Keskustelua raskaammasta musiikista ›

DEMONS & WIZARDS
 
"Yleisesti ottaen Touched by the Crimson King on hieman edeltäjäänsä kirkkaampi ja hallitumpi niin sävellyksiltään, tunnelmiltaan, kuin äänimaisemiltaankin."
 
Ajatus Iced Earth kitaristi Jon Schafferin ja Blind Guardian vokalisti Hansi Kürschin yhteisestä projektista tuntui jo perustamisensa aikoina lupaavalta ajatukselta, molempien tekijöiden pääyhtyeiden kuuluessa lajinsa ehdottomimpaan eliittiin. Aluksi puolivakavalta pohjalta vuonna 1997 syntynyt Demons & Wizards saattoi aluksi vaikuttaa vain viattomalta sivuprojektilta, mutta julkaistuaan ensimmäisen albuminsa vuonna 2000, osoitti yhtye olevansa erittäin vakavasti otettava tapaus melodisen heavy/power -metallin rintamalla. Albumi otettiinkin vastaan monilla suunnilla erittäin ylistävästi ja vaikkei Demons & Wizards kyennyt paljoa kiertelemään, janosi kuulijakunta nopeasti lisää materiaalia Iced Earthin ja Blind Guardianin albumien rinnalle. Toinen albumi Touched by the Crimson King ilmestyikin viimein kuluneena julkaisujen suhteen hiljaisena kesänä, minkä ansiosta myös haastatteluun myöhemmin päätynyt vokalisti Hansi Kürsch huokui tyytyväisyyttä ja innostusta.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=70

RAPTURE
 
"Meillä ei muutenkaan ole ollut koskaan sen suurempia odotuksia tai päämääriä Rapturen kanssa, sillä olemme tehneet tätä musiikkia ennemminkin fiilispohjalta, keskittyen muita seikkoja enemmän siihen kaikkein tärkeimpään, eli luonnolliseen luomistyöhön."
 
Rauhalliseen tahtiin tuotannossaan edennyt kotimainen Rapture on edennyt nyt kolmanteen julkaisuunsa ja vaikkei yhtye ole tähänkään päivään mennessä saanut ihan ansaitsemaansa huomiota, on yhtye työstänyt jälleen todella vahvan albumin. Silent Stagella Rapture yhdistelee melankolisessa metallissaan lukuisia eri raskaan musiikin ääripäitä, kuten vahvoja melodioita, rokkaavaa otetta ja monipuolisia vokalisointeja, joissa kuullaan sekä herkempiä puhtaita lauluja että aggressiivisempia murinoita. Kolmannella albumillaan Rapture onkin monella tapaa vahvempi kuin koskaan aiemmin, sillä tasapainoinen albumi ei petä sävellyksillään tai tunnelmillaan missään vaiheessa, vangiten kuulijansa ensimmäisistä melodioistaan lähtien. Yhtyeen kiireinen vokalisti Petri Eskelinen valottikin hieman uuden albumin taustoja ja pohti myös syitä yhtyettä vaivanneelle hiljaiselolle.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=71

The Duskfallin uusin tuotos Lifetime Supply of Guiltin julkaisupäivä lähenee ja olisikin mielenkiintoista kuulla herrain mietteitä haastattelun muodossa. Ja arvostelukin kyseisestä rieskasta olisi varsin mukava.
 
Sitä saa mitä tilaa.
 
THE DUSKFALL
 
"Emmehän me ole varsinaisesti mitään uutta keksimässä The Duskfallia tehdessämme, vaan teemme aina mahdollisimman hyviä kappaleita ja periaatteena on aina ollut yrittää tehdä jokaisesta kappaleesta edeltäjäänsä parempi."
 
