Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä ne sen verran painaa, että jos kysyntä tavallisille soittimille jatkuu, niin taatusti jatkuu niiden valmistuskin.
 
Mutta siihen kysyntään vaikuttaa niin monet muutkin tekijät kuin pelkkä asenne. Taloudelliset realiteetit ohjaavat kysyntää vielä enemmän kuin aatteet ja varsinkin siinä vaiheessa kun perheellisen pitää valita ostaako keskiverto-epiphonen tai squierin vai samalla rahalla huomattavasti parempisoundisen ja monipuolisemman synteettisen kitaran ja koko perheelle puolen vuoden ruuat niin vaaka alkaa kallistumaan varmasti sinne jälkimmäisen puolelle.
 
Miksei muuten kaikki kunnon rokkisaundia ihannoivat osta nykyään aitoja pleximarsuja kun niitä on vielä saatavilla? Ei niiden hinnat vielä monenkaan kuukauden palkaa vastaa eli eikö asenne ole kohdallaan vai mistä tämä johtuu?
 
Ja mitä tässä threadissä on näitä asenteita nähnyt, niin kyllä perinteinen kitarakalusto tulee todennäköisesti olemaan arvostettua myös 40 vuoden päästä.Vaikka ei näin pienestä otoksesta voi yleispäteviä johtopäätöksiä tehdä. :)
 
Ei kukaan ole kiistänytkään etteikö se tulisi olemaan arvostettua, itse asiassa arvostus tulee luultavasti vain nousemaan, mutta muiden realitettien paineessa kysyntä varmaan tulee kyllä pienemään mitä kalliimmiksi perinteisten soittimien reaalihinta, eli se mitä muuta samalla rahalla saisi, kasvaa. Toistaiseksi perinteisten sähkökitaroiden reaalihinta on vain laskenut, mutta jossain vaiheessa tämä kehitys saattaa kääntyä päinvastaiseks ja siinä vaiheessa vasta sitten todella punnitaan se kuinka oleellisena ihmiset pitävät sitä että kitara on puuta eikä jotain muuta materiaalia.

Taloudelliset realiteetit ohjaavat kysyntää vielä enemmän kuin aatteet ja varsinkin siinä vaiheessa kun perheellisen pitää valita ostaako keskiverto-epiphonen tai squierin vai samalla rahalla huomattavasti parempisoundisen ja monipuolisemman synteettisen kitaran ja koko perheelle puolen vuoden ruuat niin vaaka alkaa kallistumaan varmasti sinne jälkimmäisen puolelle.
 
Niin, en tiedä viittasitko tuolla "samalla rahalla huomattavasti parempisoundisella ja monipuolisemmalla synteettisellä kitaralla" nykyisiin mallinnospeleihin vai et, mutta kyllä nykyään ainakin melko moni valinnee sen Epin tai Squierin. Siinä se asennekysymys tulee esiin.
 
Ps. Hyvä soundihan on aina makuasia. Mun mielestä Epiphonet (varsinkin puoliakustiset) yksinkertaisesta soundaa makeammalta kuin Variaxit.
 
Mutta totta kyllä on, että taloudelliset realiteetit ohjaavat kysyntää. Mutta kyllä ihan perinteisiä sähkiksiä pystytään varmaan aika pitkäänkin vielä tekemään budjettiluokassa.

Niin, en tiedä viittasitko tuolla "samalla rahalla huomattavasti parempisoundisella ja monipuolisemmalla synteettisellä kitaralla" nykyisiin mallinnospeleihin vai et, mutta kyllä nykyään ainakin melko moni valinnee sen Epin tai Squierin. Siinä se asennekysymys tulee esiin.
 
Kaikki eivät välttämättä ole samalla asenteella liikenteessä ja vaika olisivatkin, niin yleisissäkin asenteissa puhumattakaan henk. kohtaisista asenteista saattaa tapahtua melkoisia muutoksia lyhyelläkin aikavälillä. Ei siinä tarvita kuin yks tarpeeksi suuri teini-idoli näyttäytymään videoilla Variaxin kanssa niin kohta maailmassa on miljoona teiniä, jonka mielestä Variax on coolein skitta koko maailmassa.
 
