Kitarat: kitarakamat ›

Parin kolmen viikon päästä on rahat koossa, ja tässä vaiheessa pääkoppa käy kuumana miettiessä kumpaan rahani sijoittaisin. Pyytäisin nyt siis Teitä, arvoisat muusikoiden.netin kanssakäyttäjät; auttamaan valinnassa.
 
Pakkaa sekoittaa vielä lisää se, että tämänhetkinen ykköskitarani (PRS Tremonti SE) on ikäänkuin juuri noiden kahden mallin välimuoto skaalaa lukuunottamatta. (LP:n muoto pelkällä mahonkirungolla) Tottakai loppupeleissä valinta osuu siihen parhaimmalta tuntuvaan instrumenttiin (oli se sitten käytetty tai uusi), mutta haluan kommentteja nimenomaan noista kahdesta kitarasta.
 
Ps. Tokaita en ole ostamassa.
 
-juki

Tottakai loppupeleissä valinta osuu siihen parhaimmalta tuntuvaan instrumenttiin (oli se sitten käytetty tai uusi), mutta haluan kommentteja nimenomaan noista kahdesta kitarasta.
Ps. Tokaita en ole ostamassa.
-juki
 
Kahdesta erilaisesta mutta kuitenkin joiltakin osin melko identtisestä haluat tietää mitä?? Olen ihan sata varma että tiedät jo aikas paljon kummastakin... eli minkä moista kommenttia olisit etsiskelemässä? SG:llä pääsee helpommin ylänauhoille, jos tarvetta, se on ohuempi, kevyempi ja mahonkia.. kun taas hyvä Studio on omassa LP-osastossaan hyvin korkealla..raskas runko, sustainia himpun enemmän. Lyhytsormisella hankalampaa kuin SG:llä soittaa ylänauhoilta. Yhteistä kummallakin mikit ja elektroniikka sekä "workmanlike" ulkonäkö - karu ja asiallinen.. jaa, taitaapa olla virityskoneissa eroa, ainakin luulisin..

Fox:sin kanssa samoilla linjoilla, hyviä keppejä molemmat ja molemmissa on täysin perusteltuja etuja ja haittoja, oikeesti joka miehellä pitäsi olla sekä SG että Les Paul mutta valitettavasti on olemassa asia nimeltä raha ja sen puute.
 
Soittele molempia rauhassa, valikoi liikkeestä mielestäsi parhaat yksilöt, jos siellä on useampia (valitettavasti useimmiten ei) ja osta malli joka tuntuu paremmalta - eli rupee tuntumaan, että tää se on.
 
Ei noiden välillä voi tehdä järjellä valintaa, kyllä se on fiilis, soittotuntuma ja käsissä olevan yksilön soundi joka ratkaisee.
 
PS: Sen verran kuitenkin että jos sinulle jää vielä se Tremonti käyttöön niin Les Paul on kyllä mielestäni hieman lähempänä soundiltaan ja fiilikseltään sitä, joten siltä pohjalta kannattaisi ottaa SG, jotta skaala hieman laajenisi.

PS: Sen verran kuitenkin että jos sinulle jää vielä se Tremonti käyttöön niin Les Paul on kyllä mielestäni hieman lähempänä soundiltaan ja fiilikseltään sitä, joten siltä pohjalta kannattaisi ottaa SG, jotta skaala hieman laajenisi.
 
En tiedä miten Tremonti SE vs. LP Studio 'vehkeilee' keskenään, mutta ainakin kokeneiden PRS-miesten mukaan PRS:n SC ja Gibson LP kuulostavat yllättävänkin paljon erilaiselta, PRS:stä uupuu sellainen Paulimainen isous ja keskialueen karu massiivisuus, soundin ollessa enemmän tasapainoinen ja huomattavasti erottelevampi l. modernimpi ja "persoonattomampi". Tiedä sitten mistä johtuu.
 
