Kitarat: kitarakamat ›

Jep, otsikossa jotain tuttua. Kiitoksia vaan Peaquelle oivasta otsikkoaiheesta, sen LP threadista tähän näpistin.. Ai niin näissä piireissähän oikea tapa sanoa on "Sain vaikutteita" ei "näpistin":)
 
Mutta.. Kun kerran ne muutkin toteuttaa niitä GAS haaveitaan niin laitanpa työnalle ES:n hankinnan, kuulemma vielä _Yksi_ kitaralaukku johonkin mahtuu.
 
Tarkoitus olisi hankkia kitara ebayn kautta eli kysymällä pitäisi saada mahdollisimman paljon tietoa. ES:n oikeat speksit lienevät: Kansi ja takaosa vaahterasta (muotoon prässätty?) Mahonkikaula, ruusupuu otellauta dotseilla tahi blokeilla, PAF tyyliset mikit.. Mutta.. Eikös tuossakin ole sama onkelma kuin LPssä? Eli sitä on valmistettu eri vuosina erillaisilla spekseillä.. Varmaan löytyy 70-luvun "ongelma" vuosilta 3-pala/vaahterakaulaa tms. Onko jotain vuosia mitä pitäisi karttaa? Mistäs vuosista löytyis sitä parhautta hinta/laatusuhteeseen?
 
Vioista: Kaulan irtipoikki rapsahtaminen lienee tuonkin tyypillisimpiä vikoja, sellaista ei kyllä näkemättä uskalla ostaa, vaikka onkin ammattilaisen tekemänä varsin simppeli korjaus. Vääränlainen korjaus tekee tuhoa.. Mitäs muita vakavampia ongelmia ollut?
 
Eli sellainen alle 2k€ maksava "perus" ES olisi tarkoitus hommata jollain aikataululla. Yllättävän vähän niitä Saksan ebayssäkin näkyy. Lucilleja aika usein, mut se ei kiinnosta, eikä signature sarjat muutenkaan.. Tosin muut taitaa maksaakkin taivahia.

Eli sitä on valmistettu eri vuosina erillaisilla spekseillä.. Varmaan löytyy 70-luvun "ongelma" vuosilta 3-pala/vaahterakaulaa tms. Onko jotain vuosia mitä pitäisi karttaa?
 
Sandwich-kaula voi olla soundillisesti mitä parhain.
 
Tärkeimmät erot lienee kumminkin stoptail / trapetsi ja PAF / P90 Dogear sekä teitenkin se, onko Bigsbyä vai eikö. 80-luvun uusiomallia ES335-DOT en ehkä ostaisi yhtä innolla kuin oikeaa vanhaa.
 
Hyviä ne on kaikki erilaiset mitä olen soitellut, joskin on aika hassua kun hinta on nyt euroina sama kuin aikoinaan markkoina...
:-)
 
Ai niin, vältä vuoden 1980 ihmettä, ES-335S, se on solidbody jolla ei oo oikeastaan tekemistä noiden kanssa. Todella hyvä solidbody kyllä, mutta oikea hinta on esim 550-700 euroa sille.

Näitäkin saa näemmä nykyään faded-mallisina:
 
http://www.kitarapaja.com/pics/nges335ftb1.jpg
 
Mun silmään tuo on ruma.
 
Tässä meikäläisen ihanne ES-335:
http://www.rumbleseatmusic.com/pix/72es335sunburst.jpg

Näitäkin saa näemmä nykyään faded-mallisina:
 
http://www.kitarapaja.com/pics/nges335ftb1.jpg
 
Mun silmään tuo on ruma.
 
Tässä meikäläisen ihanne ES-335:
http://www.rumbleseatmusic.com/pix/72es335sunburst.jpg
 
Jestas, tuo jälkimmäinen on kyllä namu!

Varmaan löytyy 70-luvun "ongelma" vuosilta 3-pala/vaahterakaulaa tms.
 
Ei ne ongelmavuodet ollu kuin 1968-70, Giballa..eikä juurikaan tuon hintaluokan kitaroissa, vaan niissä halvemmissa malleissa. Toki ongelmia on jokaisella tehtaalla, Tokailla varmaan koskaan ei, koska sehän tekee ne "maailman parhaat" Gibsonin mallit.. (sarkasmia,hieman)
Kiven lausunnon uskallan allekirjoittaa, ei ole sen parempaa kaulaa ku tuo 70-80 -lukujen laminoitu vaahterakaula kunnon volutella. Kapea ja nopea.
 
Onko jotain vuosia mitä pitäisi karttaa? Mistäs vuosista löytyis sitä parhautta hinta/laatusuhteeseen?
 