Vuonna 1999 perustettu ja nyt kolmanteen albumiinsa edennyt The Duskfall jyrää eteenpäin melodisella death-metallillaan monikansallisessa komennossa, sillä bändi on jo pitkän aikaa koostunut sekä ruotsalaisista että suomalaisista jäsenistä. Aikoinaan Gates of Ishtarissa yhdessä soittaneet Mikael Sandorf ja Oskar Karlsson perustivat kuutisen vuotta sitten uudeksi bändikseen Soulashin, jonka nimi muuttui nopeasti The Duskfalliksi ja samalla yhtye sai myös suomalaista verta vahvistuksekseen, myös Deathboundista tutun Kai Jaakkolan liityttyä kokoonpanoon. Edettyään vankkaan tahtiin tyyliään kehittäen albumeillaan Frailty ja Source, on The Duskfallin kokoonpano kokenut yhä enemmän muutoksia, Antti Lindholmin ja Marco Erosen liityttyä kokoonpanoon Lifetime Supply Of Guiltiksi nimetyn kolmannen albumin työstämisen aikohin. Nyt yhtye vaikuttaisikin olevan vahvempi kuin koskaan ja myös Deathboundista tuttu hyväntuulinen vokalisti Kai Jaakkola näki The Duskfallin nykytilan ja tulevaisuuden erittäin myönteisenä.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=72

Sitä saa mitä tilaa.
 
THE DUSKFALL
 
Oh-my-fuckin'-god! Kiitän ja kumarran!

CHARON
 
"Sitä on Charonissa aina vienyt musiikkiaan siihen suuntaan, mikä on milloinkin tuntunut kaikkein luontevimmalta ja parhaalta, mutta kyllä se bändimme punainen lanka on pysynyt käsissä koko ajan."
 
Jos Charonilta kysytään, ovat päivänvalot nyt kuolleet ja on aika tehdä lauluja syntisille, tämän raahelaisen melankolista metallista rockia soittavan yhtyeen edetessä viidenteen pitkäsoittoonsa syksyllä 2005. Charon on edennyt pitkälle sitten perustamisensa vuonna 1992, mistä osoituksena ovat toimineet neljä toinen toistaan menestyneempää albumia, jatkuvasti laajentunut keikkarintama ja yhtyeen tuleminen yhä useampien ihmisten tietoisuuteen ympäri maailmaa, jolloin suosio on päässyt yllättämään toisinaan myös bändin itsensä. Songs For The Sinners esittelee jälleen uudistuneen Charonin, sillä edellisen albumin jälkeen kokoonpanossa tapahtui muutoksia ja samalla luonnollinen kehitys vei yhtyettä selkeisiin suuntiin edelliseltä albumiltaan. Uuden albumin suhteen luottavainen vokalisti Juha-Pekka Leppäluoto koki uuden albumin työstämisen hyvin erilaiseksi edeltäjäänsä verrattuna ja korostikin jo varhaisessa vaiheessa, kuinka Charonin tilanne vaikuttaisi olevan tietoisten ja alitajuisten muutoksien ansiosta jopa aiempaakin parempi.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=73

EXODUS
 
"Shovel Headed Kill Machine on tyrmäävä yhdistelmä brutaalia aggressiivisuutta, raakuutta, elävää Exodus energiaa ja Andy Sneapin takomaa rautaa, joista rakentuu juuri levyn kannen kuvaama voimakas tuhokone!"
 
Thrash-metallin pioneereihin ja tärkeimpiin vaikuttajiin kuuluva Exodus on elänyt lähes koko olemassaolonsa ajan vuoristorataa metallimusiikin valtavassa maailmassa, eikä tilanne ole muuttunut myöskään viime vuosina. Vuonna 1982 perustettu ja kolme vuotta myöhemmin legendaarisen Bonded by Bloodin julkaissut Exodus teki viimein kahdentoista vuoden tauon jälkeen paluun viime vuonna albumilla Tempo Of The Damned, joka ei kuitenkaan vakiinnuttanut yhtyeen tilannetta, jatkuvasti eläneiden ongelmien tultua lopulta päätepisteeseensä. Olisi voinut helposti luulla, että menetettyään kitaristi Rick Hunoltin, rumpali Tom Huntingin ja vokalisti Steve Souzan, Exodus olisi viimein tullut tiensä päähän, mutta toisin kävi. Kokoonpanoa uudistettiin ja mukaan astuivat rumpali Paul Bostaph, kitaristi Lee Altus ja monille täysin tuntematon vokalisti Rob Dukes, joiden liittymisestä ei kulunut aikaakaan, kunnes Shovel Headed Kill Machine oli valmis. Vaikka monet saattoivat olla epäileviä Exodusin nykykunnon suhteen, ei ainoana perustajajäsenenä bändissä vaikuttavan kitaristi Gary Holtin usko Exodusiin horjunut missään vaiheessa.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=74

RAM-ZET
 
"Intralla Ram-Zet on eräänlainen absurdi yhdistelmä erilaisista musiikillisista ääripäistä, mikä tukee kattavasti sanoituksellista teemaamme ihmismielen syövereistä, inhimillisyydestä ja mielenvikaisuudesta."
 