Ps. Hyvä soundihan on aina makuasia. Mun mielestä Epiphonet (varsinkin puoliakustiset) yksinkertaisesta soundaa makeammalta kuin Variaxit.
 
Tulevaisuudesta tässä on puhuttu koko ajan. Neljänkymmenen vuoden päässä olevasta tulevaisuudesta jos vielä tarkempaa määritystä kaipaat.
 
Mutta totta kyllä on, että taloudelliset realiteetit ohjaavat kysyntää. Mutta kyllä ihan perinteisiä sähkiksiä pystytään varmaan aika pitkäänkin vielä tekemään budjettiluokassa.
 
Lyhyellä tähtäimellä kyllä, mutta jossain vaiheessa laadukas soitinpuumateriaali tulee luultavasti niin kalliiksi että hinnat nousee.

Noh.. Ehkäpä ihmiskunta huolehtii koko meidän ongelmamme pois tappamalla itsensä omaan p******. Luonto näyttää omaa pahoinvointiaan paraikaa Jenkkilässä.-oftopia-
 
Kyllä tälläisessä threadissa saa julistaa omaa mielipidettään niin ponnekkaasti kun haluaa. Provoa vaan reippaasti. 40-vuoden päästä joku voi sit todeta olleensa oikeassa. Itse en epäile ollenkaan etten ottaisi tulevaisuudessa käyttööni sitä ????kitaraa, jos se osoittaa paikkansa uutena soittimena. Silti jatkaisin soittamista myös stratolla-paulilla-12ja6-gielisellä-ja-nylonilla. En vain näe vielä näissä uusissa mitään sellaista soitinta joka olisi sellaisessa pisteessä että sitä voisi kutsua valmiiksi, pelkkää kehitysversiota joka korvautuu uudella muutaman vuoden sisään en itse tarvitse.
 
Kunnia niille jotka raivaavat meille jämähtäneille vintagehörhöille tietä. Eteenpäin vaan, mie koitan raahustaa perässä..

Kunnia niille jotka raivaavat meille jämähtäneille vintagehörhöille tietä. Eteenpäin vaan, mie koitan raahustaa perässä..
 
Tässä vähän lisää kuolattavaa meille vintagehörhöille:
http://www.provide.net/~cfh/index.html
 
Sieltä löytää tietoa mm. miksi Fenderin vanhat mikit kuulostaa niin hyviltä ym. Todella laaja, yksityisen kitaraharrastajan sivusto.
 
Ei muuta kuin mallintamaan.

Ei muuta kuin mallintamaan.
 
Jep... olis tosi hianoa jos kaikkia aitoja juttuja mallinnettais. Mie ainakin mallintaisin (kloonaisin) itseni. Vähän olis mahtavaa!
 
Eikös tuota mallinnusta voi kloonaamiseen verrata? Kummassakin tapauksessa siitä AIDOSTA luodaan tai yritetään luoda samanlainen. Ei yksikään Line6 digitaalimallinnus pysty jäljittelemään sitä miten joku vanha Marshall tai Stratocaster käyttäytyy todellisuudessa. Saundia ne voivat jäljitellä mutta ei sen soittimen/välineen luonnetta... joka monessakin vanhemmassa laitteessa on todella yksilöllistä.
 
Mass for the masses.

Eikös tuota mallinnusta voi kloonaamiseen verrata? Kummassakin tapauksessa siitä AIDOSTA luodaan tai yritetään luoda samanlainen.
 
No ei voi. Reissuet on sitä kloonaamista, mutta mallintamisella pyritään jäljittelemään laitteen käyttäytymistä, eli samasta inputista syntyy sama output kuin aidossa, eikä suinkaan laitteen fyysistä olemusta.

No ei voi. Reissuet on sitä kloonaamista, mutta mallintamisella pyritään jäljittelemään laitteen käyttäytymistä, eli samasta inputista syntyy sama output kuin aidossa, eikä suinkaan laitteen fyysistä olemusta.
 
