Lyriikka ›

Lauantai-illan ratoksi kirjoitin surumielistä ja synkeää lyriikkaa. Nimeä en tälle vielä keksinyt, joten otsikkoon raapaisin tuon ensimmäisen rivin. Nimiehdotuksia ja kaikenlaista kommentointia otetaan vastaan..
 
************************************
 
Ilta aivan hiljaa käy yöksi taittumaan
Häipyy ääriviivat varjojen kun pimeys vallan saa
Lisään kohmeisin käsin vielä puita kaminaan
Olen yksin, olen hiljaa. Vain kello raksuttaa
 
Alle usvan peittyy niitty hiljainen
Takaa ladon näen nousevan kuun alakuloisen
Siihen alakuloon tartun ja siitä kodin teen
Otan uunin päältä köyden ja lähden pimeyteen
 
Huokaa tuuli, lohduttaen yössä kulkijaa
Suurin huoli on siitä mihin köyden kiinni saan
 
Halki kostean niityn, luokse ladon taivallan
Usva kaiken verhoaa, hopeaan, se hieman lohduttaa
Katson hetken hiljaista yötä, pariovea raotan
Vaimein askelin etenen, hiljalleen ja tyhjää tuijotan
 
Huokaa tuuli, lohduttaen yössä kulkijaa
Suurin huoli on siitä mihin köyden kiinni saan
 
Yli kurkihirren minä asetan köyden roikkumaan
Sitten hartain mielin käyn päätäni silmukkaan sovittamaan
Suljen silmäni ja yötä vielä hetken kuuntelen
Kuulen vaimean äänen, hiljaisen, kuin laulun enkelten
 
::Yö syleilee matkamiestä pois lähtevää
Liekki elämän sammuu, tuuli huokaa, oven raosta viheltää
Niitty usvassa nukkuu, vaan aurinko sen aamuun herättää
Muttei herätä milloinkaan enää miestä niityn reunassa nukkuvaa::

Tää ilmeisesti ei ole tarkoitettu tomimaan minkään sävelen mukaan. Ompahan runo vain (?).
 
Alku on erittäin hyvä.
Tunnelma kehittyy hyvin.
Koko 1. säkeistö toimii ku junan WC.
Riimiparit kohdallaan: -maan/naan (1. rivi/3. rivi)
-saa/-taa (2./4. rivi) Pieni heikkous voisi olla, että loppusoinnut taan,-maan,-kaan.,-saan jne. eivät ole niitä yllätyksellisimpiä.
 
Toinen säkeistö on jo ongelmallisempi:
Nyt rytmi vaihtuu kokonaan.
1. säkeiston rivikohtaiset tavut 12,16,14,14,
2. säkeistön vastaavat: 11,15,14,15.
Myös ensimmäisen säkeistön loppusoinnutus on muuttettu
Pareina toimivat nyt 1/2 ja 3/4 rivi. Tämä häiritsee.
Lisäksi loppusoinnutus ei toimi: ...hiljaiNEN/alakuloiSEN (ok)
mutta......teen/pimeyTEEN ei toimi (-teen/-teen on samaa, ja sitten tämä painotus pimeyTEEN sanassa on 4. tavulla.)
 
Kertosäe (ilmeisesti)
Huokaa tuuli.........
Loppusoinnut ....kulkiJAA
........................kiinni saaN.
Voisko "N":n jättää pois ? Ajatus ei juuri muutu, mutta riimitys toimii. Muuten Ok . (suurin huoli ON siitä..... onko tämä "on" -sana välttämätön.??).
 
3. säkeistö.
Halki kostean.............
Tässä loppusoinnut ovat uudella (kolmannella) tavalla.
............taivalLAN
............lohdutTAA
............raoTAN
............tuijoTAN
Ei toimi.
Lisäksi rytmi on jälleen uusi. Rivien tavumäärät: 14,16,16,17.
 
kertsi (Katso yllä)
 
Yli kurkihirren..........
Lpppusoinnut
.............roikkuMAAN
.............sovittaMAAN
-maan/-maan ei toimi, Lisäksi sovittaMAAN sanassa paino 4. tavulla.
............kuunteLEN
............enkelTEN
ok.
 