Joitakin vuosia sitten norjalainen Ram-Zet oli yksi kummallisimmista yhtyeistä, joita saattoi paikantaa Spikefarm Recordsin katalogista albumeillaan Pure Therapy ja Escape. Pääasiassa Henning Ramsethin ideoihin ja sävellyksiin pohjautuva Ram-Zet perustettiin vuonna 1998 ja siitä alkaen yhtye on yhdistellyt albumeillaan black-metalliin taipuisaa raskasta suuntaustaan, kone-elementtejä, rytmityylittelyjä, klassisia soittimia, sekä monipuolisia mies- ja naislauluja, joiden yhdistyessä hulluudesta, depressiosta ja mielenvikaisuudesta kertoviin lyriikoihin, muodostuu vaikeasti lähestyttävää ja kiehtovaa musiikkia. Ram-Zet ei ole todellakaan ollut niitä kaikkein helpoimpia yhtyeitä, minkä takia se ei ole välttämättä noussut selkeään suosioon, mutta on silti kasvattanut kuulijakuntaansa jatkuvasti. Nyt kolmas albumi Intra vei Ram-Zetin uuden levy-yhtiön lisäksi yhä äärimmäisempiin suuntiin musiikillisesti, joten kaikkea on turha yrittää sisäistää yksin, ilman sävellyksistä, kitaroista ja vokalisoinneista vastaavan Henning Ramsethin opastusta.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=75

LULLACRY
 
"Tulkintojen syvyyteen vaikutti eniten juuri se, kuinka ajattelin tarkkaan sitä mitä lauloin, jolloin eläytymistä sai ammennettua lauluihin paljon syvemmin."
 
Joku saattaisi väittää, ettei naislaulettu räväkkä metallinen rock ole nykyaikana mitään kovinkaan erikoista tai kiinnostavaa, mutta kotimainen Lullacry on vuosien mittaan osoittanut, kuinka tällaisella tyylillä voi sulattaa monenlaisien musiikin ystävien sydämet. Vuonna 1998 perustettu Lullacry on edennyt urallaan tasaisesti kohti suurempaa tunnettavuutta, jota lähdettiin rakentamaan aluksi ensimmäisellä kokoonpanolla albumeilla Sweet Desire (1999) ja Be My God (2001), joiden myötä yhtye takasi asemansa sekä Spinefarmin että Century Median listoilla. Kehittyessään jatkuvasti eteenpäin, on Lullacry joutunut myös kokemaan muutoksia, joista merkittävin lienee vokalistin vaihtuminen vuonna 2002, jolloin Tanja astui mukaan bändiin ja debytoi yhtyeen kolmannella pitkäsoitolla Crucify My Hear (2003). Yhdysvaltoihin asti ulottuneiden kiertueiden jälkeen lähdettiin työstämään uutta albumia Vol. 4 (2005), jonka rakentamista, sisältöä ja omia taustojaan meille valaisivat säveltäjä-kitaristi Sami Vauhkonen ja vokalisti Tanja Lainio.
 
Lullacry -haastattelu julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa yhtyeen vokalisti Tanja Lainio kertoi hieman mietteitään uudesta albumista ja musiikkiharrastuksestaan, minkä lisäksi huomenna julkaistavassa toisessa osassa Sami Vauhkonen kertoo albumista ja omasta urastaan hieman tarkemmin.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=77

Lullacry -haastattelu julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa yhtyeen vokalisti Tanja Lainio kertoi hieman mietteitään uudesta albumista ja musiikkiharrastuksestaan, minkä lisäksi huomenna julkaistavassa toisessa osassa Sami Vauhkonen kertoo albumista ja omasta urastaan hieman tarkemmin.
 