Mutta eikö monessa laitteessa juuri tuo fyysinen olemus ole yksi niistä seikoista mistä se saundi syntyy. Esim. kaapeissa voidaan käyttää erilaisia valmistusmateriaaleja (vaneri, kokopuu jne...), skitoissa on erilaisia puulajikkeita, eri laatuja, eri ikäisiä, eri tavalla käsiteltyjä... vahvistimissa voi olla erilaisia putkia, erilaisia modauksia. Siis tarkoitan sitä että mallinnus on todella vaikeaa koska ne aidot asiat joista se saundi mallinnetaan, ovat yksilöitä.
 
Ei jokainen Marshall JTM45 kuulosta samalta, jo yksistään erilaiset putket saavat siitä erilaisen laitteen, niin saundiltaan kuin käyttäytymiseltäkin. Mielestäni tuollainen "samasta inputista sama output"-vouhotus on absurdia, sillä sellainen ei ole mahdollista. Esim. PNP Germanium-trankku Fuzzit toimivat IHAN eri tavalla erilaisten skittojen, vahvistimien ja ilmaston mukaan. Miten sellaista arvaamatonta voidaan mallintaa? Laskemalla sille joku matemaattinen funktio? Vai tässäkö vaiheessa todetaan se "no mä oletin että se on näin"?
 
Ja kun puhuin laitteiden olemuksesta, tarkoitin sillä muutakin kuin fyysistä/konkreettista/visuaalista olemusta. Saundillakin on olemus kuten tuossa ylempänä koitin hahmottaa.

Jep... olis tosi hianoa jos kaikkia aitoja juttuja mallinnettais. Mie ainakin mallintaisin (kloonaisin) itseni. Vähän olis mahtavaa!
 
Minä myös. Kotona on senverran hommaa, että niitä riittää monellekkin ihmiselle. Töihinkin yksi kopio. Ite vois rakennella vaikka kitaroita.
 
Eikös tuota mallinnusta voi kloonaamiseen verrata? Kummassakin tapauksessa siitä AIDOSTA luodaan tai yritetään luoda samanlainen. Ei yksikään Line6 digitaalimallinnus pysty jäljittelemään vielä sitä miten joku vanha Marshall tai Stratocaster käyttäytyy todellisuudessa. Saundia ne voivat jäljitellä mutta ei sen soittimen/välineen luonnetta... joka monessakin vanhemmassa laitteessa on todella yksilöllistä.
Tuohon soittimen luonteeseen haluaisin vähän parempaa selvitystä. Siis täysin ilman sarvia ja hampaita!. Eli jos uudessa kitarassa on hyvä ääni ja on hyvä soittaa, niin mikä on se puuttuva "luonne". Joku erikoispiirre, joka on otettava huomioon soitettaessa. Joku kieli ei kestä venyttää, Vahvarin kotelo lähtee resonoimaan tietyillä taajuuksilla? tms.
 
Kyllähän varmaan jokainen ottaisi nurkkiinsa soundin puolesta VOX:it, Marsut, Fenkun tuubivahvarit, 59 LesPaulit, Esquiret, Broadcasterit jne. Eihän tuossa ole kuin kaksi pienenpientä ongelmaa: Saatavuus ja hinta. Jos mallintavalla saa edes pienen palan taivasta, niin eiköhän niille tilaus ole. Ja jos mallintavalla pääsee edes hieman käsitykseen minkälaista soundia itse on etsimässä, niin säästää mahdollisesti pitkän pennin GAS:ittelukierroksissa. Voi ostaa heti sellaisen järjestelmän (aitoja soittimia ja vahvareita) kuin pitää.
 
Mass for the masses.
Music for the masses

Mutta eikö monessa laitteessa juuri tuo fyysinen olemus ole yksi niistä seikoista mistä se saundi syntyy. Esim. kaapeissa voidaan käyttää erilaisia valmistusmateriaaleja (vaneri, kokopuu jne...), skitoissa on erilaisia puulajikkeita, eri laatuja, eri ikäisiä, eri tavalla käsiteltyjä... vahvistimissa voi olla erilaisia putkia, erilaisia modauksia. Siis tarkoitan sitä että mallinnus on todella vaikeaa koska ne aidot asiat joista se saundi mallinnetaan, ovat yksilöitä.
 
