Kitarat: soittaminen ›

Asia joka suorastaan ihmetyttää on että eikö lavalla olla esiintymässä yleisölle eikä itselle ?
 
Mä meen ainakin keikoille kuuntelemaan sitä musaa, enkä katsomaan niitä soittajia. Ei mua kiinnosta seisooko äijät paikallaan lavalla, jos musiikki on täydellistä.
 
Ja sitten soittajan näkökulmasta: eikö lavalla olla esiintymässä yleisölle eikä itselle ? Mä ainakin soitan musiikkia itselleni. Vaikka kyse olisinkin suurenluokan bändistä, uskon silti että hekin ovat esiintymässä alunperin sentakia, että haluavat soittaa sitä tiettyä musiikkia sisältään.
Toisaalta, lavapresenssi on suuri suuri osa rokkia, mutta se syntyykin siitä kokonaisuudesta, eikä pelkästä liikkeestä. Bändillä voi siis olla uskomaton lavapresenssi vaikka seisoisivatkin paikallaan (IMO).

Muistu mieleen Coal Chamberin kitaristi joskus 90-luvun puolella keikkapätkässä. Katto kokoajan eteenpäin ja sormet viuhto otelaudalla. No tuli vaan mieleen.

eks kovat jätkät, niinku alppuki aikoinaan, pidä mustii laseja ettei niistä nää mihin ne kattoo. ja eks kitaristien pidä olla ihan sikakovii jätkii muutenki..

niin no itte kattelen skittaani keikoilla, mut miks muuten ne kaikki virtuoosit (jotkut) tosin kattelee? no kaippa niidenkin pitää nähä mit
soittaa. Vaikka soittas miten hyvin nii kaippa silti pitää kattella mistä soittaa...??

Tarvittaessa katson kitaran otelautaa, mutta kun soitan helppoja osuuksia, poseeraan ja kikkailen niin paljon kuin sielu sietää. Ja katson yleisöä.

Toisaalta, lavapresenssi on suuri suuri osa rokkia, mutta se syntyykin siitä kokonaisuudesta, eikä pelkästä liikkeestä. Bändillä voi siis olla uskomaton lavapresenssi vaikka seisoisivatkin paikallaan (IMO).
 
Sinfoniaorkesterit eivät toki ole bändejä, mutta onko taidemusiikki tosiaan niin paljon parempaa ja hienompaa kuin populäärimusiikki ettei taidemuusikoiden tarvitse juosta ympyrää esittäessään musiikkia? Okei, tämä on vähän provosointia, sillä onhan se oma maailmansa ja kaikenlaiselle lienee paikkansa.
 
Mutta monella tuntuu olevan käsitys että hyvä lavaesiintyminen = paljon liikettä/ääntä/pyrotekniikkaa. No, onhan se ihan siistiä, mutta...
 
Minulle suurimmat sävärit tulee yleensä/suurimmaksi osaksi siitä musiikista itsestään. Esitettynä vaikka ulospäin rauhallisesti - mutta kuitenkin niin, että jotenkin voi aistia sen kaiken jännitteen tai tunteen, joka siellä itse teoksen ja esityksen sisällä on.

Niinno, omalla kohdalla tuo ylimääräinen kikkailu on vaan rehellistä hauskanpitoa.

Hattu syvälle päähän kuten SRV konsanaan.

Niinno, omalla kohdalla tuo ylimääräinen kikkailu on vaan rehellistä hauskanpitoa.
 
Njoo, ei siinä mitään. Kivahan semmoista on katsoa, mutta onhan se vähän surullista kun joku mollaa rauhallisemman esityksen ja laittaa esimerkkinä "kunnon menosta" jonkun ylileikellyn metallican keikan videon.
 
Itse ainakin asennoidun kumpaankin eritavalla ja etsin ne hyvät puolet ja nautin niistä. Tai ainakin yritän - ei aina voi siinäkään onnistua.
Haukukkaa nyt sitten sovinnaiseksi... jos se edes on oikea sana.