Haastattelun toinen osa luettavissa samassa paikassa Tanjan osuuden alapuolella, eli haastattelu löytyy nyt kokonaisuudessaan osoitteesta: http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=77

SCORCHED EARTH TACTICS
 
"Musiikissa ei ole mitään divarisarjoja, vaan se on joko huonoa tai hyvää bändin iästä ja tyylistä riippumatta, eikä tätä saisi koskaan unohtaa."
 
Toisinaan metallimaailmassa on tapana yleistää, että esimerkiksi suomalainen metalli kiertää monesti samoja kaavoja, jolloin samanlaisia bändejä on tusinoittain ja omaperäisyyttä ei tunneta kuin harvojen yhtyeiden tapauksissa. Tietyissä tyylilajeissa tämä saattaakin vielä jollakin tapaa päteä, mutta jos kuuntelee vaikkapa vielä kokopitkää levyttämättömän tamperelaisen Scorched Earth Tacticsin äänitteitä, muuttuu yleistävämmänkin ihmisen mielipide nopeasti. Suomestahan tulee nimittäin mitä erikoisimpia yhtyeitä, jos osaa vain tarkastella laajasti koko maamme tarjontaa, jolloin esille tulevat lukuisat ainutlaatuiset eri tyyppistä metallia työstävät kokoonpanot. Scorched Earth Tactics on herätellyt monien mielenkiintoa kulmikkaalla deathcorellaan aiemmin Promo '02:lla ja viimeisimpänä ilmestyneellä Blastradius EP:lla, joista meille kertoo nyt hieman tarkemmin yhtyeen kitaristi Tero Rinne.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=78

HYPOCRISY
 
"Viruksella Hypocrisy on monella tapaa vapautuneempi kuin aikoihin, minkä ansiosta kykenimme viemään monimuotoisempia sävellyksiämme ääripäästä toiseen."
 
Viisitoistavuotias Hypocrisy on ollut koko historiansa ajan jatkuvasti kehittyvä yhtye, joka ei ole jäänyt koskaan polkemaan paikalleen, minkä on saattanut huomata aina jokaisen albumin ilmestyessä. Aloiteltuaan uraansa perinteistä death-metallia soittaen ja vakiinnuttuaan pitkäksi aikaa samaksi kolmen hengen kokoonpanoksi, siirtyi Hypocrisy jatkuvasti monimuotoisempiin suuntiin, jolloin varsinkin neljäs albumi Abducted, viimeiseksi albumiksi uhattu The Final Chapter ja muutamaa vuotta myöhemmin ilmestynyt nimikkoalbumi keräsivät huomattavasti huomiota. Hypocrisyn asema vaikutti olevan vakiintunut, kunnes ristiriitaisuudet alkoivat monien kohdalla 2000-luvun taitteessa, yhtyeen muutettua tyyliään rajusti. Vahvistuttuaan rumpali Horghilla ja kitaristi Andreas Holmalla, palasi Hypocrisy uudella albumillaan Virus erittäin onnistuneesti rankemman ja monimuotoisen ilmaisunsa pariin, minkä yhtyeessä alusta asti vaikuttanut Mikael Hedlund tunsi tapahtuneen luonnollisesti.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=79

Saksan isoista pojista eli Helloweenista ja Gamma Raysta olisi ajankohtaista tehdä juttua. Samaten Nocturnal Rites tuolta länsinaapurista.

Saksan isoista pojista eli Helloweenista ja Gamma Raysta olisi ajankohtaista tehdä juttua. Samaten Nocturnal Rites tuolta länsinaapurista.
 
Helloweenin suunnalta soitellaan ensi viikolla, Nocturnal Riteskin on suunnitteilla ja Gamma Raysta otin yhteyttä levy-yhtiöön, mutta ovat hieman vieraammalla lafkalla (Sanctuary), joten siitä en mene yhtään takuuseen, kun promootioaikakin saattaa olla jo ohitse. Kaksi ensimmäistä tosiaan kuitenkin tulee kuitenkin aika varmasti tehtyä, joten ilmoittelen niistä sitten ajallaan.

