Rock, pop, alternative ›

Henkevämpää musiikkia saa etsiä.

Tämä yö on avannut silmäni!

Osaan debyyttialbumin edelleenkin ulkoa, niin paljon sitä tuli aikoinaan kuunneltua. Pakahduttavaa musiikkia ja lyriikoita. Yksi minulle henk.koht. tärkeimmistä yhtyeistä koskaan.
 
Mortsun soolotuotanto ei ole napannut ihan samalla tavalla mutta November Spawned a Monster saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä ja You Are the Quarry ja Live at Earl's Court ovat loistavia albumeja.

Minä taidan kuitenkin tykätä kaikista eniten debyytistä...
 
Mikäköhän siinä on, kun minulle ei tuo debyytti oikein kolahda, vaikka kaikista muista levyistä pidän todella paljon? Jotenkin se on kovin mitäänsanomaton kaikkeen myöhempään verrattuna. Toki sielläkin hienoja biisejä on, mutta kokonaisuus on vähän laiska. Tuntuu, että siinä ei oikein hallita biisin tiivistämistä, joka myöhemmillä lätyillä on täysin hallinnassa. Pari Lisäksi tuntuu, että sen soundit ovat jotenkin aneemisemmat, kuin muiden lättyjen.
 
Vai onko niin, että ekan levyn ykköseksi-rankkaajat tekevät sen vain nostalgia-syistä (Silloin Provinssirock:ssa 1984...ennen kuin ne muuttuivat kaupallisiksi...yhyy...yhyy)? Itsekin tähän monien pändien kohdalla, mutta kun Smithseihin aikanaan tutustuin, tein sen lainaamalla kaikki lätyt kerralla kirjastosta fiiliksellä "nyt tutustutaan bändiin kokonaisuutena kaikkineen". Juu tuloksena oli, että itse pidän Strangeways:ista.

Vai onko niin, että ekan levyn ykköseksi-rankkaajat tekevät sen vain nostalgia-syistä (Silloin Provinssirock:ssa 1984...ennen kuin ne muuttuivat kaupallisiksi...yhyy...yhyy)?
 
Enpä ollut 1984 festareilla bändiä katsomassa eikä The Smiths mielestäni koskaan muuttunut "kaupalliseksi". Minusta debyyttialbumi on yksinkertaisesti hieno kokonaisuus. What Difference Does It Make? oli eka biisi jonka yhtyeeltä kuulin ja edelleen lemppareitani. Levyn tuntemattomammat biisit kuten Miserable Lie, Pretty Girls Make Graves ja I Don't Owe You Anything ovat aivan mielettömiä ja A- ja B-puolen vikat biisit The Hand That Rocks The Cradle ja Suffer Little Children ovat komeat loppuhuipennukset.

mun ensimmäinen ylpeydentunne levunkeräilyssä tuli kun ostin tampereen plattasta alkuperäisen this charming man "12 vinyylisinkun. Sen jälkeen tuo smiths innostuts on kasvanut lähes huolestuttavaksi.
Mulla on harvoin nykyään mahdollisuus kuunnella musiikkia vinyyliltä kun soitin on toisessa asunnossa ja ostan sinne useemmin vinyyliä kun kerkeän kuunnella, mutta siellä on todettu tällanen yhdistelmä hyväksi illanvietoksi kun
1) the cure - pornography. Omassa luokassaan ekana löevynä päivässä.
2)the Smiths - strangeways, here we come. A rush and a push and the land is ours
3)The Go-Betweens - Black Diamond and the liberty belle express. Smiths diggareille ehdoton suosituslevy. Samoin kuin James niminen bändi.
4)Gus Gus - Polydistortion - Tämä kohtuu harvinainen levy vinyylillä on kyllä gutaa. Se on kyllä trip hoppia, mutta sopii hyvin joukkoon.
5)godspeed you black emperor -yankey uxo. Tätä tunnelmaa ei voita kukaan.
6)Jesus and the marychains - psychocandy. Hitto mähän oon synkkä kasarigooti, vaikka näytänkin 50-luvun tennisharrastajalta.
 
ja illan viimeinen
 
7)depeche mode - goodnight lovers vinyylisinkku, jossa on mun lempidepparibiisi when the body speaks akustisena versiona. Ja Goodnight loversin loppuhyssytys nukuttaa raavaankin miehen.

Vai onko niin, että ekan levyn ykköseksi-rankkaajat tekevät sen vain nostalgia-syistä (Silloin Provinssirock:ssa 1984...ennen kuin ne muuttuivat kaupallisiksi...yhyy...yhyy)? Itsekin tähän monien pändien kohdalla, mutta kun Smithseihin aikanaan tutustuin, tein sen lainaamalla kaikki lätyt kerralla kirjastosta fiiliksellä "nyt tutustutaan bändiin kokonaisuutena kaikkineen". Juu tuloksena oli, että itse pidän Strangeways:ista.
 
