Tanssimusiikki ›

Eli sama soundi josta basistimme mainitsi kun he taannoisen bändin kanssa hommasivat Behkun Ultra-Curven ja oikein mittamikin. Mikki keskelle lattiaa ja kohta oli "toppatakin pehmeät" yökerho soundit.

Tuo edelläkin jo mainittu ylä- ja alakerran korostus sekä keskialueiden vaimennus kulkee myös lisänimellä "puolalainen hymy".
 
Tämä sanonta periytyy tuolta 80-luvun puolelta, jolloin tupakkiaskin hinnalla suomalaisissa ravintoloissa esiintyneet puolalaistriot ruuvasivat laitteisiinsa pehmeän, runsaasti kaijutetun soundin, jonka tarkoituksena oli olla mahdollisimman vähän yleisöä ärsyttävä.
 
Plussa tuli tuosta hyvästä kuvauksesta, josta on kokemuksia itsellänikin.

Nuita master-equja on vaan hiukan kurja säätää tyhjässä salissa kun hetken päästä soundi muuttuu ihmisten tullessa sisään. Totta kai perusongelmataajuudet saa hanskattua, mutta hienosäädön merkitys onkin livehommissa vähän niin ja näin.
 
Mittamikki+ sopiva laite ja asiantunteva tyyppi = ollaan jo pitkällä.

Aaaargh!! Toi täytyy muistaa! Loistava vastaus = )
 
Noinhan myö huomenna tehhää!!!

Amerikan pojilta oppia saaneena: paras laite soundin pilaamiseen=ekvalisaattori. Huone akustiikkaanhan sillä EI VOI vaikuttaa. Ainoastaan korjata PA-laitteiston puutteita. Noihin ongelma-taajuuksiin on parempiakin vehkeitä kuin eq, mutta uskoisin että yleensä ongelmaksi muodostunee kunnon mittalaitteiden puute. Korvakuulolta tuskin kukaan pystyy oikein noita sääteleen...

Kyllä niitä pystyy ihan hyvin korvakuuloltakin säätämään. Niin ne isot pojatkin yleensä tekee.
Se vaan sitten vaatii sitä, että tietää mitä kannattaa ja voi tehdä.
esim. yli 9dB:n leikkaus/korostus on jo niin rankka, että jossakin muualla on luultavasti joku pielessä (olettaen, että prossussa on asetukset, niin 6dB:täkin voi olla jo paljon). Lisäksi alapäässä pitää olla tarkkana, ettei vaan mene suppari-osastoa rikkomaan.
Lisäksi, kun 31-alueisella leikkii, niin korvan kyllä pitää vähän tunnistaa niitä korostuksia, joita pitää leikata. Sitä voi tietenkin kokeilla nostelemalla liukuja ja ikään kuin etsiä sillä sitä oikeaa korviin ottavaa taajuutta.
Keskialueelta tosin jos leikkaa liikaa, niin sitten soolosoittimet ja laulu tuppaa kärsimään.
 
Ultra-kurvi helpottaa kovasti hommia, mutta ei silläkään ihan hyvää soundia saa. Olen hoksannut, että pieni viritys on monessakin kaapissa tarpeen, vaikka suoraksi olis eq:t käyristetty. Ultra-C on kuitenkin nopean toimintaan ja pienimuotoiseen prossuvirittelyyn erittäin jees.
 
edit: Niin juu. Kikka-kolmonen akustiikan kanssa pelleilyyn: Laita cd soimaan ja kun tasaista rytkettä tulee PA:sta, paina äkkiseltään mutet päälle. Jos kaiku on tarpeeksi pitka (eli sen siis erottaa selvästi) sitä voi yrittää paikallistaa eq:lla ja tehdä sitten sille alueelle sopivan, pienen, leikkauksen. Joskus, kun ollut sopivan kapealla alueella akustiset kaiut, ne on häipyneet leikkaamalla lähes kokonaan (täysinhan niitä ei saa pois mitenkään).
1-3KHz:n alueen kaiut tosin on semmosia, että niitä leikatessa tahtoo kärsiä erottelevuus.