Viimeinen säkeistö:
Rytmiltään täysiiin uusi.
Tämä varmaan onkin ok.
Tässä on kaiketi karmean tarinan tiivistelmä.
Loppusoinnut vain harhailevat.
..........lähteVÄÄ
..........vihelTÄÄ
.ok
..........herätTÄÄ
..........nukkuVAA
ei toimi.
 
Terinan perusote (tarinan karmeudesta huolimatta) on hyvä.
Laita säkeistöt rytmillisesti kuntoon. (= ovat samanlaiset tavujaoltaan keskenään jollain tietyllä logiikalla. Yksi hyvä tapa on yrittää saada teksti noudattamaan jotain tiettyä melodiaa - vaikkapa vain omassa päässä).
Lisäksi loppusoinnut paikoilleen - kun kerran sitä haet.
Mielestäni kannattaisi pidättäytyä yhdenlaisessa loppusointurakenteessa koko ajan. Vaikkapa ekan säkeistön mallliin.
Yritä vielä "piilottaa" tarinan lopputulos siten, että sitä ei ns. alleviivattais näinkään paljon. Sano asia vaikkapa niin, että luikijalle jää tilaa arvata/hoksata itse lopputulos.

Tämän tapaisilla muutoksilla/parannuksilla tästä tulee helvetin hyvä.
 
t.
rf

Kyllä tuo itseasiassa melodiaan taipuu, joskin vähän väkisin taivuttamalla. Eli hiomista se kaipaa, jos siitä joskus oikein laulun tekee.
 
En juurikaan noita tavumääriä kirjoittaessa miettinyt ja näin ollen se rytmitys menee vähän miten menee.
 
Ja kuten tekstistä huomaa, niin noihin loppusointuihinkaan en niin kiinnittänyt huomiota. Mutta nyt kun tätä jälkeenpäin katsoo uudelleen, niin tulisihan siitä tosiaan yhtenäisempi, jos säkeistöt tottelisivat rytmitykseltään ja soinnutukseltaan toisiaan. Periaatteessa en nyt tiedä onko loppusoinnut mikään välttämättömyys, mutta kun ne nyt tuossa ekassa säkeistössä napsuu niin hyvin kohdilleen, niin täytyy varmaan noita muitakin sitten vähän muokata.
 
Itseasiassa se "kertsi" on vasta tuo ihan viimeinen pätkä, mutta varsinaista kertsin virkaahan se ei toimita kun tulee vasta lopussa. Eli periaatteessa kai noita "huokaa tuuli"-pätkiäkin voi pitää kertseinä.
 
Kiitos palautteestasi. Oli mukavaa lukea noinkin laajamittaista palautetta. Täytyy koittaa fiksailla ja pistää sitten uusi versio näkyviin...

Hieno kirjoitus. Tosi hieno.
 
Miksei sopisi melodiaan?? Tekee melodian sanojen mukaan eikä toisinpäin. Pyh.

rf:
 
Tää ilmeisesti ei ole tarkoitettu tomimaan minkään sävelen mukaan. Ompahan runo vain (?).
 
Ompahan runo vain????? Mikä estää runoja toimimasta sävelen mukaan?
 
Ihmeellistä ajattelua ja analysointia. en käsitä ollenkaan.
 
Seitikki:

Miksei sopisi melodiaan?? Tekee melodian sanojen mukaan eikä toisinpäin. Pyh.
 
Juurikin näin, on turha laskeskella riimejä ja tavuja jos ei tiedä millaiseksi kappale on tarkoitettu sovittaa.
 
Hyvää tekstiähän tuo oli, tykkäsin kyllä, vaikka hiukan ehkä tavanomaisia elementtejä sisälsikin.

Mielestäni on sangen mukavaa, että joku jaksaa perehtyä myös tuohon matemaattiseen rakenteeseen. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, pitäisi laskeskella tavumääriä oikein kirjoittaessaan, jos ei halua. Mutta jos joku sen tekee ja analysoi runomittoja ja muotoa, niin en minä ainakaan pahaksi pistäisi. Tietysti turha provoaminen on asia erikseen.

