Bassot ›

Taas oli se aika vuodesta, että oli äänitettävä keikkamyyntiä varten uutta matskua. Into oli valtava; uus rumpali ja solisti bändissä, homma pelaa paremmin ku ikinä. Ego oli sitä luokkaa, että studion ovia piti leventää, että mahtuisin sisään.
 
Vaan kuinkas kävi? Vedeltiin siinä pohjia narulle, niin ego pieneni suorassa suhteessa ottojen määrään. Aina piti yksinkertaistaa soittoa ja himassa etukäteen tehdyt läksyt ja kotikoneella äänitetyt pre-demot ja niissä toimineet jutut piti heittää romukoppaan. Osaksi omaa vikaa, osaksi sitä tosiasiaa, että Groove Agentilla piirretyt kellontarkat kompit ei ole sama asia kuin rumpalin kanssa soitto. Ja sitten vielä kitaristikin siinä soittaa omalla svengillään vieressä. Tiedän, en vaan osaa.
 
Mites teillä, mitä kokemuksia? Ja miten ylipäänsä äänitätte oman soittonne? Jos lijaan, niin millanen kuuntelu? Ja miten ratkaisette sen ikävän tosiasian, että normaalisti soitettaessa (ainakin mulla) tuntuu persereiässä asti kun ne kamat potkii, mikä vaikuttaa kyllä soittotatsiin, niin linjasoitossa ei potki yhtään mikään muu kuin talkkari rumaa muijaansa. Mitä haluutte kuulla luureista/ monitoreista? Montako ottoa sallitte itsellenne? Mites toi paikkailu ja editointi, meneekö yöunet, jos joutuu harrastamaan? Ja vielä ystävääni P. Heinoa lainaten; miksi taiveihottuma ei parane uimahallissa?

Allekirjoittaneella homma helpottuu seuraavilla lääkkeillä:
 
1. Reilusti bassaria ja virppaa kuunteluun
 
2. Klikki (jos on) niin hiljaiselle, että alkulaskun ja mahdolliset tauot selvittää. Klikki ei saa (mulla) liikaa häiritä rumpalin groovea.
 
3. Basso tarpeeksi isolle, että on helppo hallita oma artikulaatio ja dynamiikka.
 
4. Muita soittimia sen verran, että pysyy kärryillä siitä, missäpäin biisiä mennään ja hahmottaa harmoniat ynnä koko bändin yleisfiiliksen. Usein laulut (pahimmillaan demo-) on vedetty sen verran fiiliksellä, että aiheuttavat ongelmia taimaukseen...
 
5. Kuuntelu tarpeeksi isolle... Eli matalat taajuudet erottuvat selkeämmin, kun volaa on vähän enemmän. Kunhan nyt ei itselleen kuulovauriota aiheuta.
 
6. Jos vaan ikinä mahdollista, laitetaan ne luurit pois ja soitetaan tarkkaamossa (tms.) kaiuttimia kuunnellen! Etenkin jos kuunteluun saa tarpeeksi voimaa, fiilis on huomattavasti helpompi löytää. Kuulokkeet päässä ei oikein malta heilua, tarkkaamossa on helppo tehdä itselleen tilaa eläytyä.
 
7. Huolellinen valmistautuminen eli harjoittelu on plussaa.
 
8. Soitin pitää olla vireessä, säädöissä ja (musiikista riippuen) tarpeeksi tuoreet kielet.
 
Näiden lisäksi hommaan kuuluu iso määrä psykologiaa, henkilökemiaa ja stressinsietokykyä. Jos käytettävissä on aikaa, niin hyvä; jonkun jutun voi ottaa myöhemmin uudestaan. Ja vaikka kuinka olisi kokemusta ja rutiinia, aina se punainen valo vaan pistää hermoilemaan...

Me tehtiin edellinen nauhoite siten, että soitimme kaikki samassa huoneessa pohjat livenä. Muilla kuin rumpalilla ei ollut kuulokkeita. Hänelle tuli klikki korviin, muut oltiin sitten sen rumpalin varassa. Meitä oli siis 2 kitaraa, basso ja rummut. Monitorointi siis niistä vahvistimista joita samalla äänitettiin. Myös basso (joka meni myös suoraan linjaan).
 
Aika treeniolosuhdemainen setuppi, mutta turha kliinisyys siitä karisee, ja soittoon saa sitä eloa.
 
Näytteet on minun jäsenkuvauksessa linkkinä.

Lainnanpa muokaten tästä markoteriä, toivottavast passaa.
 
1. Bassaria ja virppaa kuunteluun
 
2. Klikki pois jos se ei välttämättä ole tarpeen, jos pitempiä taukoje rummuissa on, niin sitten klikki meshiin. Olen huomannut että ihan ies selviää kyllä jostain parin tahdin tauosta sillä klikillä mikä jää päähän silleen. No, selitä nyt tämä sitten.
 
3. Muita soittimia sen verran, että pysyy kärryillä siitä, missäpäin biisiä mennään ja hahmottaa harmoniat ynnä koko bändin yleisfiiliksen.
 
4. Jos vaan ikinä mahdollista, laitetaan ne luurit pois ja soitetaan tarkkaamossa (tms.) kaiuttimia kuunnellen!
Etenkin jos on selkeän soundin omaavat hyvät kaiuttimet, tykkään että ne olisi senverran pienellä, että tavallaan "kuulen" sen akustisen soundin ja käyttäytymisen kanssa.
 
