Rummut: rumpukamat ›

Olipa tyhmä otsikko.
 
No asia koskee sitä, että kuinka paljon ammattitaitoa sulavan perusbiitin soittaminen hyvällä soundilla läpi kappaleen vaatii. Huomasin vaan, kun äänitettiin rumpuraitoja, niin perusbiitti toimii kiitettävän hyvin kun soitin haitsu kiinni, mutta kun piti soittaa rokimmin haitsu auki, niin jopas alkoi tulla hajontaa iskuihin. Välillä laahas aika pahasti, mitä nyt nokitteluilta kerkesi. Luulen, että asia johtuu siitä, että soitettaessa haitsu kiinni haitsua tulee poljettua vasemmalla jalalla 4-osia, kun taasen haitsun ollessa auki vasen jalka ei tee mitään sekä haitsun ollessa auki reboundi on huonompi. Mitä enemmän informaatiota saa ghost-nuottien avulla sen paremmin iskut saa naulattua kartalle, oletan. Mielipiteitä, kiitos.

Tottahan tuo. Itse olen tuota meteliosastoa soitellessa huomannut, että helposti alkaa mm. skanbeat laahaamaan. Varsinkin metronomin kanssa käy niin, että alkaa painottamaan liikaa niitä basariniskuja, jolloin komppi kuulostaa järettömän laahaavalta.

Peruskomppia pitäisi jaksaa treenata ihan hirveän paljon. Samoin fillejä sinne sekaan niin, että ne pysyvät timessa.
 
Rautiaisen Tommi sen ääneen sanoi, minkä moni on käytännössä havainnut: "On todella vaikeaa soittaa kolme minuuttia suoraa biittiä niin, että jokainen virvelin isku tulee tasaisesti ja timessa." Musasta pitäisi löytää se juttu, mihin naulataan se beatti tarkasti. Se biisin sisäinen klikki. Joskus studiossa vaaditaan soittamaan hitaammin, kuin treeneissä ja keikalla on totuttu. Silloin saattaa olla vaikeuksia tiedossa.

Minust on muutenkii vaikee soittaa narulle jotaa. Sit pitäis vissii harjotella ihan yksinääkii, oman soiton nauhottamista siis.

Haikkatyöskentely on muutenkin melko haastavaa, esmes jossain biisissä haikkaa avataan johonkin osioon sillain vähän. Sitten kertsi rideen ja taas pitäisi palata siihen vähän-auki-osioon. Vähintään muutamassa ensimmäisessä iskussa haikka on väärän verran auki. Tai siis ainankin eri tavalla kuin siinä aiemmassa osiossa. Tällaisia tavallisia pieniä perusasioita ei aina paradiddlejen ja polyrytmien varjosta huomaa.

Pään sisällä oleva klikki auttaa aika paljon. Sitäkin voi reenata.

Minust on muutenkii vaikee soittaa narulle jotaa. Sit pitäis vissii harjotella ihan yksinääkii, oman soiton nauhottamista siis.
 
tää on yks tärkeimmistä asioista, erittäin oleellista oman kehityksen kannalta. se time on aika kinkkinen juttu. äänittää omaa soittoa ja kun katellaan koneelta äänikuvaa niin tarpeeksi zoomatessa ei ole kohdillaan. tai ainakin helposti horjahtaa siellä täällä. toinen juttu, miten esim basari-haikka-snare yms on synkassa. otetaan vaikka disko-komppi - vaatii paljon reeniä ettei basari ja snare flämää kolmosella. kauhistuttaa nuo foorumilaisten ajatukset, että ei kannata timeä liikaa reenata, kuulostaa pian mekaaniselta. TIMEÄ EI VOI REENATA LIIKAA. yhdessäkään täällä pyörineessä näytteessä ei ole täydellistä timeä, ei sielläpäinkään. se on sitten ne soundi, dynamiikka, haamut, tietoisesti eteen/taakse soittaminen, kulmien pyöristely, shufflen/6/8:n sekoitus 4/4 -jakoiseen komppiin yms, millä haetaan soittoon se maaginen groove.
 
kompin, soundin ja timen hiominen on loputonta oravanpyörää. Ihan peruskamankin voi soittaa niin monella eri tavalla, eivätkä kaikki niistä pistä yleisön persettä heilumaan.

mä ite oon testaillu sellasta et pistää klikin naputtaan 120 bpm, eli 2x sekunnissa. tsekkaa aluksi temmon ja sit sulkee metronomin ja ottaa sekkarin käteen ja kattoo, pysyykö vai eikö. ajattelee esim 12 tahtia, ei mitää jalallanaputuksia tai muita, ei musaa, vaan oma pää ja sekkarikello. sit katotaan kun omasta mielestä on 12 tahtia täynnä, että onko mittarissa tasan 24.00s vai kuinka paljon heittää. sanokaa hep kun napsahtaa sadasosalleen.
 
HEP! no ei, en uskalla ees koittaa, tulee vaa paska fiilis

HEP! no ei, en uskalla ees koittaa, tulee vaa paska fiilis
 
sulla on väärä suhtautumistapa. eihän kukaan oo seppä syntyessään. kehittyähän sitä kuitenkin haluaa eikä vältellä sitä? sama tossa itsensä äänittämisessä, jos ei koskaan uskalla äänittää ku pelkää et soittaa huonosti niin sitten ei koskaan soitakaan hyvin. sama se noissa world pro soittajissa, niitä kun kattoo niin pitäis tulla halu soittaa samalla tavalla eikä halu heittää kapuloita nurkkaan. ei olla pessimistieskoja vaan optimistiolleja!

sama se noissa world pro soittajissa, niitä kun kattoo niin pitäis tulla halu soittaa samalla tavalla eikä halu heittää kapuloita nurkkaan. ei olla pessimistieskoja vaan optimistiolleja!
 