THE MACHETE
 
"Yleisesti olemme kuitenkin kasailleet biisejä aika perinteisten kaavojen mukaisesti ja kuten sanoin, lähdimme tekemään levyllemme perinteisen runttaavaa deathia ja thrashia, emmekä lähteneet siinä ohessa taiteilemaan sen kummemmin."
 
Death- ja thrash-metallin yhdistelmä on metallin laji, joka on tullut varmasti monille raskasta musiikkia kuunteleville viime vuosina jo niinkin tutuksi, että monesti on puhuttu jopa lievästä ylitarjonnasta. Hyvää death/thrash-metallia ei ole kuitenkaan koskaan liikaa, varsinkaan jos sitä päästään levyttämään ja julkaisemaan ammattitaitoisella kokoonpanolla ja vieläpä albumia laajalle levittävälle levy-yhtiölle. Kotimainen vuonna 2003 perustettu The Machete sai viime vuonna paljon huomiota demonsa lisäksi myös kokoonpanollaan, johon kuuluivat tuolloin Teemu Saikkonen, Juha Javanainen, Tuomo Saikkonen ja Santtu Hämäläinen. Tämä kaikki johdatteli yhtyeen hyvin nopeasti levyttämään melodisilla vivahteilla maustettua death/thrash-metalliaan Regressioniksi nimetyksi kokopitkäksi, joka julkaistiin elokuun lopulla Spinefarm Recordsin kautta. Näin ollen tahti on ollut varsin kova, minkä myötä jututettavaksi saapui perustajajäsen ja kitaristi Juha Javanainen.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=80

Saksan isoista pojista eli Helloweenista ja Gamma Raysta olisi ajankohtaista tehdä juttua. Samaten Nocturnal Rites tuolta länsinaapurista.
 
Mainittakoon että epäilemäni Helloween -juttu varmistui ja teen haastattelua maanantaina Michael Weikathin kanssa, joten jos hyvin käy niin juttua voi odotella tuossa ensi viikolla julkaistavaksi, jos jotain ihan ihmeellistä ei tapahdu. On kuitenkin tässä kaikenlaista taas, joten pitää miettiä julkaisuaikataulut tarkkaan, mutta tuskin tuossa mitään kummallista tulee vastaan.

OPETH
 
"Ajatuksena on ollut kehittää kappaleita jatkuvasti mielenkiintoisemmiksi, jolloin ne eivät hellittäisi otettaan hetkeksikään, vaan tarjoaisivat jatkuvasti moniulotteisia sävellyksiä rikkaasti ja monipuolisesti laajalla kontrastilla."
 
Jos yhtye soittaa progressiivista death-metallia, sen kappaleet ovat keskimäärin kymmenen minuuttia pitkiä, sisältäen monia musiikin äärimmäisyyksiä lähes raaimmasta metallista aina herkimpiin tunnelmointeihin ja samainen kokoonpano soittaa kolme loppuunmyytyä keikkaa Suomessa viikonlopun aikana, on maailma vähintäänkin kummallinen paikka. Ruotsalainen Opeth on kuitenkin saavuttanut tällaisen sijan musiikkimaailman kartalla ja yhtye julkaisikin tänä vuonna kahdeksannen albuminsa nimeltään Ghost Reveries, joka kipusi parin viikon aikana kymmenennen sijan kautta virallisen albumilistan viiden kärkeen. Yhtye on onnistunut vakuuttamaan suuria määriä ihmisiä monipuolisella musiikillaan, jota se on julkaissut viitisentoista vuotta kestäneen taipaleensa aikana jo kahdeksan albumin mittaisen mahtavan tuotannon verran, johon kuuluu lukuisia erilaisia ja silti toinen toistaan huikeampia teoksia. Uusimman albumin myötä juuri ennen viikonloppuna soitettuja kolmea Suomen keikkaa haastatteluumme saapui kosketinsoittaja Per Wiberg
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=81

EXTOL
 
"Jos rakastaa metallimusiikkia, mutta haluaa sisällyttää sanoituksiin kieroutuneesti myönteisiä ja elämänkatsomuksellisia asioita, niin pitäisikö sitten soittaa vain kevyttä musiikkia metallin määräämän etiketin mukaisesti?"
 