Saas nähdä joudutaanko tänään käyttämään ekvalisaattoria. Keikka suhteellisen pienessä paikassa. Uudet kaapit (15" subbari ja yläkaapissa 15"+ torvi) eikä oo ollut kunnolla aikaa kokeilla. Roudattiin vain etukäteen kamat paikalle ja toivotaan parasta. Soundkekkiä ei voi tehdä kun kyse on privaattikeikasta joka jatkuu 12-24 nonstoppina. Eikai siinä äkkiä voi muuta kuin laittaa "puolalainen hymy" päälle jos soundi on epämääräinen.

Eilettäin olis masteriequna joku automaatti-esa ollu paikallaan. Mulla ei tosiaankaan oo korvaa tarkalle eq:n ruuvaukselle.
 
Onks esim ultra-curve pätevä?

Eilettäin olis masteriequna joku automaatti-esa ollu paikallaan. Mulla ei tosiaankaan oo korvaa tarkalle eq:n ruuvaukselle.
 
Onks esim ultra-curve pätevä?
 
On se pätevä, mut täytyy sitä kuitenkin osata käyttää. Automaatilla kun ei pahimmassa tapauksessa tahdo saada juuri muuta kuin keskialueen lyttyyn.
 
Kaikkein paras olis testata mittamikillä monessa eri paikassa ja sitä kautta päästä kiinni laitteiden vaatimiin korjauksiin. Yksi ainoa paikka ei paljoa kerro, mutta useampi testaus näyttää hyvinkin mitä olis tarve tehdä. Sitten kun vielä puolittaa laitteen automaattisesti tekemät taajuuskorjaukset niin voi alkaa homma toimia.
 
Eikä sitten leikata yli 6dB tai korosteta yli 3dB, muuten Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen.

Mittamikki+ sopiva laite
 
Notta mitä mitä ehdotat?

http://www.behringer.com/DEQ2496/index.cfm?lang=ENG
 
Tämois kuulemma hjuva.....

Mitens onko kellään tästä kokemusta:
 
http://www.behringer.com/DSP8024/index.cfm?lang=ENG
 
Meillä on tommonen räkissä, mutta ei tuu ikinä käytettyä, kun ei oo jaksanu perehtyä. Viime aikoina oon miettinyt, että jos vehkeellä saa hyvää aikaiseksi, kannattanee ruveta opettelemaan. Mittamikkikin löytyy.

Mitens onko kellään tästä kokemusta:
 
http://www.behringer.com/DSP8024/index.cfm?lang=ENG
 
Meillä on tommonen räkissä, mutta ei tuu ikinä käytettyä, kun ei oo jaksanu perehtyä. Viime aikoina oon miettinyt, että jos vehkeellä saa hyvää aikaiseksi, kannattanee ruveta opettelemaan. Mittamikkikin löytyy.
 
Toihan on ihan hyvä kampe, ei muutaku mikki persuuksiin ja mittaileen kiertotaajuuksia monitoreista, tai kurvit suoriksi pa:sta

>Kyllä niitä pystyy ihan hyvin korvakuuloltakin säätämään. Niin ne isot pojatkin yleensä tekee.
 
Jaa... kerroppa pari esimerkkiä ketä nää ISOT POJAT olis?
Jos nyt sitten luotat omiin korviis niin siitä vaan... (hoh hoijaa)
 
>esim. yli 9dB:n leikkaus/korostus on jo niin rankka, että...
 
9db=8 kertaa päätetehossa... en tosiaankaan suosittelis.
Muutoinkin eq:lla kananattaa leikata kuin korostaa.
 
