Studiotyöskentely ›

Huonohkolla timellä varustettu akustisen kitaran näppäilijä haluaa saada äänet mahdollisimman puhtaasti ja kauniin tarkahkosti taimilleen editoituna. Minkälaisia asioita pitää muokata? Millä ohjelmilla/plugeilla tämä tapahtuu(haluaisin sekä ilmaisen, että maksullisen vaihtoehdon)
 
Kokoonpano ensi viikosta alkaen tulee olemaan:
- AudioBuddy etuvahvistin.
- TSM MT87 Class A konkkamikrofoni
- M-Audio MAudio Audiophile 192 64-Bit PCI Audio Interface (Ilmeisesti Audiophilen asetuksia lukiessa menee maallikolta viikon verran ennenkuin niistä saa selvää, jos harrastelijalta menee arvostelun mukaan pari päivää.)
 
Eli haluaisin korjata kitaransoiton timeä, ei tarkalleen tikilleen, mutta silleen hiukan heittelevästi esim. laid backinä tai on top of the beatina, ettei ihan koneelta kuulosta. Itse en taivu tällaisia musiikillisia perusasioita hallitsemaan soitossa. Haluaisin saada nauhoituksessa ulos sen kuuluisan säröttömän kitaran helinän, joka ilmeisesti on kompressoinnin(jota en osaa) ja ekvalisoinnin(tästäkään en oikeastaan tiedä muuta, kuin tavallisen winamp-omistajan presetit) yhteistuotosta. Steroäänistä luinkin jo tuolla liimaketjussa ja niillä ohjeilla osannen hiukan säätää stereokuvaa. Musiikin teoriaa opiskelen tässä hitaasti eteenpäin. Muut asiat akustisen kitaran nauhoituksesta ja siistimisestä eivät ole tiedossani, joten, jos niistä on tietoa:
 
Auttakaa aloittelijaa. Luen varmasti kaikki vinkit ja tärkeimmät useaan kertaan ja kaikista itsellesi mitättömän tuntoisista ja/tai itsestäänselvistä asioista on apua ja olen niistä kiitollinen!
 
- Cedox

Mä olen pahoillani, mutta ei tuollaista ohjelmaa olekaan. Vähän voit koittaa oikaista esimerkiksi nauhoittamalla pätkän pienemmissä osissa ja niitä mahdollisesti copy-pasteamalla aina kun sama pätkä toistuu. Lopputulos kuulostaa todennäköisesti melko tökeröltä.
 
Eli harjoitusta vaan, kyllä se 'taimi' löytyy ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti ennemmin. Muutamia vinkkejä, harjoittele ja nauhoita metronimin tahtiin. Jos metronomi tuntuu oudolta, ohjelmoi joku rumpukone soittamaan simppeliä rytmiä (haitsu lyömään neljäsosia/kolmasosia/mitä ikinä haluatkaan) ja soittele sen kanssa. Ei kannata alkaa oikomaan, sillä ei se onnistu vaikka miten yrittää. Rumpukoneen kaveriksi voit ohjelmoida esimerkiksi jonkinlaisen basson ja jousimaton hahmottamaan että missä kohtaa biisiä milloinkin mennään.

Olen aika varma, että jonkinlainen ohjelma löytyy. Kyllähän klassiset nauhoituksetkin parsitaan pienistä osista kokoon. Kitaraa olen soitellut 15 vuotta, tuskinpa se taimi siitä paranee muuta kuin lisäämällä päivittäistä soittomäärää. Sitä tuskin tulee ihan heti tapahtumaan. Naksulla harjoittelen silloin tällöin.Sitäpaitsi timekorjaushan kattoi vain pienen osan kyselemistäni ohjelmista.

vahinkotuotos

No okei, on se teoriassa mahdollista. Melodynen ja luovan leikkaa & liimaa nyhjäyksen avulla periaatteessa pahojakin virheitä voidaan peittaa ja jopa korjata.
 
Mutta jos lähdetään siitä että soitossa on enemmän kuin yks tai kaks virhettä ja jopa yleinen ajoitus sekä rytmi ovat enemmän tai vähemmän pielessä, niin ei siitä hyvää tule. Akustisen instrumentin kanssa ei sitten millään.
 
Kun 'ammattilaiset' korjaavat noita juttuja niin syynä voi olla kaksi asiaa. 1, Otto on yhtä virhettä lukuunottamatta täydellinen, erikoisen hyvä, ja sitä halutaan välttämättä käyttää virheestä huolimatta. Tällöin esimerkiksi epävireinen bendi voidaan editoida jälkikäteen. 2, On kiire, eikä ole aikaa paremmalle otolle. Tällöin virhe tai kaksi voidaan editoida nauhoitussessioiden päätyttyä näkymättömiin jotta saadaan valmista kamaa. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin kyse suorituksesta joka kelpaisi ilman nänän nyrpistyksiä rokkikeikalle.
 