Viime viikonloppuna jälleen Suomessa vieraillut norjalainen Extol on herättänyt raskaan musiikin kuulijakunnassa värikkäitä mietteitä. Monet eivät kykene millään sulattamaan sitä, kuinka Extol yhdistelee monipuolisessa musiikissaan äärimmäistä metallisuutta hieman myönteisempiin ja jopa uskonnollisiin sanoituksiin, mutta musiikkihan on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Alunperin Espevollin veljesten perustama Extol on työstänyt tähän mennessä neljä albumia, joiden aikana se on hyödyntänyt monenlaisia metallisia tyylejä, kuten Burialin death/black/thrash -metallisia äärimmäisyyksiä, Synergylla kuultua teknistä death/thrash-metallia ja uudella The Blueprint Divesilla kuultua yhä monipuolistunutta ilmaisua. Muutamien kokoonpanon muutosten jälkeen Extol vaikuttaisikin olevan vahvempi kuin aikoihin, minkä myös vokalisti Peter Espevoll myönsi ennen viikonlopun Suomen keikkoja.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=82

DEATHCHAIN
 
"Deathrashin suhteen varmaa on ainakin se, että aikanaan jyvät tulevat erottumaan akanoista, jolloin me olemme toivottavasti niitä helmiä, emmekä ainakaan sikoja."
 
Death! Immortal! Thrash! Immortal! Metallista julistusta jyrähtelee ilmoille jälleen, kun kotimainen Deathchain palaa mättämään toisella albumillaan, jolla tämä yllättävänkin suurta huomiota ensilevyllään saanut death/thrash-bändi jatkaa siitä, mihin se pari vuotta sitten jäi debyytillään Deadmeat Disciples. Myöhemmin tänä vuonna Deathchain lähtee kiertämään Eurooppaa Destructionin ja Candlemassin kanssa, mutta ennen liittymistään tähän tiukkaan porukkaan, on aika julkaista uusi albumi Deathrash Assault, joka ei ole vieläkään iloista ja melodista metallia näiltä Kuopion hirmuilta. Sen sijaan kuolettavaa rässäystä jatketaan yhä monipuolisemmin ja tiukemmin, minkä seurauksena yhtyeessä vaikuttava kitaristi Bobby Undertaker saapui kertomaan kaikille, mistä metallissa oikeastaan onkaan loppujen lopuksi kyse ja päästiinpä jutun äärellä myös aina ajankohtaisiin vaatemuotiasioihin.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=83

ARCTURUS
 
"Uudelleen heränneen inspiraation myötä meidän oli matkustettava läpi haastavien madonreikien kokonaan uusiin Arcturus galakseihin, jotta kykenimme synnyttämään kaikin puolin voimakkaan uudenlaisen teoksen."
 
Nykymaailma korostaa jatkuvasti individualistisuutta ja erilaisuutta, puhuttiinpa sitten perimästämme, elämänkatsomuksestamme, perimmäisimmästä luonteestamme tai vaikkapa musiikista, jossa on nykyaikana vaikeaa saavuttaa kaiken kattavaa ainutlaatuisuutta. Norjalainen Arcturus on kuitenkin onnistunut tässä useammin kuin moni muu, sillä esimerkiksi vuonna 1997 ilmestynyt La Masquerade Infernale nousi nimittäin sanoinkuvaamattomalla tyylillään nopeasti todella arvostettujen metallialbumien joukkoon, eikä vastaavaa teosta ole sittemmin tehty avantgardemetallin tai vastaavien tyylilajien sisällä. Aina omia teitään edennyt Arcturus ei ole kuitenkaan välttynyt vaikeuksilta, minkä seurauksena yhtye koki laajoja muutoksia vuonna 2002 ilmestyneen The Sham Mirrorsin jälkeen. Uusi albumi Sideshow Symphonies on kuitenkin vahva osoitus uudistuneen ja lavoille nousseen Arcturusin nykykunnosta, johon myös Hugh Mingay vaikutti olevan erittäin tyytyväinen.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=84