Njoo, ei siinä mitään. Kivahan semmoista on katsoa, mutta onhan se vähän surullista kun joku mollaa rauhallisemman esityksen ja laittaa esimerkkinä "kunnon menosta" jonkun ylileikellyn metallican keikan videon.
 
Itse ainakin asennoidun kumpaankin eritavalla ja etsin ne hyvät puolet ja nautin niistä. Tai ainakin yritän - ei aina voi siinäkään onnistua.
Haukukkaa nyt sitten sovinnaiseksi... jos se edes on oikea sana.
 
Itsekin sitä mieltä että musiikki on se pääasia livenäkin, mutta kyllä joku raja pitää siihen rauhallisuuteen pistää. Esim. Dream Theaterin Master of Puppets videota katsoessa ei tiennyt itkiskö vai nauraisko kun laulaja kävelee rauhallisesti edestakasin ja kitaristi pistää välillä jalkaa monitorille ja vähä joustaa polvista samalla kun katse on nauliintuneena otelautaan. Basistikin taisi aika rauhallinen kaveri olla kun ei ole edes mitään käsitystä minkä näkönen äijä!
Eikä se coverin musiikillinen antikaan mitään parhautta ollut...
 
Tulipahan sit heitettyä pyhää lehmää kivellä... kohta mut varmaan lynkataan, mutta menköön =)

Ja katson yleisöä toivoen, että tuttuja ei pahemmin näkyisi.

Kyllä esiintyessä olisi ihan hyvä tehdä muutakin kuin tuijottaa sormiaan/otelautaa. Himassa soittaessa on jo hyvä opetella siihen ettei paljon otelautaa tsiigaile, ...
 
Tähän auttaa se, että katselee telkkaria samalla kuin soittaa. :)

Minä ainakin(Päivää vaan taas pitkästä aikaa) opettelen soittaan biisit aina niin ettei tarttis liiaksi sormia katella. toisaalta harvoin tulee vedettyä niin monimukkaasta kamaa ettei ilman kattomisia sujuis.

Itsekin sitä mieltä että musiikki on se pääasia livenäkin, mutta kyllä joku raja pitää siihen rauhallisuuteen pistää. Esim. Dream Theaterin Master of Puppets videota katsoessa ei tiennyt itkiskö vai nauraisko kun laulaja kävelee rauhallisesti edestakasin ja kitaristi pistää välillä jalkaa monitorille ja vähä joustaa polvista samalla kun katse on nauliintuneena otelautaan.
 
No mutta näinhän itse Metallicakin toimii. Hetfield seisoo paikoillaan ja laulaa mikkiin, ja välillä kävelee suht rauhallisesti paikasta toiseen ja palaa taas mikin luokse. Kirk Hammett katselee pääasiassa otelautaa ja vaihtaa rauhallisesti välillä paikkaa. ;)

ne onki ihan nörttejä

Tähän auttaa se, että katselee telkkaria samalla kuin soittaa. :)
 
Itellä on tapana surffailla netissä ja lukea m.nettiä samalla kun soitan. Ja jos soitan paperinuoteista, katson yleensä niitä tai sitten näyttöä, jossa nuotit ovat.

Omat esiintymiset ovat yleensä olleet sellaisia, että nuotteja on joudellut katsomaan. Kitarasoolon aikana suljetaan silmät tai vilkuillaan tyttöjä -- eikös? :p

Voisi joskus tuijottaa yhtä ja samaa ihmistä koko keikan ajan. Yrittäisi tehdä jonkun olon vaivautuneeksi.

Eikös Jimillä ollu usein silmät kiinni.... tai mitä nyt oon ite jotain keikkapätkiä nähny, ainaki Woodstockissa soitteli sooloja sen näkösenä, kuin ois jonkun pyhän hengen valtaama tjsp :D