Olin Provinssissa ja olen siitä huolimatta sitä mieltä, että eka levy on paras. Siinä on paras kokonaisuus ja eniten fiiistä. Soundeillahan nyt ei voi olla noin paljon merkitystä - muuten jäisi aika paljon suosikkejani rannalle.

Itsekin vasta tykästyin. Vaikka kasarisaundit saattavat aluksi vähän haitata niin alta löytyi hienoja biisejä. William, it was really nothing on mahtava biisi.

Strangeways, Here We Come -levystä tykkään myös, vaikka kyllähän Queen is Dead on mulla ja näköjään monilla muillakin se ykkönen. Jostain ihmeen syystä Meat is Murder on jäänyt hankkimatta. Kuultujen irtobiisien perusteella sekin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.

Queen is Dead on mulla ja näköjään monilla muillakin se ykkönen.
 
QID tuntuu tosiaan yleisesti olevan se rakastetuin The Smiths-albumi ja hienohan se on kuin mikä.
 
Sekalaisista The Smiths-kokoelmista Louder Than Bombs on se ainoa oikea. Miusta.

kaikki kolme "oikeaa" eli louder than bombs, hatful of hollow ja world won't listen on kaikki mahtavia.
Queen is dead ei mun mielestä oo mitenkään erikoinen smiths akselilla. Sieltä löytyy never had noone ever, joka on huonoin smiths biisi kautta aikain. ekakin on vähän välttävä. mä oon toisinajattelija ja sanon edelleen et meat is murder ja strangeways on parhaat.
 
Ja morrisseyn paras ikinä biisi on Viva Hatella Angel don't take your life away. Se jousisovitus on ihan mahtava.

kaikki kolme "oikeaa" eli louder than bombs, hatful of hollow ja world won't listen on kaikki mahtavia.
 
Toden totta, kokoelmiahan HoH ja WWL:kin ovat.

Thumbs up.
Hei kuunnelkaa mahtava cats on fire, suomen smiths osoitteesta http://www.catsonfire.tk ja ymmärtäkää mistä mun innostus vaihtoehtomusiikkiin lähti. Higher Ground Seelonce Mayday levyltä on aivan parasta huumetta.

Ja morrisseyn paras ikinä biisi on Viva Hatella Angel don't take your life away. Se jousisovitus on ihan mahtava.
 
Minun Viva Hatella ei tuon nimistä kappaletta kyllä ole, mutta "Angel, angel down we go together" niminen kappale löytyy. Onkohan kyseessä sama biisi?

Minun Viva Hatella ei tuon nimistä kappaletta kyllä ole, mutta "Angel, angel down we go together" niminen kappale löytyy. Onkohan kyseessä sama biisi?
 
No Morrisseyllä ei "Angel don't take your life away" -nimistä biisiä olekaan.
 
Tekisi mieli osallistua tähän keskusteluun mutta en oikein osaa suhtautua aiheeseen subjektiivisesti.
 
..Parasta.

Hmm. Smithsiä löytyy studioplatat+Louder than bombs ja Rank, complete picture -DVD, muutama 7" -sinkku (Panic/Vicar in a tutu ja I started something I couldn't finish/Pretty girls make graves (Troy Tate)), yks t-paita.. heh
 
Morrisseyltä Viva hate, Kill uncle, Bona drag, Vauxhall and I, Your arsenal, World of Morrissey, You are the quarry (+b-sides), pari cd-sinkkua, pari 7"-sinkkua (The last of the famous international playboys & Suedehead) ja Malady lingers on -DVD...
 
Sitten digitaalisessa muodossa löytyypi molemmilta viitisen gigaa mp3-bootleggeja (keikkoja+demoja+ennenjulkasemattomia biisejä) +bootleg-keikkavideot päälle.
 
Suosikkibiisiä en tosiaan osaa mainita.. Tämän päivän suosikeiksi voisi sanoa vaikka Smithsiltä Well I wonder ja Morrisseyltä ööh.. vaikkapa I am two people..
 
EDIT: Ai niin, levyjä ei oo siis kuin vaan noi pari 7" molemmilta.. Cd:itähän ei levyiksi lasketa.. ;)

Joo. Mä voin ylpenä sanoa omaavani sitten 4 smiths levyä kun ostin lontoon matkalla queen is deadin, rankin ja strangewaysin alkuperäiset lp:t ja this charming man "12 sinkku.
Sit mulla on yhteensä 16 muuta smiths äänitettä, joista pari on kasettia, itsetehtyjä julisteita ja vitusti morrisseykamaa.

Ajatelkaas, jos Patti Smith liittyisi uudelleen koottavaan Smithsiin, tuli bändistä the Patti Smiths! Tämä oli niin huono juttu, että lähden tästä Helvetinjärvelle laavulle yöksi.

Viime viikkojen aikana on The Smiths todella tehnyt minuun vaikutuksen. Yhtyeeltä löytyy todella paljon loistavia kappaleita, ja muutamat näistä saavat kerta toisensa jälkeen aikaan kylmiä väreitä. Taidanpa ensi viikolla mennä kirjastoon ja etsiä käsiini lisää bändin levyjä.