Toki jokainen vahvistin on yksilö, kun jo vastusten ja konkkien toleranssit ovat useita prosentteja. Samoin on tietty laita puusta tehtyjen kitaroiden, kun puu kuitenkin on luonnonmateriaalina epätasalaatuista. Yhdenkään rungon saundi ei siis ole sama, kun asiaa tarkastellaan tarpeeksi tarkasti. Ihmisellä on kuitenkin halu luokitella asioita ja tyytyä vaivan säästämiseksi kompromisseihin, joten ei ole mitään outoa mallintaa "keskivertoteleä" tai "keskivertomarsua".
 
btw. noita eri materiaalien ja mittojen vaikutusta taajuusvasteeseen on kivempi kokeilla tietokoneella kuin rakentaa aina uusi komero tai kitara. Uskoakseni se on kuitenkin mahdollista, kun siltojen tai moottoreiden ja muidenkin kyhäelmien vasteitakin lasketaan. Tosin nääkin laskelmat vie sitä enemmän aikaa mitä tarkemmin ne halutaan tehdä.
 
Ei jokainen Marshall JTM45 kuulosta samalta, jo yksistään erilaiset putket saavat siitä erilaisen laitteen, niin saundiltaan kuin käyttäytymiseltäkin. Mielestäni tuollainen "samasta inputista sama output"-vouhotus on absurdia, sillä sellainen ei ole mahdollista. Esim. PNP Germanium-trankku Fuzzit toimivat IHAN eri tavalla erilaisten skittojen, vahvistimien ja ilmaston mukaan. Miten sellaista arvaamatonta voidaan mallintaa? Laskemalla sille joku matemaattinen funktio? Vai tässäkö vaiheessa todetaan se "no mä oletin että se on näin"?
 
Eiköhän se futsienkin käytös eri ilmasto-oloissa ja muiden laitteiden kanssa noudata jotakin lainalaisuuksia, jotka voidaan mallintaa? Eikö ole ihan kiva mallintaa vaikka +15 asteista Fuzz Facea, kun oikeiden saundit menee kuumana kesäpäivänä ihan vituralleen.
 
Homma on kuitenkin niin, että prosessoreissa teho lisääntyy koko ajan ja mahdollisuudet lisääntyvät ja mallinusten tarkkuus paranee. Usko tai älä, mutta aika moni asia sähköpiirien käytöksestä jopa erittäin monimutkaisiin sääilmiöihin (toki ne säätiedotuksetkin joskus erehtyvät) on nykyään laskettavissa.

Jep... olis tosi hianoa jos kaikkia aitoja juttuja mallinnettais. Mie ainakin mallintaisin (kloonaisin) itseni. Vähän olis mahtavaa!

Minä myös. Kotona on senverran hommaa, että niitä riittää monellekkin ihmiselle. Töihinkin yksi kopio. Ite vois rakennella vaikka kitaroita.
 
Minä taas EN - ainakaan itseäni.
1) Sitten olisi 2 - n kappaletta tyyppejä, joista kukaan ei haluaisi tehdä mitään järkevää. Hirveä kinahan siitä tulisi, kun kaikki haluaisivat vain soitella tms.
2) Ja meikäläisen palkka pitäisi saada jotenkin riittämään kaikille...
 
Kyllähän varmaan jokainen ottaisi nurkkiinsa soundin puolesta VOX:it, Marsut, Fenkun tuubivahvarit, 59 LesPaulit, Esquiret, Broadcasterit jne. Eihän tuossa ole kuin kaksi pienenpientä ongelmaa: Saatavuus ja hinta.
 
Et ilmeisesti ole vielä perheellinen? Tuossa nimittäin piilee vielä yksi vähintään yhtä iso ongelma, jota et mainitse: tilan tarve. Kokeilkaapa joskus vaimonne huumorintajua, kun marsupinot alkavat täyttää makkarin ja olohuoneen. Mallintavien kompaktius on perhesovun kannalta vielä huipumpi juttu kuin niiden hinta. Ainakin siihen asti kun on varaa osta se viiden miljuunan juuron kartano, josta yksi siipi on varattu kitarakamalle...