Kun raitamäärästä ei ole pulaa, niin poppiksessa on sääntö eikä poikkeus että kitararaidat koostuvat monesta eri otosta. Onnistunut säkeistö tuossa, säästetään se, kertsi otetaan uusiksi jne. Yksittäistä akustista kitaraa on äärimmäisen vaikea lähteä sointu soinnulta ja nuotti nuotilta korjaamaan, se ei yksinkertaisesti toimi.
 
Kyllä noilla kamoilla pitäisi ihan hyvin saada akustisen sointi tallennettua. Puhtaan heleä pyöreä soundi tarttuu parhaiten suuntaamalla mikki kaikuaukon ja kaulan välimaastoon. Kompressoria voi käyttää kevyesti tuomaan pikkuisen esiin hiljaisempia nuotteja sekä tasoittamaan kitaran yleisilmettä. Taajuuskorjainta ei välttämättä myöskään tarvitse. Sen idea on lyhykäisyydessään leikata ei haluttuja taajuuksia ja nostaa haluttuja taajuuksia paremmin kuuluviin. Okei, aika kukka ja mehiläinen vastaus, mutta toivottavasti tästä jotain hyötyä.
 
Melodyne taitaa pyöriä siinä ~600e:n kieppeillä.

Orkesterin editointi on aika eri juttu kuin pelkän kitaran. Ja sellaista ohjelmaa ei ole olemassa joka tekisi editoinnin sun puolesta. Parhaan lopputulokseen pääset kun äänität vaan monta ottoa ja leikkaat niistä. Jos soitat biisiä pätkä pätkältä, varmista että edellisestä soinnusta mahd. soivat äänet soi mukana kun aloitat uuden osan. Eli jos äänität tahtia 33, sun pitää soittaa myös ainakin 32 ja 34 jotta leikkaus onnistuisi edes teoriassaa. Kannattaa kuitenkin ottaa lähtökohdaksi yksi kokonainen otto jossa ainakin kokonaistempo ja dynamiikka on kohdallaan. Siihen sitten paikkaat korjausotoilla.
 
edit: Jos kuitenkin opettelet editoimaan, mikset voisi opetella soittamaan?
 
Mikäs on muuten nauhoituksesi tarkoitus?

Tässä kotosalla säveltelen painostavan oloisia medieval/diablo-tyylisiä kitarapimputuksia ja haluan niitä koneelle esiteltäväksi. Äänikorttia tulee käyttämään myös ammattimuusikoksi opetteleva puolisoni. Tässä on helppo opetella harjoitella koneen ääressä eikä tällä hetkellä ole kiinnostusta lähteä jatkamaan kitarakursseja. Ehkä taas vaiheessa.
 
Mitenkäs tuo leikkaus-liimaus tapahtuu käytännössä. 'Blendataanko' tuotokset yhteen niin että toinen feidaa alle, vai leikataanko raa'asti vain poikki ja liimataan toinen jatkoksi?

Mitenkäs tuo leikkaus-liimaus tapahtuu käytännössä. 'Blendataanko' tuotokset yhteen niin että toinen feidaa alle, vai leikataanko raa'asti vain poikki ja liimataan toinen jatkoksi?
 
Leikataan siitä wave-käppyrästä se nuotti irti ja asetetaan snap-moodilla tahdin alkuun. Snap-komennon voi käskeä toimimaan 8-osien, 16-osien, 32-osien jne mukaan. Kannattaa leikata tarkkaan nuotin aloituskohta. Nuotin hännän voi jättää pidemmäksi (nuotin kestoiseksi, jos tarkoitus) Crossfade on myös yksi termi tässä hommassa. Löytynee siitä softasta sitten.
 
Joka tapauksessa, jumalatonta säätämistä luvassa :) Voimia.

Leikataan siitä wave-käppyrästä se nuotti irti ja asetetaan snap-moodilla tahdin alkuun.
 
Hmm. Kannattaa varoa tuota snap-moodia ja laittaa se kokonaan pois päältä, jos ei ole soittanut tiukasti klikin kanssa timessä.
 
Muutenkin taiminkorjailu on vähän niin ja näin, koska kuten Roberto täällä muisti siteerata: "Rytmimusiikki on keksitty Afrikassa eikä Saksassa."
 
Ota aluksi vaikka sellaiset neljä ottoa ihan alusta loppuun, ja leikkele niistä paras käyttämällä muiden raitojen kuvia asemointimallina. Huomaat piankin, että on verrattomasti helpompaa soittaa kerralla vähemmän ja oikein, kuin yrittää soittaa yli taitojen ja editoida sitä. Varsinkin kun nälkä kasvaa syödessä - kohta ei kelpaa, ellei joka nuotti ole ehdottoman pyöreä ja täyteläinen, kaikki litistymät tai väärät kestot ovat moka moka moka...
 