Mielestäni on sangen mukavaa, että joku jaksaa perehtyä myös tuohon matemaattiseen rakenteeseen. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, pitäisi laskeskella tavumääriä oikein kirjoittaessaan, jos ei halua. Mutta jos joku sen tekee ja analysoi runomittoja ja muotoa, niin en minä ainakaan pahaksi pistäisi. Tietysti turha provoaminen on asia erikseen.
 
Joo, siis todella asiallistahan tuo on mikäli tuommoista palautetta haluaa, mutta mä oon käsittänyt että suurin osa tämänkin palstan lyriikasta on taiteellista lyriikkaa enemmän kuin teknistä. Mutta se, että sanotaan "ei tuo toimi noin" tietämättä kokonaisuudesta mitään muuta kuin tekstin, on väärin.
 
Oma paikkansa tuommoiselle asiantuntevalle tekniselle palautteelle varmasti on, mutta mä näen että tää palsta ei yleisesti ole tuota varten.
 
Ja sitäpaisti, liian tiukat säännöt lyriikkaa ja sen tekemistä ajatellen, voivat saada aloittelevamman mahdollisesti lahjakkaankin lyyrikon ottamaan pakkia ja pian käy niin että joku esim. minun mielestäni helmi teksti jää jonkin tyypin pöytälaatikkoon siksi vaan kun kaveri on ajatellut, että "hitto soikoon.. ne kuitenkin laskee nuo tavut ja riimit ja tää teilataan siellä...". Lisäksi, nuo tavu- ja riimi-/loppusointu- "säännöt" rajoittavat taiteellista vapautta, jos niitä aletaan tulkitsemaan pilkuntarkasti. Toki niitä voi käyttää myös taiteellisessa tekstissä taitavasti, en sitä sano.
 
Rock on rockia, ja humppa humppaa. Eiks je? Ei oikein voi verrata keskenään.
 
Minun mielestäni tekninen suoritus lyriikan kirjoittamisessa/luomisessa on täysin toissijainen asia verrattuna sisältöön, ja taitava sovittaja sovittaa tekstin kuin tekstin melkein biisiin kuin biisiin.

Totta on kyllä tuokin mitä sanot. Mutta ei tee pahaa, jos tietää ensin säännöt ja vasta sen jälkeen alkaa rikkomaan niitä.
 
Pöytälaatikkoon aluksi runoilevat ihmiset tietenkin voivat helposti ottaa itseensä. Näkisin sen kyllä enemmän kasvattavana kuin pelottavana. Kritiikkiin olisi hyvä tottua jo hyvin alussa. Ei kukaan voi tehdä vain hyviä tekstejä (uskoisin näin). Toisaalta pehmeä lasku, kuten siihen suuntaan viittasit voisi olla ihan jees. Vähän kaksipiippuisia asioita nämä. Mutta jokainen joka on jotain tekstejä tehnyt, niin suosittelen kyllä rohkeasti niitä esille tuomaan, vaikka sitten siinä pelossa, että tavut saatetaan laskea ja muotoa arvostella.

Mielestäni on sangen mukavaa, että joku jaksaa perehtyä myös tuohon matemaattiseen rakenteeseen. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, pitäisi laskeskella tavumääriä oikein kirjoittaessaan, jos ei halua. Mutta jos joku sen tekee ja analysoi runomittoja ja muotoa, niin en minä ainakaan pahaksi pistäisi. Tietysti turha provoaminen on asia erikseen.
 
Joo siis omasta mielestäni oli ainakin ihan kiva lukea tuollaista teknistäkin palautetta ja miettiä tuota omaa tekstiä siltä kantilta. En vain tosiaan kirjoittaessa liiemmin ole noita tavujen määriä miettinyt. Ja ylipäätään hienoa, että reinofrans vaivautui noinkin pitkän palautteen antamaan.
 
Kuten jo totesinkin, niin omassa päässäni saan kyllä tuon tekstin melodiaan taipumaan, mutta pieni hienosäätö sitä kyllä helpottaa. Tosin, jos tuosta nyt joskus biisin tekee, niin sittenhän sitä sovitusta vasta tarkemmin kannattaa miettiä.
 
JCM:
Hyvää tekstiähän tuo oli, tykkäsin kyllä, vaikka hiukan ehkä tavanomaisia elementtejä sisälsikin.
 