Et ilmeisesti ole vielä perheellinen?
Ollaan ollaan. Emännän lisäksi kolme microcubea huutaa aamusta iltaan.
Tuossa nimittäin piilee vielä yksi vähintään yhtä iso ongelma, jota et mainitse: tilan tarve. Kokeilkaapa joskus vaimonne huumorintajua, kun marsupinot alkavat täyttää makkarin ja olohuoneen. Seikka jäi meikäläiseltä mainitsematta. Kyllä se niin on, että Keittiövääpelin hyväksynnän juuri ja juuri saa pari kitaraa nurkassa, (aito) Microcube kirjahyllyssä ja Pandora. Niillä on pärjättävä (ja pärjätäänkin). Ei sitä voi tälläisissäkään asioissa voi olla niin hel..tin itsekeskeinen. Kun ei tuota elantoaan tule hankittua musiikkiin liittyvillä asioilla.
Mallintavien kompaktius on perhesovun kannalta vielä huipumpi juttu kuin niiden hinta. Ainakin siihen asti kun on varaa osta se viiden miljuunan juuron kartano, josta yksi siipi on varattu kitarakamalle... Juuri näin.

tämä on sinänsä hieman harhaanjohtava, koska voihan se olla ettei 40 vuoden päästä ole mallintavia enää lainkaan... ja muutenkin. Tämä keskustelu on mennyt aika suppeaksi jos miettii että topicissa puhuttiin "kitarakamoista". Niitähän mahtuu plektrasta Leslieen ja stratosta line6 asti.
 
Siksi pitääkin kiitellä esim. Ibanezia ja Elixiriä innovatiivisuudesta. Rubber grip ja Sand grip wizard plektrat ovat kerrassaan nerokkaita yksinkertaisuudessaan, samoin nuo pinnoitetut punotut kielet joita Elixir (nyt tosin myös muut valmistajat) ovat tarjonneet. Itse en niin noista elixireistä sähkiksessä tykkää mutta akustisessa ne on kerrassaan mainiot. Onkohan kukaan ajatellut esim. kehittää jotain uutuus-slideä, kenties jotain uutta efektiä näiden perinteisten flangerien ja chorusten rinnalle jne jne.
 
Jos nyt vielä palataan tuohon mallinnukseen kuitenkin sen verran, niin mielestäni sellainen mallinnus-politiikka olisi fiksumpaa että otetaan vaikka 2-4 vahvistinta tarkasteluun ja mallinnetaan ne sitten tarkasti. Esim. siten että on yksi kytkin millä valita mallinnettavan vahvistimen pääteasteen putkia, etuasteen putkia jne jne. Eli keskityttäisiin tuon 32 kappaleen, "sinnepäin" mallinnettujen sijasta oikeasti neljään (tai miksei vaikka kymmeneen, sekin jo kolmannes vähemmän) loistokoneeseen perinpohjaisesti. Esim. Marshall JMP100, Vox AC30, Fender Bassman '59 ja vaikka Mesa Triple Rectifier... Ja sitten tekee siitä kaksikanavaisen, eli saa vaikka marsun ja voxin yhtäaikaisesti päälle, tai yhdistettyä keskenään. Tuolloin kaksi hyvin mallinnettua konetta voisi yhdistää keskenään ja luoda entistä monipuolisemmin sitä omaa saundia. Silloinhan tuo mallinnuksen perusidea laajenisi entisestään.
 
Eli... onko tässä mallintamisessa käynyt nyt niin että L6 on haukannut liian ison palan kakkua ja mallinnukset ovat jääneet puolitiehen? Ajattelin vain kun kokeilin tässä Variax 500 ja muuten varsin mallikas laite mutta esimerkiksi Strato-mallinnus oli mielestäni yhtä kaukana Stratosta kun esim. Ibanez RG-sarjanen on oikeasta Stratocasterista. Workbenchillä tuota varmasti voisi hieman fiksailla. Olisiko kuitenkin ollut fiksumpaa keskittyä mallintamaan edes yksi saundi hyvin kuin että 3 tusinaa kehnosti?
 