300-sarjan rungoissa oli pientä trabelia 69-70 varsinkin Burgundy-värisissä, filleröityjä halkeamia.. Parhaus, no se täytyy soittajan itsensä ratkaista. Jos minä sanon, että 1975 ES-335 CTW jossa on coil-tapit vakiona, on paras, niin jonkun muun mielestä se kelanpuolitus pilaa koko 335:n..
 
Vioista: Kaulan irtipoikki rapsahtaminen lienee tuonkin tyypillisimpiä vikoja, sellaista ei kyllä näkemättä uskalla ostaa, vaikka onkin ammattilaisen tekemänä varsin simppeli korjaus. Vääränlainen korjaus tekee tuhoa.. Mitäs muita vakavampia ongelmia ollut?
 
Tarkoitat varmaan lapavaurioo, ei ne kaulat muuten noista irtoillu, sen enempää kuin muistakaan.. Hyvin korjattu lapa soitettavaksi tarkoitetussa kitarassa ei oo haitta, vaan hintaa laskeva hyöty, mun mielestä (ja toki se täytyy olla ammattimaisesti korjattu).. Mitä tarkoitat vakavammilla ongelmilla? Ei oo mitään tyyppivikaa noissa, soittajien aiheuttamia sitte enemmän..
 
Eli sellainen alle 2k€ maksava "perus" ES olisi tarkoitus hommata jollain aikataululla. Yllättävän vähän niitä Saksan ebayssäkin näkyy. Lucilleja aika usein, mut se ei kiinnosta, eikä signature sarjat muutenkaan.. Tosin muut taitaa maksaakkin taivahia.
 
Alle 2 kiloeuroa? No joo, ehkä. Mikäs "Lucillessa" vikana,sehän on 355-johdannainen jopa.. F-aukkojen puuteko?

Jep, otsikossa jotain tuttua. Kiitoksia vaan Peaquelle oivasta otsikkoaiheesta, sen LP threadista tähän näpistin.. Ai niin näissä piireissähän oikea tapa sanoa on "Sain vaikutteita" ei "näpistin":)
 
"Näissä piireissä" puhutaan plagioinnista ;)

Hienoja pelejä kyllä nuo 335:det ovat, ja moneen taipuvat.
 
Itse en aitoa asiaa omista, ainakaan tietääkseni. Mun 335-mallinen keppi kun on täysin merkitön, ja joko kokonaan itsetehdyn tai sitten reilusti customoidun oloinen.
 
En tiedä sitten, mitä kummempaa problematiikka tuossa ES-335:n hankkimisessa on, jos vaan kukkaro kestää. :) Kannattaa tosin tarkkailla muualtakin kuin ebaystä, vaikka mnetin torilla pitää ilmoitusta tms.
 
Gibsonin 335:een mulla ei ole koskaan ollut varaa, kaksi kiloeuroa kun on ainakin toistaiseksi ollut aina reilusti yli budjettini.
Alkuvuodesta tosin harkitsin ES-135:den hankintaa, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin.

Voin suositella myös kotimaisia laatu-335:ia. Töysässä mies nimeltä Ala-Kuha väsäilee asiakkaan toiveiden mukaan niin lankkuja kuin puoliakustisiakin. Oma 335:ni on tuolla tehty vuonna '98. Pelastin sen torilta aikanaan kohtalaisen hyvään hintaan, joka jätettäköön tässä mainitsematta. En ole sekuntiakaan katunut ostostani: aivan loistava vehje, joka tosiaankin taipuu kökköjatsista hard rockiin bluesia, rockia, funkia ja herraties mitä unohtamatta.
 
Löytyy sustainia ja juuri sitä "puumaista" lämmintä soundia, joka on 335:lle hyvin tunnusomaista. Omassani on vielä kaulamikille puolitus nostopotikalla - tuloksena kirkas, hyvinkin erehdyttävästi yksikelaisen kuuloinen soundi. Nam.
 
http://jucciz.com/kuvia/kitarat/jak_auringossa.jpg

Tässä meikäläisen ihanne ES-335:
http://www.rumbleseatmusic.com/pix/72es335sunburst.jpg
 
Tuo on kyllä namu, sopis mun LP customin kanssa, samana vuonna syntynyt nääs.
 
Sandwich-kaula voi olla soundillisesti mitä parhain.
 
Kiven lausunnon uskallan allekirjoittaa, ei ole sen parempaa kaulaa ku tuo 70-80 -lukujen laminoitu vaahterakaula kunnon volutella. Kapea ja nopea.
 