Joo. Tavanomaiseksihan se (taas) vähän jäi, mutta on siinä omasta mielestäni kuitenkin sellainen tunnelma, joka tekee tekstistä ihan mukavan, vaikkakin tavanomaisen. Ja onhan tuo kieltämättä vähän loppuunkaluttu tarinakin, mutta tulipahan kuitenkin sekin tarina kirjoitettua ainakin kerran vielä uudestaan. :)
 
Kiitos vaan kaikille palautteesta tasapuolisesti...
 
Edit: Ja sanotaan vielä sekin, että onhan tämä mukavaa, että tämä herätti edes keskustelua tekniikasta, jos ei muuta. Välillä on palautteen saaminen hankalaa tällä palstalla. Joskin myönnän olevani itsekin liian laiska palautteen antaja.
 
Ja nimiehdotuksia otetaan edelleen vastaan. Ainoa päähäni pälkähtänyt nimi on "Hiljaista iltaa".

Hienoa kun "analyysini" herätti keskustelua.
Itse olen vankasti sitä mieltä, että tekniikat ja "säännöt" kannattaa opetella. Ihan vaan lonkalta roiskimalla ei yleisesti ottaen tule hyvää. Luonnonlahjakkuudet ovat eri asia. Heitä vain on tosi harvassa. Nämäkin yleensä lahjakkuudellaan vaistoavat em. lainalaisuudet. Tämän palstan alussa on erinomainen tietopaketti tekstityksen perusasioista.
Kannattaa tutustua.

Lähes missä tahansa taiteen lajissa on "sääntönsä".
Ajatellaan vaikkapa musiikkia. Jos heitellään eri sävellajien sointuja peräkkäin tuntematta/ymmärtämättä niiden keskinäistä riippuvuutta niin ei siitä yleisesti ottaen tule kivaa kuunneltavaa. Tai jos ihan itse rakentaa sointuja eri sävelistä - saattaa olla, että tuntematta sävelten keskinäistä riippuvuut - lopputulos ei ole hyvä eikä kuulosta hyvältä.
 
Ymmärrän hyvin jos olet eri mieltä.
On vain kiva luoda (runoja, lauluja, tauluja jne.) - piittaamatta mitä jotkut teoreetikot nipottavat. Tai ehkä olet juuri em. luonnonlahjakkuus, jonka ei tarvitse tuntea sääntöjä. Ehkä juuri sinun tekemisiäsi pidetään joskus tulevaisuudessa uraauurtavana ja uutena aluevatauksena.
 
Menestystä kaikille.
 
t.
rf

Totta on kyllä tuokin mitä sanot. Mutta ei tee pahaa, jos tietää ensin säännöt ja vasta sen jälkeen alkaa rikkomaan niitä.
 
Mä en ole koskaan mitään sääntöjä lueskellu. Eikö ole hyvä kirjoittaa niin mikä kuulostaa hyvältä?

Aina kannattaa kirjoittaa, maalta, runoilla, säveltää, sanoittaa jne. Eipä mene aika hukkaan. Mutta sanokaa mulle miten omalla alueellaan voi kehittyä paremmaksi jos ei halua perehtyä sen "sääntöihin ja teoriaa". Mun vastaus on, että ei oikein muitenkään. Se on vähän sama ku väittäis, että osaa
lukea vaikka ei tunne kirjaimia.
 
On hienoa, että jotkut ovat rohkeasti tuoneet hengentuotteitaan tänne luettavaksi ja jopa pyytäneet palautetta. Jos sitten jonkun palaute on, että: "onhan tää kiva" , tai "emmä oikein tiiä tästä" niin sillä palautteella ei sen pyytäjä tee mitään.
 
t.
rf

Mutta sanokaa mulle miten omalla alueellaan voi kehittyä paremmaksi jos ei halua perehtyä sen "sääntöihin ja teoriaa". Mun vastaus on, että ei oikein muitenkään.
 
Oletko tosissasi??
 
Mietihän vähän, ensinnäkin on lähtökohdat. Minkä takia teen musiikkia, pidänkö siitä, olenko tyytyväinen, haluanko kehittyä, miten haluan kehittyä, tuntuuko minusta siltä etten kehity? Tarvitseeko minun kehittyä?
 