Niin ja takaisin topikkiin... millaisia innovaatioita/parannuksia teille tulee mieleen. Miulla ei ole oikein mitään sellaista parannusta mielessä mitä OIKEASTI tarvitsisin. Olen vähään tyytyväinen ja soittelen vaikka halolla missä on jotkut rautalangat kiinni :)

Arvelisin, että digitaalitekniikkaan hyväksikäyttäviin laitteisiin keksitään juuri ja juuri 40v aikana omaperäisiä täysin kaikesta vanhasta riippumattomia soundeja ja juttuja, ja lopetetaan puhuminen mallintavista kokonaan.
 
Kenties tulee jokin uusikin hommeli jo, joka alkaa syrjäyttämään nykyistä digitaalitekniikkaa. Siitä ei osaa vielä tietenkään sanoa. Kenties tulevaisuuden soimannit kiistelevät digitaalisen ja hydrokosmisen äänenkäsittelyn eroista ja paremmuudesta. Tietokoneet olivat tässä sukupolvessa se ihan uusi juttu, ei ole ollenkaan sanottua että kehitys pysähtyy siihen, että tämä olemassaoleva tekniikka vain paranee ja nopeutuu.
 
Uskon myös, että kaikki nykyiset laitesukupolvet jäävät elämään jossain muodossa. Niin on käynyt aina ennenkin, en näe mitään syytä miksi niin ei kävisi nyt. Asiat kumuloituu, ei kumoa toisiaan. Didgeridoo on maailman vanhin tunnettu soitin. Se elää mm. Jamiroquain ansiosta vahvaa renessanssia juuri nyt.

Esim. siten että on yksi kytkin millä valita mallinnettavan vahvistimen pääteasteen putkia, etuasteen putkia jne jne. Eli keskityttäisiin tuon 32 kappaleen, "sinnepäin" mallinnettujen sijasta oikeasti neljään loistokoneeseen perinpohjaisesti.
 
Minä tartun tähän ajatukseen kyllä riemulla, kun olen niin laiska ja taitamaton nyhräämään itse kolvin ja yleismittarien sun muiden parissa. eli soundi minulla helpolla. sopii hyvin =)
 
Mutta noin markkinamielessä tuo idea saataapi olla vähän torso. Sillä tällaisia minun kaltaisiani laiskoja wannabe kultakorvia ei liene kovin paljoa. eli ne, jotka oikeasti haluavat ja innostuvat eri putkista vintage Voxissa tekevät nuo jutut itse käsin, kun se vissiin on osa sitä kokeilemisen ja viilaamisen riemua... ne taas, jotka eivät jaksa putkien kanssa leikkiä, no he eivät todennäköisesti myöskään välttämättä arvosta sitä hienoista eroa esim eri putkien asetuksilla... eivät niin sanotusti ymmärrä hyvän päälle =)
 
eli menisiköhän tuollaiset tarkan mallennuksen pelit sitten lopulta kuitenkaan kaupaksi? Line 6:n paras myyntivaltti lienee juuri sen laaja monikäyttöisyys, jolla vehjes kosiskelee köyhiä coverbändien kitarasankareita =) Eli hinta-laatu-suhde on kohdallaan, kun tiettyjä soundeja käytetään vain pariin kappaleeseen setissä.
 
Mutta jos uuden idean haluat toteuttaa, niin rakennappa mulle sellainen purkki, joka portaattomasti auto pan-tyyppisesti vaihtaa signaalia kahden putkivaffarin välillä. Eli niitä vehkeitähän jo on, jotka haarottavat kitaran kahteen vaffariin ja näin saadaan oiva yhdistelmäsoundi... vaan tehdäämpä sama niin, että vaffarien painotusta muutetaan tietyn aaltokuvion mukaisesti. Siitä vois tulla aika veikeä soundimaailma =)

No ei voi. Reissuet on sitä kloonaamista, mutta mallintamisella pyritään jäljittelemään laitteen käyttäytymistä, eli samasta inputista syntyy sama output kuin aidossa, eikä suinkaan laitteen fyysistä olemusta.
 