Tervetuloa viidakkoon
:-)

Kiitos, kiitos, tämä viidakko näyttää olevan aika ystävällinen matkaajalle. Tässä tapauksessa on kyse sekoituksesta klassista ja afrikkalaista musaa, ei kuitenkaan jazzia vaan jotain aivan muuta. Perkussioilla soitetaan jotain rumbaklavea/trioleita/sambrarytmejä ja/tai vastaavia ja käytössä on aika paljon alttia, dimiä. power-sointuja ja muita moodeja, minkä pitäisi tehdä musiikista hieman häijyn ja painostavan tuntoista romaanimusiikin tapaista. Jos tästä lopulta tulee jotain, pistän ammattilaiset soittamaan, purkittamaan ehkä jopa laulamaan. :)
 
Onkos muuten olemassa videotutoriaaleja äänenkäsittelystä?

Mitenkäs tuo leikkaus-liimaus tapahtuu käytännössä. 'Blendataanko' tuotokset yhteen niin että toinen feidaa alle, vai leikataanko raa'asti vain poikki ja liimataan toinen jatkoksi?
 
Zoomaa ääniaaltoon sisään niin paljon että näet aaltomuodon nollakohdan. Siitä kun leikkelet niin ei napsu turhia.

Zoomaa ääniaaltoon sisään niin paljon että näet aaltomuodon nollakohdan. Siitä kun leikkelet niin ei napsu turhia.
 
Juuri näin. Jos editorissasi on "Snap-to-zero" -moodi, se hakee automaattisesti tuon nollakohdan. Mutta suurennuslasillakin löytyy. Leikkaat aina siitä, missä aalto osuu näteimmin keskiviivaan eli nollakohtaan.

Itsellänikin tarkoitus saada muutamaan kappaleeseen soitettua akustisella kitaralla raita.
Kokeilin hieman konkkamikillä nauhoittaakin soittoa. Eka havainto oli, että ääni hieman kumiseva, siis mataliin taajuuksiin painottuva. Kompuroimallakohan korjataan, vai taajuuskorjaimella?
Onko mitään "sääntöä", mihin kohtaan lavalla akustinen kitara panoroidaan?
 
Myös kielen vinkaisut mikki poimi aika voimakkaana. Tietty ne kuuluu ko. soittimen "soittoääniin", mutta ei liian kuuluvana. Mitähän lähtisin säätämään, soittotekniikkaako?
 
Kitarani on 150 euron Fender, joten olisikohan syytä sijoittaa lisää myös soittimeen ennen nauhoitusyrityksiä?

Kokeilin hieman konkkamikillä nauhoittaakin soittoa. Eka havainto oli, että ääni hieman kumiseva, siis mataliin taajuuksiin painottuva.
 
Missä sulla oli mikki ja millanen tila? Mikä mikki? Kaikuaukolta saa sitä huminaa ja kuminaa ja pieni betoniseinäinen kuutio korostaa kuminoita.
 
1. Koita soittaa sitä kitaraa eri kohdissa huonetta ja kuulostella missä kuulostaa hyvältä.
 
2. Aseta mikki aluksi vaikka noin 50-100cm etäisyydelle ja hieman kitaraa ylemmäs, kaulan puolelle siten että mikki ikäänkuin "yläetuviistosta" on suunnattu suurinpiirtein siihen missä kaula ja koppa kohtaavat. Siitä on helppo lähteä säätämään ihan siirtämällä/suuntaamalla mikkiä koppaan päin jos haluat enemmän botnea tai lapaa kohden mikäli haluat enemmän helinää. Etäisyyttä muuttamalla voit säätää balanssia kitaran suoran äänen ja huoneabienssin välillä (jotka molemmat ovat tärkeä osa soundia). Toinen vaihtoeto on koittaa tallan puolelta "takaviistosta" kohti tallaa. Jos mikki on suuntakuvioltaan muuta kuin pallo, niin mikin vieminen lähelle aiheuttaa bassopäähän korostumaa joten riittävä etäisyys saataa autaa myös. Paras keino on kuitenkin kokeilla erilaisia mikin paikkoja ja tehdä päätös korvilla, sillä jokainen on yksilö ja kuulostaa erilaiselta eri tilassa. Äänitä pätkiä ja testaile kärsivällisesti. Parasto olisi tietenkin että joku soittaisi sitä kitaraa ja voisit itse suljetut luurit päässä liikutella mikkiä ja kuunnella samalla miten paikan ja suunnan vaihtaminen vaikuttaa - pienikin muutos saattaa muuttaa hämmästyttävästi soundia.