Noihin jokaiseen on monta vastausta, riippuu miltä kantilta katsoo ja KUKA katsoo.
 
Teoria ja tekniikka on apuväline oppimiseen, kyllä, mutta niitä ei tarvitse välttämättä opiskella tehdäkseen hyvää lyriikkaa tai taidetta yleensä. Ja vaikka osaisi KAIKKI nuo teoreettiset ja tekniset jutut, voi työn jälki olla mun mielestä täyttä kuraa. Ja päinvastoin.
 
Pointti on se, että ei saa yleistää. Tässä threadissa tuskin on soveliasta jatkaa tätä keskustelua..
 
Aloita vaikka uusi threadi aiheesta, tämä on nimittäin aiheena hyvä ja olisi pitkästä aikaa mukava nähdä ihmisten kommentteja tähän.

Saahan tuota keskustelua tässäkin jatkaa. Tosin se ei välttämättä laajempaa huomiota sitten saa. Aikani kuluksi jotain muutoksia tein nyt tuohon tekstiin. Ne tavujen määrät eivät vieläkään natsaa täydellisesti. Olisin kai saanut ne ihan kohdilleenkin, mutta siinä on vielä sellainenkin huomioon otettava juttu, että suora tavujen määrä ei välttämättä kerro koko totuutta, esim. juuri sen melodian kannalta.
 
Loppusointujen kohdalla päädyin kokeilemaan ratkaisua, jossa eka ja kolmas säkeistö noudattavat samaa tyyliä ja kakkonen ja neljäs.
 
Tarinan yritin pitää kutakuinkin samana, vaikka noita sanoja vähän joutuikin muuttelemaan. Nyt voidaan sitten yhdessä pähkäillä mitkä muutokset tekivät tekstistä paremman ja mitkä huonomman? Ja missä on se kultainen keskitie? Joskin oma mielipiteeni on se, että se keskitie löytyy kyllä vasta sitten sen sovituksen kanssa.
 
Periaatteessa tuo tavujen laskeskelu johtaa siihen, että sieltä voi pudotella välistä esim. jotain "ja"-sanoja ym. vastaavia, jotka eivät muuta sitä tekstiä oikeastaan mihinkään. "nyt menen ja ostan makkaran" vrt. "nyt menen, ostan makkaran". Saadaan tavu vähemmäksi, mutta melodiaan upotettuna toimii kummatkin yhtä hyvin.
 
Itse siis sanoisin, että välttämättä ei liian orjallisesti kannata mitään valmiita sääntöjä noudattaa, mutta onhan siitä hyötyä kun niitä tutkii. Mutta esim. Seitikiltäkin olen lukenut monta hyvää tekstiä ja kuten hän sanoi, ei ole koskaan sääntöjä miettinyt. Ja sanoisinpa vielä, että musiikkityylikin vaikuttaa siihen kirjoitustyyliin.
 
No mutta tässä nyt vertailun vuoksi siis vähän noiden ohjeiden hengessä fiksailtu versio.
 
- Hiljaista iltaa -
 
Ilta aivan hiljaa käy yöksi taittumaan
Häipyy ääriviivat varjojen kun pimeys vallan saa
Lisään kohmeisin käsin vielä puita kaminaan
Olen yksin, aivan hiljaa. Vain kello raksuttaa

Alle usvan peittyy taas niitty hiljainen
Metsän reunasta näen nousevan kuun alakuloisen
Siihen alakuloon tartun ja siitä kodin teen
Otan mukaani köyden, lähden yöhön sumuiseen

Huokaa tuuli, lohduttaen yössä kulkijaa
Suurin huoli on siitä mihin köyden kiinni saa

Niityn reunaa pitkin ladon suuntaan taivallan
Usva verhoaa kaiken hopeaan, se hieman lohduttaa
Katson hiljaista yötä, pariovea raotan
Vaimein askelin kuljen, on kohta rauhaisaa

Huokaa tuuli, lohduttaen yössä kulkijaa
Suurin huoli on siitä mihin köyden kiinni saa

Kurkihirteen asetan köyden roikkumaan
Kyynelsilmin, hartain mielin, laitan pääni silmukkaan
Suljen silmäni, yötä vielä hetken kuuntelen
Kuulen vaimean äänen, laulun taivaan enkelten

::Yö syleilee matkamiestä pois lähtevää
Liekki elämän sammuu, tuuli huokaa, oven raosta viheltää
Niitty usvassa nukkuu, vaan aurinko sen aamuun herättää
Muttei herätä milloinkaan enää miestä niityn reunassa nukkuvaa::

Ihan mielenkiinnosta: Menevätkö kaupallisten artistien, mainittakoon nyt vaikka Apulanta tai Zen Cafe, sanoitukset aivan täysin sääntöjen ja kaavojen mukaan?
 