Eli lienee samanlainen kuin 72-LPssä?.. No on tullut parikyetvuotta totuteltua, hyvä on joo. Oli vaan esimerkkinä puolista joita jotkut mollaavat..
 
Mitä tarkoitat vakavammilla ongelmilla? Ei oo mitään tyyppivikaa noissa, soittajien aiheuttamia sitte enemmän..
 
:o) Hyvä niin
korjattu lapa soitettavaksi tarkoitetussa kitarassa ei oo haitta
Aattelin vaan jos sen näkemättä ostaa.. Pelokas.. huu!
 
F-aukkojen puuteko?
Just se ja tunne että pitääks mun nyt sitten soittaa kun BB King;o)
 
"Näissä piireissä" puhutaan plagioinnista ;)
vrt. Plagioin naapurin omenapuusta..
 
En tiedä sitten, mitä kummempaa problematiikka tuossa ES-335:n hankkimisessa on, jos vaan kukkaro kestää. :) Kannattaa tosin tarkkailla muualtakin kuin ebaystä, vaikka mnetin torilla pitää ilmoitusta tms.
 
En mäkään tiedä.. Siks kyselinkin:)
Joo varmaan ideaa myös torinkautta kysellä kun rahat haalittuna. Eipä niitä €uroja suinpäin niksmanneille..
 
Voin suositella myös kotimaisia laatu-335:ia
 
Uskon vilpittömästi tuon.. Mut mulla on tälläinen G-vimmavamma... Täytys hakee jotain lääkettä...Hieno keppi toi sun JAK

Mut mulla on tälläinen G-vimmavamma... Täytys hakee jotain lääkettä...Hieno keppi toi sun JAK
 
Kiitos.
 
Gibsonia minäkin ensisijaisesti etsin, mutta kun mulle tarjottiin JAK:ia testiin (sain sen viikoksi ja yhden keikankin kerkesin sinä aikana heittää sillä), huomasin että olennaisempaa kuin se, mitä lukee lavassa on se, miten käyttökelpoinen ja hyvä soitin on.
 
Tämä vaan näkökulmana. Kyllä merkkisoittimissa on sitten muita hyviä puolia (jälleenmyyntiarvo ja tietynlainen "status" läpi vuosien), mutta mikäli soitin on ennen kaikkea työkalu ja suoriutuu siitä tehtävästä hyvin, myös muut merkit tulevat ilman muuta kysymykseen. Periaatteessahan on ihan tyhmää maksaa merkistä, ellei sitä merkkilisää saa aikanaan takaisin omaan lompakkoon jos/kun soittimen myy eteenpäin. :)

Tämä vaan näkökulmana. Kyllä merkkisoittimissa on sitten muita hyviä puolia (jälleenmyyntiarvo ja tietynlainen "status" läpi vuosien), mutta mikäli soitin on ennen kaikkea työkalu ja suoriutuu siitä tehtävästä hyvin, myös muut merkit tulevat ilman muuta kysymykseen. Periaatteessahan on ihan tyhmää maksaa merkistä, ellei sitä merkkilisää saa aikanaan takaisin omaan lompakkoon jos/kun soittimen myy eteenpäin. :)
 
Joo, mulle se ei (valitettavasti..) ole ennenkaikkea työväline, enemmän sellainen "aikuisen" pojan lelu, viisaudella ei tässä ole juuri tekemistä.. Jotenkin vain tuntuis jonkin muun merkin kohdalla et projekti jäis kesken, kyse ei siis ole siittä että muiden merkkien hyvyyttä epäilisin. Asian "järkevyyttä" vois peilata vaikkapa niilä jutuilla mitä oli tuossa sun LPn ostojutussa. Outona ei pidetä sitä jos uuden auton hinnasta häviää 2000€ vuodessa, mutta kerroppa sellaiselle joka ei musiikkia harrasta että ostit 2000€ kitaran.. pölhönä pitävät:)

Toi on muuten ihan totta. Eikä kaikki musiikkia harrastavatkaan sitä ymmärrä. Mutta ajattele asian valoisaa puolta: täällä kaikki ihastelevat sitä, ja voit kehua sitä maasta taivaaseen. :)
 
Some things in life are bad, they can really make you mad
Other things can make you swear and curse
When you're chewing on life's gristle, don't grumble -- give a whistle
And this'll help things turn out for the best, and...
 
Always look on the bright side of life
Always look on the bright side of life
 
If life seems jolly rotten, there's something you've forgotten
And that's to laugh and smile and dance and sing
When you're feeling in the dumps, don't be silly chumps
Just purse your lips and whistle, that's the thing, and...
 