Näin sen pitäisi olla. Hyvin sanottu.

Erinomainen huomio! Minusta sen vetävän perusbeatin aikaansaaminen kulminoituu aika pitkälti juuri hi-hat-soittoon. Nykäsen Anssi on sanonut, että peruskompin soittaminen on asia, jonka kanssa hän on eniten kamppaillut elämässään. -Mutta kyllä se hänellä toimiikin, hyvänä esimerkkinä Nylon Beatin livelevy (oikeastaan peruskauraa läpi levyn) on aivan järjettömän tiivistä tavaraa. Mua muuten askarrutta, vetääkö Anssi siinä klikki korvassa vai ei?
 
Hi-hat on myös oman soittoni kompastuskivi, koska en ole jaksanut treenata kunnon tekniikkaa. Muuntelen kapulaotetta ja lyöntikulmaa biisin aikana, ja tottakai se kuuluu. Eihän se tuolla hää- ja bilekeikoilla niin nuukaa ole, mutta studiossa tulisi meitsillä itku ihan varmasti. Tässä kesällä tuli muuten ekan kerran (n. sadan keikan jälkeen) yksi heppu ystävällisesti sanomaan, että olisin huomattavasti parempi rumpali jos harjoittelisin oikean kapulatekniikan. Paiskasin kättäpäälle että hyvä, sä huomasit - juteltiin siinä sitten tovi. En ole vielä aloittanut treenaamista :) ehkä joku päivä...

Tempo pysyy, kun on varma olo. Tempo pysyy, kun tuntee biisin fiiliksen. Tempo pysyy, kun saa kompin rullaamaan. Tempo, pysyy, kun kompin saa saundaamaan hyvältä eli kun balance on hyvä. Itse kun soitan haitsu auki, niin hymisen ja ääntelehdin oudosti ja kumma kyllä se auttaa pitämään biitin suht kasassa. En tietenkään väitä että tempo olisi absoluuttinen, mutta hyvällä tavalla elävä. Tempon pieni muuntelu eri osissa biisiä tuo biisiin hyvän dramaturgisen jännitteen ja todellisen sielun(riippuu tietenkin musiikkityylistä, että tarvitseeko biisi sielua).

Perus kakkosnelonen ei koskaan kuulosta kahden soittajan välillä samalta. Siispä miksi siihen kannattaisi kiinnitää huomiota: koska se on se, josta sinut huomataan ja josta sinulle ehkä jopa maksetaan.

Ajokäsi kun liidaa virveliä ja bassaria niin ollaan jo voiton puolella.

Sitä kun oppisi joskus itse kuulemaan noin paljon vivahteita omassa beatissä. Tällä hetkellä en löydä mitään vikoja, mikä on pikkuisen huono juttu. Pitäisi keksiä mitä kehittää, mutta ei ole korvat vissiin tarpeeksi kehittyneet. En todellakaan suostu uskomaan että tämänhetkisellä soittokokemuksella biitti olisi vielä lähelläkään kunnossa.

Sitä kun oppisi joskus itse kuulemaan noin paljon vivahteita omassa beatissä. Tällä hetkellä en löydä mitään vikoja, mikä on pikkuisen huono juttu. Pitäisi keksiä mitä kehittää, mutta ei ole korvat vissiin tarpeeksi kehittyneet. En todellakaan suostu uskomaan että tämänhetkisellä soittokokemuksella biitti olisi vielä lähelläkään kunnossa.
 
itsensä äänittäminen ja äänitteiden analysointi avaa korvat ihan uudella tavalla.

Näistä taimi jutuista voi olla montaa mieltä ja näistä voisi jauhaa vaikka kuinka. Mutta minusta taimi ei edusta aina välttämättä sitä absoluuttista naulaamista ja soittamista nanosekunnilleen oikein. Johonkin pieni tai vähän isompikin sleebaus/kiilaus voi toimia todella hyvin. Ei sen musiikin tarvitse aina olla akateemisesti mitään hienoa. Asenne ja meininki tekee jo paljon.
 
Asioilla on aina puolensa.

Näistä taimi jutuista voi olla montaa mieltä ja näistä voisi jauhaa vaikka kuinka. Mutta minusta taimi ei edusta aina välttämättä sitä absoluuttista naulaamista ja soittamista nanosekunnilleen oikein. Johonkin pieni tai vähän isompikin sleebaus/kiilaus voi toimia todella hyvin. Ei sen musiikin tarvitse aina olla akateemisesti mitään hienoa. Asenne ja meininki tekee jo paljon.
 
Asioilla on aina puolensa.
 
nanosekunnilleen ei kukaan osu. johonkin voi kiilaus/sleebaus toimia, mutta pitäis tietää mitä tekee. esim livenä hienoinen tempon nostaminen kertsiin voi tehdä hyvää yleiselle meiningille. tietämättään-kiilaus/sleebaus ei ole koskaan hyvä juttu. tokihan se on sitäkin, että mihin hommassa pyrkii. jos meininki on rallattelu/kännäily eikä enempää kiinnostakaan niin mitä sitä turhaa reenaamaankaan. pääasia, että oman harrastuksen kanssa on mukavaa. tässä kuitenkin puhutaan pro-miehistä - ja siitä, mikä tekee pro-miehen - joten mielellään painottaa sitä, mikä on faktaa. huojuvalla timellä ei varmasti tule tiliä millekään muusikolle muualta kuin kelan konttorista.