Entä Eppu Normaali, Juice, Ismo Alanko, Hanoi Rocks...?
 
/set ignorethismode*..firebulletboy iskee silmää..*/ignorethismode off

Ihan mielenkiinnosta: Menevätkö kaupallisten artistien, mainittakoon nyt vaikka Apulanta tai Zen Cafe, sanoitukset aivan täysin sääntöjen ja kaavojen mukaan?
 
Näinpä. Mutta tarkoitin siis sitä, ettei noista "sääntöjen" tutkimisesta mitään haittaakaan ole. Mutta jos nyt esim. ajattelen tuota omaa tekstiäni, niin tuo väkisin tavujen laskeminen ei tunnu kovin mielekkäältä. Kun alkuperäisen kirjoittaa vaan "fiilispohjalta" sen kummempia miettimättä, niin ainakin jälkeenpäin tuo tavujen laskeskelu on vähän väkisin vääntämisen tuntuista.
 
Itse näkisin, että oleellista on ainoastaan se, että se biisi toimii kokonaisuutena.
 
Edit: Ja jos tuosta nyt joskus biisin tekee, niin se lopullinen versio on varmaan sitten jotain noiden kahden version väliltä. Täytyy kai vielä siis yksi versio vääntää... Tämä siis siksi, että kyllähän tuossa alkuperäisessä on ihan sen melodian kannaltakin hiottavia kohtia, mutta tuo jälkimmäinen versio on taas ehkä liian väkinäisen tuntuinen. Tuohon ekaan versioon kun tekee pieniä muutoksia, niin se on sitten se paras ;)

Itse näkisin, että oleellista on ainoastaan se, että se biisi toimii kokonaisuutena.
 
Niin. Fonetiikka on tietysti tärkeää, mutta itse en karttaisi biisiä, joka toimisi sujuvasti epätarkoista tavutuksista huolimatta.
 
Tartun yhteen kohtaan:
sitten tämä painotus pimeyTEEN sanassa on 4. tavulla.
 
Monta tavua löydätte sanasta "pimeyteen"? Itse löydän 3.

Mielestäni ainakin Leskisen (Juice) on hyvinkin tarkka noissa muodoissa, ja silti suoltaa mahtavia tekstejä. Esimerkkinä vaikkapa Juicen ensimmäinen floppi, Syksyn sävel tai sitten vaikka Dokumentti. En nyt mene vannomaan, mutta uskoisin jokaisesta tekstistä löytyvän tarkasti mietityt raamit. Jos kiinnostaa niin kannattaa laskeskella matemaattisesti Juicea, ehkä siitä oppiii jotain, ehkä ei.

Mielestäni ainakin Leskisen (Juice) on hyvinkin tarkka noissa muodoissa, ja silti suoltaa mahtavia tekstejä. Esimerkkinä vaikkapa Juicen ensimmäinen floppi, Syksyn sävel tai sitten vaikka Dokumentti. En nyt mene vannomaan, mutta uskoisin jokaisesta tekstistä löytyvän tarkasti mietityt raamit. Jos kiinnostaa niin kannattaa laskeskella matemaattisesti Juicea, ehkä siitä oppiii jotain, ehkä ei.
 
Mä ainakin kuvittelisin että mun teksteistä löytyy juurikin nuo "raamit" automaattisesti. Ainakin omaan korvaan.. :) Mutta en mä niihin koskaan kiinnitä huomiota, varsinkaan laskeskeluun asti, että onko tyyliin jotain tavuja yhtä monta. Aika luonnostaan se tulee kun rytmiä on vähän päässä ja loppusoinnuilla kirjoitan.