Jesh, mä ootankin notta koska ne pukkaa sen mallintavan,
joka nappia painamalla tuottaa myös alkuperäisen skitan
ulkonäön ja tunnun... =)

Minä ainakin toivoisin, että digitaalitekniikkaa ja putkia yhdistävät vahvarit yleistyisivät. Noitahan on jo muutama markkinoilla, esim. Zinky Superflyssa voi potikoiden asennot sun muut tallentaa muistipaikkoihin, mutta muuten vahvari on ihan täysputkipeli. Joissain putkivahvareissa on myös kasa digitaaliefektejä mukana - monihan kuitenkin tunkee sen G-Majorin tai vastaavan laitteen putkimyllynsä kaveriksi, niin olisihan tuo kätevää jos nuo löytyisivät vahvarista jo valmiina. Pahimmille putkipuristeille tulee olemaan taatusti vielä pitkään vahvareita, joissa kaikki on putkilla ja analogielektroniikalla toteutettu.
 
Vaihtoehtoiset materiaalit soittimissa tulevat varmasti yleistymään laadukkaan soitinpuun saatavuuden heikentyessä. Kokeilujahan on ollut jo vuosikaudet, jotkut onnistuneempia ja jotkut vähemmän toimivia. Nykyään monessa kalliissakin kitaroissa on esimerkiksi ruusupuuotelauta sellainen kuivan ja vaalean näköinen menneiden vuosien nätin suklaanruskeisiin otelautoihin verrattuna. Minusta idea tasalaatuisista ja hyväsoundisista kitaroista on ainakin mitä parhain, kernaasti ostaisin jotain Flaxwoodin tyyppistä järkevämmällä hintalapulla varustettuna. Esim. jos Les Paul pystyttäisiin tekemään keinomateriaalista ja silti säilyttämään perinteisten puukitaroiden soundi (mutta ilman yksilöeroja) ja ulkonäkö tuskin kenelläkään olisi valittamista? Tietysti ainakin aluksi kuuluisi niitä "vanhemmat puumallit oli parempia" tyyppisiä kommentteja. Itse en usko, että Variaxin tyyppiset skitat ovat tulevaisuus. Minusta se kitaran ulkonäkö ja tuntuma on tärkeä juttu - itse ainakin soitan stratolla ihan eri juttuja kuin puoliakustisella tai LP:lla, se kitaran fiilis vähän niin kuin ohjailee soittoa johonkin suuntaan.
 
Ja mitä mallintaviin tulee, olen aivan samaa mieltä bonecrusherin kanssa, että mallinnoksissa olisi parempi keskittyä muutaman suositun vahvarin mallintamiseen hyvin kuin tunkea 100 vahvistinmallia vahvarin sisuksiin. Line6 on noussut synonyymiksi mallinnuksille tehokkaan markkinointikamppanjan puolesta, mutta sieltä päin en kyllä odota oikein mitään innovaatioita vahvarimallinnuksen saralla. Nykyäänhän lafka lähinnä pyrkii pakkaamaan samat softat erilaisiin paketteihin ja kasvattamaan ominaisuuksien määrää. Kuka oikeasti tarvitsee 100 vahvistinmallinnusta, varsinkin jostain putiikkivahvarista josta suurin osa ei ole kuullutkaan? Yamaha, Vox ja Hughes&Kettner ovat olleet mielestäni paremmalla ajatuksella liikkeellä, eli kourallinen vahvistinmallinnuksia ja tärkeimmät efektit kaveriksi, helppokäyttöisessä paketissa.
 