Mutta notta että ei kai tuota oikein osaa sanoa ihan tarkalleen kuin eri yksilöitä testaamalla, niin kuin tuossa wiisaammat jo kehottivatkin. Ja kyllä noin ikään kuin fiilispohjalla LP on paljon lähempänä Tremontia kuin Standard Guitar (hassu nimi, tuollaisen nimen perusteella kyllä kaikilla pitäisi SG olla, totta... :o)
 
EDIT: DjJuki, kumpaa sitten päädytkin niin mielenkiinnolla odotetaan syväanalyysiä soundeista tyyliin SE vs. Gibson.

Standard Guitar (hassu nimi, tuollaisen nimen perusteella kyllä kaikilla pitäisi SG olla, totta... :o)
 

 
Se on Solid Guitar. Eheeh...

Se on Solid Guitar. Eheeh...
 
No ilmankos!

SG on helkkarin hieno kitara mutta ainut mikä siinä todella ärsyttää on sen kaulapainoisuus.

SG on helkkarin hieno kitara mutta ainut mikä siinä todella ärsyttää on sen kaulapainoisuus.
 
Välttämättä eivät kaikki SG:t (Gibsonin) ole ollenkaan niin kaulapainoisia kuin täällä suureksi kummastuksekseni kommentoidaan, samoin suuresti minua hämmästyttävät kommentit kaulan paksuudesta. Esmes -74 SG Standardissa on todella ohut kaula ja runko painavaa mahonkia josta seuraa, että kaulapaino-ongelmaa ei ole. Herääkin kysymys, onko tässä viime aikoina ryhdytty käyttämään kevyttä mahonkia...nykyisinhän kaikkien?? kitaratehtaiden käyttämä mahonki tuodaan Afriikasta Hondurasin sijasta ja mahonki on siitä vekkuli puu, että sen puuaineksen paino on suoraan verrannollinen kasvuaikana naututun mineraalikoktailin, etupäässä piin, määrään. Ylen painavia mahonkilankkuja pyrkivät tehtaat hyljeksimään, ettei valmiiseen tuotteeseen tulisi liikapainoa. Vielä on syytä mainita, etttä aivan viimeaikaisia SG-kitaroita en ole testinyt saati ihmetellyt, mutta muuten on kokemusta SG Standardista, Specialista, Elitestä ja Customista. Uusimmista malleista Hottie SG olis kiva nähdä... =)

Välttämättä eivät kaikki SG:t (Gibsonin) ole ollenkaan niin kaulapainoisia kuin täällä suureksi kummastuksekseni kommentoidaan, samoin suuresti minua hämmästyttävät kommentit kaulan paksuudesta.
 
Samoin, minulla on todella hyvä 80-luvun std, joka on kevyt, mutta tasapainossa, sen kaula on useimpia Les Pauleja paksumpi, mutta profiili on hyvä. Kaverillani oli 70-luvun mallinen SG-Custom Walnut, jossa oli yksi kaikkein ohuimpia Gibsonin kauloja joita olen missään nähnyt Gibsonissa nähnyt.
 
Honduras mahonki oli käsittääkseni yleisnimitys väli-Amerikasta tuotetulle mahongille, joka on hakattu loppuun ja alueen metsäthän on tuhottu muutenkin lähes täydellisesti.
 
Kitaristit huomio - suojelkaa sademetsiä tai muuten kunnon kitarapuita ei saa enää mistään, sellutehtaat vaativat vain Eukalyptusta ja siitä ei kitaroita tehdä eikä paljon muutakaan.

Honduras mahonki oli käsittääkseni yleisnimitys väli-Amerikasta tuotetulle mahongille.
 
Niin, siis kauppanimike, jonka alaisuudessa myydään myös muissa väli-amerikan maissa kasvaneita soitinrakennukseen soveltuvia mahonkeja.
 
Tosin, jos Hondurasin mahonkin on uhanalainen, voiko kaikki väli-amerikan mahongit olla uhanalaisia?