5. Huolellinen valmistautuminen eli harjoittelu on plussaa.
 
6. Soitin pitää olla vireessä, säädöissä ja (musiikista riippuen) tarpeeksi tuoreet kielet.
 
Tuo stressinsietokyky ja asioiden tietty sujuminen on kiva. Parhaiten sujuu tiukasti aikataulutettu jossain ulkopuolisella pajalla äänitetty juttu, miulta. Kun bändikämpällä vedetään omilla kamoilla voi homma venähtää liikaa. Alkaa olla demonteossa motivaatio hukassa täysin siinä puolen vuoden jälkeen. Koettu juttu.

volaa, että basso erottuu, ja hirveet säröt.....pitää laittaa muille jauhot suuhun, jos rupeavat tonttia kaavoittamaan uusiksi...

Parhaiten sujuu tiukasti aikataulutettu jossain ulkopuolisella pajalla äänitetty juttu, miulta. Kun bändikämpällä vedetään omilla kamoilla voi homma venähtää liikaa.
 
Selvennykseksi tosta omasta jutusta, että olimme ihan aikuisten oikeessa studiossa, ei treenikämpällä, vaikka vedettiinkin em. setupilla. Muutama sermi oli estämässä kitaroita enemmin vuotamassa rumpuihin, ei muita ihmeellisyyksiä.

Selvennykseksi tosta omasta jutusta, että olimme ihan aikuisten oikeessa studiossa, ei treenikämpällä, vaikka vedettiinkin em. setupilla. Muutama sermi oli estämässä kitaroita enemmin vuotamassa rumpuihin, ei muita ihmeellisyyksiä.
 
No selvennän minäkin, että edellisen bändin kanssa tehtiin kaksi demoa, ja molemmissa meni yli vuosi. Tehtiin siis ne treeniksellä. Aiemmin olen studiolla noita demoja tottunut tekemään ja kyllä se vaan on juhlaa kun mennään sinne, ja hoidetaan tehokkaasti homma pois kuleksimasta. Saa valmiin äänitteen kuukauden päästä käteen. ---> Katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.
 
Tuossa väännetään ja väännetään, ja kaikki uudet ideat saa haudata kun ei vanhatkaan hommat ole vielä valmiina. Kokoajan sellainen keskeneräinen työ ahdistamassa.

Kun bändikämpällä vedetään omilla kamoilla voi homma venähtää liikaa. Alkaa olla demonteossa motivaatio hukassa täysin siinä puolen vuoden jälkeen. Koettu juttu.
 
Niinpä... Oma ennätys on albumi, jota on ryhdytty tekemään muistaakseni syksyllä Ž97!
 
Ja taas viime viikolla oli puhetta, että siirretään ne adatit kovalevylle ja hoidetaan homma loppuun. Onneksi musiikki on ajatonta...
 
ko. sessiossa (siis ysiseiska) muuten soitin kynsinauhat verille plektrasta huolimatta, kun sai tarkkaamossa oikeanlaisen fiiliksen aikaan!
 
Niin, on siis ollut vähintään yksi studio käytettävissä oikeastaan koko ajan...

Saa valmiin äänitteen kuukauden päästä käteen. ---> Katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.
 
Näinhän se PITÄIS olla, pitäis itseasiassa olla jo äänitystä alotettaessa sovittuna monistusajat ja muuta, että homma tosiaan olis tehokasta. Nyt ollaan kaks iltaa väännetty, ekana päivänä rummut ja basso sisään, pannut max. 2 ottoa ja basson kanssa taisi mennä (osin kuuntelun vittumaisuudesta johtuen) 2-3 ottoa/ biisi. Eli loppujen lopuks ihan jees, että 3 tuntia menee 3 biisin pohjien soittoon.
 
Tosta itse äänityksestä yleensä, hieno huomata että muutkaan ei välttis haluu esim. haitsua kuunteluun, mua vituttaa kaikki tiheä rytmi sillon kun klikistä/ rumpupohjista kyse. Jotkut varmaan tykkää, mutta meitsi ei, keikalla ihan jees mitä enemmän tulee tsägätystä, mutta pelkkä bassari ja virveli on paras kaveri äänitettäessä, koska sillon joutuu itse tekemään sen duunin. Miinuksena tietysti se, että jos se haitsu ei oo ihan kohdillaan ja bassokin hiukka soutaa, niin sittenhän siinä voi huonoimmillaan tulla kovasti levottoman kuuloista jälkeä.

pelkkä bassari ja virveli on paras kaveri äänitettäessä.
 
näi o...
 
tossa heinäkuussa käytiin bändin kanssa studiolla ja soiteltiin pohjat livenä. tuli kaks kitaraa ja basso linjaan sekä rummuista kannut tuli trikkereillä ja symbaalit overheadeillä.
 
en tosin ollut tyytyväinen pohjiin ja soitinkin kaikki pohjat uusiksi itsekseniyksikseni. tässä teinkin taktisen vedon ja menin "kuunteluhuoneeseen" soittamaan niin että muiden soittamat pohjat tulivat suoraan kaiuttimista läpi.
 
en vaan osaa soittaa kuulokkeet päässä.

Mulle tärkeätä äänityksessä on, että basso väännetään tarpeeksi kovalle vahvarista tai luureista. Liian hiljaisella menee soittotatsi liian kovaksi ja taimi alkaa heittämään enemmän kuin normaalisti.
 
Katsekontakti rumpaliin on nykyään myös aika tärkeä. Haikka pitää kuulua, musiikkityylin (reggae) ja rumpalin hyvän haikkatyöskentelyn vuoksi. Menee muuten fiilis soittamisesta.
 
Pieni kiire on hyvä äänittäessä, tuleepahan soitettua perusvarmaan tyyliin "hienoja" fillejä välttäen.