Ehkä jossain vaiheessa tuleekin sellainen "takaisin perusasioihin" buumi, tai sitten mallinnus siirtyy kokonaan softapuolelle ja vahvarin sijasta keikalle kannetaankin joku pieni PA ja kannettava tietokone. Tai ehkä tulevaisuuden kitaristilla on joku kännykän tai PDA:n kokoinen värkki taskussa ja siitä sitten langaton yhteys skebaan ja kaiuttimiin. Mahdollisesti myös itse rakennettavat vahvistinmallinnukset tulevat markkinoille. Ei ole enää Marsumallinnosta tai Fendermallinnosta vaan mallinnetun vahvistimen perusäänensävy voidaan valita itse, EQ:n vaikutusalueet valita, vaikuttaa vahvistimen käyttäytymiseen ja kaikkea sellaista.
 
Jossain vaiheessa boutique-soittimien ja laitteiden markkinoilta varmaan putoaa pohja ja monet valmistajat siirtyvät muihin hommiin. Esimerkiksi nyt on varmaan pari tusinaa vanhoja Marsuja (plexi tai 18W malli) boutique-kopioina valmistavaa lafkaa, säröpolkusimia on enemmän kuin viitsii laskea ja koreita PRS-henkisiä (loimupuut ym.) kitaroita valmistaa yksi jos toinenkin soitinrakentaja. Kun noita valmistajia putkahtelee jostain koko ajan lisää, ei kaikille voi riittää kysyntää, varsinkin kun pedaalien hinnat ovat hilautuneet ylös. Esim. joku Klon Centaur on jotain 300-400€ tms. Varsinkin tuo säröpedaalipuoli tuntuu olevan aika trendi-vetoista - aina jonkun aikaa joku tietty pedaali on "se kaikkein paras mitä rahalla saa". Vuosia sitten hihkuttiin Fulltone Fulldrivesta, sitten olivat modatut Tube Screamit SE juttu, nyt ovat muodissa jotkut muut pedaalit.

Sieltä löytää tietoa mm. miksi Fenderin vanhat mikit kuulostaa niin hyviltä ym.
 
Tästä saataisiinkin hyvä ja hedelmällinen keskustelu aikaiseksi. Kuulostavatko ne vanhat mikit sitten niin hyviltä? En tiedä en ole kokeillut. Toleranssit ainakin olivat isoja ja siitä voisi päätellä että joukossa on erinomaisia ja sitten myös vähemmän erinomaisia. Lisäksi tosta magneettien käyttäytymisestä mikrofonin vanhetessa ei ehkä kannattaisi ollenkaan puhua, sillä ihan itsestään ne eivät menetä voimakkuuttaan kun ehkä prosentin.. Vaikka onhan sekin riittävästi. Sillä perusteella markkinamies pissaa jonkun hyväuskoisen silmään ja myy 'aged' mikkejä joilla saa sen autenttisen soundin.

Eli... onko tässä mallintamisessa käynyt nyt niin että L6 on haukannut liian ison palan kakkua ja mallinnukset ovat jääneet puolitiehen? Ajattelin vain kun kokeilin tässä Variax 500 ja muuten varsin mallikas laite mutta esimerkiksi Strato-mallinnus oli mielestäni yhtä kaukana Stratosta kun esim. Ibanez RG-sarjanen on oikeasta Stratocasterista. Workbenchillä tuota varmasti voisi hieman fiksailla. Olisiko kuitenkin ollut fiksumpaa keskittyä mallintamaan edes yksi saundi hyvin kuin että 3 tusinaa kehnosti?
 
Kyllä. Kusettavat tietämättömiä. Yhtäkään kelvollista metallisoundia en ole mallintavista löytänyt :D.
 
Niin ja takaisin topikkiin... millaisia innovaatioita/parannuksia teille tulee mieleen. Miulla ei ole oikein mitään sellaista parannusta mielessä mitä OIKEASTI tarvitsisin. Olen vähään tyytyväinen ja soittelen vaikka halolla missä on jotkut rautalangat kiinni :)
 
Tämä menee varmaankin ohi monelta mutta on soundin tärkein asia.
 
Putkisärö tuottaa harmoonisia kerrannaisia.
 
Transistorisärö tuottaa epäharmoonisia kerrannaisia (Täten siis kuulosta paskalta).
 
Mitäs nuo mallintavat tuottaa? Tai mallintaa...