>Lisäksi, kun 31-alueisella leikkii, niin korvan kyllä pitää vähän tunnistaa niitä korostuksia, joita pitää leikata. Sitä voi tietenkin kokeilla nostelemalla liukuja ja ikään kuin etsiä sillä sitä oikeaa korviin ottavaa taajuutta.
 
Jup...ja tässä vaiheessa se huoneakustiikka sitten sotkeekin sun korvan eli kuulon.
 
Tää on vähän sama juttu kuin ne kitaristit jotka virittää korvakuulolta kun ei nuo viritysmittarit näytä oikein.

Nyt rupeaa läppä olemaan saman sävyistä kuin esim soitinpalstoilla, jollaista täällä ei yleensä tapaa.
 
Mutta siis vaikken itse kitaristi olekaan, ymmärrän kyllä eron viritysmittarilla ja korvakuulolla virittämisen välillä. Se että se kitara saadaan nätisti soimaan, onnistuu korvakuulolla, mittari kun ei kitaran sointia osaa kuunnella, vaan yksittäisen kielen virettä ainoastaan. Kyllä kai ne säädöt equttamisessakin viime kädessä pitää korvalla kuunnellen hyväksi todeta.

Ja eikun lisää vettä myllyyn!
 
Kyllä se korva vaan loppujen lopuksi on kaikista tarkin instrumentti kaikenlaiseen säätämiseen. Korvaakin pitää ja pystyy tietysti "virittämään" harjoittelemalla ja joillakin se on tarkka jo synnynnäisesti.
 
Ja tosiasia on se että esim. jotkin halvemmat akustiset kitarat joissa hienovirettä (intonaatiota) ei pysty säätämään on parempi korvakuulolta virittää sellainen kompromissiviritys kuin että katsoisi viritysmittarista absoluuttiset arvot vapaille kielille.
 
Ja PA:n equttaminen onnistuu kyllä ihan kivasti korvalla, vaikka se työläämpää onkin kun mittamikit yms härdellit.
 
Ja toisaalta makuasioista ei voi kiistellä. Jonkun mielestä tämä "unkarilainen hymykin" saattaa kuulostaa oikeen hyvältä...

>Kyllä niitä pystyy ihan hyvin korvakuuloltakin säätämään. Niin ne isot pojatkin yleensä tekee.
 
>Lisäksi, kun 31-alueisella leikkii, niin korvan kyllä pitää vähän tunnistaa niitä korostuksia, joita pitää leikata. Sitä voi tietenkin kokeilla nostelemalla liukuja ja ikään kuin etsiä sillä sitä oikeaa korviin ottavaa taajuutta.
 
Tossa tullaan vaan siihen tosiasiaan,että toisilla on parempi kuulo kuin toisilla,mä olen ainakin törmännyt siihen että kun joltain on yläalueiden kuulo heikentynyt iän ja/tai liiallisen humpan/rockin tms.soiton myötä niin sitten ruuvataan aivan saatanan kireet saundit,siis ns. normaalikuuloisen mielestä,tai sitten keskialueella voi olla kuulossa monttu,ja saundista väännetään hiton kova korostamalla just noita puuttuvia alueita?
 
Pointti on tässä se notta kuka sitä equa sitten vääntää,ja kenen korvaan luotetaan,toinen sanoo että nyt on hyvä,toinen että lisää yläpäitä.....tai keskialueita;-)
 
Ja eikös se yleisin tappelunaihe bändeissä ole kuitenkin balanssi,sitten vasta tulee noi saundipoliittiset asiat,onko kaikua tarpeeks,eq:n säädöt yms?

Ja eikös se yleisin tappelunaihe bändeissä ole kuitenkin balanssi,sitten vasta tulee noi saundipoliittiset asiat,onko kaikua tarpeeks,eq:n säädöt yms?
 
Monitori-keskustelu!! Ai että mie inhoan sitä.

Mun keikoilla voi monitoriin vääntää vaan kirkkautta ja kontrastia.
 
Kirkasta minäkin enimmäkseen keikoilla.