Always look on the bright side of life
Always look on the bright side of life
 
Life is quite absurd, and death's the final word
We must always face the curtain with a bow
Forget about your sin, give the audience a grin
Enjoy it -- it's your last chance anyhow, so...
 
Always look on the bright side of death
Just before you draw your terminal breath
 
Life's a piece of shit, when you look at it
Life's a laugh and death's a joke it's true
You can see it's all a show, keep 'em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you, and...
 
Always look on the bright side of life
Always look on the bright side of life...
 
Alkoi vaan tuo soimaan päässä:)

Omassani on vielä kaulamikille puolitus nostopotikalla - tuloksena kirkas, hyvinkin erehdyttävästi yksikelaisen kuuloinen soundi.
 
Yksikelainenhan se puolitettuna onkin, joten eihän tuo ole ollenkaan erehdyttävää...

Eli lienee samanlainen kuin 72-LPssä?.. No on tullut parikyetvuotta totuteltua, hyvä on joo. Oli vaan esimerkkinä puolista joita jotkut mollaavat..
 
Uskon vilpittömästi tuon.. Mut mulla on tälläinen G-vimmavamma... Täytys hakee jotain lääkettä...Hieno keppi toi sun JAK
 
Lähetään tyvestä...toki on hyvä Ala-Kuha, mutta jälleenmyyntiarvo on jotain aivan muuta ku ns. "isoilla merkeillä", valitettavasti. Sen verran aikoinaan tullu noita kitaroita ihmisille hommattua ja laitettua, että pikkuvalmistajien usein vähintään yhtä laatuosista kasatut soittimet, no, ne on vaan "valmistajan tekemiä"...jos lähdetään vertaamaan ns. nimi-instrumentteihin.
Ja ei tuohon G-ongelmaan voi sanoa muuta kuin mainoslauseella "Only a Gibson is good enough"
 
Kaula on hyvinkin pitkälti profiililtaan tuon 72:sen luokkaa, tuolloin oli kaulat ohuita ja nopeita..
Vertailukappaletta tässä ei nyt valitettavasti oo, mutta on ollu kyllä..
Ja kas, tarkastin tuon ongelmallisen vuoden, Stan Rendell oli silloin johtaja, vuosi oli 1969 ja kitarat, joiden väri on Burgundy Sparkle ja malli ES saattavat olla muuten OK mutta kansi on "kunnolla filleröity" ja peittomaalattu tuolla sävyllä..
Tarpeen jos on, niin enköhän minä löydä vuosituotantomäärätki ES-sarjalle vuodelta -69...

Yksikelainenhan se puolitettuna onkin, joten eihän tuo ole ollenkaan erehdyttävää...
 
Jeps. Tai siis kaksikelainen, jossa vain toinen kela on käytössä... kirkkaampi soundi. Hiusten halkomista. :)

Tiedoksi, että Custom Shopissa olisi pari G:n 335:sta myynnissä:
http://www.custom-sounds.com/epages … 102741d94dcd010640+FI/products/1730
http://www.custom-sounds.com/epages … 102741d94dcd010640+FI/products/1662

Hitsi vie. Minä tykkään tuosta Faded-sarjan 335:sesta ihan hemmetisti.
 
Vähän olisi rottakitara.
 
Mene pois, GAS, mene!
 
*kaivaa Gretschin kotelosta*

Hitsi vie. Minä tykkään tuosta Faded-sarjan 335:sesta ihan hemmetisti.
 
Vähän olisi rottakitara.
 
Mene pois, GAS, mene!
 
*kaivaa Gretschin kotelosta*
 
Sun täytyy tehdä "hypnoottinen ele"... Koskas olit siis Lehmolle saapumassa??
Kun kysäsit joskus joku aika sitte noita kansipuita, niin löysin "technical ledgerin" mm. vuodelta 1978.. Kaikki Customit vaahterakannella ja kaulat sähkiksissä vaahteraa poislukien SG:t, LP Recording, LP Triumph, LP ProDeluxe ja LP Special sekä LP ´55 sekä Melody Maker...

Varmaan löytyy 70-luvun "ongelma" vuosilta 3-pala/vaahterakaulaa tms. Onko jotain vuosia mitä pitäisi karttaa?
Useammasta palasta tehty kaula ei ole sinänsä mikään ongelmakohta. Ne ovat yleensä huomattavasti kestävämpiä ja vakaampia kuin yhdestä puusta veistetyt. Soundiin tuolla on kyllä vaikutusta, mutta joidenkin mielestä hyvällä tavalla. Tietysti jos etsii ehdottomasti 60-luvun alun tyylistä 335-kitaraa, niin sitten on kaulan oltava yhdestä mahonginpalasta.