kovasti myös Two Witches-orkesterista. Suomesta sekin. Hyvä kirja, jokaisen teinigootin olisi syytä lukea tuo, että tajuaisivat edes puolet siitä mitä edustavat.

Kiidos kiidos kiidos... :)
 
Sain selvyyttä ja lisäpontta elämänkatsomukseeni... :D

jotenkii tuntu siirtyvän/lipuvan tonne gootti-puolella lopussa,vaikka kyse oli rockabillystä...
siis rockabilly tosiiaankiin on elämäntapa,ei vain musiikki!!!
kaikki rockabillyssä uppoaa -ja uppoaa niin syvälle,että ei sitä voi kuin rakastaa! (siis minä ainakin)
elkää unohtako pin-up girlejä! kyllä eukko puolelta nekiin pitäisi muistaa... oma mielipiteeni on,että rockabilly pitää tuntee ja se pitää olla,ennenkun sanoo olevasa fani...

Voitte tietysti leimata mut hölmiöksi ihmiseksi ja pommittaa vastaukseksi ilkeitä viestejä, mutta mä olen aina vähän pelännyt rockabillytyyppejä "suouth will raise again"-aattelun, autolla huristelun ja viinanjuomisen takia. Tulee mieleen naapurikylän amisjätkät pilottitakkeineen...
 
Tää ei liity vain rockabillyihin, vaan mä pelkään kaikkia ihmisiä, jotka pukeutuvat ja käyttäytyvät jonkun tollasen tietyn alakulttuurin mukaan.
 
On toki todettava, että itse ihannoin irkkubändien sekä "irkkupunkbändien" lookkia, englantilaista maalaisherrasmiestyyliä sekä tietynlaista postpunksynkkyyttä (yksinkertaisuudessaan ja mustavalkosuudessaan), mitkä myös näkyy varmaan vähän mun pukeutumisessa, muttei kauhiast.
 
Juu, ei mulla mitään sikäli rockabillytouhua vastaan oo, ja tyypit on varmaan ihan hyviä, mutta silti mua pelottaa ne pikasen (kun liikkuvat sellasissa isoissa laumoissa ja pitävät kaameeta meteliä).
 
Joonas.

psykobillyä
 
Mitäs ihmettä? Sanan olen kyllä aiemminkin kuullut, mutta mitä se käytännössä merkkaa?

Tulee mieleen naapurikylän amisjätkät pilottitakkeineen...
 
Vähän samat mielikuvat mullakin tulee ensin.. Suuri osa näistä "rockabilly" tyypeistä on juuri noita. Toki tunnen todella huipputyyppejäkin jotka keskittyvät johonkin muuhunkin kuin itsensä pelleksi tekemiseen.

Mitäs ihmettä? Sanan olen kyllä aiemminkin kuullut, mutta mitä se käytännössä merkkaa?
 
Psychobilly on aika lailla kallellaan punkkiin. Usein nopea tempo, räkäiset ja normaalia rockabillyä rankemmat soundit. Sanoitukset käsittelelvät monesti kuolemaa, mörköjä, ruumiita, zombeja ja kaikkea vastaavaa.

elkää unohtako pin-up girlejä! kyllä eukko puolelta nekiin pitäisi muistaa......
 
Siksipä mulla onkin lippu Horrorpopsin keikalle, vaik ei se varsinaista alan meininkiä välttämättä olekaan.

Mä en oikeen tajua miks näitä pitää erotella niin kauheasti.. Kaikki rockabillyt, hillbillyt, psychobillyt(=punkabilly?)...
 
Sitten en myöskään tajua oikeen tätä alakulttuuria. Mulle nimenomaan rock and roll on elämäntapa ja diggaan sitten kaikkea Carl Perkinsistä AC/DC:hen. Ne on kaikki rock and rollia. Sittenhän tulee kuunneltua melko paljon niin bluesia (blues had a baby...) kuin countryakin. Mulla nyt on tällanen "puolipitkä" tukka (johnfogertyletiks jotkut sitä sanoo kun olenhan niinsanotusti fani..). No, eipähän toissa kesänä Stray Catsin keikalla kukaan mua hakannut tai haukkunut hipiksi. :D
 
Sitten tuo rasisimijuttuhan olisi täysin järjetön. Chuck Berry on musta.Tarvitseeko siihen mitään muuta lisätäkään?