Kossu kiteytti asian aika hyvin; valinta tulee tosiaan olemaan ihan henkimaailman juttuja. Tosin Tremonti SE on mielestäni ehkä sittenkin lähempänä SG:tä. LP Studion kanssahan sillä ei ole oikeen muuta yhteistä kuin toisiaan muistuttava muoto ja peruspuuna mahonki (TSE:ssä siis pelkkää mahonkia). Paksuudeltaanhan (ja aivan varmasti painoltaan) TSE taitaa olla lähempänä SG:tä kuin "massiivista" vaahterakantista Studiota.
 
Valinta tulee olemaan tiukka, mutta mikäs sen mukavampaa kuin kitaroiden testailu ja uuden kullan osto ;>
 
Ja Foxille: ehkä halusin vaan perseellepotkintakommentteja tyyliin "osta mielummin lespa" vaikka valinnan teenkin ihan itse :>
 
-juki

Ja Foxille: ehkä halusin vaan perseellepotkintakommentteja tyyliin "osta mielummin lespa" vaikka valinnan teenkin ihan itse :>
 
-juki
 
Jees, way to go man! Sitte siitä Tremontista modittelet nostopotikoilla juki-signature modelin..:) Coiltappia tms.

Kyllä minä kallistuisin tuonne Les Paulin puolelle... Jos vielä värinä olisi Ebony tai Alpine White. Vielä SG:n kaulapainoisuudesta: mitä kaulapainoisuus haittaa? Kitarasta kun yleensä pidetään kahdella kädellä kiinni?

mitä kaulapainoisuus haittaa? Kitarasta kun yleensä pidetään kahdella kädellä kiinni?
 
No minä ainakin tykkään siitä ettei sitä kaulaa tarvitse pidellä pystyssä vaan se pysyy siinä ihan itsestään. Soittaminen on paljon helpompaa(ainakin meikäläiselle, soittelen yleensä istualtaan siten, että kitara on suunnilleen samassa asennossa kuin seisaaltaan ja se pysyy siinä vaikka irrottaisi molemmat kädet kitarasta)

Parin kolmen viikon päästä on rahat koossa, ja tässä vaiheessa pääkoppa käy kuumana miettiessä kumpaan rahani sijoittaisin. Pyytäisin nyt siis Teitä, arvoisat muusikoiden.netin kanssakäyttäjät; auttamaan valinnassa.
 
Pakkaa sekoittaa vielä lisää se, että tämänhetkinen ykköskitarani (PRS Tremonti SE) on ikäänkuin juuri noiden kahden mallin välimuoto skaalaa lukuunottamatta. (LP:n muoto pelkällä mahonkirungolla) Tottakai loppupeleissä valinta osuu siihen parhaimmalta tuntuvaan instrumenttiin (oli se sitten käytetty tai uusi), mutta haluan kommentteja nimenomaan noista kahdesta kitarasta.
 
Ps. Tokaita en ole ostamassa.
 
-juki
 
Helvetin paha kysymys kummatkin on kyllä todella hyviä mutta kyllä tuo les paul on ehkä kovempi.

No minä ainakin tykkään siitä ettei sitä kaulaa tarvitse pidellä pystyssä vaan se pysyy siinä ihan itsestään. Soittaminen on paljon helpompaa(ainakin meikäläiselle, soittelen yleensä istualtaan siten, että kitara on suunnilleen samassa asennossa kuin seisaaltaan ja se pysyy siinä vaikka irrottaisi molemmat kädet kitarasta)
 
Niin no nämä on niitä henkimaailman asioita. Jokaisella on mielipiteensä. Itse en ole huomannut SG:tä kaulapainoisuutensa takia hankalaksi soitettavaksi.

Siis jos halut soittaa rokkia niin osta hyvä mies SG!!

Luulisin että Tremonti on lähempänä LPtä kuitenkin vielä, joten SG. Saattaisin itse olla vieläpä niin hurja että vaihtaisin jotkut P90:t siihen, tyyliin Gibsonin Townshend signature.
 
SG Specialissa on muuten värivaihtoehtoina harvinaisen komeat Blue Teal ja Platinum.

mielipide: les paul..